alle kuukauden ikäinen vauva EI NUKU

[EllaMaaria]

Meilläkään vauva ei nukkunut aluks juuri päivällä kun noita 10min-1h pätkiä, ja yölläkin kanneltiin. Vauva oli itkuinen, kärsimätön, levoton, ähisijä...jne. vatsavaivainen, ei saanut pieruja ulos... kakkasi kerran päivässä, mutta työn ja tuskan takana oli sekin. Pikkuhiljaa vauvan kakka muuttui limaisemmaksi... maitoallergia löytyy nyt mitä luultavammin taustalta...

Tuo oli todella raskasta aikaa, vaikka vauva yhä heräilee sen 5-10 kertaa yössä, niin tuon tuoreen vauvan itkuisuus oli kestämätöntä ja sydäntä raastavaa....

Puhukaa neuvolassa ja lue itse maitoallergiasta.

Tsemppiä ja jaksamista sinne! :hug:

 

[axxl]

Meillä nukuttiin ekat ihan kunnon päikkärit vuoden ikäisenä. Että tervetuloa kerhoon, kaikki lapset ei vedä viiden tunnin päikkäreitä että äidille jää aikaa itselle.

jooo kiitoksia vaan huoh.. on se ihanaa että tääl palstal törmää muihinkin huonosti nukkujiin. ketuttaa ku kaikki kaverit leuhkii heiän lapsilla et on niin ihania kilttejä ja nukkuu saakeli sata vuotta putkeen -.-

 

[ZäDäM]

Kokeilkaa myös vyöheketerapiaa. Se on muutamille mun tutun vauvoille tuonut avun.

 

[axxl]

Meilläkään vauva ei nukkunut aluks juuri päivällä kun noita 10min-1h pätkiä, ja yölläkin kanneltiin. Vauva oli itkuinen, kärsimätön, levoton, ähisijä...jne. vatsavaivainen, ei saanut pieruja ulos... kakkasi kerran päivässä, mutta työn ja tuskan takana oli sekin. Pikkuhiljaa vauvan kakka muuttui limaisemmaksi... maitoallergia löytyy nyt mitä luultavammin taustalta...

Tuo oli todella raskasta aikaa, vaikka vauva yhä heräilee sen 5-10 kertaa yössä, niin tuon tuoreen vauvan itkuisuus oli kestämätöntä ja sydäntä raastavaa....

Puhukaa neuvolassa ja lue itse maitoallergiasta.

Tsemppiä ja jaksamista sinne! :hug:

Meillä ihan sama tilanne... elikkäs maito-allergiaa tutkimaan!!! kiitoksia vinkistä !

 

[axxl]

Kokeilkaa myös vyöheketerapiaa. Se on muutamille mun tutun vauvoille tuonut avun.

Sitä ollaan mietitty... katsotaan salliiko raha tilanne,,, vaikka kyllä mä syön kuukauden puuroa jos siitä avun saa

 

[axxl]

Ota vauva viereen sängylle ja nuku. Jos se nukkuis siinä vieressä sitten, ja jos ei nuku niin ei se karkuunkaan pääse.

Siis olettaen toki, ettei huuda koko valveillaoloaikaa vaan ihan nätisti pötköttelee.

Siinä se kun se on huutoa ja tyytyväisenä oloa sekä että ei sitä saa oikeen nukuttua jos se karjuu vieressä hehe....

