Toggle sidebar

lapseton ex-ystävä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja surullinen
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
S

surullinen

Vieras
Minulla oli ennen hyvä ja ihana ystävä, mutta yhteydenpito hänen kanssaan on loppunut. Ehkä syynä on se, että minä olen saanut lapsen ja hän on kärsinyt lapsettomuudesta vuosia ja toivoisi kovasti omaa lasta. Vai eikö ystävyys sittenkään ollut aitoa?
Olen asiasta kovin surullinen, enkä tiedä olisiko minun hyvä yrittää enemmän vai antaa hänen olla rauhassa.
Onko teillä neuvoja tai kokemuksia?
 
mulla on ihan sama kokemus. Jätin rauhaan. Ehkä hänellä on niin paha olla, kun näkee minut lasten kanssa ja hänellä ei ole kuin tyhjä syli. Anna olla. Elä omaa elämää ja hanki uusia ystäviä. Sitten, jos hän itse lähestyy sua, niin anna palaa ja ole ystävä kuten ennekin :)
 
Näin kävi.
En tiedä kärsiikö tämä nainen lapsettomuudessa, mutta on 41-vuotias lapseton sinkku.
Oltiin kuin siskot meyli 30 vuotta ( ystäviä ja sukulaisia )
sit kun tulin äidiksi niin ei mitään. Yhteydenpito lakkkasi kuin seinään. Olen lähettänyt kirjeitä, yrittänyt soittaa...
Tämä ihminen oli mulle niin rakas...
Mutta on kai uskottava ja luovutettava jo.
Olen ainakin yrittänyt parhaani, se saa nyt riittää.
Lastani ko nainen ei ole nähnyt koskaan...ja lapseni on kohta 6.
 
Alkuperäinen kirjoittaja surullinen:
Minulla oli ennen hyvä ja ihana ystävä, mutta yhteydenpito hänen kanssaan on loppunut. Ehkä syynä on se, että minä olen saanut lapsen ja hän on kärsinyt lapsettomuudesta vuosia ja toivoisi kovasti omaa lasta. Vai eikö ystävyys sittenkään ollut aitoa?
Olen asiasta kovin surullinen, enkä tiedä olisiko minun hyvä yrittää enemmän vai antaa hänen olla rauhassa.
Onko teillä neuvoja tai kokemuksia?
Click to expand...



Mulla myös tämä tilanne,sillä erotuksella että hänestä miehineen tuli kuopuksen kummi.
Ja se siitä.
 
Harmittaa vaan niin kovasti, että olen alkanut ajattelemaan tätä asiaa melkein joka päivä. Musta tuntuu, ettei hän ole muihin lapsellisiin ystäviin samalla tavalla katkaissut välejä. Tai ainakaan näin totaalisesti. Vaikeaa unohtaa näin rakas ystävä.
 
lapsettomana ihmisenä ja siitä kovasti kärsivänä voin kertoa, että joskus se oma kipu ja suru on niin suuri, että vaikka kuinka toinen ihminen olis rakas, on helpompi sulkea pois se ihminen lapsineen ja perheineen, kuin teeskennellä päivästä toiseen ja joutua koko ajan repimään omia haavojaan auki kun katselee toisen onnea. Ei se välttämättä ole edes kateutta, vaan oma tuska on vaan liian iso. Ehkä sun ystävä pääsee joskus sinuiks lapsettomuutensa kanssa ja pystyy sitten taas olemaan ystävä. Itsellä se prosessi on vielä pahasti kesken ja siksi on helpompaa pitää vähän etäisyyttä ainakin välillä.
 
Kai mun täytyy yrittää unohtaa tämä ihminen. Jotenkin se tuntuu niin väärältä. Haluaisin kovasti puhua tämän ihmisen kanssa tästä tilanteesta, mutta ei toisen lapsettomuutta voi ottaa puheeksi, jos hän ei itse aloita. Vai mitä?
 
Mä olen kyllä kysynyt suoraan monelta lapsettomalta että haluaisitko/olisitko halunnut lapsia. Siis sopivassa tilanteessa tietysti, mutta siis ihan luonnollisesti jos astasta tulee puhetta. Siitä vastauksesta usein osaa päätellä haluaako ihminen jatkaa asiasta puhumista vai ei. Moni haluaa. Ja olen kysynyt lapsettomalta ystävältä myös että tuntuuko pahalta kun minä olen raskaana.

Toisaalta jos asian nostaa puheeksi niin pitää myös olla valmis ottamaan vastaan saamansa reaktio. Kyllä joku on sanonut että en halua puhua asiasta (Ja sitten kuitenkin vuodattanut koko tarinan). Mutta siis kukaan ei ole esimerkiksi suoraan suuttunut tai ällistynyt että miten kehtaan puhua asiasta.

