En ole eläissäni tuntenut olevani näin energinen ja huoleton, mikään taakka ei enää tunnu mahdottomalle 
Mietin jonkun aikaa, että alkaisinko kirjoittamaan ihan blogia vai missä tästä kaikesta kertoisin. Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, että haluan kertoa nyt alkuunsa täällä. Koska olen samassa elämäntilanteessa useiden täällä kirjoittelevien ihmisten kanssa. Haluan kertoa siitä, kuin synkkä masennus, paniikkihäiriö, jatkuva stressi ym. "turhat" taakat ovat väistyneet elämästä!
Tämä päivä on aika esimerkillinen siitä, kuinka se eroaa entisestä. Mies on kipeänä, nuorimmainen vatsataudissa, minä siis saan hoitaa kotityöt ja lapset, jotka heräilevät yölläkin useamman kerran. Varsinkin pienin on nyt aika polonen, kun kuumetta pukkaa ja on kärttyinen
En tiedä miksi, mutta ennen olin näissä tilanteissa kuin marttyyri tai "raskaan työn RAATAJA". Olin katkera miehelle, kun minun piti tehdä kaikki itse kun hän ei kyennyt. Olin myös jollain tapaa (salaa) kiukkuinen lapsillekin. Kaikki asiat tuntuivat olevan pakkoa ja väkisin vääntämistä, en oikein osannut tehdä ilolla mitään. Ja olin kamalan väsynyt näiden sairastelupäivien jälkeen, minulla oli joku pakkomielle siihenkin, että miehen piti minulle hyvittää jollain tavalla se, kun olin nyt yksin "joutunut tekemään kaiken".
Olin siis aivan kamala ihminen ja nyt kun itsekin luen omaa tekstiäni, niin ihan puistattaa se miten mustassa maailmassa elin ajatuksineni. Ja kuinka itsekäs olin.
Nyt en tunne kamalaa väsymystä lainkaan, hymyilen, eikä tunnu ollenkaan vaikealta. Rakkaudella hoidan kipeänä olevaa perhettäni ja tiedän, että Jumala katsoo sitä hymyillen myös. Teen työni ja kaikki asiat vähän kuin Jumalalle, Hän arvostaa suuresti ilolla ahertajaa. Eikä tämä ole mitään esitystä tai tekohymyä
Tiedän, että Jumala minut sitten palkitsee jollain tavalla, mutta en kumminkaan tuohon ajatukseen lohduttaudu.
On kyllä miehelleni ja perheelleni suuri siunas se, että tulin uskoon. Ennen ajattelin, että kaikki on miehen syytä, mutta jälkeenpäin ajatellen ja miettien huomaan, että jos ero olisi tullut olisi se ollut todellakin myös minun syytäni.
Enää ei ole maalliset asiat ykkösenä, mua ei haittaa vaikka vähän pyykkiä kerääntyy ja sotkuista tuppaa olemaan, sillä ei enää ole oikeastaan mitään suurta merkitystä. Mutta uskon ansiosta olen ahkerampi! Vaikka en enää stressaa noista asioista, niin meillä on silti siistimpää, jaksan tehdä paljon enemmän eikä tunnu missään
Rukouksiinikin on vastattu, taloudellinen tilannekin tällä hetkellä hyvä, nälkää ei totisesti ole tarvinnut nähdä Raamatussa sanotaan, kun täydestä sydämmestään alkaa palvella Herraa ja tekee hänen tahtonsa, niin Jumala järjestää siinä sivussa maalliset asiat.
Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Jumala puhutteli myös miestäni... Saimme ilmaiseksi arvokkaan auton, saman merkkisestä ja mallisesta autosta mieheni on haaveillut puolisenvuotta. Kaikille vaan tiedoksi, että kiitimme kyllä todella paljon auton antajaa ja kysyimme moneen kertaan "Oletko tosissasi?! Miksi? Oletko ihan varma että haluat ilmaiseksi antaa?". Tämä ei minusta ole ihan sattumaa, vaatii jo ihmiseltäkin paljon hyväsydämmisyyttä lahjoittaa auto. Pyysin ennen tuota siis rukouksessa "Jumala, puhuttele minun miestäni ja näytä ettei mikään ole mahdotonta."
Sen verran siitä, että mieheni on autofanaatikko ja hänen lempityötään on korjata, kunnostaa ja kiillottaa niitä...
Mies oli ihan hämillään tuosta tapahtumasta, minä vaan osoitin taivaalle sormea ja mies nyökkäsi.
