ajatus imetyksestä inhottaa

[noniinpä]

Itse myös ihmettelen tuota asennetta: "Rintani ovat vain miestäni varten ja hänkin saa nähdä ne vain kun harrastamme seksiä, ei siis imettäessä." Joku jopa vertasi imettämistä masturbointiin. Taidamme elää niin yliseksuaalisessa maailmassa, että lapsen ruokkiminenkin nähdään seksuaalisena tapahtumana, kun pitäisi olla aivan toisinpäin! Lapsen ruokkiminen rintamaidolla on luonnollista verrattuna siihen, että rintoja käytetään objektina tai fetissinä seksuaalisille haluille. Toki ne sitäkin voivat olla, mutta first things first!

 

[Kiikun kaakun...]

Itse myös ihmettelen tuota asennetta: "Rintani ovat vain miestäni varten ja hänkin saa nähdä ne vain kun harrastamme seksiä, ei siis imettäessä." Joku jopa vertasi imettämistä masturbointiin. Taidamme elää niin yliseksuaalisessa maailmassa, että lapsen ruokkiminenkin nähdään seksuaalisena tapahtumana, kun pitäisi olla aivan toisinpäin! Lapsen ruokkiminen rintamaidolla on luonnollista verrattuna siihen, että rintoja käytetään objektina tai fetissinä seksuaalisille haluille. Toki ne sitäkin voivat olla, mutta first things first!

Viittasit tekstiini, jossa ilmaisin että imettäminen on asia jota en välttämättä halua tehdä mieheni läsnäollessa. Kiitos sanojeni vääristelystä ja asenteeni määrittelystä! Minun rintani ovat minun, eivät mieheni tai lapseni. Rintani tuottavat (toivottavasti) ravintoa lapselleni. Niistä on toki ajoittain iloa miehellenikin... Imettäminen ja seksi ovat kaukana toisistaan, ainakin minun mielessäni! Itse haluan imettää mieluiten omassa rauhassa, en toisten ihmisten silmien edessä ja ONNEKSI minulla on siihen oikeus (josta totta vie aion pitää kiinni)!

Sofiann, ikävää että keskustelu on lähtenyt sivuraiteille. Toivottavasti et törmää samanlaiseen painostukseen imetyksen suhteen tällä kertaa neuvolassa! Hyvää odotusta kaikille!

 

[Ap.....]

Itse myös ihmettelen tuota asennetta: "Rintani ovat vain miestäni varten ja hänkin saa nähdä ne vain kun harrastamme seksiä, ei siis imettäessä." Joku jopa vertasi imettämistä masturbointiin. Taidamme elää niin yliseksuaalisessa maailmassa, että lapsen ruokkiminenkin nähdään seksuaalisena tapahtumana, kun pitäisi olla aivan toisinpäin! Lapsen ruokkiminen rintamaidolla on luonnollista verrattuna siihen, että rintoja käytetään objektina tai fetissinä seksuaalisille haluille. Toki ne sitäkin voivat olla, mutta first things first!

Voi hyvät hyssykät sentään. Lue nyt kommenttini uusiksi. En todella ole verrannut imetystä masturbointiin ja imetyksessä ei ole minunkaan mielestäni mitään seksuaalista. Kysymys oli siitä, että vedin esiin vertauskuvan kärjistetysti, koska faktahan on että eri ihmiset mieltävät eri asiat luonnollisina ja siksi kukaan toinen ihminen ei voi määritellä, mikä on luonnollista jollekin toiselle. Imettäminen sinulle voi olla ihan luonnollinen juttu missä tahansa, toiselle se on liian intiimiä jaettavaksi edes oman perheen sisällä. Esimerkkejä on lukemattomia. Esim. sisareni perheessä on luonnollista se, että perheen kesken kotona ollessa wc:ssä käydään ovi auki, itselleni ei tulisi mieleenkään. Samoin heidän kotonaan toisen ollessa suihkussa/ajaessa partaa toinen voi istua p...lla samassa wc:ssä. Ei siinä mitään, toimii heillä, ei meillä. Itse olen taas sitä mieltä, että jos toimittaa asioitaan toisen läsnäollessa, on puoliso ilmeisesti muuttunut huonekaluksi. Itse en puristelisi edes mustapäitä toisen vieressä katsoessa. Toisaalta olemme seksuaalisesti vapaampia, kuin useammat muut pariskunnat, joiden intiimielämästä jotain tiedän.

