Akateeminen nainen ja duunarimies

[se nainen]

Aihe, joka herättää varmasti närää jo pelkkää otsikkoa lukiessa..
Mä olen pitänyt itseäni varsin avaranäköisenä ja seurustellutkin sosiaaliluokaltaan hyvin erityyppisten ihmisten kanssa. Vakavampi rakkaus syttyi mieheen, joka on käynyt peruskoulun, ammattikoulun ja on nyt tehtaassa töissä. Suhde sujunut ok tähän asti, kunnes nyt olen alkanut puhumaan vakavammassa mielessä tulevaisuudesta.

Hän tahtoo olla kanssani, siitä ei epäilystäkään. Mutta hän ei osaa ajatella elämää yhtään pidemmälle, kun kysyin mitkä on hänen tavoitteitaan, hän kysyi "mitä se tarkoittaa?". Eikä keksinyt yhtään mitään, mistä sitä voisi edes tietää. Tällaista ollut paljon, olen koittanut keskustella mutta sellaista tiettyä tasoa ei saa millään.. tuntuu että kohtaaminen jää täysin pintapuoliseksi.

Miten tällaisen kanssa voisi kehittää mitään? Millaisia kokemuksia teillä on? Eihän tämä tarkoita vain duunareita, voivat akateemiset olla aivan samallalailla päämäärättömiä. Tässä enemmän tökkääkin se, ettei hän edes tunnu tajuavan tuollaisia asioita, ei osaa edes keskustella asioista.

Voiko rakkaus kuitenkin riittää pitämään suhteen koossa?

 

[Akateeminen]

Tästä aiheesta on keskusteltu paljon myös näilläkin sivuilla. Sinullahan on käynyt hyvä tuuri, jos miehelläsi ei ole tavoitteita varsinkaan työelämässä. Voit itse luoda uraa ja miehesi hoitaa kodin ja lapset.

 

[tasa-Arvo]

Voihan se onnistuakkin, mutta tiedän aika monta surullista tapausta uranaisen ja duunarin yhteiselosta.
Jotenkin vaan vuosien varrella nämä miehet saattavat tuntea itsensä "orvoiksi" jos naisen tuttavapiiri ja kollegat ovat niitä joiden kanssa enimmäkseen seurustellaan..
Sitten tulee alkoholi mukaan yhä enemmän ja enemmän, kohottaahan se hetkeksi itsetunoa.

Ehkä tämä on huono vastaus, mutta niin vain on.
Tosin nämä tapaukset joista kerroin ovat jo aikuista väkeä, onhan maailma muuttunut luojan kiitos.

 

[kotiäiti]

Ei ole helppoa järjestää tulevaisuutta akateemisen miehenkään kanssa. Miestä ei saa pysähtymään kunnolla edes viikonloppuisin, kun sillä on niin kova kiire rakentaa uraa. Miten saisin hähet pysähtymään ja antamaan minu palata töihin lasten jälkeen, olinhan ennen lapsia minäkin "uraputekessa".

 

[mies]

Yksi kysymys: Millä tavalla akateemisesti koulutettu on inhimillisesti erilainen?

Jotkut tuntevat olevansa parempia, koska heillä on parempi autokin ja toinen asuu paremmalla alueella ja hän on korkea-arvoisempi ihminen. Eikö ole tyhmyyttä esittää ihmisten välisiä eroavaisuuksia koulutuksella? Moni "duunari" peittoaa mennen tullen nenä kirjassa eläneet. Ekö olisi ollut fiksumpaa kysyä, miksi puolisoni ei halua suunnitella tulevaisuutta kanssani, mutta toisaalta se olisikin johdatellut mahdollisuuteen, että ap:kin olisi ollut "vikaa". Ja näin saatiin syypääksi heikkolahjainen duunari. Epäilen ap:n kykyä empaattisuuteen ja vaikuttaa ylimieliseltä otteelta puolisoon.

 

[Lilli]

Suoraan sanottuna ongelmia on tiedossa. Viittaan nimimerkin "mies" kirjoitukseen, jossa paljastuukin duunareiden yleinen asenne akateemisia naisia kohtaan. Leuhkoja nirppanokkia, jotka kuvittelevat olevansa jotain parempaa kuin muut (vaikkeivat kuvittelisikaan). Omista kiinnostuksen aiheista ei saa puhua, se on leuhotusta. Jos naista ei voi laittaa ojennukseen oppiarvoilla, niin pistetään se sitten ojennukseen kiusanteolla ja vieraissa juoksemisella.

