alkoholi

[hip]

Mitä ihmettä pitäisi tehdä kun alkoholi vie miestä. Ei päivittäin, ei ehkä viikottainkaan. Mutta selkeästi ei pysty hallitsemaan omaa juomistaan. Inhoan jo niitä kaikkia ns. valmisteluja, joista näkee että on aloittamassa juomisen, inhoan sitä selittelyä, itsensä pettämistä, viinanhimoa silmissä, krapula-hajua, morkkista jne.

Tunnistan itseni täysin alkoholistin vaimoksi. En voi sietää miestäni ollenkaan enää humalassa, niinpä emme käy yhdessä missään. Mies käy yksin kavereiden kanssa, ja minä yksin omien kavereideni.

Juominen on niin sanotusti hallussa. Että kaikki on kunnossa tällä hetkellä, mutta näen selvät oireet. Ja tavallaan odotan aina päivää jolloin taas viedään. En tiedä pitäisikö tehdä nyt jotain, vai odottaa että #&%?$!* repeää. Mies tietää juovansa paljon, ja myöntää ettei voi kontrolloida juomistaan. Mutta pitää tilannetta normaalina, hyvänä. Juominen oli opiskeluaikoina paljon runsaampaa, joten mies vertaa siihen

Mies on ihana selvinpäin. Meillä on kivaa. Mutta tämä juominen raastaa. Saa minut voimaan pahoin. En pysty enää suhtautumaan neutraalisti alkoholiin lainkaan. :'(

onko vastaavia kokemuksia? En halua että tästä kehittyy kamala juomiskierre, mutta mitä voin. Olen neuvoton.

 

[Mies myöskin]

\

Mitä ihmettä pitäisi tehdä kun alkoholi vie miestä. Ei päivittäin, ei ehkä viikottainkaan. Mutta selkeästi ei pysty hallitsemaan omaa juomistaan. Inhoan jo niitä kaikkia ns. valmisteluja, joista näkee että on aloittamassa juomisen, inhoan sitä selittelyä, itsensä pettämistä, viinanhimoa silmissä, krapula-hajua, morkkista jne.

Tunnistan itseni täysin alkoholistin vaimoksi. En voi sietää miestäni ollenkaan enää humalassa, niinpä emme käy yhdessä missään. Mies käy yksin kavereiden kanssa, ja minä yksin omien kavereideni.

Juominen on niin sanotusti hallussa. Että kaikki on kunnossa tällä hetkellä, mutta näen selvät oireet. Ja tavallaan odotan aina päivää jolloin taas viedään. En tiedä pitäisikö tehdä nyt jotain, vai odottaa että #&%?$!* repeää. Mies tietää juovansa paljon, ja myöntää ettei voi kontrolloida juomistaan. Mutta pitää tilannetta normaalina, hyvänä. Juominen oli opiskeluaikoina paljon runsaampaa, joten mies vertaa siihen

Mies on ihana selvinpäin. Meillä on kivaa. Mutta tämä juominen raastaa. Saa minut voimaan pahoin. En pysty enää suhtautumaan neutraalisti alkoholiin lainkaan. :'(

onko vastaavia kokemuksia? En halua että tästä kehittyy kamala juomiskierre, mutta mitä voin. Olen neuvoton.

Pisti silmään tuo, että "tavallaan odotan aina päivää jolloin viedään". Niin miksi sinä sitä odotat? Se tulee kuitenkin aivan kuin se päivä, kun mies ajaa parran, tv-lupa lasku tulee postista tai vaikkapa auto pitää katsastaa viimeistään. Ne tulee kuitenkin odotti tai ei, joten ihan turha odottaa, ne nyt vaan kuuluu elämään. Miksi sitä ei voi vaan hyväksyä?

Jos sitten inhoat krapula-hajua tai morkkista, niin sopikaa, että mies ei krapulassa tai morkkiksessa ole samassa paikassa kuin sinä. Jos selittely ahdistaa, niin älä kysele sellaisia asioita että tarvitsee selitellä. Kyllä näille kaikille asioille voi jotain tehdä, mutta älä lähde siitä, että miehen pitäisi lopettaa juominen. Ei se toimi, koska ei mies joisikaan, jos ei hän haluaisi.

 

[ei enää]

Olen samaa mieltä että miehesi ei lopeta juomista ellei _todella_ itse halua. Mielestäni sinun ei kuitenkaan tulisi hyväksyä tilannetta, joka ei sinusta tunnu hyvältä. Jo pelkästään se, että miehesi myöntää ettei pysty hallitsemaan juomista (vaikkakin juo "harvoin") tarkoittaa että hänellä on alkoholiongelma. Tilanne ei myöskään tee hyvää lapsillesi.

Oma isäni käytti alkoholia samaan tapaan kuin miehesi koko lapsuuteni ja nuoruuteni - ei välttämättä kovin usein, mutta aloitettuaan hän ei kertakaikkiaan osannut lopettaa. Ymmärränkin mitä tarkoitat kun sanot että "odotat" että tilanne taas uusiutuu - lapsuudessani "odotin" aina pelonsekaisin tuntein aamulla herätessäni, löytyisikö isä taas eteisen lattialta makaamasta ja joutuisin tarkistamaan hengittääkö hän yhä. Kun isä oli selvinpäin, olin isän tyttö.
Vaikka äitini yritti puuttua tilanteeseen ei juomisen lopettaminen onnistunut ennen kuin isä kävi henkisesti täysin pohjalla - ja raitistui täysin. Raitistumisen myötä ilmapiiri koko perheessä parani lähes välittömästi! Nykyään pelkään kuitenkin (aiheetta?) että omassa juhlimisesta pitävässä rakkaassa miehenessä ilmenee samoja merkkejä alkoholin hallitsemattomasta käytöstä..