Että toivottavasti meni pointti vihdoin jakeluun. Kiitos asiallisesti keskustelua käyneille

 

[***********]

Ei sinne synnärille tarvitse mitään tutteleita raahailla kun siellähän annetaan luovutettua maitoa lapsille joiden äideillä ei ole maito vielä noussut. Uskon, että Tutteli on viety sinne siitä syystä, että äiti ei syystä tai toisesta meinannut imettää lastaan.

Ainakin täällä pääkaupunkiseudulla kaikki luovutettu äidinmaito menee kskosille, ei sitä todellakaan jaella vauvoille, joiden äideillä ei maito ole vielä noussut. Sairaalassa on kyllä korvikkeita tarjolla, omat lapseni ovat niitä saaneet jo ennen kuin ovat äitiään nähneet. (Ensimmäisen jälkeen minua kursittiin kasaan leikkaussalissa pari tuntia ja toinen syntyi sektiolla, eli siksi saaneet ruokaa jo ennen kuin olen itse päässyt osastolle)

Itseäni on myös ällöttänyt imetys, molempien lasten kohdalla. Esikoiseta imetin pari kuukautta, mutta maito loppui, ilmeisesti koska rajun synnytyksen jälkeen kaikki energia meni itsensä parantamiseen.

Kakkosta imetin seitsemän kuukautta, lopetin vähitellen kun alkoi saamaan kiinteitä.

 

[fdsfdsfsdf]

Olen nyt muutaman viestin lukenut tästä viestiketjusta.
Oma kantani on, että jokaisen äidin oma valinta imettääkö vai ei. Jos kokee siihen vastenmielisyyttä niin pulloruokintaan vaan.
Antakaa ne neuvolatätien touhotukset mennä toiseta korvasta sisään ja toisesta ulos.
usein nuo neuvolatädit ovat iäkkäämmästä päästä, ja entisvanhaan ei tullut kuuloonkaan että ei olis imetetty jos maitoa vaan erittyi.
toinen asia on se, että miten välttyy rintatulehduksilta tai miten saa rinnat ehtymään jos ei imetä?
Itse imetin kolme vuotta. Hui! oikein tunnen kuinka vedätte henkeä.

Olisko alkuperäisellä jotain tiedostamattomia (tai tiedostettavia) estoja omiin rintoihinsa? ja siksikö tuo imettäminen tuntuu vastenmieliseltä.
toisaalta äitinä oleminen vauvaiän jälkeenkin on valintojen tekemistä - omista vastenmielisyyksistään huolimatta - lapsen parhaaksi. Tai ainakin pitäisi olla.

Mutta on se parempi että kun se imettäminen ja oman vauvan tuhina omaa rintaansa vasten tuntuu vastenmieliseltä, että jättää sen tekemättä. Ei kannata siten edes aloittaa kokeilumielessäkään - että ei vauva totu tähän hyvään.

 

[kjgf]

Antakaa ne neuvolatätien touhotukset mennä toiseta korvasta sisään ja toisesta ulos.
usein nuo neuvolatädit ovat iäkkäämmästä päästä, ja entisvanhaan ei tullut kuuloonkaan että ei olis imetetty jos maitoa vaan erittyi.

Kun korvikkeet keksittiin (vanhojen neuvolantätien nuoruudessa), oli muotia syöttää korviketta, kun luultiin sen olevan yhtä hyvää kuin äidinmaito ja pulloruokinta "vapautti" äidit lastenhoidosta töihin vaikka heti pari viikkoa synnytyksen jälkeen.

toisaalta äitinä oleminen vauvaiän jälkeenkin on valintojen tekemistä - omista vastenmielisyyksistään huolimatta - lapsen parhaaksi. Tai ainakin pitäisi olla.

Mutta on se parempi että kun se imettäminen ja oman vauvan tuhina omaa rintaansa vasten tuntuu vastenmieliseltä, että jättää sen tekemättä. Ei kannata siten edes aloittaa kokeilumielessäkään - että ei vauva totu tähän hyvään.

