Mä vakavasti harkitsen, mutta jotenkin iso kynnys mennä tonne. Mietin et katsotaanko mua heti et kuka toi on ja mitä sillä muka nyt on tms.. Kyselläänkö heti jotain? vaaditaanko jotain? Kertokaa teidän kokemuksia, jookos? Oon käynyt kerran nyt psykologilla ja koen et se ei oo mun juttu(johtuneeko teinivuosien surkeesta kokemuksesta vaan?) Mutta mietin että onko tääkään mun juttu, ei ainakaan se että puhuisin isossa ryhmässä elämästäni.. Jotenkin kuitenki koen nyt et tarvis saada vertaistukea, puhua ihmiselle joka oikeesti ymmärtää.. :/