 

[EllaMaaria]

Meillä nukuttiin ekat ihan kunnon päikkärit vuoden ikäisenä. Että tervetuloa kerhoon, kaikki lapset ei vedä viiden tunnin päikkäreitä että äidille jää aikaa itselle.

jooo kiitoksia vaan huoh.. on se ihanaa että tääl palstal törmää muihinkin huonosti nukkujiin. ketuttaa ku kaikki kaverit leuhkii heiän lapsilla et on niin ihania kilttejä ja nukkuu saakeli sata vuotta putkeen -.-

Toi on musta aika ajattelematonta, itsekin tuohon törmännyt... Kiva jos nukkuvat hyvin, mutta joskus voisi ajatella puheissaan sitä ympäri vuorokauden valvovaa ystäväänsä ja jättää kehumiset kehumatta. Mulle oli vauvan synnyttyä kova paikka myöntää, et meidän vauva ei tosiaan nuku ja kun ei nuku tarpeeksi vaivojensa takia, ei ole sellainen herranterttu ja naantalin aurinko, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kun mä sitten lopulta myönsin, et tää vauva ei ollukaan sellainen kun olin ajatellut, niin oikeesti, kivi vierähti sydämeltä ja pystyin paremmin tutustumaan ja rakastumaan omaan vauvaan :heart: Mut viimeeks tänään täällä tein ketjun kun tuli vähän vauvalle korotettua ääntä, et kyl se jaksamista vaatii jos pitkittyy tuo tilanne teilläkin... saa laittaa yksäriä jos tulee sellainen olo

 

[maissihiiri]

Aika paljon korviketta tuon ikäiselle jos yli litra menee, ehkä voisit koittaa pidentää syöttövälejä, alkuun vaikka 15min kerrallaan. Ootko kokeillut Cuplatonia? Kokeilepa antaa joka ennen joks syöttöä vaikka muutaman päivän ajan. Kanna paljon pystyasennossa, esim. olkapäällä. Tuleeko kakka hyvin? Kokeile "pierujumppaa" tai vauvahierontaa.

 

[vieras]

Meillä nukuttiin ekat ihan kunnon päikkärit vuoden ikäisenä. Että tervetuloa kerhoon, kaikki lapset ei vedä viiden tunnin päikkäreitä että äidille jää aikaa itselle.

jooo kiitoksia vaan huoh.. on se ihanaa että tääl palstal törmää muihinkin huonosti nukkujiin. ketuttaa ku kaikki kaverit leuhkii heiän lapsilla et on niin ihania kilttejä ja nukkuu saakeli sata vuotta putkeen -.-

Jep, mun kaverini kuuluu näihin, ihmettee miten lapsenhoito muka voi olla raskasta... Hänellä hyväuninen lapsi, nukkuu just 3-5h päivällä ja yötkin yhdellä herätyksellä...
Joskus on meinannut sille huomauttaa, kun sieppaa niin vietävästi, mut olen pitänyt mölyt mahassani. Ja meillä on kaksi lasta, onneksi tää nuorempi on osoittanut merkkejä nukkumisen jalosta taidosta...

 

[tuplien äiti]

Kyllä yli litra korviketta on tosi paljon. Suosittelen että pidät pari päivää ihan kirjaa miten lapsi syö ja nukkuu. Silloin näet miten asiat menevät ettei ole vain oman muistin varassa. (Meillä on 4 kk kaksoset ja kaikesta on pakko pitää kirjaa.)

Minä kans suosittelen syöttövälien pidentämistä, niin lapsi saa paremmin elämäänsä rytmiä ja sitä myötä turvallisuutta. Meidän tyttö itki yhdessä vaiheessa aika paljon ja hoidettiin sitä syöttämällä kunnes tajuttiin, että se halusi kenties olla vain sylissä. Nyt katsotaan ihan kellosta, että 3-4 tunnin välien saa vain ruokaa. Eli ei ihan lapsentahtista mutta melkein. Ja lapsoset voivat paksusti!

Me vaihdettiin Cuplaton Disflatyliin, ja se auttaa meistä paremmin kaasua liikkeelle. Annetaan aamulla ja illalla, ja olo on lapsilla hyvä. Pierujumppa (jalkojen taivuttelu vatsan päälle) auttaa myös.

Ota se lapsi tosiaan viereen sängylle, laita tyynyjä niin että ei tarvitse pelätä sen putoamista tms. Saat itse ainakin oltua pitkällään ja ehkä vähän nukahdettua.

