E
eikaitämänäinvoiolla
Vieras
Eli minulla on ollut intensiivinen suhde erääseen mieheen, voin sanoa, että hän on ollut elämäni suurin rakkaus. Monet asiat kuitenkin tulivat väliin ja suhde jäi ns. teloilleen. Sitten tapasin nykyisen mieheni. Hän on oikeasti mielestäni hienoin ihminen kenet olen tavannut. Innostava, epäitsekäs,kannustava, ennakkoluuloton, komea ja loistava isä. Elämämme on varsin kivaa kaikinpuolin. Meillä on nyt kolme lasta ja asiat rullaavat, olen tyytyväinen. Ajatuksena on elää hänen kanssaan hamaan loppuun asti. Odotamme elämältä paljon ja haluamme lastenlapsia, yhteisiä kokemuksia yms. Olen kuitenkin ollut yhteydessä tähän entiseen ja tuntuu, että välitän hänestäkin aivan kamalan paljon. Ja hän minusta. Välilläme on syvä ymmärrys ja uskaltaisin sanoa, että rakkaus. Mistään seksistä ei ole kyse. Mutta ei pelkästä ystävyydestäkään. Olenko siis aivan järjiltäni, jos harkitsen tapaavani häntä kerran vuodessa ns. romanttisisssa merkeissä? En edelleenkään tarkoita seksiä, vaan sitä jotain mitä välillämme on. En koskaan halua lupoua tästä elämästä, mutta tuntuu, että ilman tätä yhtä miestä minusta osa ei ole olemassa ja kaipaa kipeästi. Onko kenelläkään kokemusta tällaisesta? Voisinko kertoa tämän miehelleni? Vai onko tämä siis aivan järjetöntä?