Joku sanoi tuossa, että tuntuu vastenmieliseltä ajatus, että lapsi roikkuu koko ajan tississä kiinni. Jos olet kotona äitiyslomalla vauvan kanssa, eli lapsen pääasiallinen hoitaja, olet joka tapauksessa kiinni vauvassa, imetit tai et. Toki pulloruokinnassa oleva lapsi on helpompi jättää vaikka viikoksi mummolle ja lähteä itse etelään, niinkuin kuulee joidenkin tekevän. Luulisin kuitenkin, että siinä tapauksessa ovat lapselle aiheutuvat psykologiset vahingot silti suuremmat kuin ravitsemuksen mahdollisesti aiheuttamat... Mutta toki jokainen valitsee itse, ja käyttää valinnassaan haluamiaan perusteluja, joillain vain tuntuvat olevan äidin ja lapsen hyvinvointi vastakkaisia käsitteitä kun toisilta niiden yhdistäminen onnistuu.

 

[Niimi]

Hei! Onko täällä muita odottajia, jotka eivät aio imettää vauvaansa? Itse odotan kolmatta lastamme ja aiemmin olen YRITTÄNYT imettää kaksosiamme (nyt 5.v). Silloin maitoa olisi tullut, mutta imetys aiheutti inhon väristyksiä, niin epämiellyttävältä ja kiusalliselta se tuntui.

Mullakin imetys tuntui alussa hieman epämiellyttävältä, kun kohtu pieneni samalla. Tuntui ihan varpaissa asti, kun imetti. Mutta joskus kk jälkeen asia helpotti, eikä tuntunut enää miltään!

 

[leppäkerttunen]

Keski-Suomessa luovutettua maitoa annetaan käsittääkseni kaikille sitä tarvitseville. Ainakin lapseni sai sitä ennenkuin omani nousi ja vielä senkin jälkeen kun omaa maitoa ei tullut tarpeeksi. Kysyin, että onko korviketta vai luovutettua ja sain vastauksen, että luovutettua. Varmaan toimii tilanteen mukaan.

 

[Kressida]

Ihannemaailmassa kaikki äidit haluaisivat ja voisivat imettää, ja saisivat siihen niin hyvää ja upeiden ihmisten antamaa tukea, että kaikki ongelmat olisivat ylitsekäytävissä. Todellisessa maailmassa äidillä voi olla joku lääkitys tai vauvalla sairaus jonka vuoksi imetys ei onnistu (siksi ne korvikkeet varalla synnärillä), tai äiti ei vain pääse sinuiksi ajatuksen kanssa (onhan synnytyspelkoisiakin äitejä vaikka kuinka paljon, vaikka synnytys on ihan luonnollista!). Ja yleisin syy on se, että imetys osoittautuu jotenkin hankalaksi ja epävarmaksi, saadaan huonoja tai ristiriitaisia neuvoja, ja pullolla vain on helpompi varmistaa, että vauva takuulla saa x määrän ravintoa.

Itselleni imetys on itsestäänselvä asia, yhtä itsestäänselvä kuin että vauvat kasvavat kohdussa. Ja se, että joskus äiti ei voi imettää (fyysisistä tai psyykkisistä syistä), on samanlainen harmi kuin että joskus vauvat syntyvät keskosena eivätkä saa olla kohdussa niin kauan kuin heille olisi hyväksi.

En YHTÄÄN syyllistä siitä äitiä. En keskosen synnyttämisestä enkä imettämättömyydestä. Kyllä jokainen äiti haluaa lapselleen parasta, ja tiedetään että äidinmaito on kyllä parasta ravintoa. Mutta muullakin pärjää, ja jos ei voi imettää niin ei voi. Olen itse imettänyt esikoistani pitkään ja tiedän aiheesta tosi paljon (työni ja harrastukseni puolesta), mutta kyllä minullekin voi käydä jotain joka estää imetysken tällä kertaa (nyt RV 5)... aika epätodennäköistä se kyllä on

MUTTA näin imetysalalla työskentelevänä olen sitä mieltä, että on kaikkien etu, ettei ketään pakoteta ja painosteta imetykseen. Neuvolatätien pitää tietysti viran puolesta pitää vauvan (ja äidin, ja kansan-) terveyden kannalta tärkeää asiaa esillä ja suositella sitä, ja hyvä niin. Suosittelu ei ole pakottamista eikä saa siltä vaikuttaa.

 

[No niinpä taas..]

Tätä lausetta vähän mietin, että minkähän ikäistä lasta kirjoittaja tarkoittaa... on vähän eri asia jos on kuukauden ikäinen tai vaikka jo konttaava...
"Toki pulloruokinnassa oleva lapsi on helpompi jättää vaikka viikoksi mummolle ja lähteä itse etelään, niinkuin kuulee joidenkin tekevän. Luulisin kuitenkin, että siinä tapauksessa ovat lapselle aiheutuvat psykologiset vahingot silti suuremmat kuin ravitsemuksen mahdollisesti aiheuttamat... "
Ja en menisi paasaamaan mistään psykologisista vahingoistakaan. Kyllä joskus äidit joutuvat esim. sairaalaan tms. juttuja tapahtuu että pitää olla vauvasta erossa ja ihan kunnon ihmisiä niistä kasvaa...