Jaksamista!

 

[EllaMaaria]

Mitäs meillä vielä oli jos haluat vertailukohtaa... Itkuisuus alkoi synnäriltä jo toisena iltana muutaman tunnin maratoonilla. Se ei ollu selkeärajaista itkuisuutta (esim. iltaan keskittynyttä) vaan esiintyi jatkuvasti, välillä oli parempia hetkiä kyllä. Mutta ei pitkiä Vauva just söi koko ajan - halusi siis ruokaa lohtuunsa, vauvathan imee lohdukkeeks, mut tietenkin se vaan pahensi asiaa... Pysyi unessa päikkäreiden aikana vaan, kun oli liikkeessä, nukahtikin vain liikkeeseen. Usein heräsi suoraan parkuun. Vatsa oli kova pallo ja piti kunnon ropellusta... Nukkuminen oli tosiaan hurjan levotonta, aamuyöstä olematonta... Pulautteli ja kakoi paljon (refluksi liittyi/liittyy allergiaan), ei viihtynyt kuin pystyasennossa sen vuoksi. Sai rinnalla raivareita jatkuvasti... Mitähän vielä...

Me ei IKINÄ päästy neuvolasta eteenpäin, lapsivakuutus kun oli, niin lopulta HYVÄN yksityisen allergologin kautta...

Teillä vauva vielä pieni, voi olla muutakin, mut kannattaa miettiä noita tekijöitä...

 

[axxl]

Meillä nukuttiin ekat ihan kunnon päikkärit vuoden ikäisenä. Että tervetuloa kerhoon, kaikki lapset ei vedä viiden tunnin päikkäreitä että äidille jää aikaa itselle.

jooo kiitoksia vaan huoh.. on se ihanaa että tääl palstal törmää muihinkin huonosti nukkujiin. ketuttaa ku kaikki kaverit leuhkii heiän lapsilla et on niin ihania kilttejä ja nukkuu saakeli sata vuotta putkeen -.-

Toi on musta aika ajattelematonta, itsekin tuohon törmännyt... Kiva jos nukkuvat hyvin, mutta joskus voisi ajatella puheissaan sitä ympäri vuorokauden valvovaa ystäväänsä ja jättää kehumiset kehumatta. Mulle oli vauvan synnyttyä kova paikka myöntää, et meidän vauva ei tosiaan nuku ja kun ei nuku tarpeeksi vaivojensa takia, ei ole sellainen herranterttu ja naantalin aurinko, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kun mä sitten lopulta myönsin, et tää vauva ei ollukaan sellainen kun olin ajatellut, niin oikeesti, kivi vierähti sydämeltä ja pystyin paremmin tutustumaan ja rakastumaan omaan vauvaan :heart: Mut viimeeks tänään täällä tein ketjun kun tuli vähän vauvalle korotettua ääntä, et kyl se jaksamista vaatii jos pitkittyy tuo tilanne teilläkin... saa laittaa yksäriä jos tulee sellainen olo

Nimenomaan ! oon samaa mieltä, et miten edes mun jotkut hyvätkin ystävät kehtaa letkauttaa siihen samaan syssyyn heidän ihanista unisista lapsista, kun toinen selittää itku kurkussa omaa tarinaa red bull kädessä
Mulla samanlaisia tunteita että ei oikeen osaa myöntää sitä että joo olen mä kettuuntunut tähän tilanteeseen ja inhottaa kun ei tiedä tekeekö jotain väärin kun vauva ei nuku, sitä selittää kaikille että ihanasti menee on ihana vauva on ihanaa olla kotona... Kun ei vaan viitsi sanoa että arki ei suju.