En oikein osaa antaa sinulle hyviä neuvoja - halusin vain kertoa oman tarinani siitä, mitä tuollainen "viaton" hallitsematon alkoholin väärinkäyttö voi tarkoittaa lapsen näkökulmasta ja kuinka se voi karata käsistä. Keskustele miehesi kanssa asiasta vakavasti ja kerro miltä sinusta tuntuu kuin mies juo ja että pelkäät miehesi juomiskäyttäytymisen vaikuttavan suhteeseenne (ja varsinkin mahdollisiin lapsiinne)... Kirjoita vaikka kirje, jos puhuminen tuntuu aluksi vaikealta.

Paljon jaksamista!

:hug:

 

[hip]

\

Olen samaa mieltä että miehesi ei lopeta juomista ellei _todella_ itse halua. Mielestäni sinun ei kuitenkaan tulisi hyväksyä tilannetta, joka ei sinusta tunnu hyvältä. Jo pelkästään se, että miehesi myöntää ettei pysty hallitsemaan juomista (vaikkakin juo "harvoin") tarkoittaa että hänellä on alkoholiongelma. Tilanne ei myöskään tee hyvää lapsillesi.

Oma isäni käytti alkoholia samaan tapaan kuin miehesi koko lapsuuteni ja nuoruuteni - ei välttämättä kovin usein, mutta aloitettuaan hän ei kertakaikkiaan osannut lopettaa. Ymmärränkin mitä tarkoitat kun sanot että "odotat" että tilanne taas uusiutuu - lapsuudessani "odotin" aina pelonsekaisin tuntein aamulla herätessäni, löytyisikö isä taas eteisen lattialta makaamasta ja joutuisin tarkistamaan hengittääkö hän yhä. Kun isä oli selvinpäin, olin isän tyttö.
Vaikka äitini yritti puuttua tilanteeseen ei juomisen lopettaminen onnistunut ennen kuin isä kävi henkisesti täysin pohjalla - ja raitistui täysin. Raitistumisen myötä ilmapiiri koko perheessä parani lähes välittömästi! Nykyään pelkään kuitenkin (aiheetta?) että omassa juhlimisesta pitävässä rakkaassa miehenessä ilmenee samoja merkkejä alkoholin hallitsemattomasta käytöstä..

En oikein osaa antaa sinulle hyviä neuvoja - halusin vain kertoa oman tarinani siitä, mitä tuollainen "viaton" hallitsematon alkoholin väärinkäyttö voi tarkoittaa lapsen näkökulmasta ja kuinka se voi karata käsistä. Keskustele miehesi kanssa asiasta vakavasti ja kerro miltä sinusta tuntuu kuin mies juo ja että pelkäät miehesi juomiskäyttäytymisen vaikuttavan suhteeseenne (ja varsinkin mahdollisiin lapsiinne)... Kirjoita vaikka kirje, jos puhuminen tuntuu aluksi vaikealta.

Paljon jaksamista!

:hug:

Kiitos "ei enää"!! Juuri tuolta minusta tuntuukin. Lapsia on kaksi, ja ainakin toistaiseksi mies ei ole lasten nähden juonut, ja toivottavasti näin jatkuukin.

Juominen on vaikuttanutkin suhteeseemme suuresti, ja esimerkiksi minun on vaikea uskoa minkäänlaisia lupauksia juuri sen takia, että ne ovat niin usein rikottu. Kun lapset olivat vauvoja, yritin tukeutua mieheen, joka varsikin silloin viihtyi vielä enemmän baareissa. Silloin opin kantapään kautta elämään niin, että on minä ja lapset yhtenä "yksikkönä", ja sen lisäksi mies, jos hän osaa olla juomatta. Tämän ajattelutavan avulla en kaadu jokaiseen petettyyn lupaukseen tai haisevaan aamuun. Hoen vain itselleni, että se on aivan sama. (vaikka ei olisikaan)

En haluaisi että mieheni joutuu käymään pohjalla asti ennen kuin lopettaa, tai enemmänkin itsekkäästi en halua olla silloin rinnalla. Näin kuitenkin mennään. yritän puhua asiasta usein, ja mies tietääkin kantani. Eteenpäin vain mennään. Kivaa on silloin kun hän ei juo. Hän on loistava isä, ja mukava kaveri, selvinpäin. Tässä kuitenkin mennään päivä kerrallaan, ja aivan kuin olen miehelleni sanonut. Rakastan häntä suuresti, mutta jos jonkun takia joskus eroamme, se on alkoholi.

tsemppiä kaikille. :flower:

 

[Emilyn]

Meillä näin; mies ei mikään hirveä juoppo ollut, mutta minulle riitti, että melkein aina kun jonnekin lähdettiin, olisi minun pitänyt koko ajan muistuttaa että nyt olet ottanut jo tarpeeksi, muuten oli kotiinpalatessa hirveät sammaltamiset päällä ja sainpa monesti vahtiakin, että osaa oikeaan suuntaan kävellä. Ja mikäpäs siinä, suurin osa suomalaisistahan tuntuu ryyppäävän..!

