Alkoholisti isän kuolema

[vierailija]

Sain tällä viikolla viestin, että alkoholisti isäni on menehtynyt, löytynyt kuolleena kotoaan. En ole ollut yhteydessä isääni siitä syystä että vanhemmat on eronneet ja lapsuuteni oli tosi traumaattinen. En siis tiennyt hänen elämästään mitään ja uutinen tuli täytenä järkytyksenä.

Olo tuntuu kummalliselle, lapsuuden ikävät asiat nousevat pintaan ja olen vähäväliä itkuherkkä. Olen yrittänyt tietoisesti unohtaa lapsuuteni, mutta nyt taas kaikki asiat ovat kuolinilmoituksen vuoksi pinnassa. En osaa ikävöidä isääni siitä syystä, että hän aiheutti minulle paljon surua, pettymystä ja jopa traumaattisia kokemuksia. Silti huomaan miettiväni, että miksi hän ei saanut koskaan elämäänsä kuntoon ja miksi hän ei edes ollut yrittänyt paratua. Miksi en saanut normaalia lapsuutta? Miksi minulla ei ollut siihen oikeutta?

Kokemuksia tai vertaistukea?

 

[viisikymppinen isoäiti]

kannattas käydä juttelemassa nuo lapsuuden traumat ja pettymykset jonkun asiantuntijan kanssa.

 

[vierailija]

kannattas käydä juttelemassa nuo lapsuuden traumat ja pettymykset jonkun asiantuntijan kanssa.

Kiitos vastauksesta. Mikä olisi se järkevin paikka, johon ottaa yhteyttä? Ykisityinen psykoterapia ehkä?

 

[vierailija]

Kyllä hän on toivonut olevansa parempi ihminen, mutta ei ole pystynyt muuttumaan.

 

[vierailija]

Vai saako jostain maksutonta keskusteluapua? Vai onko vaara, että tuossa "leimautuu" itse mielenterveysasiakkaaksi? En sano, että mielenterveysasiakas voi itse mitään sille, jos sairastuu, mutta en haluaisi kuitenkaan joutua turhaan mielenterveysasiakkaaksi, kun muuta ongelmaa ei ole.

 

[vierailija]

Kyllä hän on toivonut olevansa parempi ihminen, mutta ei ole pystynyt muuttumaan.

Mistä päättelet niin?

 

[viisikymppinen isoäiti]

Vai saako jostain maksutonta keskusteluapua? Vai onko vaara, että tuossa "leimautuu" itse mielenterveysasiakkaaksi? En sano, että mielenterveysasiakas voi itse mitään sille, jos sairastuu, mutta en haluaisi kuitenkaan joutua turhaan mielenterveysasiakkaaksi, kun muuta ongelmaa ei ole.

ei siinä leimaudu, varsinkaan jos suoraan kertoo muille miksi siellä käy

 

[vierailija]

Mistä päättelet niin?

Ei kukaan lapsi halua isona väkivaltaiseksi juopoksi.

 

[vierailija]

Yritän hakea keskusteluapua jostakin mistä sitä saa, ehkä tämä niin helpottaa vähitellen. Kiitos vastauksista, teille jotka jaksoitte auttaa.

 

[vierailija]

Terveyskeskuksen/hyvinvointiaseman mt- hoitajan puoleen voi kääntyä asiassa kuin myös esim.seurakunnan diakoninkin (ja ei, siellä ei jeesustella) ja kysyä aikaa.

Mitä tulee leimaantumiseen, niin - sehän riippuu aivan siitä miten itse suhtaudut asiaan. Jos itse koet sen asenteellisena, niin toki ympäristökin sen ottaa niin mutta jos otat sen tavallisena auttamisen ja hoitamisen tarpeena ja keinona, niin...


Osanottoni menetyksesi johdosta.

 

[Elena777]

Kyllä hän on toivonut olevansa parempi ihminen, mutta ei ole pystynyt muuttumaan.

Yleensä on juuri näin ja ne itseinhot ja pettymyksen tunteet saa sen kierteen vaan jatkumaan ja pahenemaan.