Kiitos laitan sun nikin muistiin itekkin oon rekisteröityny samalla nikillä ku nytkin kirjottelen mut unohin kirjautua ennen kun tein tän alotteen

 

[axxl]

Meillä nukuttiin ekat ihan kunnon päikkärit vuoden ikäisenä. Että tervetuloa kerhoon, kaikki lapset ei vedä viiden tunnin päikkäreitä että äidille jää aikaa itselle.

jooo kiitoksia vaan huoh.. on se ihanaa että tääl palstal törmää muihinkin huonosti nukkujiin. ketuttaa ku kaikki kaverit leuhkii heiän lapsilla et on niin ihania kilttejä ja nukkuu saakeli sata vuotta putkeen -.-

Toi on musta aika ajattelematonta, itsekin tuohon törmännyt... Kiva jos nukkuvat hyvin, mutta joskus voisi ajatella puheissaan sitä ympäri vuorokauden valvovaa ystäväänsä ja jättää kehumiset kehumatta. Mulle oli vauvan synnyttyä kova paikka myöntää, et meidän vauva ei tosiaan nuku ja kun ei nuku tarpeeksi vaivojensa takia, ei ole sellainen herranterttu ja naantalin aurinko, jonka kanssa voi tehdä mitä vaan maan ja taivaan väliltä. Kun mä sitten lopulta myönsin, et tää vauva ei ollukaan sellainen kun olin ajatellut, niin oikeesti, kivi vierähti sydämeltä ja pystyin paremmin tutustumaan ja rakastumaan omaan vauvaan :heart: Mut viimeeks tänään täällä tein ketjun kun tuli vähän vauvalle korotettua ääntä, et kyl se jaksamista vaatii jos pitkittyy tuo tilanne teilläkin... saa laittaa yksäriä jos tulee sellainen olo

Nimenomaan ! oon samaa mieltä, et miten edes mun jotkut hyvätkin ystävät kehtaa letkauttaa siihen samaan syssyyn heidän ihanista unisista lapsista, kun toinen selittää itku kurkussa omaa tarinaa red bull kädessä
Mulla samanlaisia tunteita että ei oikeen osaa myöntää sitä että joo olen mä kettuuntunut tähän tilanteeseen ja inhottaa kun ei tiedä tekeekö jotain väärin kun vauva ei nuku, sitä selittää kaikille että ihanasti menee on ihana vauva on ihanaa olla kotona... Kun ei vaan viitsi sanoa että arki ei suju.

Kiitos laitan sun nikin muistiin itekkin oon rekisteröityny samalla nikillä ku nytkin kirjottelen mut unohin kirjautua ennen kun tein tän alotteen

Ja tuohon vielä lisään, että on vieläkin hankalaa lähteä kauppaan kun ei tiedä nukahtaako se autoon, vai valvooko se taas ja tankkaa maitoa tyyliin minuutin välein sitten huutojen saattelemana astellaan kaupasta ulos, hyvä jos ehditään sisällekkään.. ja samaten ystävien vierailu..
en ole paljoa vielä ketään kutsunut, kun en halua että ne tulee tänne keskelle kaikkea kaaosta

 

[axxl]

Mitäs meillä vielä oli jos haluat vertailukohtaa... Itkuisuus alkoi synnäriltä jo toisena iltana muutaman tunnin maratoonilla. Se ei ollu selkeärajaista itkuisuutta (esim. iltaan keskittynyttä) vaan esiintyi jatkuvasti, välillä oli parempia hetkiä kyllä. Mutta ei pitkiä Vauva just söi koko ajan - halusi siis ruokaa lohtuunsa, vauvathan imee lohdukkeeks, mut tietenkin se vaan pahensi asiaa... Pysyi unessa päikkäreiden aikana vaan, kun oli liikkeessä, nukahtikin vain liikkeeseen. Usein heräsi suoraan parkuun. Vatsa oli kova pallo ja piti kunnon ropellusta... Nukkuminen oli tosiaan hurjan levotonta, aamuyöstä olematonta... Pulautteli ja kakoi paljon (refluksi liittyi/liittyy allergiaan), ei viihtynyt kuin pystyasennossa sen vuoksi. Sai rinnalla raivareita jatkuvasti... Mitähän vielä...