Toistahan ei voi väkisin muuttaa ja paasasin hänelle siitä juomisesta ja siitä, että mitä iloa hän todella siitä saa, kun pää on sekaisin ja kannattaisko ehkä opetella nauttimaan illoista selvinpäinkin. Myönsi, että on nuoruudesta jämähtäneet juomatavat ja joita on kuulemma vaikea muuttaa, mutta kuulemma itse haluaisi niitä muuttaa. No, sovittiin sitten että hän yrittää. Mutta se yrittäminen meni aina överiksi ja sitten totesin, että multa on ymmärrys loppu että saa juoda itsensä vaikka hengiltä niinä iltoina, ei kiinnostaa enää ja ilmoitusmuotoinen asia, että minä nyt lähden omille teilleni että en ala raskausaikaa stressaamaan hänen tekemisistään. Olin just plussannut kun asia oli vielä avoinna, että miten käy. Sanoin, että sun ei tartte olla lapsen elämässäkään mukana jos et halua, että pärjään kyllä yksinkin. Siinä vaiheessa tuli ukollakin tippa linssiin, että haluais meidän olevan perhe ym. No, tiedän kyllä että minun mies ei ole sieltä pahimmasta päästä, jota viina vie ja yllättävän hyvin hän sai itsensä ruotuun. Nyt osaa jo käydä baareissa autolla tai ottaa tosiaan vaan muutaman ja niitten välissä limsaa ja vettä. Eikä mun tartte alitajuisestikaan huolestua, kun kuulen jostain tulevasta saunaillasta Ymmärtämisen loppumisen selväksi tehdäkseni sanoin myös, että niin kauan olen yrittänyt tätä ymmärrys linjaa että nyt sanon ihan suoraan, että jos ryyppäät niin ryyppäät sitten jatkossa ilman minua ja nyt on valinnan paikka, jos alkaa ahdistaa tällanen vaihtoehtojen latominen niin ahdistu sitten, ei ole ainakaan mulla mitään menetettävää kun ymmärrys linja oli todettu ei-toimivaksi - mutta ehkä käykin niin, että kiität mua vuosien päästä. Ja ehtona myös se, että jos vielä ratkeaa, niin sitten hakee apua ammattilaiselta. Se hänelle tuntuu olevan myös sen verran epämiellyttävän tuntuinen kynnys, että on tuoppien määrä pysynyt kurissa.

 

[vieraisilla]

Ikävä sanoa, mutta niin se taitaa olla, että mitään et voi tehdä, jos toinen ei itse juomistaan halua vähentää. Surulliselta kuulostaa, ja kun siihen liittyy vielä tuota itsensä pettämistä selittelyineen.
Samanlainen oma isäni oli, kun olin pieni lapsi. Nykyään ukko on melkein kuuskymppinen, ja juomiskaudet sellaisia 6-7 viikon mittaisia. Äitini pysyi isäni rinnalla kuolemaansa saakka, mutta samaa tuskin kenellekään suosittelisi. Nuorempana isäni sentään osallistui asumiskuluihin jne., vuosien mittaan kaikki laskut jäivät äitini harteille.
Toivon sinulle kaikkea hyvää ja ennen kaikkea sitä, ettei tilanne tuosta ainakaan pahene. Oman itsesi takia vedä raja johonkin. Voimia!

 

[sama täällä]

Meillä täysin sama tilanne. Mieheni ei myöskään hallitse juomista. Humalassa käyttäytyy todella huonosti ja puhuu outoja. Näinpä emme yhdessä liiku myöskään missään. Odotan aina kauhulla jotain lähestyviä juhlia, että juoko mieheni siellä. Olen saanut hävetä silmät päästä jo niin monesti etten jaksa enää. Krapulapäivänä mies on etova lähinnä kun haiseekin niin pahalle. Meillä on pieni lapsi ja olen joutunut monesti pelkäämään miestäni huomalassa ja lähtemään muualle nukkumaan ettei se "vahingossa" satuta lastamme.

Tilanne on todella ikävä ja olen kyllä kantani miehelle ilmoittanut että opettelee juomaan tai saa sanoa hyvästit meille. Inhoan miestäni humalassa ja näin ollen kestää aina juopottelupäivän jälkeen kauan että tilanne tasaantuu... Tekisi joskus mieli kuvata miestä humalassa ja pakottaa katsomaan niin itse ymmärtäisi tilanteen.

Mieheni on loistava isä ja ihana rakastava aviomies, muttaa viina vie...
Toivon sinulle voimia, auttaa en paljon voi kun olen itse samanlaisessa tilanteessa... :hug:

 

[rakrak]

Miksi te vaimot ja tyttöystävät edes puututte miehen juomiseen? Jos ei juo lasten nähden, eikä joka päivä, eikä edes joka viikko, niin mitä se haittaa?? Aiheutatte vaan miehelle halun etsiä vähän vähemmän kontrolloivan naisen. Saa kai se mieskin vapaa-ajan viettää miten haluaa, tuskin sekään puuttuu miten sinä vapaa-aikasi vietät? Joilleki viina on rentoutumiskeino, niinkuin toisille salilla käynti ym. Lopettakaa naiset turha valitus, niin olis enemmän onnellisia perheitä olemassa. Mun mies ei juo suurinpiirtein kuin yhden siiderin vuodessa, minusta se on ärsyttävää, olen yrittänyt opettaa juomaan mut ei. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei olutta juo!

 

[taustalla]

\

Miksi te vaimot ja tyttöystävät edes puututte miehen juomiseen? Jos ei juo lasten nähden, eikä joka päivä, eikä edes joka viikko, niin mitä se haittaa?? Aiheutatte vaan miehelle halun etsiä vähän vähemmän kontrolloivan naisen. Saa kai se mieskin vapaa-ajan viettää miten haluaa, tuskin sekään puuttuu miten sinä vapaa-aikasi vietät? Joilleki viina on rentoutumiskeino, niinkuin toisille salilla käynti ym. Lopettakaa naiset turha valitus, niin olis enemmän onnellisia perheitä olemassa. Mun mies ei juo suurinpiirtein kuin yhden siiderin vuodessa, minusta se on ärsyttävää, olen yrittänyt opettaa juomaan mut ei. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei olutta juo!

Huomaa, ettet ole alkoholistin kanssa elänyt... Ei silloin tällöin viihteellä käymisessä mitään pahaa olekaan, jos sen pystyy hallitsemaan. Mutta silloin kun viina vie miestä eikä toisinpäin, hälytyskellojen kyllä pitäisi soida. Viikonloppudokailulla isänikin aikoinaan aloitti, pikkuhiljaa alkoi tulla rokulimaanantait kehiin, sitten oltiinkin sairaslomalla jo viikko, kun töihin ei juomiselta ehtinyt. Kyllä ne merkit on nähtävissä hyvissä ajoin...