Samana iltana mies sanoi "jos vielä pääsisi tuosta lava-autosta eroon niin kaikki olisi täydellistä". Mies oli yrittänyt myydä autoa jo monta kuukautta, halpaan hintaan. Ostaja ehdokkaita kävi, mutta ei mitään tapahtunut...
Mutta tuon miehen lausahduksen jälkeen meni 2päivää, niin joku ostaja soitti miehelle ja kävi ostamassa auton siihen hintaan mikä oli ilmoituksessakin.
Olemme myös yrittäneet saada vauvaa alulle, eikä ole onnistuttu. Mielestäni minussa oli jotain "häikkää", koska kemiallisia on monta takana...
Mietin sitten yksi päivä, että voisin kyllä viedä tämän asian Jumalalle ja katsoa mitä tapahtuu. Rukouksen jälkeen tuli todella rauhaisa ja stressitön olo asian suhteen, ihan kuin ääni olisi sanonut sisällä "Älä murehdi, raskaus onnistuu kyllä". Saman kuukauden aikana tulin raskaaksi, mutta tämä raskaus on todella alussa! Rukouksessa olen kiittänyt, että Jumala on antanut nyt meille toivoa ja kallisarvoisimman lahjan, mutta tämä raskaus etenee niin kuin kuuluu edetä, koska Jumala tietää mikä meidän perheelle on parhaaksi. Aluksi todella paljon murehdin ja mietin "milloin tämä menee kesken", mutta nyt olen sulatellut ajatatusta, menee niin kuin menee eikä siihen voi itse vaikuttaa.
Tässä "pieni" kertomus, miten Jumala on ollut meille armollinen ja pitää meistä huolen. Tästä kaikesta ja paljon muustakin, kiitän Herraa päivittäin. Kuinka armollinen hän on meitä kohtaan!
Välillä tulee olo, miksi me olemme ansainneet näin paljon hyvää? Mutta Jumalan rakkaus, se on niin suurta ettei sitä voi ihmismieli ymmärtää.
Olen iloinen että olen päässyt yli maalisista murheista ja sen ansiosta voin keskittyä kaikkiin paljon tärkeämpiin asioihin! mm. uskossa etenemiseen!
Toivottavasti tämä kertomani sai jonkun miettimään
Mietin jonkun aikaa, että alkaisinko kirjoittamaan ihan blogia vai missä tästä kaikesta kertoisin. Tulin nyt kuitenkin siihen tulokseen, että haluan kertoa nyt alkuunsa täällä. Koska olen samassa elämäntilanteessa useiden täällä kirjoittelevien ihmisten kanssa. Haluan kertoa siitä, kuin synkkä masennus, paniikkihäiriö, jatkuva stressi ym. "turhat" taakat ovat väistyneet elämästä!
Tämä päivä on aika esimerkillinen siitä, kuinka se eroaa entisestä. Mies on kipeänä, nuorimmainen vatsataudissa, minä siis saan hoitaa kotityöt ja lapset, jotka heräilevät yölläkin useamman kerran. Varsinkin pienin on nyt aika polonen, kun kuumetta pukkaa ja on kärttyinen
En tiedä miksi, mutta ennen olin näissä tilanteissa kuin marttyyri tai "raskaan työn RAATAJA". Olin katkera miehelle, kun minun piti tehdä kaikki itse kun hän ei kyennyt. Olin myös jollain tapaa (salaa) kiukkuinen lapsillekin. Kaikki asiat tuntuivat olevan pakkoa ja väkisin vääntämistä, en oikein osannut tehdä ilolla mitään. Ja olin kamalan väsynyt näiden sairastelupäivien jälkeen, minulla oli joku pakkomielle siihenkin, että miehen piti minulle hyvittää jollain tavalla se, kun olin nyt yksin "joutunut tekemään kaiken".
Olin siis aivan kamala ihminen ja nyt kun itsekin luen omaa tekstiäni, niin ihan puistattaa se miten mustassa maailmassa elin ajatuksineni. Ja kuinka itsekäs olin.
Nyt en tunne kamalaa väsymystä lainkaan, hymyilen, eikä tunnu ollenkaan vaikealta. Rakkaudella hoidan kipeänä olevaa perhettäni ja tiedän, että Jumala katsoo sitä hymyillen myös. Teen työni ja kaikki asiat vähän kuin Jumalalle, Hän arvostaa suuresti ilolla ahertajaa. Eikä tämä ole mitään esitystä tai tekohymyä
Tiedän, että Jumala minut sitten palkitsee jollain tavalla, mutta en kumminkaan tuohon ajatukseen lohduttaudu.