Me ei IKINÄ päästy neuvolasta eteenpäin, lapsivakuutus kun oli, niin lopulta HYVÄN yksityisen allergologin kautta...

Teillä vauva vielä pieni, voi olla muutakin, mut kannattaa miettiä noita tekijöitä...

juu hyvin samankaltaista on meilläkin ihan laitokselta asti... Pulauttelu on ihan normaalia kyllä, sitä tulee välillä mut röyhtäyksen yhteydessäkin jos tulee ni teelusikallinen varmaan
Tietenkin parina kertana lentäny ihan kaaressa kaikki pihalle, joskus vaippaa vaihtaessa pulauttaa kun nostelee kinttuja.. mut itse pidän ihan normaalina.

Mutta mä alankin nyt selailemaan nettiä vähän noista allergioista

 

[axxl]

Kyllä yli litra korviketta on tosi paljon. Suosittelen että pidät pari päivää ihan kirjaa miten lapsi syö ja nukkuu. Silloin näet miten asiat menevät ettei ole vain oman muistin varassa. (Meillä on 4 kk kaksoset ja kaikesta on pakko pitää kirjaa.)

Minä kans suosittelen syöttövälien pidentämistä, niin lapsi saa paremmin elämäänsä rytmiä ja sitä myötä turvallisuutta. Meidän tyttö itki yhdessä vaiheessa aika paljon ja hoidettiin sitä syöttämällä kunnes tajuttiin, että se halusi kenties olla vain sylissä. Nyt katsotaan ihan kellosta, että 3-4 tunnin välien saa vain ruokaa. Eli ei ihan lapsentahtista mutta melkein. Ja lapsoset voivat paksusti!

Me vaihdettiin Cuplaton Disflatyliin, ja se auttaa meistä paremmin kaasua liikkeelle. Annetaan aamulla ja illalla, ja olo on lapsilla hyvä. Pierujumppa (jalkojen taivuttelu vatsan päälle) auttaa myös.

Ota se lapsi tosiaan viereen sängylle, laita tyynyjä niin että ei tarvitse pelätä sen putoamista tms. Saat itse ainakin oltua pitkällään ja ehkä vähän nukahdettua.

Jaksamista!

Joo litra kutakuinkin menee, mutta nyt skarppaan ja virkoan sen verran että otan kirjaa syönneistä ja unista!...

täytyy alkaa pidentämään... toivottavasti nyt osaan/kykenen/tajuan.. :S
Ku sairaalasta asti painotettiin että lapsen tahtisesti ja ainakun hamuaa,, no nyt ollaan tässä tilanteessa... kiva .
eikä sielläkään pitänyt mitenkään outona ton suurta ruokahalua ja imemisen tarvetta.
Ja olin vielä toistamiseen vauvan kanssa osastolla kun se oli parin viikon ikäinen, kun tuli synnytyksen jälkeen tulehdus, eikä sielläkään antanut neuvoja, vaikka vauva valvoi ja vaan söi..

 

[EllaMaaria]

ISO :hug: ! Ja koita olla rohkeampi kuin mä... En varmaan ekaan 3kk käynyt kuin 5 kertaa jossain vauvan kanssa, lukuunottamatta vierailuja isovanhemmilla, koska olin niin herkkä sen suhteen, että vauva itkee. Ja kyllästyin kuuntelemaan kaiken maailman ohjeita: Annatko tarpeeksi ruokaa, annat liikaa ruokaa, pidätkö näin, teetkö noin. Luota vaan itseesti äitinä, sä teet luultavasti just oikein. Toki vinkkejä vauvan itkuisuuteen kannattaa lueskella, välttämättä vaan mikään ei auta.... Meillä sit lopulta auttoi kun sain oman ruokavalion kohilleen (imetän siis, eli diettaan nyt maitoa, munaa, soijaa, naudanlihaa jne.).
Ja päästiin asiassa eteenpäin...

