L
Ladyann
Vieras
kirjoitus mm.Olenko aivan väärässä sai minut myös koneen ääreen. Olen toisessa avioliitossa.
Tunsimme kauan ennenkuin muutimme yhteen. Tutustuin todelliseen mieheeni vasta yhteen muutettuamme. Hän oli vetänyt kulissia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen aina suhteissani ollut liian aktiivinen ja kiltti. "Iskinhän" minä hänet silloin. Tarkoitan sitä että olen "hoitanut suhdetta" järjestämällä matkoja, hoitanut asiat kun hän on ollut vakavasti sairas, tehnyt ruoat, siivonnut yksin, hoitanut pyykin, pihatyöt, hoitanut raha-asiat, lapset ym. Nytkin töistä tultuani lämmitän saunan, teen ruoan, siivoan. hän tulee sit valmiiseen löylyyn vaikka on ollut koko päivän kotona. Olen ymmärtänyt liiankin hyvin miehen "lapsuudesta jääneet traumat". Luultavasti nykyiseni ( tiedän että myös ex)
on pettänyt minua, sen vaistoaa. No, nyt siis asumme yhdessä. Minulla on lapsia edell.liitosta, yhteisiä onneksi ei ole. Mieheni ei käy töissä. Olutta hän ottaa joka päivä, viikonloput menee aamusta iltaan pienessä humalassa. Silloin hän voi selvästi huonosti ja on kaikille ilkeä. Väkivaltaakin on tietysti ollut pari kertaa. Hän myös keksi kommentoida ulkonäköäni; naamani on kuin norsun vittu. Vaikka tiedän kyllä että olen hyvässä kuosissa. Jos teen ruokaa, hän ilkeilee että "taasko pilaat ainekset" vaikka olen hyvä kokki. Aikansa mies viettää mielummin kavereiden seurassa. Myös lauantait ja sunnuntait. Käyn itse töissä. Ja teen nuo kaikki em. kotityöt. Hän ei vie edes roskapussia ulos. Kaiken huippuna asumme puolivalmiissa talossa, jonka hän lupasi rakentaa (ammatti-ihminen kun on) mutta sitten sekin jäi kesken. Laitoin itse rahaa tähän projektiin eli koko omaisuuteni. Olen tajunnut että hän lopetti rakentamisen kostoksi minulle. Hän sanoikin kerran että "Sinun ei pidä saada kaikkea elämässä"- humalapäissään. Toissa jouluna päätin lopettaa "suhteen hoitamisen" Kun en saanut edes joululahjaa "rakkaaltani", hän sai joulun järjestettynä, kunhan käveli pöytään. Käyn kyllä vieläkin matkoilla, mutta en ota häntä mukaan. Käyn teaterissa, tapahtumissa mutta en ota mukaan. Kerroin kyllä että on hänen tehtäänsä seuraavat 7 vuotta järjestää yhteiset menot, jos niitä kanssani haluaa. mitään ei ole tapahtunut. Minulla on harrastus joka on lähellä sydäntäni, en ole jäänyt kotiin odottamaan hänen heräämistään. Liikun ihmisten parissa, reissaan. Ja se seksipuoli; en odota armonpalaa että hän kaljapäissään alkaa tyydyttää itseään minuun. Tarvitsen seksiä itsekin, mutta kun herra ei koskaan ole selvin päin sängyssä, en suostu siihen onnettomaan räpellykseeen hänen mielikseen.
Tämä kaikki on mielestäni naisen alistamista. Hän on huomannut käytökseni muuttumisen ( on sen sanonut) hän haukkuu minua kylmäksi. Kun en ole se "äiti" enää, vaan nainen joka tekee mitä itse haluaa ja vastaan hänen ilkeilyyn samalla mitalla. En enää itke itsekseni pahaa mieltä. Aikaisemmin koitin olla pahottamatta hänen mieltään sillä "kiltillä tavalla". Oletan siis hän ottaisi sen miehen asemansa parisuhteessa, mutta sitä hän ei tee. Hän on ottanut ison lapsen roolin.
No, loppujen lopuksi sanomani muille naisille jotka mm. pienten lasten kanssa katsotte kun isi hoitaa vieraita naisia tai kaverisuhteita; eläkää elämäänne itsekkäästi. Lasten etu on aina ensisijalla ja sitten tulette te itse. Jos mies ei ole pitänyt naista ykkösenään, miksi häntä pitäisi pitää? Päätökset pitää tehdä järkevästi, raha-asiat pitää hoitaa omaksi eduksi jos eroaa. Näitä raukkoja ei tarvitse vetää perässään. Ne voi jättää. Ero meilläkin on melko varmasti edessä, kunhan katsotaan peliloppuun asti. En pysty kuvittelemaan että lasten lähdettyä asuisin kahdestaan tämän henkilön kanssa. Eihän meillä ole rakkautta. Vain yhteistä velkaa.
