Ajatteletko koskaan ex-poikaystäviäsi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Married with 3 Kids
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

Married with 3 Kids

Vieras
Heipsan! Ajattelin avata tällaisen sinänsä lapsiin liittymättömän keskustelun, sillä itselläni on olleet ajatukset jostakin syystä vähän aidan väärällä puolella viime aikoina.

Olen siis kolmen lapsen äiti, joista nuorin on fantastinen vauva. Tämän lisäksi minulla on ihana ja komea mies, kiva koti, hyvä ammatti, pikkuisen varallisuuttakin ja kaikin puolin mukava ja vakaa elämä. Avioliitossani, joka on kestänyt pian 10 vuotta, ei ole mitään vikaa. Elämä on tietysti armotonta arkea kolmen pienen kanssa eikä suhdetta ehdi hoitaa samaan tapaan kuin ennen, mutta koen silti rakastavani miestäni ja tahtovani edelleen elää hänen kanssaan.

Kun aloin seurustella aviomieheni kanssa (tosi monimutkainen prosessi), elämässäni oli myös kotiseudullani Oulussa aivan ihana poika. Emme koskaan seurustelleet, mutta rakastin tuota poikaa aivan älyttömästi. Hän on edelleen komein tapaamani mies ja välillämme oli jotakin outoa kiintymystä, vaikka yhteiselämällemme oli tuskin mitään järjellistä perustetta. Asuin kaukana, halusin elämältä vaihtelevuutta sekä toisaalta taloudellista vakautta jne. Oulun poika oli sellainen kiltti kotipoika, jolle riitti kotiseutu ja suku, ja joskus tuntui, että hän oli aika saamaton opintojensa ja työnhaun suhteen. Tuleva mieheni oli jo silloin itsenäinen ja määrätietoinen mies, joka opiskeli ja etsi töitä tunnollisesti, ja hänen kanssaan oli vain sellainen olo, että paitsi että olin tosi ihastunut ja rakastanut, hänen kanssaan on hyvä perustaa perhe. Halusimme samoja asioita. Koska olin valintatilanteen edessä, valitsin mieheni paitsi rakkaudesta, myös järkisyistä.

Nyt tässä arjen keskellä olen funtsinut, millaista elämäni olisi ollut Oulun pojan kanssa. Mitä, jos olisin kuitenkin rakentanut elämäni kotiseudulleni. Mitä, jos olisin antautunut sille oudolle kiintymykselle. Mitä, jos saisin tuntea päivittäin nuoruudenrakastettuni kädet ympärilläni. Hän on edelleen muistoissani maailman komein mies ja jotenkin vaan niin hot. (Emme pidä yhteyttä enkä ole häntä nähnyt vuosiin.)

Siis äh. Tajuaako kukaan pointtiani? Onko kukaan muu miettinyt ikinä Mitäs jos silloin olisin - juttuja? Nostaako joku biisi teissä vanhan suolan janotuksen? Ja todellakin, ikinä en luopuisi rakkaasta miehestäni, hyvästä avioliitostani ja ihanista lapsistani. Se ei ole nyt tämän homman pointti.
 
Ajattelen, mutta en oikeastaan kuitenkaan mitenkään kaipaa heitä. Onhan se kiva miettiä noita "mitä jos" - varsinkin kun loppujen lopuksi yleensä totean elämän olevan nyt juuri sellaista kun haluan.
 
Tunkee noi ajatuksiin väkisin välillä, mutta ne kantsii sysätä syrjään ajoissa, ettei vahingossakaan ala viemään sitä pidemmälle ja pilaa silleen sit elämänsä vain
 
Siis äh. Tajuaako kukaan pointtiani? Onko kukaan muu miettinyt ikinä Mitäs jos silloin olisin - juttuja? Nostaako joku biisi teissä vanhan suolan janotuksen? Ja todellakin, ikinä en luopuisi rakkaasta miehestäni, hyvästä avioliitostani ja ihanista lapsistani. Se ei ole nyt tämän homman pointti.

Mä oon hiukka huono vastaamaan kun ensirakkauteni on lapseni kummisetä ja musta erottuaan seurusteli 13 vuotta siskoni kanssa, edelleen on tiiviisti elämässäni mukana - ei olis mies mulle edelleenkään. Ystävänä ihana mutta miehenä ei kiitos!

Seuraava poikaystävä on naimisissa ja sillä on 2 lasta, edelleen samanlainen työnarkomaani kuin erotessamme. Eikä kyllä missään vaiheessa ollut mikään komistus - ei vieläkään. Ei muutenkaan mitään piirrettä mitä kaipaisin.