 

[-Vanilla-]

Itselleni imetys on itsestäänselvä asia, yhtä itsestäänselvä kuin että vauvat kasvavat kohdussa. Ja se, että joskus äiti ei voi imettää (fyysisistä tai psyykkisistä syistä), on samanlainen harmi kuin että joskus vauvat syntyvät keskosena eivätkä saa olla kohdussa niin kauan kuin heille olisi hyväksi.

En YHTÄÄN syyllistä siitä äitiä. En keskosen synnyttämisestä enkä imettämättömyydestä. Kyllä jokainen äiti haluaa lapselleen parasta, ja tiedetään että äidinmaito on kyllä parasta ravintoa. Mutta muullakin pärjää, ja jos ei voi imettää niin ei voi.

Olen samaa mieltä. Itselleni oli alusta asti selvää, jo ollessani raskaana, etä imetän lastani JOS maitoa vain tulee. Ja 5 kk poika oli täysimetyksellä. Nyt harjoitellaan kiinteisiin, mutta pääasiassa maidolla vielä mennään.

Minusta on ihana imettää. Vasta nyt osaan nauttia siittä aivan eritavalla kuin vauvan ollessa ihan ihan pieni. Ja minä kyllä imetän samassa huoneessa, vaikka olisi (läheisiä) vieraitakin kylässä. Mutta jokaisella on vapaus valita oma juttunsa. Tärkeintä on, että vauvalla ja äidillä on hyvä olla.

 

[Aurora Vee]

Alkuperäiselle:
Mietin sellaista, että voisiko olla että imetys tuntui inhottavalta aikanaan siksi että teillä oli kaksoset? Voin kuvitella että olet ollut todella väsynyt ja on tuntunut että joudut olemaan rinnat esillä jatkuvasti. Tuore äitiys on usein hämmentävää ja keho on kovilla (varsinkin tuplien kanssa!), ja monet kokevatkin sen toisen (kolmannen, neljännen...) lapsen helpompana eikä ns. baby blueskaan iske yhtä kovana.

Myös yhden vauvan saaneilla on kokemuksia siitä että imetys tuntuu ensin vieraalta, ällöltä, vaikealta, kivuliaalta, väsyttävältä... Yleensä taustalla on hormonit, jälkisupistukset, uusi elämäntilanne ja se baby blues. Useimmalle imetys lähtee sujumaan ajan myötä, sen oppii ja siihen tottuu. Toisille asia ei helpota, ja sitten täytyy vaan siirtyä pulloruokinnalle, ei siinä mitään.

Itselleni imetys tuntui myös oudolta ajatukselta vielä esikoistani odottaessa, mutta niin sitä vaan imetin kunnes maito loppui 3 kk:n päästä. Olihan siihen tottumista, mutta onnistui lopulta. Kuopusta imetin 5 kk, kunnes maito taas loppui. Yritin lypsämistä viikon mutta aika ja voimat eivät riittäneet ja siirryin suosiolla pulloruokintaan, tyytyväisenä siihen että imetys onnistui edes alkukuukaudet. Minusta on ollut ihmeellistä nähdä miten vauva kasvaa ja kehittyy pelkällä maidollani, vaikkakin vain sen alkutaipaleen. Imetyksen loputtua on kestänyt vielä useita viikkoja, jopa kuukausia, ennen kuin rinnat ovat tuntuneet jälleen joltain eroottiselta ja olen antanut miehen koskea niihin.

Haluan siis kannustaa empiviä ainakin yrittämään imetystä muutaman viikon ennen kuin siirtyy pulloruokintaan, vaikken todellakaan mikään imetysfanaatikko olekaan. Don't knock it 'til you try it, älkää tuomitko ennen kuin kokeilette. Vaikka esikoisen kanssa se ei onnistunutkaan, niin tällä kertaa voi tuntua ihan erilaiselta. Minustakin on kyllä erittäin ikävää jos neuvolassa jaksetaan saarnata, vaikka ymmärränkin miksi kannustavat imetykseen.