Valitan, kokemusta on. Itse olen tohtorisnainen, joka on viimeksi seurustellut pitkäaikaistyöttömän miehen kanssa.

 

[duunarin kanssa elävä]

Lilli - todella samanlaisia kokemuksia minulla! Duunarini ei voi sietää, että olen hyvännäköinen ja saan paljon huomiota miehiltä (johon en mene itse mukaan) ja että olen häntä kouluttautuneempi ja keskustelutaitoisempi. Jos hän on tuntenut joutuvansa alakynteen vaikka jossain seuratilanteessa, hän on kotiinpäästyä alkanut mollaamaan minua mistä asiasta tahansa (sähän kävelet kuin äijät! sulla on likaa paidanreunassa, ootpas possu!) ja vittuilemaan ja ämmättelemään. Olen kitkenyt tätä todella tehokkaasti pois, mutta vielä yrityksiä on näkyvissä. Vähintään se, ettei hän osoita minkäänlaista huomiota ja kiinnostusta minua kohtaan, jos häntä ärsyttää että muut ovat mua huomioineet.
Hän on todella katkera varakkaille ihmisille ja mollaa "herroja", mutta samalla valittelee jatkuvasti miksei itsellä ole varaa ostaa mitään. Silti ne "herrat" ovat tyhjäpäitä jotka rikastuneet aina täysin ilman omaa ansiotaan.
Inhottaa kuunnella tällaista, ja kieltämättä se on alkanut kovasti vähentämään arvostustani häntä kohtaan, mikä on tietenkin täysin väärin jos parisuhteessa eletään.

 

[mies]

Minä en ymmärrä seuraavaa: tohtori seurusteli työttömän kanssa, mutta ymmärrän varsin hyvin, jos sanotaan, että Liisa seurusteli Matin kanssa.
"sosiaaliluokaltaan hyvin erityyppisten " Voisiko joku valaista, millä tavalla akateemisesti koulutettu ihminen perustelee eroavaisuutensa toiseen sosiaaliluokkaan inhimillisestä näkökulmasta. Mikä siinä on mainitsemisen arvoista? Sekö, että professori kavalsi tutkimusapurahoja. Mitä muuta ihmiset kuvittelevat itsestään suhteessa muihin ihmisiin. Saksalaisetkin kuvittelivat olevansa ylempiarvoisia ja ruotsalaiset tekivät rotumäärityksiä ja akateemisesti koulutetut hakevat syitä parisuhdeongelmiinsa tasolta; me vastaan duunarit.

Puhukaa nyt hyvät yliihmiset vain itsestänne tavallisina kuolevaisina.

Taisin provosoitua, mutta olen nähnyt monta maailmaa sisältä ja todennut, että samanlaisia pulliaisia ovat, vaikka väittäisivät iteään kuninkaiksi.

 

[MM]

Juu, lehden kanssa pytyllä se istuu kuningas ja prinsessakin. Samassa huoneessa istuu myös akateemikko ja duunari ja samanlaisesta reiästä pörisee.

Koivisto oli ensiksi duunari ja sitten akateeminen, mutta mikä hänet olisi ihmisenä muuttanut?

 

[jussi]

Eipä se akateeminen koulutus sivistystä ja älykkyyttä tuo, vaan sitä joko on tai ei. Koulutuksensa tason ja laadun jokainen sitten valitsee omien mieltymystensä ja tulevaisuudensuunnitelmiensa mukaan.

 

[Puolisko]

En ymmärrä teitä. Minulla on yli 8 vuotta jatkunut suhde miehen kanssa, joka on huomattavasti vähemmän koulutettu kuin minä. En ole ikinä ymmärtänyt tuollaisia pohdintoja, koska ainakaan omalla kohdallani ei ihmissuhteissa (muissakaan) tärkeintä ole henkilön koulutus tai ammatti, vaan millainen ihminen hän muuten on. Myös ystäväpiirissäni on kaikenlaisia ihmisiä, akateemisia, ammattikorkean suorittaneita, vain peruskoulun suorittaneita, ja ammattienkin kirjo on laaja. En voisi osoittaa mitään sellaista eroa, jonka nimenomaan koulutustausta toisi. Toki jokaisella on yksilöllisiä eroja, mutta pöyhkeä nirppanokka voi olla aivan hyvin tohtori kuin pummikin - ja tohtorikin voi olla pitkäaikaistyötön ja työn vieroksuja.

