Aktiivinen koiraharrastus ja pienet lapset - mahdoton yhtälö?

[haukku]

Meillä on kaksi pientä lasta ja koira. Aikaisemmin oli kaksi koiraa ja harrastimme aktiivisesti. Ennen lasten syntymiä pystyi hyvin kuluttamaan kaikki illat tottiskentällä tai muissa treeneissä tai vähintään tekemään pitkiä lenkkejä. Nyt työ ja lapset vie kaiken ajan ja energia ja iltaisin jaksaa ja ehtii hädintuskin käydä koiran pissattamassa. Treeneistä luovuttiina ajat sitten, kun aika ei yksinkertaisesti riitä, eikä sitä tän arjen pyörityksen keskellä jaksaiskaan.

Kiinnostaisi tietää miten muut aktviisesti koiria harrastaneet ovat harrastustaan jatkaneet lasten syntymän jälkeen vai onko harrastus loppunut? Me harrastettiin miehen kanssa molemmat ja nyt ei kumpikaan enää käy missään muualla kuin lenkillä koiran kanssa.

 

[karoline76]

Meil ainakin on pysyny ihan samat harrastukset kuin ennenkin ja on koira jota treenataan säännöllisesti... voittehan tekin käydä erikseen treenauttaa koiraa..

 

[shihtzu]

Mulla on harrastuksena koiranäyttellyt ja koiria on kotona 5, joista näyttelyissä käy enää 3. Nuo ovat vielä turkkirotuja, joten niitä pitää pestä ja puunata melkeimpä viikottain ja ihan hyvin on onnistunut. Tosin tuo lapsi on vasta pieni vauva ja noita lapsia on vain 1.
Ekan kerran poika oli koiranäyttelyssä 3-viikkoisena ja on nyt puoleen vuoteen mennessä käynyt 6 koiranäyttelyssä ja hyvin on onnistunut.

Tottis on tietysti hieman eri asia, mutta luulisi, että kun molemmat olette tottista harrastaneet, niin eikös siellä kentällä silloin voi käydä koko perheen voimin tai vaan toinen ja toinen jää lapsien kanssa kotiin jos tuntuu hankalalta mennä lasten kanssa.
Itsestä se on eniten kiinni, se harrastaminen.

 

[karoline76]

Mulla on harrastuksena koiranäyttellyt ja koiria on kotona 5, joista näyttelyissä käy enää 3. Nuo ovat vielä turkkirotuja, joten niitä pitää pestä ja puunata melkeimpä viikottain ja ihan hyvin on onnistunut. Tosin tuo lapsi on vasta pieni vauva ja noita lapsia on vain 1.
Ekan kerran poika oli koiranäyttelyssä 3-viikkoisena ja on nyt puoleen vuoteen mennessä käynyt 6 koiranäyttelyssä ja hyvin on onnistunut.

Tottis on tietysti hieman eri asia, mutta luulisi, että kun molemmat olette tottista harrastaneet, niin eikös siellä kentällä silloin voi käydä koko perheen voimin tai vaan toinen ja toinen jää lapsien kanssa kotiin jos tuntuu hankalalta mennä lasten kanssa.
Itsestä se on eniten kiinni, se harrastaminen.

mä olen ihan samaa mieltä et itsestä on kiinni Ulkona varsinkin jos harrastaa niin vaunuissa nukkuu ainakin meidän reilu 1-v kolmekin tuntia ihan kevyesti raikkaassa ilmassa =)

 

[suzyco]

Muksu vaan vaikka mukaan harrastuksiin jos on sellanen paikka minne voi viedä, vaikka vaunuihin nukkumaan tai isompi katselemaan kentänlaidalle. Meillä on kaks koiraa ja mä käyn pitkät lenkit n5krt/vk muina päivinä jää vähän lyhemmälle mun opiskelujen takia. Mies harrastaa thaiboxingia 2krt/vk reenit on 20-21.30 lisäks käy salilla 4krt/vk. Mä käyn töissä ja kolua on 2 iltaa/vk lisäks käyn salilla n2krt/vk. Niin ja mies on kans töissä. Sillon kun toinen on menossa niin toinen on lapsen kans kotona ja hyvin keretään oleen yhdessäkin vielä! Järjestelykysymys.

 

[ap nostelee]

Ilmeisesti on sitten järjestelykysymys . Meillä on lapset 2 ja 3 ja laji oli aiemmin haku eli maastotreeneihin ei niin vaan lasten kanssa voisikaan mennä. Eikä siinäkään ole mitään mieltä, et toinen vaan pääsee harrastamaan. Tuntuu, että illat työpäivän jälkeen on tosi lyhyet ja aikaa jää lasten kanssa jää tosi vähän muutenkin saatikka että olisi vähintään 3 iltaa viikossa jossain metsässä koiraharrastajien kanssa. Ihan eri olisi käydä vaikka näyttelyissä silloin tällöin. Se ei sido ollenkaan samalla tavalla kuin yhteisesti sovitut treenit harrastuskavereiden kanssa. Näyttely on yhtenä päivänä ja niitä esivalmisteluja kuten turkkia voi hoitaa kotona iltaisin lasten ollessa jo nukkumassa.

 

[kolmas tulossa]

Sulla on lapset sen ikäisiä että ne mennä viipottaa joka suuntaan ja toisella saattaa olla uhmis, toisella alkava. Noi muut puhu yhdestä (nukkuvasta) vauvasta ja se on vähän eri juttu.

Mut lohduksi, tollasen 4,5-vuotiaan kun mulla tossa voi ottaa mukaan jo monenmoiseen juttuun!

 

[ap]

Sulla on lapset sen ikäisiä että ne mennä viipottaa joka suuntaan ja toisella saattaa olla uhmis, toisella alkava. Noi muut puhu yhdestä (nukkuvasta) vauvasta ja se on vähän eri juttu.