On kyllä miehelleni ja perheelleni suuri siunas se, että tulin uskoon. Ennen ajattelin, että kaikki on miehen syytä, mutta jälkeenpäin ajatellen ja miettien huomaan, että jos ero olisi tullut olisi se ollut todellakin myös minun syytäni.
Enää ei ole maalliset asiat ykkösenä, mua ei haittaa vaikka vähän pyykkiä kerääntyy ja sotkuista tuppaa olemaan, sillä ei enää ole oikeastaan mitään suurta merkitystä. Mutta uskon ansiosta olen ahkerampi! Vaikka en enää stressaa noista asioista, niin meillä on silti siistimpää, jaksan tehdä paljon enemmän eikä tunnu missään
Rukouksiinikin on vastattu, taloudellinen tilannekin tällä hetkellä hyvä, nälkää ei totisesti ole tarvinnut nähdä
Raamatussa sanotaan, kun täydestä sydämmestään alkaa palvella Herraa ja tekee hänen tahtonsa, niin Jumala järjestää siinä sivussa maalliset asiat.Jumalan huolenpito
25 "Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet?
26 Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut!
27 Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?
28 "Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää.
29 Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä.
30 Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!
31 "Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet?'
32 Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä.
33 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin.
34 Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.
Jumala puhutteli myös miestäni... Saimme ilmaiseksi arvokkaan auton, saman merkkisestä ja mallisesta autosta mieheni on haaveillut puolisenvuotta. Kaikille vaan tiedoksi, että kiitimme kyllä todella paljon auton antajaa ja kysyimme moneen kertaan "Oletko tosissasi?! Miksi? Oletko ihan varma että haluat ilmaiseksi antaa?". Tämä ei minusta ole ihan sattumaa, vaatii jo ihmiseltäkin paljon hyväsydämmisyyttä lahjoittaa auto. Pyysin ennen tuota siis rukouksessa "Jumala, puhuttele minun miestäni ja näytä ettei mikään ole mahdotonta."
Sen verran siitä, että mieheni on autofanaatikko ja hänen lempityötään on korjata, kunnostaa ja kiillottaa niitä...
Mies oli ihan hämillään tuosta tapahtumasta, minä vaan osoitin taivaalle sormea ja mies nyökkäsi.
Samana iltana mies sanoi "jos vielä pääsisi tuosta lava-autosta eroon niin kaikki olisi täydellistä". Mies oli yrittänyt myydä autoa jo monta kuukautta, halpaan hintaan. Ostaja ehdokkaita kävi, mutta ei mitään tapahtunut...
Mutta tuon miehen lausahduksen jälkeen meni 2päivää, niin joku ostaja soitti miehelle ja kävi ostamassa auton siihen hintaan mikä oli ilmoituksessakin.
Olemme myös yrittäneet saada vauvaa alulle, eikä ole onnistuttu. Mielestäni minussa oli jotain "häikkää", koska kemiallisia on monta takana...
Mietin sitten yksi päivä, että voisin kyllä viedä tämän asian Jumalalle ja katsoa mitä tapahtuu. Rukouksen jälkeen tuli todella rauhaisa ja stressitön olo asian suhteen, ihan kuin ääni olisi sanonut sisällä "Älä murehdi, raskaus onnistuu kyllä". Saman kuukauden aikana tulin raskaaksi, mutta tämä raskaus on todella alussa! Rukouksessa olen kiittänyt, että Jumala on antanut nyt meille toivoa ja kallisarvoisimman lahjan, mutta tämä raskaus etenee niin kuin kuuluu edetä, koska Jumala tietää mikä meidän perheelle on parhaaksi. Aluksi todella paljon murehdin ja mietin "milloin tämä menee kesken", mutta nyt olen sulatellut ajatatusta, menee niin kuin menee eikä siihen voi itse vaikuttaa.
Tässä "pieni" kertomus, miten Jumala on ollut meille armollinen ja pitää meistä huolen. Tästä kaikesta ja paljon muustakin, kiitän Herraa päivittäin. Kuinka armollinen hän on meitä kohtaan!
Välillä tulee olo, miksi me olemme ansainneet näin paljon hyvää? Mutta Jumalan rakkaus, se on niin suurta ettei sitä voi ihmismieli ymmärtää.
Olen iloinen että olen päässyt yli maalisista murheista ja sen ansiosta voin keskittyä kaikkiin paljon tärkeämpiin asioihin! mm. uskossa etenemiseen!
Toivottavasti tämä kertomani sai jonkun miettimään