Mut tosiaan, oli vauvan itkuisuuteen mikä syy tahansa, niin luota siihen, et sä hoidat parhaiten omaa lastas ja vaikka se lapsi itkis niin sä oot sille suurin turva. Ja teistä tulee TOSI läheisiä ja vauvasi oppii varmasti ainakin luottamaan suhun, kun sun pitää olla koko ajan läsnä, etkä voi jättää vauvaa vaan sitteriin möllöttämään läpi päivieän

Ja kannattaa antaa periks sille ajatukselle, ettei saanut sitä mitä tilas, mut et aikoo hyväksyä ja oppia nauttimaan siitä mitä on osakseen saanut... :heart:

 

[vieras]

Meillä oli tuollaista melkein eka puoli vuotta. Ei ollut mahavaivoja eikä allergiaakaan. Kantoliina auttoi, ja oikein opettamalla opetin sitten nukkumaan vaunuissa (alkuun oli kamalaa huutoa ne lyhyet vaunuretket). Puolen vuoden aikana kävelin lapsi kantoliinassa tai vaunulenkeillä varmaan 10 000 kilometriä. Olin ihan raato. Mutta mitään varsinaista syytä ei koskaan löytynyt.

Kovasti myötätuntoa sinulle ap. Nyt kolmen vuoden jälkeen voin jo katsella senaikaista itseäni ja hymähtää, että selvisinpäs. Pitkään olin univajeen ja vaativan vauvan kanssa mielenterveyden rajapyykeillä.

 

[EllaMaaria]

Tiedättekö kuka lukee näitä tippa linssissä, et piruvie, enpäs oo yksin, vaikka joskus siltä tuntui noiden naantalien aurinkojen kanssa :hug:

 

[axlrose]

ISO :hug: ! Ja koita olla rohkeampi kuin mä... En varmaan ekaan 3kk käynyt kuin 5 kertaa jossain vauvan kanssa, lukuunottamatta vierailuja isovanhemmilla, koska olin niin herkkä sen suhteen, että vauva itkee. Ja kyllästyin kuuntelemaan kaiken maailman ohjeita: Annatko tarpeeksi ruokaa, annat liikaa ruokaa, pidätkö näin, teetkö noin. Luota vaan itseesti äitinä, sä teet luultavasti just oikein. Toki vinkkejä vauvan itkuisuuteen kannattaa lueskella, välttämättä vaan mikään ei auta.... Meillä sit lopulta auttoi kun sain oman ruokavalion kohilleen (imetän siis, eli diettaan nyt maitoa, munaa, soijaa, naudanlihaa jne.).
Ja päästiin asiassa eteenpäin...

Mut tosiaan, oli vauvan itkuisuuteen mikä syy tahansa, niin luota siihen, et sä hoidat parhaiten omaa lastas ja vaikka se lapsi itkis niin sä oot sille suurin turva. Ja teistä tulee TOSI läheisiä ja vauvasi oppii varmasti ainakin luottamaan suhun, kun sun pitää olla koko ajan läsnä, etkä voi jättää vauvaa vaan sitteriin möllöttämään läpi päivieän

Ja kannattaa antaa periks sille ajatukselle, ettei saanut sitä mitä tilas, mut et aikoo hyväksyä ja oppia nauttimaan siitä mitä on osakseen saanut... :heart:

Joo se on vihon viimenen vinkki kuunnella kaikkien ohjeita
Aika rohkeesti yritän ainakin noi kauppareissut eiköhän tästä helpota pian.. vaikka vauvan itkut ei loppuis, ni ainakin yrittäisi siinä missä muutkin "kilttien" lapsiensa kanssa

Kiitoksia todella paljon tuesta ja ymmärtämisestä, varsinkin kun tilanteen molemmilla hyvin samanlaiset...
Vauva alkaa taas vähän heräilemään, niin ei saa kirjoitettua rauhassa, ajatus ei ihan kulje ja unohtaa koko ajan mitä piti kirjoittaa