 

[tiukkapipo]

En ole alkoholiongelmaisen lapsi enkä puoliso, mutta tarpeeksi läheltä liippaa asia silti...Kurjaa se on meistä läheisistäkin sivusta kattoa kun ihminen tuhoo elämäänsä. Tilanne pahenee tasaiseen tahtiin, enää ei riitä jokunen pullo olutta, vaan nyt sitä jo kannetaan koreittain vapaa-aikana. Kaikki oleminen ja tekeminen pyörii kaljan ympärillä, lapset pelkää ja häpee, välit puolisoon ovat huonot ja kaikki rahat menevät juomiseen. Sitten tätä vielä yritetään piilotella ihmisiltä ja hyssytellään ettei tulisi riitaa.

 

[rakrak]

Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.

 

[Emilyn]

\

Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.

Tässä ei tainnut kukaan puhua muutaman oluen ottamisesta eli kohtuukäytöstä. Ja ei tartte juoda viikkoja putkeen ollakseen alkoholisti vaan kyllä sekin riittää että yhtenä iltana tarttuu pulloon eikä osaa lopettaa ennen kuin on kanttuvei. Ja vaikkei niitä iltoja olis edes joka viikkokaan tai edes joka kuukausi. Alkoholin kohtuukäyttö vs. ryyppääminen, kaksi ihan eri asiaa. Tässä ketjussa en kyllä huomannut kenenkään valittavan muutamasta kaljasta..

 

[xieras]

\

Mitä ihmettä pitäisi tehdä kun alkoholi vie miestä. Ei päivittäin, ei ehkä viikottainkaan. Mutta selkeästi ei pysty hallitsemaan omaa juomistaan. Inhoan jo niitä kaikkia ns. valmisteluja, joista näkee että on aloittamassa juomisen, inhoan sitä selittelyä, itsensä pettämistä, viinanhimoa silmissä, krapula-hajua, morkkista jne.

Tunnistan itseni täysin alkoholistin vaimoksi. En voi sietää miestäni ollenkaan enää humalassa, niinpä emme käy yhdessä missään. Mies käy yksin kavereiden kanssa, ja minä yksin omien kavereideni.

Juominen on niin sanotusti hallussa. Että kaikki on kunnossa tällä hetkellä, mutta näen selvät oireet. Ja tavallaan odotan aina päivää jolloin taas viedään. En tiedä pitäisikö tehdä nyt jotain, vai odottaa että #&%?$!* repeää. Mies tietää juovansa paljon, ja myöntää ettei voi kontrolloida juomistaan. Mutta pitää tilannetta normaalina, hyvänä. Juominen oli opiskeluaikoina paljon runsaampaa, joten mies vertaa siihen

Mies on ihana selvinpäin. Meillä on kivaa. Mutta tämä juominen raastaa. Saa minut voimaan pahoin. En pysty enää suhtautumaan neutraalisti alkoholiin lainkaan. :'(

onko vastaavia kokemuksia? En halua että tästä kehittyy kamala juomiskierre, mutta mitä voin. Olen neuvoton.


Vai onko kyse siitä ettet sinä pysty hallitsemaan miehesi juomista??? Olen alkoholistin lapsi, enkä sinänsä näe mitään varsinaisia "merkkejä" milloin juominen olisi ongelmallista, koska se on sitä päivittäin!!!

 

[pomppis77]

Olen elänyt alkoholistin rinnalla reilut kaksi vuotta,vai pitäisikö sanoa elin alkoholistin rinnalla reilut kaksi vuotta ja olin todella onneton tuon aikaa. Näin se meidän tarina meni.

Tapasin miehen chatissä,jossa hän haki rinnalleen normaaleja perhearvoja arvostavaa äitiä ja ajattelinkin vastata hänelle. Viestejä vaihdettiin ja pian jo soiteltiin. Kerkesin jollain tasolla jo ihastumaan häneen näkemättä. Ja kun vihdoin tapasimme pakkasessa tammikuisena pvänä olin sulaa vahaa... Edessäni seisoi se ulkoisesti unelmieni mies kaikessa komeudessaan lastenvaunujen takana. Tapailimme satunnaisesti ja lopulta päätimme ruveta seurustelemaan ja sormuksetkin vaihdoimme aika pian,näin jälkikäteen mietittynä. Minusta oli siis kovaa vauhtia tulossa suurperheen äiti, omia lapsia oli kaksi ja mies oli kahden saman ikäisen lapsen yhi.

Käytännön syitä emme koskaan puhuneet yhteen muuttamisesta,koska lapsia oli silloin 4 alle 3vuotiasta ja jotenkin tuntui hirmuiselta ajatukselta muuttaaa saman katon alle. Asuimme siis kumpikin omissa kodeissaimme ja kyläilimme useita öitä vuoroin kummassakin osoitteessa. Kaikki sujui suhteellisen hyvin kesään asti jolloin tajusin mieheni alkoholiongelman häritsevän pahasti heidän vai pitäisikö sanoa meidän arkea. Saattoi mennä useita pviä,että en kuullut heistä tai saanut vastausta viesteihini jne. Jossain vaiheessa hän ei sitä enää pystynyt salailemaan. Hän siis joi siellä useita pviä pienten lasten ollessa kotona. Sammui milloin minnekin pienten lasten katsoessa vieressä. Puutuin tilanteeseen ottamalla hänen sukulaisiinsa yhteyttä ja kauhukseni kuulin kaiken jatkuneen jo kymmenisen vuotta. Ongelma oli siis alkanut jo kauan ennen lapsia. Tunsin suurta vihaa,sääliä lapsia ja miestä kohtaan ja olin todellakin surullinen ja tunsin suurta epäonnistumisen tunnetta... Olin jo epäonnistunut toistamiseen... Vaikka lasteni isällä ei alkoholi-ongelmaa ollutkaan.

