Alan kyllä tosissani olla jo hermona ja huolissaan lapsen koulunkäynnistä,....

[ymmärrystä pliis]

Adhd ei ratkea sillä että lapselle sanotaan että olepas nyt koulussa kiltisti ja lapsi on sitten ollut tuhma ja tottelematon kun ei tätä tehnyt. Voi kun me "terveet" oltais yksikin päivä adhd-lapsen "päänsisällä" niin monen suhtautuminen asiaan muuttuisi tyystin. Ymmärrystä ja vielä kerran ymmärrystä pyydän lastasi kohtaan. Kaikkea ei sinun tarvitse hyväksyä mutta ymmärrä lastasi.

 

[Blue]

Blue, välillä murehdin jo sitäkin että millainen aikuinen lapsesta mahtaa tulla? Tosin olen varautunut siihenkin, että lapsi saattaa elää kanssamme koko elämänsä. Parempihan hänen aikuisenakin olisi olla kanssamme, eipähän olisi murhetta sitten, että miten hän pärjää ja eipähän ehkä tekisi mitään isompia pöllöyksiä.

Siis eikö teille ole annettu minkäälaista sopeutumisvalmennusta? Ettekö ole saaneet minkäänlaista tietoa siitä mitä KÄYTÄNNÖSSÄ tarkoittaa ad/hd ja autismi? Etkö osaa itsekään hakea tietoa?

 

[alkuperäinen vielä jatkaa]

mie, meille on yhtä sun toista neuvoa lapsen suhteen annettu ja ei täällä kotona ole tenavan kanssa mitään ongelmia, mutta kun olen sitä mieltä, että onhan lapsen osattava olla muuallakin, kuin kotona. Hän on aina ollut mahdoton muualla kuin kotona. Ja se harmittaa välillä hirmuisesti. Nytkin jo hävettää miten mahdoton lapsi on koulussa ja mitä kaikkea hän on siellä saanut aikaiseksi. Viime perjantaina kun pitkästä aikaa hain lapsen koulusta, vaikutti se ope että ryhmäavustaja todella väsähtäneiltä lapseen. Ei sekään kivalta tuntunut. En haluaisi että lapsen käytös uuvuttaisi täysin kouluhenkilökunnan.

 

[et ole ainut]

Voi, monesti olen kuullut että syksyllä opet sanoo että kyllä me pärjätään ja jo syysloman jälkeen todetaan ettei me pärjättykään. Ap, et ole ainut tässä tilanteessa. Niin monet äidit (ja opet) painii just samojen ongelmien kanssa.

 

["poikia3"]

Käypä ap katsomassa adhd-liiton sivuja, heillä on monenlaista sopeutumisvalmennusta leireinä ja vertaistukitoimintaa - suosittelisin teille noita.

ADHD-lapsen vanhemmat joutuvat taistelemaan lapsensa puolesta, sun taistelusi ovat ekaluokkalaisen kanssa vasta alussa. Olet kuitenkin onnellisessa asemassa siksi, että lapsellasi on diagnoosi.

Omalla pojallani on ADD, eli tarkkavaisuushäiriö ei ylivilkkautta. Diagnoosin sain yksityisiä reittejä vasta kun poika oli viidennellä luokalla koulussa. Koko ajan tuota ennen, olin vääntänyt koulun kanssa, mutta nyt kun poika on jo 14 v, on tilanne kyllä selvästi parantunut.

Eli kun lapsi kasvaa, hän oppii hallitsemaan paremmin omaa käytöstään ja ohjaamaan omaa toimintaansa.

Voimia siihen taisteluun. Ja kyllä minäkin pidän ehdotusta kotoa pois muuttamisesta uhkauksena lapselle, kuulostaa tosi pahalta minun korviini - niin miltä se mahtaa kuulostaa pienen lapsen korviin.

 

[alkuperäinen vielä jatkaa]

Blue, olen käynyt NEPSY - luennot lävitse ja niissä se ensitieto on tullut. Mutta ei niissä mielestäni kerrottu aikuisuudesta mitään. Olen myös lukenut ADHD-kirjallisuuttakin. Tiedän myös koulutusmahdollisuudesta "ammattistartti" ja "valmentava 1 ja 2" tms. niminen koulutus missä opetellaan elämisen taitoja.