Mut lohduksi, tollasen 4,5-vuotiaan kun mulla tossa voi ottaa mukaan jo monenmoiseen juttuun!

Joo todellakin ovat uhmaikäisiä, erityisesti 2-vee, joka saa nykyään jatkuvasti kauheita itkupotkuraivareita. Että eipä sellaisen lapsen kanssa kovin mielellään lähde mihinkään harrastusporukoihin varsinkin kun suurin osa koiraharrastajista on lapsettomia. Me touhutaan tossa omalla pihalla nykyään. Siinäkin voi ottaa aktivointimielessä tottista ja esine-etsintää. Eihän se ole mitenkään sama, mutta koira saa ainakin jotain puuhaa.

 

[shihtzu]

Onhan se tietysti eri asia, näyttelyt ja tottelevaisuus, mutta on kyllä sanottava, että tiedän paljon koiraihmisiä, joilla on lapsia, ja ne lapset kulkee ihan pienestä pitäen mukana touhussa tai sitten ne jää toisen vanhemman kaa kotiin, kun toinen lähtee harrastamaan. Siis järjestelykysymyshän se on. Mutta jos sitä kovasti haluaa sinne kentille, niin kyllähän sitä menisi, vaikka mikä olisi, mutta jos haluaa olla lasten kanssa kotona, niin sitten sitä on.

 

[no...]

eipä kyllä onnistu parivuotiaan kanssa tuo tottis tai jälkitreenien harjoittele. Lenkkeily taas on aivan eri juttu. Se on ihanaa yhdessä oloa ja ulkoilmasta nauttimista(juu ja ilman taaperoa tehdään juoksulenkit) ja kyllä tuo aika on kortilla kun molemmat käy töissä eli elämä on muuttunut lapsen myötä, mutta se on aivan ihana muutos josta nautimme todella paljon vaikkakin harrastus on jätetty vähemmälle. Hauskaa kevään odotusta haukuille ja niiden omistajille!!

 

[Peppari]

Mä olen yksinhuoltaja ja toisen lapsen aikana olin puolisen vuotta treenaamatta. Sitten aloitin taas uudestaan ja kilpailemaan. Mulla on lapsi mukana treeneissä. Kisoissa lapsi oli rattaissa kiinni, tai joku katsoi sen aikaa kun olin rataantutustumassa ja radalla. Viime kesänä poika oli 3v ja koulutin niin että poika mukana.
Tarpeeks hyvät eväät mukaan niin vot.

 

[suzyco]

Se on varmasti niin lapsesta kiinni,toiset on uhmaiässäkin tosi kilttinä seuraamassa harrastuksia ja toiset taas ei... ainakin yks lohdutuksen sana,lapset kasvaa nopeesti ja pian ne on sen ikäsiä että voit mennä reenaamaan niiden kanssa taikka ilman kun ne oppii tajuamaan että mikä on jutun juoni.

 

[haa]

ei kyllä ole tullut mieleenkään lähteä koirakentälle pienen lapsen kanssa. Kun opetan koiralleni seuraamista niin milläs vahdin 2,7 vuotiasta samalla ettei hän karkaa mihinkään....vai onko muiden lapset kuin patsaita että pysyvät paikoillaan??Vai istutetaanko tuon ikäistä vielä rattaissa??Niin ja mitäs sit jos treenataan jälkeä tai hakua? Ihanaa kuulla että vielä joku on niin sinisilmäinen.

 

[Senni Tonnika]

meillä valjakkokoiria ja niiden treenaus on vaan tehtävä niin, et toinmen vanhemmista on lapsen kanssa. Muutoin ei onnistu. Arkisin kunhan kotiudutaan töistä, ni mie lähen samantien koirien kanssa ajamaan ja mies jää kotio pojun kanssa tekemään ruokaa. Viikonloppuisin mie ajan heti aamusta lenkit ja mies yleensä iltapäivällä toiset.

 

[Janet]

ajankohtainen asia meilläkin. Toinen lapsi tulossa ja ensimmäinen 2v. Tyttö on meillä kulkenut mieluusti mukana treeneissä, tottis sujuu aivan vaivatta, kun muillakin ryhmäläisillä on lapsia. Maastoista jälki on ollut helpointa toteuttaa, kun on käyttänyt kantoreppua, tai sitten tyttö on ollut pellolla mukana. Muut maastolajit on pidetty yllä niin että toinen vanhempi hoitaa kotona.

Pitäähän vanhemmillakin olla omaa aikaa, eikä treeneissä tarvi juosta joka ilta. Aika pitkälle kiinni omasta aktiivisuudesta. Lapset ensin, ja niiden ehdoilla pitää harrastaa. Samanlaista juoksemista treeneistä toiseen tämä ei ole kuin ennen, ja nyt kun toinen on syntymässä, mietityttää hieman enemmän, kuinka saa kaikki asiat järjestymään kuten aiemmin. Mutta kyllä meillä treeniryhmässä yhtä lailla kahden lapsen vanhemmat ovat saaneet koiransa kunnon ylläpidettyä, ja niiden kisakunnon yllä. Itselleni koiraharrastus on henkireikä muun arjen pyörittämisestä, ja tunnen olevani energisempi ja parempi äiskä sitten kotona ja harrastuksissa lapsenkin kanssa.

En oikein ymmärrä tuota, ettei rapiat kaksivuotiaan kanssa voisi käydä kentällä. Toki paikan pitää olla turvallinen, mutta ei meillä tyttö ole heti irti päästettäessä ainakaan karannut teille tietämättömille, kun kentän laidalle on järjestänyt leikkipuuhaa ja mukavaa yhdessäoloa.