Yritin kuitenkin tukea ja antaa vaihtoehtoja miehelleni,mutta viina meni kuitenkin kaiken edelle. Tunsin miten kenelläkään muulla mieheni läheisistä ihmisistä ei mieheni silmissä ollut mitään arvoa. Kunnioitusta saivat vain pullot ja mielihyvä juomisesta. Kiitosta sain ainoastaan muutamia kertoja ja silloinkin pelastin mieheni huostaanotolta. Miksi sen tein? Kai siitä suunnattomasta halusta auttaa häntä,koska olin korvia myöten rakastunut myös tuohon kolmikkoon.

Jaksoin hädintuskin pyörittää arkea omien lasten kanssa pahoina hetkinä,mutta onneksi sain paljon tukea ystäviltä ja vertaistukea samankokeneilta. Jossain vaiheessa päätin alkaa irrottamaan itseäni tuosta kamalasta kierteestä,siitä pahanolon tunteesta mitä päivittäin tunsin. Siitä pelosta,että koska jotain sattuu miehelleni tai hänen lapsilleen.

Oli kuitenkin vaikeaa satuttaa ihmistä ja kertoa miten tunteeni ovat sammuneet pikku hiljaa jokaisen juodun pullon myötä. Tein vuoden töitä tunteiden kanssa. Täytyy kuitenkin tässä vaiheessa mainita,että selvinpäin hän osasi olla ihana ja huomioi kuitenkin pienillä tavoilla. Sen takia kai en aikaisemmin tahtonut hänestä irti päästäkään. Vaikka muistelin useati niitä häijyjä sanomisia,mitä kännipäissään mienini minulle puhui... Sekä minustaa,että lapsistani.

Sitten vain mittani yhtenä keväisenä päivänä täytyyi lopullisesti ja kirjoitin miehelleni kirjeen ja laitoin sen postiin. Puhuin siinä niin suoraan,kuntoiselle ihmiselle vaan voi. Onneksi mieheni sattui sinä päivänä olemaan selvänä,kun hän sen kirjeen sai ja luki. Hän soitti ja itki. Hän ei olisi halunnut menettää meitä hän lupasi taas aloittaa antabuslääkkeiden syönnin ja lähteä hoitoon. Olin hyvin viileä häntä kohtaan,koska tuo hoitomuoto ei aikaisemminkaan ollut tehonnut,koska oma halu puutui häneltä kokonaan. Hän ei aikaisemminkaan ollut halunnut muuttua millään tapaa,vaikka olin sitä monesti pyytänyt ja toivonut sitä. Pidin pääni ja sanoin olevani liian onneton jatkaakseni siitä suhteessa.

Tuosta on nyt kulunut jonkin aikaa ja mies edelleen soittelee ja pyytelee uutta mahdollisuuta. Hän on nyt ollut kuivin suin kuukauden ajan,mutta en silti olle "hullu" ja luota siihen,että hän olisi muka parantunut tuosta mukaansa vievästä sairaudesta. Meillä sujuu nyt arki lasten kanssa paljon paremmin,kuin tein tuon ratkaisevan päätöksen lähteä tuostas suhteesta. Toivon tietenkin hänelle paljon voimia taistella tuota suurta mörköä vastaan. Minä voin siihen osallistua enää hyvin vähän vai kannattaisiko osallistua enään millään tavalla? Takaisin en häntä ota itselleni,koska luottamusta ei ole ollut aikoihin ja se kuitenkin on suhteen yksi tärkeimmistä pylväistä.

Voimia kaikille asian kanssa painiville ihmisille. Tässä meidän tarina lyhyesti. Muistakaa,että kenenkään ei tarvitse olla onneton,maailmassa on kuitenkin niitä hyviäkin ihmisiä. Olen sen huomannut ja oppinut tiedostamaan.

 

[Hikkahik]

\

Mun mielestä aloittaja nimen omaan kysyi miten saa miehen lopettamaan juomisen, vaikka mies ei juo edes joka viikko. Eihän se ole lähelläkään alkoholismia, vaan kontrolloimisen halu naiselta. Minä olen nainen ja juon joka perjantai-ilta 4-6 saunaolutta, enkä pidä itseäni todellakaan alkoholistina, eikä kukaan muukaan. Jotkut naiset(tai miehetkin) vaan on tosi ärsyttäviä, kaikki pitäs mennä niiden pillin mukaan ja puolisolla ei sais olla omaa elämää ollenkaan. Mitä se nyt haittaa jos muutaman oluen joskus juo, tai baarissa joskus käy, se on osa suomalaista kulttuuria. Te ajatte tolla kontrolloimisella vaan toisen pois luotanne, täällähän kuitenkin etupäässä eletään omaa elämää. ERIASIA SIT ON OIKEA ALKOHOLISMI, ETTÄ JUOMISTA EI PYSTY LOPETTAMAAN, VAAN JATKUU VIIKONKIN PUTKEEN.