 

["heippa"]

Lapsen olemista kotona ja koulussa ei voi verrata, koska koulusssa on menoa ja ärsykkeitä enemmän eikä lapsi pysty hallitsemaan niitä. Ei ole kyse siitä, etteikö lapsi haluaisi vaan hän ei pysty.

 

["heippa"]

Laita vaan heti menemään ne avustajasuositukset ja vaadi avustajaa. Kaikessa mahdollisessa säästetään, joten jos vanhemmat eivät vaadi, niin avustajaa ei saa. Muistan meidän pojan eka luokan, jolloin avustaja joutui pakkolomille pitkäksi aikaa ja poika oli silloin ilman avustajaa. Meille ei edes kerrottu asiasta etukäteen. Vaadimme asiaan muutosta ja niin avustaja sai tehdä työtä kaikki kouluajat.

 

[vierailijana]

[QUOTE="poikia3";24936050]Käypä ap katsomassa adhd-liiton sivuja, heillä on monenlaista sopeutumisvalmennusta leireinä ja vertaistukitoimintaa - suosittelisin teille noita.

ADHD-lapsen vanhemmat joutuvat taistelemaan lapsensa puolesta, sun taistelusi ovat ekaluokkalaisen kanssa vasta alussa. Olet kuitenkin onnellisessa asemassa siksi, että lapsellasi on diagnoosi.

Omalla pojallani on ADD, eli tarkkavaisuushäiriö ei ylivilkkautta. Diagnoosin sain yksityisiä reittejä vasta kun poika oli viidennellä luokalla koulussa. Koko ajan tuota ennen, olin vääntänyt koulun kanssa, mutta nyt kun poika on jo 14 v, on tilanne kyllä selvästi parantunut.

Eli kun lapsi kasvaa, hän oppii hallitsemaan paremmin omaa käytöstään ja ohjaamaan omaa toimintaansa.

Voimia siihen taisteluun. Ja kyllä minäkin pidän ehdotusta kotoa pois muuttamisesta uhkauksena lapselle, kuulostaa tosi pahalta minun korviini - niin miltä se mahtaa kuulostaa pienen lapsen korviin.[/QUOTE]

Peesaan tätä! Meillä pojalla käytöshäiriö + add (jota ei vieläkään diagnosoitu..) 10vko. osastojakso takanapäin ja siltikään eivät saaneet pojan oireista "kiinni":/ Turhauttaa ja suututtaa... Mutta, sen sanon, että uskon myös että aika auttaa myös. Sillä meidän poika nyt 3lk. ja 2 ekaa vuotta meni koulussa että huh, huh.... Ei silloinkaan oppimisessa mitään vaikeutta, keskittymisessä vain ja sählättiin, potkittiin opea jen. muuta ikävää. Nyt tämä syksy on mennyt LOISTAVASTI Koputtaa puuta... Uusi ope, enemmän ikää, sama lääkitys. Tsemppi teille! Ja älä tosiaan "syyllistä" poikaa Ja tiedän, että on rankkaa ja helposti tulee sanottua vaikka mitä. Kokemusta on....

 

[alkuperäinen vielä jatkaa]

vierailijana, olen toki yrittänyt tässä syksyllä, että en niin pajon huolehtisi ja murehtisi miten huonosti lapsella menee koulussa, koska en itse siihen voi mitenkäään vaikuttaa ja kerta olen töissäkin, niin en voi lapsen mukana koulussakaan olla. Välillä sitten tulee näitä hetkiä, että kuitenkin alkaa murehtimaan lapsen menoa koulussa, vaikkei pitäisi, koska sille säheltämiselle ei vain voi mitään.

 

[Neydan]

Hyviä neuvoja jo olet saanutkin! Näin erityisluokanopettajana peesaan tuota "jatkuvaa taistelua"-kommenttia. Eli jos teillä tosiaan lääkärin suositus on, niin sinä soittelet opevirastoon aktiivisesti ja painostat antamaan avustajan. Opettaja varmasti kirjoittaa lausunnon, jos pyydät!
Tiedän vanhemman sai joka ikinen syksy taistella avustajasta ja joka vuosi sen myös sai- soitettuaan sivistystoimen johtajalle.