Seuraava petti minkä ehti, oli patologinen valehtelija ja muutenkin täysi kusipää. En kaipaa, en todellakaan. Tiedän mitä hänelle kuuluu, pikkuveljensä on yksi läheisimpiä ystäviäni edelleen mutta tämän eksän kanssa vaihdan kadun puolta jos törmään.

Seuraava suhde oli lyhyt, mutta järkevä. Aivan ihana mies, kaikki jutut natsasi just eikä melkeen. Sen kanssa oli helppo olla. Silloin ikäero teki sen, että totesimme yhteisymmärryksessä että ei meidän kannata jatkaa suhdettamme. Mä halusin lapsia melko pian, mies sanoi että ei ainakaan 10 vuoteen. Muutenkaan meillä ei koskaan ollut sellaista tunteiden paloa ja hekumaa vaan suhteemme oli ystävyydelle perustuva järki- ja seksisuhde. Nyt 12 vuotta myöhemmin olemme edelleen ystäviä, mä fanitan sen nykyistä emäntää ihan kybällä ja vietetään paljon aikaa nelistään mun puolison ja heidän kanssa. Ihana ihminen ja olen onnellinen että on elämässäni edelleen mukana ystävänä, paria meistä ei tule koskaan.

Seuraava mies on lasteni isä, joka on edelleen mulle hyvin tärkeä ihminen nimenomaan lasten vuoksi, mutta omalla käytöksellään aiheuttanut sen, että en tunne häntä kohtaan MITÄÄN! En vihaa, en rakkautta, ehkä lähinnä sääliä.
 
Mä elän enemmän malliassa : Onneksi tein nämä valinnat :)

Hieman mietityttää tekstisi. Valitsitko miehen sydämmellä vai kenties puitteiden vuoksi? Siksi että miehesi täytti ne nuoren tytön haaveet ulkopuolisin asioin - vaikka sydämmesi olisi oikeasti valinnut toisin?
 
Eiköhän kaikki mieti näitä "mitä jos" -kysymyksiä aina toisinaan. Ja siis ihan muihinkin asioihin kuin entisiin kumppaneihin liittyen; mitä jos en olisikaan aikoinani päässyt opiskelemaan; mitä jos en olisikaan saanut töitä heti valmistumisen jälkeen; mitä jos olisinkin valinnut ihan toisen alan jne jne.
 
Ajattelen. Ja ihastuksia myös nuoruudesta. Joskus vanhemapana kun törmätty useaan vuoteen saattanut perhosia lepttaa vatsassa ja miettiä tuoksuuko hän vielä niin hyvälle yms...
 
Yksi ainoa ex-poikaystävä on ja joskus tulee kyllä mietittyä minkälainen luojan lykky oli, että homma eroon päätyi. Suhde päättyi jo ennenkuin edes täytin 18v ja silloin tilanne oli kauhea paukku ja en olisi halunnut erota. Mutta näin jälkeenpäin ajateltuna, kun näkee ja kokee miten paljon parempaa sai tilalle niin ei todellakaan harmita. Ex asuu edelleen vanhempiensa luona pienellä paikkakunnalla, ilman mitään kunnon töitä jnejnejne.
 
Ei mulla ole (onneksi) ketään sellaista exää, jota kaipaisi tai kenen kanssa juttu olisi jäänyt jotenkin "kesken". Siitä huolimatta välillä mietin tiettyjä entisiä, mitähän niille kuuluu, onko niilläkin jo puoliso+lapsia, mitä ne tekee jne. Hassuimmalta tuntuu ajatella että on harrastanut seksiä niiden kanssa :D Yksi jopa vähän ällöttää että oikeastiko olen ollut sängyssä sen kanssa ja seurustellut monta kuukautta :D

Mun mielestä ei kannata turhaan jossitella. Joka tapauksessa et voi tietää miten olisi käynyt jos olisit valinnut toisin eikä ajassa voi mennä taaksepäin vaikka joskus haluaisikin. Toki joskus itsekin mietin että entä jos en olisikaan mieheni kanssa, kenen kanssa olisin ja mitä elämä olisi nyt.. mutta hirveästi tuolle ei kannata ajatuksia tuhlata, koska luulen että näin elämän piti vain mennä :)
 
Joskus tulee mieleen ja aina olen yhtä helpottunut, että ymmärsin hankkiutua niistä tampioista eroon. Vain kahta olen muistanut lämmöllä, mutta ei heidänkään kanssaan olisi ollut mitään järkeä perustaa perhettä. Olen tyytyväinen nykyiseen mieheeni ja elämääni.
 