Tässä joku sinulle tuohon jo vastasikin ja samalla linjalla olen minäkin. Ei kait kukaan tosissaan niistä muutamista saunakaljoista valittaisikaan, eikä tässä viestiketjussa siitä mielestäni ollut kysekään! Viestisi pisti aika vihaksi. Jos haluat, niin kokeillaan vaan, minkälaista on elää miehen kanssa, joka "joskus muutaman oluen juo" (eli kopan, puoltoista viikonlopussa) eli vaimot vaihtoon. Kehtaatkin tulla haukkumaan meitä alkoholistien vaimoja (alkoholismiakin on aika monenlaista: jotkut juovat päivittäin, jotkut viikoittain, mutta niin tai näin: jos sitä vähää tai paljoa ei pysty kontrolloimaan ja se aiheuttaa morkkista itsessä ja pahaa oloa muissa, niin silloin kyse on alkoholismista.) siitä, että haluamme toisen tanssivan oman pillimme mukaan?!! Tajuatko, minkälaista elämä on, kun tiedät, ettei viikonloppu suju ilman kaljaa? Tai tiedät, että taas on "se" aika tulossa?tajuatko millaista on, kun tiedät, että lauantai-aamuksi on turha suunnitella mitään, kun mies on krapulassa iltapäivään? Tiedätkö mikä häpeän tunne on, kun sunnuntaikävelyllä joku kysyy, että missä miehesi on ja en kehtaa sanoa, että viinoissaan makaa, vaan sanon vain että siellä se kattoo telkkaa...Kyllä, omaa elämäähän täällä eletään, niinpä. Älä kommentoi asiaa, josta et tiedä \|O

 

[aamunrusko]

Meillä oli vähän samankaltainen tilanne vuosia sitten, mies ei juonut joka päivä mutta kun joi, niin joi niin paljon että hyvä kun kotiin löysi, sammui aina lattialle ulkovaatteet päällä ja lapset löysivät hänet aamuisin milloin mistäkin makaamasta. Välillä esikoinen tuli yöllä minut herättämään kun isä oli sammunut vessanpöntölle niin ettei päässyt pissalle :/ . Pitkään mieheni yritti kohtuu käyttöä mutta ei siinä onnistunut, välillä oli pitkiäkin aikoja juomatta mutta aina vaan ratkesi uudestaan ja kerta kerralla pahemmin. Ennen tuli aina kotiin yöksi mutta sitten saattoikin olla 3 yötä poissa jne. Tästä kärsi koko perhe ja vaikka tosiaan oli välillä useammankin kuukauden juomatta niin pelko hänen ratkeamisesta oli aina läsnä sekä minulla että lapsilla . Silloin annoin miehelle kaksi vaihtoehtoa, täysi raittius tai ero....en nähnyt enää muuta vaihtoehtoa. Hän hakeutui hoitoon koska ei halunnut perhettään menettää, helppoa se ei ollut ja pari ratkeamistakin oli vielä mutta hän raitistui ja on jälkeenpäin kiittänyt minua väliintulosta. Mutta totta on myös se että raitistumisen pitää lähteä ihmisestä itsestään, ei se onnistu jos ihminen ei näe omaa ongelmaansa ja halua siihen muutosta. Voimia ap:lle, voin kirjoitella y-viestien välityksellä enemmänkin aiheesta jos haluat =)

 

[Aurinkoinen]

\

Miksi te vaimot ja tyttöystävät edes puututte miehen juomiseen? Jos ei juo lasten nähden, eikä joka päivä, eikä edes joka viikko, niin mitä se haittaa?? Aiheutatte vaan miehelle halun etsiä vähän vähemmän kontrolloivan naisen. Saa kai se mieskin vapaa-ajan viettää miten haluaa, tuskin sekään puuttuu miten sinä vapaa-aikasi vietät? Joilleki viina on rentoutumiskeino, niinkuin toisille salilla käynti ym. Lopettakaa naiset turha valitus, niin olis enemmän onnellisia perheitä olemassa. Mun mies ei juo suurinpiirtein kuin yhden siiderin vuodessa, minusta se on ärsyttävää, olen yrittänyt opettaa juomaan mut ei. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei olutta juo!

Hei vahdetaanko miehiä?? :kieh:
Voisin ihan hyvin ottaa sun miehes ja nauttia näistä selvistä hetkistä hänen ja lapsien kanssa Ota sä mun mies ja kato kuinka toinen RYYPPÄÄ JOKA ilta tai siis anteeksi omalla sana valinnallasi RENTOUTUU!! Siinähän sitten lasten ja miehen kanssa teette kaikkea kivaa yhdessä!! Käytte kylässä, sinä tottakai ajat kun miehesi ei voi joko on krapulassa tai pari kaljaa just juonu Saat ite kuskata lapsia harrastuksiin, rannalle jne, kun ei mies yksinkertasesti jaksa muuta tehä kun maata sohvalla ja kitata kaljaa!!!
Niin että onko se onnellista elämää sun mielestä, niin kuin tuossa mainitsit et olis paljon enemmän onnellisia perheitä jos me vaimot emme vaahtoaisi kaljan kittaamisesta!! ?????? :kieh:
Ole hiljaa asiasta josta et yhtään mitään tajua!! :attn:

 

[annica]

täällä kanssa yks alkoholiongelmaisen kumppani.
mies ravaa baareissa keskimäärin 5 kertaa VIIKOSSA,joka kerta juo itsensä sammumis kuntoon.minä kuulemma valitan turhaan,saahan hän käydä kavereiden kanssa ulkona!
emme ole vuosiin käyneet yhdessä ulkona,hän ei halua minua mukaan.
mies on VÄHINTÄÄN kerran viikossa töissä poissa krapulan takia.
ennen hän juo joskus viikonloppusin,sitten molempina päivinä viikonloppuna (minä aina kauhulla odotin perjantaita ja riitoja hänen juomisestaan) ja nyt sitten useasti viikossa.
hänen mielestään alkoholi ei ole ongelma,mutta ei kuitenkaan pysty olemaan juomatta edes 4 päivää!!
kauhulla odotin hänen 2 viikon kesälomaa.. hän vannotti ettei viina vie,noh toisin kävi kuten arvata saattaa. näimmehän me jopa 3 päivänä siitä 2 viikosta,loput hän "näki kavereitaan" (eli siis dokasi kirjaimellisesti 24/7) kyllä hän kotona kävi muutaman AAMUNA nukkumassa pari tuntia.

ja joku täällä sanoi että me naiset valitamme turhaan.. noh mä voin kyllä ton juopon antaa jollekkin semmoselle joka osaa arvostaa tommosta elämäntapaa =)

 

[wiffe]

Pakko koklaa ennenku kirjotan pitkästi, viimex kirjotin varmaan tunnin ja si sitä ei ees näkyny tääl...