AP:lle voimia, tosi kurjaa on varmasti ja voin sanoa että tiedän tunteen omalta kohaltani. Mäkin olen monesti miettinyt miksi ja miten omakin elämä ois mennyt toisin jos vanhemmat ei ois juoneet...arpensa se jättää, mutta elämässä täytyy vaan nousta itte ylös ainakin ja jaksaa.

 

[vierailija]

tutulta kuulosti, mulla ihan samanlainen elämäntarina. lisäksi isäni kuoleman aikoihin eräs henkilö uhkasi toistuvasti henkeäni. rankkaa oli. sain lähetteen psykoterapiaan, mutta ei tullut mentyä, läheisteni mielestä se ollsi ollut "vanhojen asioiden jauhamista". vielä hengissä

 

[vierailija]

Isäni kuoli keväällä, oli löydetty kuolleena asunnostaan. En tuntenut häntä ollenkaan, oli aina ollut sellainen elämäntapataiteilija.. Oli kova paikka mennä asuntoon ja alkaa tyhjentämään ja siivoamaan paikkoja. Olin siis ainoa jälkeläinen. On väärin sinänsä että perillinen joutuu tekemään kaiken tuon yms perunkirjoituksen vaikka ei tuntenut koko ihmistä eikä edes mitään perintöä ole tulossa. Tai kai sen voi sivuuttaa mutta toisaalta tuntuu pahalta kun kyseessä on kuitenkin oma isä.
Otan osaa vaikka luultavasti tilanne on sama kuin minulla.

 

[vierailija]

13 jatkaa, tosiaan jos tuntuu niin mene terveysasemalla ja saat ajan mielenterveyshoitajalle ja siitä lähetteen eteenpäin. Voimia sinulle.

 

[vierailija]

Kiitos kaikille vastanneille. Kiitos, että sain jo tätä kautta tukea. Kaikkea hyvää elämäänne ja saman kokeneille: paljon voimia, onneksi olette jo selvinneet tilanteesta pahimman yli, aika varmasti auttaa asiassa.

 

[vierailija]

Kiitos kaikille vastanneille. Kiitos, että sain jo tätä kautta tukea. Kaikkea hyvää elämäänne ja saman kokeneille: paljon voimia, onneksi olette jo selvinneet tilanteesta pahimman yli, aika varmasti auttaa asiassa.

Otan osaa suruusi. Isä on aina isä, olipa minkälainen tahansa. Alkoholistin lapsi joutuu vielä kamppailemaan erilaisen surun kanssa, koska usein isäsuhde on jäänyt vajaaksi juuri alkoholinkäytön takia. Monesti lapsi tuntee myös syyllisyyttä siitä, olisiko voinut tehdä jotain toisin. Tämä on turhaa, sillä ei toista ihmistä voi muuttaa ja alkoholi vie yleensä voiton kaikesta. Isäsi on valinnut oman tiensä, mutta silti varmaan rakastanut sinua. Siteeraan tässä vielä yhtä runoa, jos se sinua vähän lohduttaisi: "Ei paha ole meistä yksikään, vaan toinen on heikompi toista..." (Eino Leino). Voimia sinulle suruusi.

 

[vierailija]

mun alkoholisti isä kuoli 25v. sitten, aika paransi haavat

 

[vierailija]

Vai saako jostain maksutonta keskusteluapua? Vai onko vaara, että tuossa "leimautuu" itse mielenterveysasiakkaaksi? En sano, että mielenterveysasiakas voi itse mitään sille, jos sairastuu, mutta en haluaisi kuitenkaan joutua turhaan mielenterveysasiakkaaksi, kun muuta ongelmaa ei ole.

Tähän pakko kommentoida sen verran, ettei siellä välttämättä kukaan ole sen enempää mielenterveys asiakas, kuin sinäkään. Mielenterveyteesi on vaikuttanut ja vaikuttaa isäsi alkoholismi. Jollakin muulla se on voinut olla esim. läheisen kuolema tai oma vakava sairaus. Samalla tavalla kaikki mielenterveys potilaita.

Otan osaa menetykseesi ja olen pahoillani siitä, mitä olet joutunut kokemaan. Omilla lapsillani on alkoholisti isä, joten ymmärrän hyvin.