[QUOTE="jjjjj";25188125]niin, eli ajattelee siis ainakin joitain. Luulen että omalla kohdallani olisi vain jatkettava matkaa ja niin olen tehnytkin. Mutta välillä tuo kummittelee mielessä. En tiedä pitäisikö erota sitten tästä seksittömästä suhteesta ja löytää se "oikea". Vai onko edes sellaista olemassa?
Hyvin moni liittohan on seksitön, mutta itse kaipaisin sitä seksiä.[/QUOTE]
No mä lähdin aikanani seksittömästä (ei lapsia) avioliitosta. Koin samankaltaisia tunteita jo pitkään avioliitonkin aikana. Tottumuksesta kuitenkin pysyin siinä, meillä oli muutoin kulissit kasassa.
Seksittömyys ja vanhan jahkailu johti mulla kuitenkin siihen että aloin pettää miestäni. Kun tuo alkoi toistua tajusin viimein että ei helvetti, mun on tehtävä jotain. En saa satuttaa puolisoanikaan noin. Ja juu, me puhuttiin seksin puuteesta ja paljon. Silloisen mieheni vastaus oli aina sama: En osaa puhua seksistä, vika ei ole sussa vaan mussa. piste.
Revin itseni irti - perään tuli pari ihan paskaa suhdetta. Mutta sitten kolahti, niin kuin kuuluu kolahtaa. Nyt onnellisesti uudestaan naimisissa (6 vuottaa jo takana) pari tenavaa ja ihana koti.
Jos olisin jäännyt seksittömään suhteeseen a) olisin jatkanut pettämistä (nykyisen miehen kanssa ei tulis edes mieleen) ja b ) olisin katkera ämmä.
Sun täytyy itse puntaroida asioita. Miksi jäädä suhteeseen? Näetkö että voisit pettää miestäsi jossain vaiheessa (jos näin niin eroa ensin - pettäjän omantunto on todella raskas kanettava, ei kannata ottaa tunnolle? Toisaalta pitää muistaa että yksin jääminenkin on mahdollista ja että sitä oikeaa ei löydykään. Tän viimeisen kanssa taistelin pitkään, kunnes tajusin että parempi yksin kuin väärä ihmisen rinnalla. Minulle ja ex-puolisollekin. Onhan hänkin oikeutettu onneen ja jos mä vaan "varaan" häntä kun en uskalla olla yksin niin on sekin hemmetin väärin.