Opettajana tuen vanhempaa, ja kokemukseni mukaan aktiiviset ja oikeuksiaan sinnikäästi vaativat vanhemmat saavat aina tahtonsa läpi näissä asioissa. Mutta se vaatii sinulta valtavasti työtä!

Voimia.

 

[..]

Miten voit hävetä lastasi, siitä että käyttäytyy sairutensa mukaan.

Kirjoituksestasi saa sen kuvan ettet hyväksy lastasi. Mitä jos lopettaisit lapsen syyttämisen, siitä mille hän ei itse voi mitään, ja ryhtyisit leijonaemon raivolla hankkimaan hänelle apua. Vaadi avustajaa, vaadi opettajaa keksimään jotain muuta lapselle niin että hän saa onnistumisen kokemuksia koulussa, eikä aina vaan negatiivista palautetta. Kyllä joka päivästä pitäisi löytyä jotain hyvää.

 

["mamaa"]

Blue, KUN EN OLE UHKAILLUT!! Olen vain todennut lapselle asian, että mikä tässä olisi ratkaisu ongelmiin? Olisiko yksi vaihtoehto perhekotipaikka jos ei koulunkäynti muuten suju?

Eikä lapsi luultavasti kauaa muista mitä hänelle sanotaan. Koska esim; olen monet kerrat sanonut hänelle, että ole kiltisti koulussa jne jne. Niin ei hän sitä kuitenkaan noudata. Ja kun näitä pöllöyksiä hän on tehnyt, olen tiedustellut, että miksi olet huonosti toiminut ja miten pitäisi toimia paremmin? Ei hän osaa noihinkaan mitään vastata. Ja pöllöyksien tekeminen sen kuin jatkuu vain. Harmittaa vain suuresti kun lapsi ei osaa muuttaa käyttäytymistään parempaan suuntaan. Täällä kotona kuitenkin arki rullaa ihan mukavasti. Ei täällä ole ongelmia.

Lapsi ei "muista" kehotuksiasi olla koulussa kiltisti, koska hänellä on kaksikin vaativaa sairautta jotka aiheuttavat juuri tuonkaltaista käytöstä. Hän ei yksinkertaisesti pysty samalla tavalla kontrolloimaan käytöstään kuin "normaalit" lapset. Lapsi kuitenkin ihan varmasti vähintään tunnetasolla muistaa sen, että äiti uhkasi heittää hänet kotoa. Ja kyllä se minusta on uhkaus, kun sanot lapselle että perhekoti on vaihtoehto jos ei koulu ala sujua.

Lapsesi on 7-vuotias, loppuvuodesta syntynyt eli muutenkin altavastaaja ja hänellä on kaksi vaativaa diagnoosia. Tajuatko miten valtavasti häneltä vaadit (perhekotiuhkauksellasi)? Koulun käynti on hänelle aivan uutta, ja siellä on niin paljon virikkeitä kotiin verrattuna, että on aivan eri asia osata käyttäytyä kotona kuin siellä. Kotona hän hallitsee tilanteet, koulussa ei. Nyt ala olla aikuinen lapsellesi, tue äläkä uhkaile. Kyllä sinullakin on raskasta, tiedän sen, mutta lapsellasi tässä on kaksinverroin raskaampaa.

Miten se lääkkeen vaihto ja anomus henkilökohtaisesta avustajasta, aloita nyt niistä ja yritä jotenkin esim. keskustelemalla saada lasta hallitsemaan koulupäivää paremmin. Voisit vaikka rakentaa/piirtää koulupäivistä "kalenterin", jonka kanssa voisitte käydä jokaisen koulupäivän läpi illalla/aamulla ennen kouluunmenoa ja vaikka uudestaan koulun jälkeen läpi, miten toteutui jne. Kalenteriin pitää merkitä kaikki, välitunnit, ruokailut, opettajat jne.