 

[juup]

Meillä oli esikoinen samanlainen. Elämä muuttui valoisammaksi, kun ymmärsin kaikkien olevan neuvoissaan väärässä. Siis vauvat eivät todellakaan nuku paremmin siellä sun täällä (ulkona, sylissä...). Tämä vauva ei vaan nuku missään. Tuon ikäinen ei tarvitse myöskään nukutusta nukahtaakseen. Nukahtaa kyllä sitten kun tarvis on. Lopeta siis nukuttaminen ja nauti vauvasi seurasta. Ai niin. Lohdutukseksi, meillä vauva valvoi 1kk ikäisenä 8 tuntiakin putkeen, mutta sitten kyllä jo 2,5kk ikäisenä nukkui yli 12 tunnin yön inahtamatta.

 

[axlrose]

Meillä oli tuollaista melkein eka puoli vuotta. Ei ollut mahavaivoja eikä allergiaakaan. Kantoliina auttoi, ja oikein opettamalla opetin sitten nukkumaan vaunuissa (alkuun oli kamalaa huutoa ne lyhyet vaunuretket). Puolen vuoden aikana kävelin lapsi kantoliinassa tai vaunulenkeillä varmaan 10 000 kilometriä. Olin ihan raato. Mutta mitään varsinaista syytä ei koskaan löytynyt.

Kovasti myötätuntoa sinulle ap. Nyt kolmen vuoden jälkeen voin jo katsella senaikaista itseäni ja hymähtää, että selvisinpäs. Pitkään olin univajeen ja vaativan vauvan kanssa mielenterveyden rajapyykeillä.

toivotaan että meilläkin toi kantoliina tois isomman avun.. nyt vasta opetellaan siihen .
tää univaje ja vaativa vauva kyllä on aika vaarallinen yhdistelmä mielenterveyden kannalta
tällä hetkellä olen sata prosenttisen varma että en halua lisää lapsia
Tai lapsia ehkä mutta en vauvoja !

Ja aivan varmasti vuoden kahden päästä olen ihan toista mieltä

 

[tuplien äiti]

Koeta saada välillä (esim. kerta viikkoon) edes muutamaksi tunniksi joku kanniskelemaan lasta, laita tulpat korviin ja nuku. Ei se lapsonen siinä ajassa nälkään kuole, vaikka itkisi koko ajan.

Olen itse välillä niin väsynyt molempien yhtäaikaiseen itkuun että vaan kävelen tilanteesta ulos. Olen pari minuuttia pihalla tai vaikka vessassa oven takana, ja kummasti taas jaksaa hoitaa. Äidin hyvinvointi on lapsen hyvinvoinnin perusta!

 

[EllaMaaria]

ISO :hug: ! Ja koita olla rohkeampi kuin mä... En varmaan ekaan 3kk käynyt kuin 5 kertaa jossain vauvan kanssa, lukuunottamatta vierailuja isovanhemmilla, koska olin niin herkkä sen suhteen, että vauva itkee. Ja kyllästyin kuuntelemaan kaiken maailman ohjeita: Annatko tarpeeksi ruokaa, annat liikaa ruokaa, pidätkö näin, teetkö noin. Luota vaan itseesti äitinä, sä teet luultavasti just oikein. Toki vinkkejä vauvan itkuisuuteen kannattaa lueskella, välttämättä vaan mikään ei auta.... Meillä sit lopulta auttoi kun sain oman ruokavalion kohilleen (imetän siis, eli diettaan nyt maitoa, munaa, soijaa, naudanlihaa jne.).
Ja päästiin asiassa eteenpäin...