 

[wiffe]

jes, onnas... Ihanaa vihdosta viimen pääsen mukaan keskusteluun. On kyl ollu tosi helpottavaa lukee teijän juttuja, ei tarvii olla yksin tän asian kans.
eli grrrrr!!!! että pisti vihax toi rakrakin viesti. Joo sille onnex on jo pari muutakin vastannu, mut just joo ei oo sul mitää käsitystä siitä mitä on elämä, ei välttämättä alkoholistin, mut kaljan kans läträävän miehen kans. Ja sit taa sulle virkutin, sun asiat on todella vielä huonommin kun meillä, tajusinx et mies lyö sua??? Ja muutenkin tuntuu juovan tyyliin aina Tässä meijän tarina: Ennen raskautta juotiin joka vkl, usein molemmat päivät ja lomilla tissuttelua suurimmax osax, "ei ollu muutakaan tekemistä". Mies sano aina et mennään nyt kun vielä voidaan, et kun tuun raskaax ni si se loppuu. Miehellä juominen kuitenkin jatku koko raskausajan, remontin aikana joskus neljäkin kertaa viikossa. Vähintään kerran kuussa siitä isot keskustelut/tappelut jonka päätteex joko lähtee ovet paukkuen baariin tai sit lupaa taas olla juomatta kun krapuloistaan selviää. Nyt vauva-aikana vähintään pöhnä joka vkl, "raskas työ vaatii raskaat huvit" on aina selitys, täytyy rentoutua (koskas mä oon viimex rentoutunu..?). "Pari" saunakaljaa on yleensä vähintään sixpäki ja monesti karkaa mopo käsistä. Pikku remppahommat ja pihatyöt vaatii aina kaljaa kyytipojix. Kaikkiin menoihin, saunotteluihin, kyläilyihin jne. kuuluu aina kalja olennaisena osana, siis pääasiana. Ja se mikä on tosi huolestuttavaa on krapulajuominen, joskus piisaa pari loivaria mut liian usein mennään känniin asti, joskus koppa kaljaa menee huomaamatta. Ja aina keskustelujen jälkeen tehään sopimuksia ja lupaa vähentää, mut max pari viikkoo menee hyvin (eli vaan 2-3 saunakaljaa viikolla ja 12back vkl:na, semmonen on hyvä vkl)).
Pahin tapahtu pari kk sit ku univeloissani ihan sekasin ja pari päivää poranneena, ku mies teki katoomistempun eli läx päivällä kavetin kans yhelle ja tuli yöl takas ja aamul alotti ja häippäs taas.. ni oli pakko kertoo tilanne äitille ja anopille, äite tuli avux ja hakeen mua pois, mut mies pelästy ja tuli baarist kotiin. Sillon sanoin et nyt piisaa, et otan lapsen ja lähen. No, lupas taas et nyt parantaa tapansa. Joo, ei tollasii kyl oo tapahtunu, mut ei ilmankaan pysty oleen. Ja se täs kans ongelma kun miehen mielestä ihan normaalia, et kaikki miehet juo ja sit alkaa mulle et mä yritän siitä jotai absolutistia. EN TODELLAKAA!! Ite tykkään tosiaan käydä viihteel edelleen ja ottaa muutaman siiderin sillon tällön. Mies ei hokaa et absolutismin ja joka viikkosen tissuttelun ja #&%?$!* vetämisen väliin mahtuu tosi paljon. Mä en pistäs pahitteex jos vaik kerran kuus mentäs johki kaksin ja vaik pe tai la ottas sen kuuspäkin. Kyläilyt ja muut pitäs oppia suorittaan selvin, perheen kans. Ja pihahommat. Erikseen voidaan sopii talkoot ja ryyppysaunaillat, mut sillon laitetaan laps hoitoon. En haluis et lapsi tuntee vain humalaisen ja krapulaisen isänsä, enkä haluis et lapsen aikana juotas ollenkaa. Rilluttelut rilluteltiin ennen raskautta ja nyt piti asettautua perhe-elämään. Neuvolan alkoholikyselyn perusteella kehotettiin päihdetyöntekijän jutuille, mut mies ei suostunu, piti naurettavana liioitteluna ja ihme hössötyksenä "muutaman kaljan" takia. Eli mikä avux kun tää on miehen mielestä normaalia alkoholin käyttöä eikä mielestään oo paha asia kun ei kerta petä tai hakkaa. ja meil ainoo ongelma se et se on mun mielestä ongelma ja vouhotan turhasta.

 

[hips]

mulla vähän saman tyyppinen juttu. ei olla ukonkans seurusteltu ku n.1 1/2 vuotta,nyt on joulunjälkeen menny siihen ettei kiinnosta ukonakans lähtä enää mihinkää, juo ihan hulluna ja tietää et menee sen rajan yli ja sepostaa et juo siks etten huomioi sitä tarpeeksi, #&%?$!* jos oikeesti juominen johtuis siitä osais aikuinen ihminen sen selvittää muutenkin kun juomalla, ukko tietää että juo liikaa ja käyttäytyy sillon myös soti törkeesti, ei innosta yhtään käyä snekans missään.edellinen ukkoni olikans sellanen et erikseen käytiin jos käytiin mut en halua et suhe menee siihen, yhdessä oli tämän nykysenkans kiva käyä baarissa ja pitää hauskaa mut ei oo enää. ottaa päähän,en tiiä haluanko olla suhteessa missä ei voida yhdessä käydä missään...