 

[diu diu]

Itsellä ovat rinnat olleet NIIIIIN kosketusarat että pelottaa TODELLA PALJON koko imetys. Jos joku koskeekaan nänniin niin tulee puistatus ja kutituts/inhotus olo...
Välillä sitten mietityttääkin että onnistuukohan moinen operaatio laisinkaan minulta
Enemmän pökköä pesään lisäävät juuri imetyshysteerikot, neuvolat ja anoppi.
Anoppi oli ihan järkyttynyt kun ostin valmiiksi jo alesta sellaisia söpöjä ruokakippoja ja lusikoita, että sitten voi alkaa syöttää jos tarvii kiinteää kolmen-neljän kuukauden iässä jos korvikkeisiin joutuu, kommenttina tuli kauhistunut ilme ja tokaisu että eihän sille voi puoleen vuoteen antaa mitään muuta kuin rintaa!
Muutenkin järkyttävää aina se asenne "Tissi suuhun" ja "ruuat kulkeutuu mukana" -tyyli.
Jos ei pysty niin minkäs sille voi...
Eipä siis yhtään paineita ei...

 

[jokainen tavallaan]

Mun mielestä tärkeintä on ruokkia lapsensa, pullosta tai tissistä, kunhan lapsi saa vanhemmiltaan läheisyyttä ja rakkautta. Jos imetys ei tunnu luontevalta tai siitä alkaa stressata, silloin pitäis myös neuvolan kannustaa pulloruolintgaan. Itse lypsin pulloon ja juotin siitä. Sähköpumppu oli nopea (ja ihan edullinen) ostos ja tiesin aina paljon vauva juo. Jos jäi näkäiseksi, annoin lisäksi vastiketta. Maidon tulo loppui 3 kk jälkeen, joka kuulemma johtuu siitä, ettei pumpulla saa sellaista ärsykettä jonka vauva saa aikasiksi ja lisää maidon tuotantoa. No, en tiedä mut oon ylpee et sain niinkin kauan vauvalle omaa maitoa. Vauva on tyytyväinen ja meillä on ihanaa sylittelyä vaikkei tissi suussa oo koskaan ollutkaan.
Eniten mua mietityttää kaikissa vauvalehdisä, neuvoloissa ja keskutelupalstoissa se, että äidin syyllistäminen ja arvosteleminen kaikilla mahdollisilla tavoilla on, lähinnä muiden NAISTEN, joku keskinäinen paremmuusmittari.
Harvoin löytyy naisia, äitejä tai ei, jotka kannustaisivat ja ymmärtävät niitä jotka yrittävät helpottaa muutenkin rankkaa vauva aikaa (hormoneista johtuvaa tai muuten) joko korvikkeilla tai valmisruuilla.
Paras äiti tuntuu olevan se, joka kärsimyksellä synnyttää, nukkumatta pysyy tyynenä ja rakastavana lapselleen, imettää vaikka tunnin välein ja kasvattaa omat perunat, joista soseuttaa ruuat. Sen lisäksi tietty on itsestään huolehtiva, ioehensä huomioon ottava, koti tiptop ja aktiivinen kaikilla elämän aloilla. Onnea vaan kaikille äideille.

 

[fkldöfk]

Miettikääs, kun vauvalla on maitoallergia ja saa aluksi useita viikkoja/kuukausia tavallista korviketta kun kukaan ei usko tohon allergiaan. Meidän kohdalla asiaa pidettiin vain koliikkina ja kamalaa oli kunnes itse älysin olla tarjoamatta tavallista korviketta ja onneksi rintamaito riitti.

Raskastahan tuo imettäminen oli, kun vauva oli koko ajan tissillä mutta ei ollut paljon vaihtoehtoja. Olisin toki saanut todella kallista erityiskorviketta apteekista, mutta en sitten halunnut totuttaa pulloon ja jotenkin sain voimia tuohon imettämiseen. Lopulta oli luovuttava imettämisestä senkin takia, kun itse jouduin niin kovalle dieetille maidon ja munan osalta. Lopulta yksityisellä todettiin tuo maitoallergia ja saatiin todistus asiasta kelaan.

Todellakin jokaisen oma asia tuo imetys! Meidän sairaalassa vaan eivät meinanneet millään antaa vauvalle korviketta vaikka maito ei meinannut kunnolla alkaa nousta... silloin asia harmitti, mutta jälkeen päin ajateltuna hyvä asia että eivät allergian vuoksi sitä paljoa antaneetkaan.