Mut tosiaan, oli vauvan itkuisuuteen mikä syy tahansa, niin luota siihen, et sä hoidat parhaiten omaa lastas ja vaikka se lapsi itkis niin sä oot sille suurin turva. Ja teistä tulee TOSI läheisiä ja vauvasi oppii varmasti ainakin luottamaan suhun, kun sun pitää olla koko ajan läsnä, etkä voi jättää vauvaa vaan sitteriin möllöttämään läpi päivieän

Ja kannattaa antaa periks sille ajatukselle, ettei saanut sitä mitä tilas, mut et aikoo hyväksyä ja oppia nauttimaan siitä mitä on osakseen saanut... :heart:

Joo se on vihon viimenen vinkki kuunnella kaikkien ohjeita
Aika rohkeesti yritän ainakin noi kauppareissut eiköhän tästä helpota pian.. vaikka vauvan itkut ei loppuis, ni ainakin yrittäisi siinä missä muutkin "kilttien" lapsiensa kanssa

Kiitoksia todella paljon tuesta ja ymmärtämisestä, varsinkin kun tilanteen molemmilla hyvin samanlaiset...
Vauva alkaa taas vähän heräilemään, niin ei saa kirjoitettua rauhassa, ajatus ei ihan kulje ja unohtaa koko ajan mitä piti kirjoittaa

Jaksamista ja nauti niistä lyhyistä tyytyväisyyden hetkistä, kohta sä pakkaat pieniä vaatteita laatikkoon ja mietit et missä se vastasyntynyt on... Ehkä osiltaan helpottuneena mut myös haikeena

 

[axlrose]

Meillä oli esikoinen samanlainen. Elämä muuttui valoisammaksi, kun ymmärsin kaikkien olevan neuvoissaan väärässä. Siis vauvat eivät todellakaan nuku paremmin siellä sun täällä (ulkona, sylissä...). Tämä vauva ei vaan nuku missään. Tuon ikäinen ei tarvitse myöskään nukutusta nukahtaakseen. Nukahtaa kyllä sitten kun tarvis on. Lopeta siis nukuttaminen ja nauti vauvasi seurasta. Ai niin. Lohdutukseksi, meillä vauva valvoi 1kk ikäisenä 8 tuntiakin putkeen, mutta sitten kyllä jo 2,5kk ikäisenä nukkui yli 12 tunnin yön inahtamatta.

mun mies ei luota neuvolan sanaan enää yhtään.. itsekkin suljen korvat usein, just noilla väitteillä että jossakin nukutaan muka paremmin...

Katsotaan mitä aika tekee meillä ja ruoka tapojen muutos.. ainakin kokeilen

 

[axlrose]

Koeta saada välillä (esim. kerta viikkoon) edes muutamaksi tunniksi joku kanniskelemaan lasta, laita tulpat korviin ja nuku. Ei se lapsonen siinä ajassa nälkään kuole, vaikka itkisi koko ajan.

Olen itse välillä niin väsynyt molempien yhtäaikaiseen itkuun että vaan kävelen tilanteesta ulos. Olen pari minuuttia pihalla tai vaikka vessassa oven takana, ja kummasti taas jaksaa hoitaa. Äidin hyvinvointi on lapsen hyvinvoinnin perusta!

juu tuota teenkin esim jos vauva vaan huutaa ja huutaa eikä nälkä ainakaan ole syy. niin lasken vauvan kyllä pinnasänkyyn ja menen ulos röökille... se kaks minuuttinen ei sitä tapa
Mieluummin hermorauniona vessan lattialla, kun makkarissa vauva sylissä...
siinä varmaan vauvakin aistii mun tuntemukset...
Suht valoisana on tää arki kyllä pysynyt, vaikka on rankkaa.. kun ei esimerkiksi tulisi mieleenkään "ravistella" vauvaa ym, mitä suutuspäissään ja väsyneenä joku voisi tehdä..
Sitä vaan jaksaa kun on pakko, ja ne hetket kun vauva on iloinen on maailman ihanimpia hetkiä... oli ne hetket sitten vaikka aamu neljältä, ja koko yö valvottu niin silti