 

[minä kans]

\

mulla vähän saman tyyppinen juttu. ei olla ukonkans seurusteltu ku n.1 1/2 vuotta,nyt on joulunjälkeen menny siihen ettei kiinnosta ukonakans lähtä enää mihinkää, juo ihan hulluna ja tietää et menee sen rajan yli ja sepostaa et juo siks etten huomioi sitä tarpeeksi, #&%?$!* jos oikeesti juominen johtuis siitä osais aikuinen ihminen sen selvittää muutenkin kun juomalla, ukko tietää että juo liikaa ja käyttäytyy sillon myös soti törkeesti, ei innosta yhtään käyä snekans missään.edellinen ukkoni olikans sellanen et erikseen käytiin jos käytiin mut en halua et suhe menee siihen, yhdessä oli tämän nykysenkans kiva käyä baarissa ja pitää hauskaa mut ei oo enää. ottaa päähän,en tiiä haluanko olla suhteessa missä ei voida yhdessä käydä missään...

mulla oli sama tilanne 4 vuotta sitten. Enää ei oo tilanne likimainkaan sama. kax lasta ja suuri virhe (lue naimisiinmeno) on tullu tehtyä. Mies vastuuntunnoton perhettään kohtaan, hoidan talon ja lapset yksin, mies käy päivittäin muutaman tunnin töissä ja vaatii saada rentoutua kun on niin rankkaa töissä. Kadun sitä päivää jona ton retaleen tapasin. Siispä annan sulle hyvän neuvon, PAKENE KUN VIELÄ VOIT! Tuntuu hirveen vaikeelta, mut muutaman vuoden kuluttua se on lähes mahdotonta! Eti itelles arvoises mies kun sulla on siihen vielä mahdollisuus! :hug:

 

[hip]

Olipa minun epätoivon viesti saanut vastauksia. On helpottavaa tietää ettei ole yksin tämän asian kanssa. Ainahan suomalaiset ovat juoneet, ja aviopuolisot ovat kestäneet, mutta itse en ainakaan jaksa kestää loputtomiin.

Vaikeinta kai onkin juuri sen rajan vetäminen. Milloin ei enää jaksa ja milloin vielä rakastaa edes vähän, edes jotain piirrettä. Milloin syyt jäädä ovat loppuneet.

Enkä minä vaatisi absolutismia. Tykkäänhän itsekin joskus juoda siideriä, käydä baarissa ym, mutta kun näkee miten viina vie. Miten himo syttyy silmiin ja mikään lupaus ei päde, tai mikään este ei ole liian suuri ylitettäväksi. Krapula-katumus on jo menettänyt merkityksensä. Yhdessä emme juhlimassa käy, koska en kestä.

Päivä kerrallaan. Olen asennoitunut mahdollisuuteen lähteä. Jos tilanne pahenee. Olisi kuitenkin sääli heittää hyvä parisuhde menemään yrittämättä ensin kovasti.

 

[taustalla]

\

Miksi te vaimot ja tyttöystävät edes puututte miehen juomiseen? Jos ei juo lasten nähden, eikä joka päivä, eikä edes joka viikko, niin mitä se haittaa?? Aiheutatte vaan miehelle halun etsiä vähän vähemmän kontrolloivan naisen. Saa kai se mieskin vapaa-ajan viettää miten haluaa, tuskin sekään puuttuu miten sinä vapaa-aikasi vietät? Joilleki viina on rentoutumiskeino, niinkuin toisille salilla käynti ym. Lopettakaa naiset turha valitus, niin olis enemmän onnellisia perheitä olemassa. Mun mies ei juo suurinpiirtein kuin yhden siiderin vuodessa, minusta se on ärsyttävää, olen yrittänyt opettaa juomaan mut ei. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei olutta juo!

Siis voiko joku nainen olla oikeesti noin idiootti !!??!!!
Voi helevetin helevetti !!

 

[kontrolloija]

\

Miksi te vaimot ja tyttöystävät edes puututte miehen juomiseen? Jos ei juo lasten nähden, eikä joka päivä, eikä edes joka viikko, niin mitä se haittaa?? Aiheutatte vaan miehelle halun etsiä vähän vähemmän kontrolloivan naisen. Saa kai se mieskin vapaa-ajan viettää miten haluaa, tuskin sekään puuttuu miten sinä vapaa-aikasi vietät? Joilleki viina on rentoutumiskeino, niinkuin toisille salilla käynti ym. Lopettakaa naiset turha valitus, niin olis enemmän onnellisia perheitä olemassa. Mun mies ei juo suurinpiirtein kuin yhden siiderin vuodessa, minusta se on ärsyttävää, olen yrittänyt opettaa juomaan mut ei. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei olutta juo!

No senpä takia et käsitä alkuunkaan mistä tässä on kyse kun miehes juo vaan siiderin vuodessa. Varo vaan opettamasta liikaa miestäs, kun viina alkaa tosissaan maistua niin se kans maistuu. Onx sun mielestä onnellinen perhe se jossa vaimo itkee miehensä perään kun ei tiedä onko tämä edes enää hengissä kun ei vaivaudu päiväkausiin ilmottamaan itestään eikä vastaa puhelimeen. Sekö on onnellinen perhe jossa kaikki ylimääränen raha menee luottokorttilaskuihin jotka mies on haalinu kaljottelureissuilla? Ja sekö tuo onnea että lapset kyselee isistään jatkuvasti ja äiti joutuu valehtelemaan millon missäki isän olevan. Mun mies ei juo lasten nähden ei joka päivä eikä edes joka viikko, mutta silti näin. Rentoutumista kai sekin että juo itsensä henkihieveriin niin ettei pysty viikon putken jälkeen raajaansakaan liikauttaan,joo,tosi rento olo on varmasti ku makaa vetelänä sängyn pohjassa,tai ojan!