Itselleni on tärkeintä, että kumppani on tasa-arvoinen, rakastava, omaa samanlaiset elämänarvot kuin minä, on älykäs, seksuaalisesti kanssani yhteensopiva - ja sellainen, jonka kanssa minulla on hyvä olla, jonka kanssa viihdyn. Ja jolla on yleisesti ottaen hyvä asenne. Helmet ovat harvassa, mutta koulutusseula ei auta heitä löytämään.

 

[Akateeminen duunari]

Näköjään tuo alkuperäisen laittama otsikkoerottelu oli aivan osuva - koska tekin vastaajat heti ymmärsitte mitä tuolla jaoittelulla haetaan takaa. Miten prototyyppinen se on.
Ja sitähän ap. käsittääkseni haki, koska hänen suhteessaan mies on juuri sellainen kuin "duunariprotoon" yleensä ajatellaan kuuluvan, ja itse taas sellainen kuin akateemisuuteen liitetään.
Alkuperäinen kirjoittaa inhimillisistä ongelmistaan suhteessaan, ja se on nyt näemmä täysin tässä ketjussa jäänyt sivuseikaksi. Ap. toi tuolla prototypiarottelulla esille suhteensa ongelman, jonka kaikki tuntuivat hyvin jo tuosta erottelusta ymmärtävän. Mitä siis tehdä, kun toinen maailmankatsomukset ja suhtautuminen elämään eivät natsaa?

 

[mies]

Nonniin, jos unohdetaan asemat.

Jos toinen sanoo, että hänellä ei ole suunnitelmia, niin todennäköisesti hän puhuu totta. Jos ap olisi kysynyt häneltä, että mitä tekisit lottovoitolla, niin luulen, että hän olisi saanut vastauksen. Siitä voi jokainen tehdä omat johtopäätöksensä.

 

[TriWho]

Ei duunaria tälle tohtorille. Mitä minä sillä tai sille tekisin? Lika barn leka bäst. En voisi kuvittellakaan seurustelevani duunarin kanssa.

 

[tohtorisnainen]

kyllä arvot, ammatit yms usein vaikuttavat ihmissuhteisiin. äitini, jo seitsemänkymppinen ihminen, on aina tuntenut alemmuutta isäni sukua kohtaan siksi, että he ovat kaikki ylioppilaita ja äitini on käynyt vain kansakoulun - ei kovin kummoinen "tasoero", mutta siihen aikaan sillä oli suuri merkitys. sillä, että isäni ei ole koskaan tuonut asemaansa esille sen kummemmin, ei ole merkitystä. että voi niin käydä naisillekin.

monilla miehillä puolestaan on vieläkin itsetunto-ongelmia. jos tyttöystävä/vaimo onkin työssäkäyvä, menestyvä ihminen, joka keskustelee sujuvasti viidellä kielellä kun mies hallitsee vain yhden, tienaa paremmin ja jonka oppiarvo on kovempi, miehen rooli on hukassa - eihän hän enää olekaan perheen "pää" ja sen elättäjä. jotkut miehet sopeutuvat tähän aivan hyvin, jotkut taas pitävät tällaista naista uhkana itselleen. siinäpä sitten onkin hyvä yrittää rakentaa parisuhdetta.

lika barn leka bäst, eli suomennettuna jos luonteet,ajatusmaailmat ja itsetunnot sopivat yhteen, suhde onnistuu, olivatpa osapuolten oppiarvot mitkä hyvänsä.

 

[mlk]

Minusta se että onko akateemisesti kouluttautunut tai duunari ei kerro ihmisen sisäisen minän sivistyksen tasoa, eikä aina älykkyyttäkään.
Jotkut sisäisesti ihan vajavaiset ihmiset saattavat hyvinkin edetä ulkoa oppimalla hyvinkin korkeaan asemaan. Kuitenkin kun ihmisen kanssa keskustelee puuttuu se jokin yleisymmärrys asioista.
Sitten on näitä tavallisen duunin poikia ja tyttöjä jotka kun avaavat suunsa niin löytyy yleismaailmallista ymmärrystä. Toisten hyväksymistä, tulevaisuuden suunnittelua ja toteuttamista, ennenkaikkea.
Eli mielummin minullekin duunari mies joka toteuttaa haavemme yhdessä kuin akateeminen joka ei käytännössä välitä elämästäni ollenkaan.
Kirjastoon meno ja yleensäkin halu itsensä sivistämiseen on sisäsyntyistä.Eikä sitä estä mikään jos halua tietää, ja oppia uutta, on ihmisessä.
Pitkään koulun penkeillä ollut, on monasti ihan pihalla käytännön arki elämästä. Muistakaapa miten luovia ihmiset oli ennen.Kun sai käyttää ihan itse, omaa päätään - eikä kukaan opettanut että vain tämä yksin on oikein.Silloin myös suunniteltiinkin ja hallittiin oma elämä paremmin.
Ap. ongelma kysyjällä ei ole se onko akateeminen vai ei. Vaan se että mies on vaan näköalaton tämän hetken ihminen.Toteuttaa asiat pisteestä pisteeseen, mitä sitä turhia jorisemaan. Jos ap. suunnittelee mutta ei toteuta suunnitelmiaan voi sekin johtaa siihen että toinen ei kuuntele enää.
Kenties mies on tyyppi joka tyytyy siihenkin että toinen suunnittelee ja ohjailee ja perässä tullaan ?

 

[TriWho]

Kyllä kuitenkin koulutus YLEENSÄ on suhteessa oppimishaluun. Nykyään kun taloudellinen tilanne ei rajoita esimerkiksi opiskelun mahdollisuutta. Ihan täysin tumpelot voivat olla tohtoreita, mutta ehkä heistä ei tässä puhutakaan, vaan normaaleista täyspäisistä akateemisista oppineista, joilla on draivia elämässään. Se, että teet tutkimuksen jostakin ihan uudesta asiasta (=väitöskirja), on jo luovaa se.

 

[Älä analysoi]

Kuule se on perstuntuma joka kertoo onko se mies "oikea" sulle vai. Mitä enemmän analysoit, sitä enemmän vain löydät vikoja. Ehkä perstuntumasi kertoo, että tämä ei toimi ja yrität nyt epätoivoisesti etsiä syytä. Koulutus tai ammatti on ihan yhdentekevä. Kyllä sen vain tietää, onko toinen sopiva ja onko sen kanssa hyvä olla.

 

[TriWho]

tuntuu että kohtaaminen jää täysin pintapuoliseksi.

Tässä enemmän tökkääkin se, ettei hän edes tunnu tajuavan tuollaisia asioita, ei osaa edes keskustella asioista.


Hyvä aloittaja, sinähän vastaat yllä itse itsellesi. Jos kohtaaminen on pintapuolista ja hän ei osaa keskustella eikä edes tajua, kun haluaisit keskustella tavoitteista ja tulevaisuudesta, niin miksi enää mietit? Kiertoon ko. epäröivä ressukka, etsiköön jonkun yhtä jahkailijan. Sinun on varmasti kipeä rakkaudeltasi nähdä tosiasioita, mutta - kuten todettua - sinähän vastaat itse itsellesi. Irtiottovaihe sattuu sinuun, mutta ei se kauaa kestä.

 

[proffan jälkeläinen]

Eli siis, Eläköön luokkajako, palatkaamme ajassa sata vuotta taaksepäin.
Akateemiset seurustelevat akateemisten kanssa ja duunarit duunareitten kanssa, ei tule keskustelutaidon eikä muun "sivistyksen" kanssa ongelmia.
Minä olen ihmeekseni huomannut, ettei ns akateemisuus avarra maailmankuvaa eikä suvaitsevaisuutta, joskus näyttää, että päinvastoin, pienenee hyväksyttävien ihmisten määrä. Säälittävää.

 

[:(]

sillä, että isäni ei ole koskaan tuonut asemaansa esille sen kummemmin, ei ole merkitystä.

Mielestäni se ei poista ongelmaa, että puoliso ei tuo asemaansa esille parosuhteessa. No, on se kai kuitenkin parempi vaihtoehto kuin, että brassailisi saavutuksillaan.

 

[Bee]

Vitsi, mikä keskustelu. Enpä ole ajatellutkaan parisuhdettani tältä kantilta... Kun nyk. avomieheni, pian virallinen aviomieheni, muutti luokseni, oli hän työtön, asunnoton ja "kaikki" omaisuus kanikonttorissa. Koulutusta ei siis minkäänlaista, nippanappa peruskoulun päässyt läpi. SiitäKIN osaamme nauraa, kuten myös minun "vajavaisuuksista" (esim. hämähäkkipelosta) tai muista kummallisuuksistani, esim. juon pullon suusta kuin imisin tuttipulloa ;D. Emme ole koskaan verranneet koulutustaustojamme, tai no, ei niitä voi mitenkään verratakaan... mutta silti, en ole KOS-KAAN pitänyt miestäni mitenkään alempiarvoisena, kuin minä. Ehkä hänen yleissivistyksensä on täynnä pieniä aukkoja, mutta älyä, yritteliäisyyttä, lämmintä sydäntä ja mielikuvitusta häneltä ei puutu. Siksipä hän nykyään yrittäjänä tienaa ehkä noin viisi kertaa paremmin kuin minä, mutta edelleen meillä on rahat yhteisiä, ihan niinkuin silloinkin, kun hän muutti taskut tyhjinä luokseni. *happy*

 

[tohtorisnainen]

:lle
eihän se ongelmaa poistanutkaan. siihena aikaan oli vielä voimassa luokkajako, ja "työläisille", joilla ei ollut koulutusta, todella näytettiin heidän paikkansa. kun sai koko ikänsä kuulla olevansa huonompi kuin esim. opettajan tai papin lapset, itsetunto ei päässyt koskaan kehittymään kovin hyväksi. onnellinen parisuhde ei poistanut äidiltäni koskaan sitä tunnetta, että hän ei ollut "tarpeeksi hyvä" miehensä koulutetulle suvulle. tälläkin tavoin siis voi syntyä alemmuudentunteita.

tärkeintähän olisikin, että ihmiset sopisivat luonteiltaan hyvin yhteen. uskon, että minullakin koulutettuna ja pitkän työuran tehneenä naisena olisi voinut olla ongelmia parisuhteessa sellaisen miehen kanssa, jonka on vaikea niellä naisen menestystä tai parempia tuloja. sen sijaan "vapaamielisemmällä" ajattelevan miehen kanssa olen voinut olla vaikka hänellä ei olisi ollut koulutusta ollenkaan. aivan kuten Bee tuossa viisaasti kertoo, kaikki on kiinni siitä kuuluisasta asenteesta.

 

[Miun mielesta...]

Mina ajattelen asiasta nain:
Rakkaudella kylla voi paasta pitkalle ja saavuttaa paljon, mutta jos miehellasi ei ole kykya analysoida, vetaa johtopaatoksia, kykya ajatella asioita monilla eri tasoilla, ajatella tulevaa, olla syvallinen jne. han tuolle ajattelutasolle tuskin enaa siella tehtaassa paasekaan.

Akateemiset taas hiovat noita taitoja koulun penkilla parhaimmillaan vuosikausia, on erilaisia projekteja, ryhmatoita, seminaareja, graduja, kursseja, jne. Tuossa maailmassa parjatakseen taytyy osata mm. analysoida ja vetaa johtopaatoksia. Sita vaatii myos tulevaisuuden suunnittelu. Akateemiset "treenataan" ajattelemaan ja analysoimaan, eiko?

Puhun omasta kokemuksesta. Olin suhteessa n.5 vuotta miehen kanssa jolta tama syvallisen ajattelun taito puuttui. Minut on siihen treenattu, exaani ei. Muuten kaikinpuolin aivan ihana mies, mutta suhteemme ei koskaan olisi voinut saavuttaa sita tasoa jota mina kaipasin. Hanelle riitti juttelu paivan tapahtumista ja haaveilu asioista joita han ei osannut perustella millaan lailla. Joten se suhde loppui, ja molemmille parempi niin. Nyt saan keskustella asioista miehen kanssa joka on siihen kykenevainen ja halukas, ja exani saa pohtia mita kanavaa telkkarista katsoisi.

 

[Meikämaija]

Miun mielestä. Muuten ihan hyvä näkökanta, mutta miksi suhtaudut exääsi halveksuen?!
Paljastit itsestäsi seikan, joka ei ole sinulle kunniaksi. Järkevä voit olla, mutta et viisas. Typeräkin olet, koska pääsi toimii tuolla tavoin.