Niin, ehka olisin voinut menna suoraan asian ytimeen, eli puhua erilaisuudestamme enka eri koulutustaustastamme.
Olemme valtavan erilaisia, eri maailmoista, mutta se tassa se ilmeisen mystinen ja kiinnostava seikka onkin, etta kohtaamme _siita huolimatta_ jollakin tasolla mika minuun nyt nayttaisi vetoavan. Silti, en vain syvalla sydammessani tunne etta han olisi minua varten, "minun mieheni".
Han voisi ehka ollakin (elamassahan voi ottaa niin monta suuntaa, monta roolia jne)... Han on jo rakastunut valtavasti, ja jotenkin sekin koskettaa minua. Siina olisi ikaankuin mies taysin valmiina ja vastaanottavaisena minun suhteeni (mita siis jo aloin toivomaan elamaani), aivan kuten tarjottimella han tupsahti elamaani. Han myos toimii niin, etta jos en erityisesti ala ns jarruttelemaan, tulen ajatumaan hanen seuraansa, ja vuorovaikuttamaan sitten silla meidan tavallamme hanen kanssaan, silla han tekee kaiken niin helpoksi minulle, etta en jotenkaan tasta teorisoinnista huolimatta nae tarpeelliseksi "jattaa hanta"...
Luin muiden kokemuksia asiasta, ja he joilta loytyi positiivisia kokemuksia usein listasivat miehen muutoin hyvia puolia ja piirteita joita ihailevat. Silloin tokihan se menettaa painoarvonsa mika koulutus on jos ihminen muutoin on aivan ihana ja ns oikea, mutta itse en ole niin varma onko han niin mahtava ´muutenkaan. Han eilen yllatti minut todella oudolla viestilla, jossa han kysyi aika tiukkaan savyyn etta "pelaanko" hanen kanssaan, hanen tunteillaan (!), etta han on valtavan rakastunut eika tunne etta mina tunnen samoin, ja etta han on ollut valtavan petetty elamassaan ja se hirvittaa hanta nyt taas.
Ymmarran kylla hanen tunteitaan, mutta olisin arvostanut sita etta han olisi avoimesti _kysynyt_ minulta mita ajattelen meidan jutusta, sen sijaan etta lahtee tuollaiselle typeralle, naiville, ja minusta suorastaan sanoen paranoidille linjalle kysyen (suorastaan vaittaen) "pelaanko" hanen tunteillaan! Sanoin hanelle, etta ensinnakin en pida tasta savysta jolla han asian ilmaisee, ja etta koen aiheettomana sen etta han vihjaa sen mahdollisuuteen, etta mina olisin henkilo joka "pelailee" huvikseen toisten tunteilla(eli on itsekas, nauttii vallantunteesta, ja jopa saattaa satuttaa toista taysin siita piittaamatta), etta vastaus on selkea EN TIETENKAAN.
Sen jalkeen sanoin kuitenkin etta vaikka minullakin on tunteita herannyt, minulla on viela myos kysymysmerkkeja suhteemme statuksen ja tulevaisuuden suhteen, etta en yksinkertaisesti ole varma mistaan, enka voi antaa minkaalaisia "takuita" tunteistani tai siita miten asiat etenevat. Kysyin myos hanelta, etta tarvitseeko han tassa vaiheessa naita takuita (silla itse ehka tarvitsisin jos olisin taysin rakastunut ja toinen eparoi, silla aavistelisin juuri taman asian ytimen, eli toinen ei ole taysin"into me", ja ottaisin vihjeesta vaarin enka jaisi rakkauden kerjalaiseksi). Han kuitenkin vastasi etta niin kauan kun minulla on ainakin joitakin aitoja tunteita minua kohtaan, han haluaisi jatkaa ja se riittaa hanelle. Tietysti minulla on joitakin tunteita hanta kohtaan (minusta on outoa etta han kyseenalaisti vilpittomyyteni, silla olen totaalirehellinen ja avoin henkilo), karsin vain ajatuksesta etta han ei ole se mies jonka kuvittelin kohtaavani.
Ehkapa minun pitaa vain tutustua haneen rauhassa ja katsoa mita tulevan pitaa... Toisaalta hanen "ethan vain pelaa minua, satuta minua, piruvie" tyylinen viestinsa loi minulle paineita. Kasittaaako han sitten tapaamisemme jonakin harhaanjohtamisena? Mielestani se on taysin typeraa, ei ihmsia voi tuolla lailla kiristaa, kun suhde on nainkin alussa, riski siita ettei se ala, tai menee monkaan on AINA olemassa, sen pitaisi olla ihan itsestaanselvyys, ja jos sita ei kesta ei pitaisi edes deittailla ketaan!
Aiemmasta kokemuksesta voin vain sanoa, etta mita enemman paatani joudun vaivaamaan miehen suhteen, sita suuremmalla todennakoisyydella han on VAARA minulle.
Kyseenalaistan silti itseni, ja haluaisin huomata hanessa mahtavia piirteita ja etta meilla olisi oikein hyva yhdessa. Ehka vain todella haluan suhteen, miehen, perheen, enka vain osaa olla liian nirso nyt. Toisaalta, jos han olisi TOTAALISEN vaara minulle, niin tuskin mina edes hanen suhteeseensa vaivautusiin....
Kai nama ovat vain valintoja elamassa... Ettei vain jaisi luu valitsijan kateen, tuntuu sisimpani huomauttavan....