Tunsimme kauan ennenkuin muutimme yhteen. Tutustuin todelliseen mieheeni vasta yhteen muutettuamme. Hän oli vetänyt kulissia. Nyt jälkeenpäin ajateltuna olen aina suhteissani ollut liian aktiivinen ja kiltti. "Iskinhän" minä hänet silloin. Tarkoitan sitä että olen "hoitanut suhdetta" järjestämällä matkoja, hoitanut asiat kun hän on ollut vakavasti sairas, tehnyt ruoat, siivonnut yksin, hoitanut pyykin, pihatyöt, hoitanut raha-asiat, lapset ym. Nytkin töistä tultuani lämmitän saunan, teen ruoan, siivoan. hän tulee sit valmiiseen löylyyn vaikka on ollut koko päivän kotona. Olen ymmärtänyt liiankin hyvin miehen "lapsuudesta jääneet traumat". Luultavasti nykyiseni ( tiedän että myös ex)
on pettänyt minua, sen vaistoaa. No, nyt siis asumme yhdessä. Minulla on lapsia edell.liitosta, yhteisiä onneksi ei ole. Mieheni ei käy töissä. Olutta hän ottaa joka päivä, viikonloput menee aamusta iltaan pienessä humalassa. Silloin hän voi selvästi huonosti ja on kaikille ilkeä. Väkivaltaakin on tietysti ollut pari kertaa. Hän myös keksi kommentoida ulkonäköäni; naamani on kuin norsun vittu. Vaikka tiedän kyllä että olen hyvässä kuosissa. Jos teen ruokaa, hän ilkeilee että "taasko pilaat ainekset" vaikka olen hyvä kokki. Aikansa mies viettää mielummin kavereiden seurassa. Myös lauantait ja sunnuntait. Käyn itse töissä. Ja teen nuo kaikki em. kotityöt. Hän ei vie edes roskapussia ulos. Kaiken huippuna asumme puolivalmiissa talossa, jonka hän lupasi rakentaa (ammatti-ihminen kun on) mutta sitten sekin jäi kesken. Laitoin itse rahaa tähän projektiin eli koko omaisuuteni. Olen tajunnut että hän lopetti rakentamisen kostoksi minulle. Hän sanoikin kerran että "Sinun ei pidä saada kaikkea elämässä"- humalapäissään. Toissa jouluna päätin lopettaa "suhteen hoitamisen" Kun en saanut edes joululahjaa "rakkaaltani", hän sai joulun järjestettynä, kunhan käveli pöytään. Käyn kyllä vieläkin matkoilla, mutta en ota häntä mukaan. Käyn teaterissa, tapahtumissa mutta en ota mukaan. Kerroin kyllä että on hänen tehtäänsä seuraavat 7 vuotta järjestää yhteiset menot, jos niitä kanssani haluaa. mitään ei ole tapahtunut. Minulla on harrastus joka on lähellä sydäntäni, en ole jäänyt kotiin odottamaan hänen heräämistään. Liikun ihmisten parissa, reissaan. Ja se seksipuoli; en odota armonpalaa että hän kaljapäissään alkaa tyydyttää itseään minuun. Tarvitsen seksiä itsekin, mutta kun herra ei koskaan ole selvin päin sängyssä, en suostu siihen onnettomaan räpellykseeen hänen mielikseen.
Tämä kaikki on mielestäni naisen alistamista. Hän on huomannut käytökseni muuttumisen ( on sen sanonut) hän haukkuu minua kylmäksi. Kun en ole se "äiti" enää, vaan nainen joka tekee mitä itse haluaa ja vastaan hänen ilkeilyyn samalla mitalla. En enää itke itsekseni pahaa mieltä. Aikaisemmin koitin olla pahottamatta hänen mieltään sillä "kiltillä tavalla". Oletan siis hän ottaisi sen miehen asemansa parisuhteessa, mutta sitä hän ei tee. Hän on ottanut ison lapsen roolin.
No, loppujen lopuksi sanomani muille naisille jotka mm. pienten lasten kanssa katsotte kun isi hoitaa vieraita naisia tai kaverisuhteita; eläkää elämäänne itsekkäästi. Lasten etu on aina ensisijalla ja sitten tulette te itse. Jos mies ei ole pitänyt naista ykkösenään, miksi häntä pitäisi pitää? Päätökset pitää tehdä järkevästi, raha-asiat pitää hoitaa omaksi eduksi jos eroaa. Näitä raukkoja ei tarvitse vetää perässään. Ne voi jättää. Ero meilläkin on melko varmasti edessä, kunhan katsotaan peliloppuun asti. En pysty kuvittelemaan että lasten lähdettyä asuisin kahdestaan tämän henkilön kanssa. Eihän meillä ole rakkautta. Vain yhteistä velkaa.