Hankalampaa on jos ap:n ystävä ei edes suostu ottamaan yhteyttä. Sitten kyllä antaisin vain ajan kulua. Minullekin on toisten ihmisten avio- tai lapsionni joskus ollut sietämättömän tuskallista katsella. Mutta nyt on taas tilanne, että haluan olla näihinkin ystäviin yhteydessä.
 
Kiitos vastauksista. Helpottaa hiukan kirjoittaa asiasta täälä, mutta tuntuis silti tärkeältä puhua tämän ihmisen kanssa. Olisin valmis kuuntelemaan ikäviäkin vastauksia. Kaikkein kamalinta on ajatella, että en ole koskaan ollutkaan hänelle kovin tärkeä ja yhteys on loppunut siksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja lapseton:
lapsettomana ihmisenä ja siitä kovasti kärsivänä voin kertoa, että joskus se oma kipu ja suru on niin suuri, että vaikka kuinka toinen ihminen olis rakas, on helpompi sulkea pois se ihminen lapsineen ja perheineen, kuin teeskennellä päivästä toiseen ja joutua koko ajan repimään omia haavojaan auki kun katselee toisen onnea. Ei se välttämättä ole edes kateutta, vaan oma tuska on vaan liian iso. Ehkä sun ystävä pääsee joskus sinuiks lapsettomuutensa kanssa ja pystyy sitten taas olemaan ystävä. Itsellä se prosessi on vielä pahasti kesken ja siksi on helpompaa pitää vähän etäisyyttä ainakin välillä.
Click to expand...

Tuttuja tunteita menneiltä vuosilta... Neljättä nyt odotan, vaikka lapsettomaksi luokiteltiin. Elämä on ihmeellistä! :)

Voimia ja jaksamista Sinulle! :hug: :flower:
 
Minusta voisit vaikka kirjoittaa kirjeen jossa kerrot tunteistasi ystävää kohtaan.
Tiedät hänen lapsettomudestaan ja osaat sen ottaa huomioon, minusta voisit kysyä suoraan onko hänen hankala hyväksyä sitä että sinä sait lapsen. Kerro miten tärkeä hän sinulle on ja että haluaisit jatkaa ystävyyttä kaikesta huolimatta. Voisitteko tavata niin ettei lapsesi olisi mukana ja päästä uuteen alkuun? Olisi helpompi puhua ja seurustella kun paikalla ei olisi lasta. Myös puheenaiheet voisivat aluksi olla jotain muuta kuin lapsiperheen juttuja.

Kaikki kokee lapsettomuutensa niin eri tavoin ettei yhtä ja oikeaa toimintamallia olekaan.
 
No itse asiassa hän on vauvan syntymän jälkeen kerran käynyt meillä. Siitä on jo kauan. Silloin sanoin, että toivoisin pysyväni hänen ystävänään, koska hän on minulle tärkeä yms. Puhuin hänelle tällaista, koska yhteys katkesi jo odotusaikana. Mutta lapsettomuudesta en voinut puhua, koska se olisi pienen vauvan äidiltä ollut liikaa siinä tilanteessa.
Enempää en siis oikeastaan voi pyydellä ja päätös on nyt hänellä. Hän on ilmeisesti päättänyt ottaa etäisyyttä tai sitten tosiaan ei ole muistanut minua edes ajatella.
Surettaa joka tapauksessa. Toivoisin kovasti, että kaikille lasta haluaville se onni suotaisiin.
 
mun mielestä hyvä ystävä myös ymmärtäisi ettet itse voi sille mitään että raskauduit häntä helpommin.
etkä ole "hankkinut" lapsia pahoittaaksesi hänen mielensä jne.
ja luulisi että tää sun ystävä olis ottanu asian puheeksi eikä vaan jättänyt ystävyyttä
 
Lapsettomuus voi olla niin arka asia ettei sitä vaan voi ottaa puheeksi. Ei ole ihan helppo sanoa ystävälleen että tiedän että mun pitäisi olla iloinen sun puolestasi mutta oikeasti tunnen niin suurta kateutta ja katkeruutta että toivon että lapsesi kuolisi ja elämästäsi tulisi helvettiä (vaikka tietysti olisi hirveän surullinen jos niin oikeasti kävisi). Eihän kukaan edes itselleen tunnusta tuntevansa tällaisia tunteita. Ja kuitenkin just tällaisia ajatuksia voi olla lapsettoman mielessä. Tai sama juttu jos itse on avioeron partaalla ja pitää sitten mennä ystävän häihin tai katsella kun rakastunut ystäväpariskunta nuoleskelee. Silloin sitä tietää että nyt olisi parasta vaan ottaa etäisyyttä.
 

Osallistu arvontaan ja voita trendikäs lampaantalja!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa