aloin pohtimaan jos lopettaisinkin sairaanhoitaja-koulun

[tasamaan tallaaja]

Ei koulu sinänsä ole ollut vaikeaa.. Ollut muita ongelmia elämässä (väkivaltainen suhde takana). Toisaalta mietin et voinhan silti tehdä lähihoitajan töitä vaikka oisin sairaanhoitaja, niin kauan et tulis innostus tehdä sh:n töitä. Vai voikohan olla sillee, et jos esim. tekee lh:n sijaisuutta vuodeosastolla, niin osastonhoitaja teettää silti sairaanhoitajan töitä (kun on se tutkinto)? Olen tuollaista lukenut joskus..

Jos teet lh:n sopparilla töitä ei voi odottaa sibulta sh:n töiden suoristusta. Millä on ollut sijausuuksissa esim kesäajan sellaisia sh:ta joilla epävarmuuttaa omassa osaamisessa. Meillä kun lh:t ja ph:t tietää lähes kaiken sh:n työt, niin on helppo ollut olla opissa. Ovat saaneet ammatillista varmuutta, jolloin on ollut helpompi lähteä sairaaan puolelle.

 

[sair.hoit.]

mietin vaan tuota vastuuasiaakin,en tiedä olisiko minusta loppupeleissä siihen että ottaisin niin paljon vastuuta ihmisistä.

aloitin sh koulun kun en vielä halunnut vakituisesti töihin ja ajattelin että sairaanhoitajana saisi enemmän arvostusta.mutta asia ei todellakaan ole niin että saisi.ja nyt olisin valmis asettumaan aloilleni ja jäämään töihin kun minulla on jo perhekkin

Kyllä sinä saatkin sairaanhoitajana enemmän arvostusta, ainakin minä sain. Ja kun hyppäsin sairaalaelämästä pois ja aloin etsiä töitä muualta, niin sairaanhoitajan koulutukseni olikin yllättäen se mun pelastus ja pääsin sillä tekemään ihanaa päiväduunia En jättäis siis sinuna enää kesken, jos vaan vuos jäljellä. Kyseessä kuitenkin amk-tutkinto, vrt. ammattikouluun.

 

["vieras"]

tästä tuli kyllä mieleen taas tuo palkkapolitiikka. Onko oikeesti amk-tutkinnon arvo 200 euroa? aika naurettavaa kun kuitenkin mietitään juuri niitä vastuu juttuja ja muita.. siis 200 egee ... huoh.

 

[nro 22]

Kiitos tiedosta! Missä olet töissä? En tosiaan ole varma haluanko ikinä tehdä sh töitä, sain niin kammon viime kesästä! Olen tosin miettinyt et psyk.sairaanhoitajan työ ei ole niin hektistä eikä tarvitse osata niin paljon lääkehoitoa, kanylointia ym. Se voisi olla mun kohdalla hyvä työ. Tosin, siinä tapauksessa mun pitäis melkein tehdä 2 viimistä harjottelua psyk.puolella eikä esim. päivystyksessä, josta vois taas saada hyvää oppia ja varmuutta lääkehoidossa ym. sairaanhoidollisissa tehtävissä.

Ja juu, tiedän et monilla lähi- ja perushoitajilla on osaamista enemmän kuin sairaanhoitajilla! Mä en ole edes kovin hyvin pärjännyt opinnoissa, kaikista kuitenkin päässyt läpi, mutta oon jo nyt unohtanut monia juttuja (monesti oon lukenut tenttiin ed. iltana ja vaan "ulkoa opetellut", eli en sisäistänyt tuonne selkärankaan).

 

[nro 22]

Tuo ed. viesti oli siis Tasamaan tallaajalle

 

[melkein sh]

Mä lopetin sh-koulun ja reilu vuos oli jäljellä, enkä oo katunu vaikka paljosta ei ollut kiinni. Huomasin vain ettei ala ja ammatti ole minua varten ja työkseni en tätä eläkeikään asti tekisi. Valtavasti vastuuta ja naisvaltainen ala jossa puukotetaan selkään jatkuvasti. Hoitamisesta pidin mutta työyhteisöt ovat karmaisevia, toki valinnan varaa hoitoalalla on nyt ja tulevaisuudessa, mutta aika puuduttavaa kokeilla eri paikkoja. Tee niinkuin sinusta tuntuu, lähihoitaja on hyvä ja hieno ammatti ja olet hyötynyt sh-opinnoista varmasti lähihoitajankin ammattia varten.

 

[nro 22]

Minkälaista työtä teet nykyään Oletko lähihoitaja vai ihan toisella alalla? Ootko viihtynyt?

 

["vieras"]

Jatkaisin opiskelun loppuun ja miettisin sitten kumman koulutuksen suomia töitä oikeasti haluan tehdä.

 

[nro 22]

Kiitos kaikille kommenteista! Jos ketään kiinnostaa, päädyin siihen et lopetan koulun. Kerroin tänään asiasta opinnäytetyöparilleni, hän saa nyt jatkaa opparia yksin. Hieman haikea fiilis tuli ja mietin et hieman se saattaa kaivertaa sitten kun kuulen et hän on saanut opinnäytetyön valmiiksi. Aion kuitenkin tehdä rästit loppuun, jolloin mulla on enää tasan 1v. jäljellä, jos joskus motivaatio tulisi uudelleen ja hakisin uudestaan opiskelemaan. Päätös oli vaikea, mutta koen sen parhaimmaksi. Lapseni tarvitsee nyt minua ja toisaalta, itse käyn nyt psykologilla juttelemassa ja toivon et itsetuntoni paranisi siellä.. Se kuitenkin vaikuttaa joka elämän osa-alueella!

 

[dkdoe]

Tsemppiä valintasi kanssa! Ei varmasti ole helppoa. Toisaalta ainahan voi olla että jos mieli muuttuu.. niin voit hakeutua koulun penkille uudestaan Tai sitten sinne ei kaipaa enää ollenkaan Itse tein aikanaan sellaisen ratkaisun, ensin opiskelin sairaanhoitajaksi, silloin en olisi hennonut jättää koulua kesken, vaan vaihdoin valmistumisen jälkeen alaa, tai itseasiassa palasin takaisin vanhaan ammattiin. Pärjäsin koulussa hyvin ja sain paljon kiitosta harjoittelujaksoilta ja työpaikoistani, mutta en siltikään viihtynyt tuossa työssä. Kunnianhimoinen luonne kun kuitenkin olen, niin jatkoin sitten opiskelua vielä yliopistossa..toiveena saada jonain päivänä työ mitä oikeasti rakastan

 

[vierailija]

Heippa! Näin uteliaana monen vuoden jälkeen, miten ap:llä on mennyt ja onko päätös ollut oikea? Tsemppiä jatkoon

t. itsekin sh opintojen kanssa tuskaillut