Juu, nyt sä miettisit siellä Oulussa että voi hitsi minkälaista mun elämä oliskaan ollut sen toisen menestyneemmän miehen kanssa, joka olikin se mun elämäni rakkaus, meillä oli joku outo kiintymys toisiimme. Ajattelen tuota miestä päivittäin.


Tosiasiassa sä haikailet sun hotteja unelmia. Erota unelmat ja todellisuus. Se on niin hot koska et muusta tiedä. :)
 
Ajattelen. Ensirakkauttani ajattelen, että mitähän hänelle kuuluu ja silloin tällöin vaihdetaan kuulumisiakin. Erottiin olosuhteiden pakosta, ei siksi että rakkaus olisi loppunut tms ja joskus on tullut ajateltuakin mitähän olisi ollut jos olisimme voineet olla yhdessä. Toista poikaystävääni tulee ajateltua sen takia, että hän on tyttäreni isä.
Silti, vaikka ajatuksissa on joskus muitakin ihmisiä, rakastan nykyistä miestäni ja olen onnellinen hänen kanssaan, enkä vaihtaisi häntä mihinkään.
 
Mun ensirakkaus kummittelee mielessä säännöllisesti. Jouduttiin eroamaan olosuhteiden pakottamana, ei siksi, että rakkaus olisi loppunu. Olen nyt naimisissa toisen miehen kans, 2 lapsen äiti, talot ja ammatit hommattuna, rakastan miestäni. Siitä huolimatta kolmenkympin kriisissäni vakavasti mietin kaikki mitä jos-vaihtoehdot läpi. JOS elämä olisi menny toisin.

Perhosia vatsaan aiheuttaa se, että kk päästä on tilaisuus, mihin tulee myös tämä ensirakkaus, minä menen perheeni kanssa... KÄÄK!
 
Ajattelen tietenkin aika useinkin edellistä miestäni; onhan meillä yhteisiä lapsia ja lapsenlapsia eikä se rakkauskaan kuolemaansa loppunut.
En silti koe että tuo yhtään vähentäisi suhteemme tai rakkautemme syvyyttä nykyisenkään mieheni kanssa.

Kaikilla meillä on oma historiamme.
:)
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
Jospa kuitenkin se exä olisi ollut loppupelissä parempi kuin nyxä :)

Ainakin mun elämäni kulkee eteenpäin, tosin kuin monella haikailijalla palstalla. :)
Ex on ex ja sille on syynsä. Koska olen valinnut aikoinaan toisin, tiedän että olen valinnut oikein. :D
 
Ajattelen tietenkin aika useinkin edellistä miestäni; onhan meillä yhteisiä lapsia ja lapsenlapsia eikä se rakkauskaan kuolemaansa loppunut.
En silti koe että tuo yhtään vähentäisi suhteemme tai rakkautemme syvyyttä nykyisenkään mieheni kanssa.

Kaikilla meillä on oma historiamme.
:)

Kyse oli varmaan siitä että ajatteletko romanttisesti jostain poikakaverista jonka olet jättänyt ja mietit olisiko se kuitenkin ollut parempi kuin Heikki. Epävarmuutta asiassa havaittavissa siis.
Mä en tajua mitä menneen kaihoa nää (anteeksi) ämmät täällä elättelee. Elämä on varmaankin hieman tylsää, kun sydän syrjällään odotetaan tapaamista missä se entinen prinssi on. Siellä sit pakahdutaan tunteista jotka on päässä kehiteltyjä. :D
 
[QUOTE="vieras";26228546]Kyse oli varmaan siitä että ajatteletko romanttisesti jostain poikakaverista jonka olet jättänyt ja mietit olisiko se kuitenkin ollut parempi kuin Heikki. Epävarmuutta asiassa havaittavissa siis.
Mä en tajua mitä menneen kaihoa nää (anteeksi) ämmät täällä elättelee. Elämä on varmaankin hieman tylsää, kun sydän syrjällään odotetaan tapaamista missä se entinen prinssi on. Siellä sit pakahdutaan tunteista jotka on päässä kehiteltyjä. :D[/QUOTE]

Ohops, olen siis toi edellinen nöy. Ei bannia kiitos!
 

Yhteistyössä