Aloittaako suhde naimisissa olevan miehen kanssa?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja just dingle about it
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Itse asiassa nämä mielipiteet on hiukan liioiteltuja, minusta on vaan hauska provosoida sinua kun kiihdyt nollasta sataan alle kolmen sekunnin ja olet jotenkin liikuttava tiukkoine mielipiteinesi. Puss och kram!

Mä en ole lainkaan kiihtynyt. :) En vain tahdo keskustella asiasta sellaisen kanssa, jonka mielestä pettäjän seksielämä ei kuulu petetylle.
 
Osasyyllinen, ehkä. Mutta vastuu miehen perheen onnesta on kyllä pääasiassa jonkun muun kuin minun.

Eikä jokainen perhe automaattisesti ole onnellinen vain koska on perhe, oli sitten toista naista tai ei. Ei voi olla niin, että perhe on automaattisesti pyhä ja autuas onnen tyyssija... jonka joka haluaa ulkopuolelta hajottaa - ja jos kukaan ei hajota, perhe pysyy autuaan onnellisena hautaan saakka. Ei se niin mene.


ei tietenkään mene.

Perhe voi mennä rikki, ilman että sitä kukaan ulkopuolinen hajoittaa. Mies voi pettää vaimoaan, ja se voi olla rikkimenon seurausta, ei syy siihen..

Mutta sen seurauksena voi olla vielä lisää hajottamista..

Ja jos sellaiseen sotkeutuisin olisin silti asiassa osallinen, vaikka en sitä eniten syyllisen leimaa otsalleni saisikaan.

Ei perhe-elämä ole yhtä auvoa ja onnea. Ei.

Eikä pettäminen ole aina niin mustavalkoista, että se olisi syy perheen rikkotumiseen..

Pettäminen voi olla myös ihan uskollisen mutta rikkotumassa olevan liiton seurausta.

En näkisi asioita kovin mustavalkoisina. Mutta ajattelen ylipäänsä siten, että olen kyllä kaikista tekemisistäni vastuussa jotenkin. Ainakin itselleni, ja jos tekemiseni sivuavat olennaisesti toisten elämää myös jollain asteella vastuussa myös heille.

Se jollain asteella onkin sitten vähemmän yksiselitteinen käsite.
 
Osasyyllinen, ehkä. Mutta vastuu miehen perheen onnesta on kyllä pääasiassa jonkun muun kuin minun.

Eikä jokainen perhe automaattisesti ole onnellinen vain koska on perhe, oli sitten toista naista tai ei. Ei voi olla niin, että perhe on automaattisesti pyhä ja autuas onnen tyyssija... jonka joka haluaa ulkopuolelta hajottaa - ja jos kukaan ei hajota, perhe pysyy autuaan onnellisena hautaan saakka. Ei se niin mene.

No kuvitellaan, että mies sitten loppupeleissä jättää sen vaimonsa ja lapset. Ensin olette "seurustelleet" vaimon ja lasten ehdoilla jonkun aikaa salaa, sinulle mieheltä liikenee aikaa silloin kun saa jonkun sopivan valheen kerrottua kotona. Sitten tulee se ero ja edelleen miehen ex ja lapset tulee sanelemaan paljon teidän elämää. Ainakin tapaamisten yms muodossa vaikka ero sujuisikin sopuisasti. Kuinka paljon uskallat luottaa mieheen, joka aloitti suhteen sinuun tuolla tavoin? (tokihan se voi oikeastikin toimia.. tai sitten exästä tulee sikamainen riesa ja kostoksi hankaloittaa teidän elämää tms)
 
Mielestäni jos sekaantuu varattuun mieheen, hyväksyy pettämisen. Silloin ei kannata ihmetellä, jos itsekin tulee petetyksi.

Jos on itse vapaa, ei petä ketään. Millä lailla siis hyväksyy pettämisen?

Kerrotko tytsi samalla, miksi olet aina aktiivisimmin mukana keskusteluissa, joista sinulla ei ole mitään omaa kokemusta? Esim. lastenkasvatus, parisuhteet ja seksi. On jotenkin tökeröä käydä moralisoimassa ihmisiä asioista, joista ei ole omaa kokemusta eivätkä ne kosketa millään lailla omaa elämää. Empatiankaan vuoksi et sitä tee, koska olet aina tuomitsemassa aloittajan tekemiset.
Keskustelupalsta on toki vapaa ja jokainen asiallisesti käyttäytyvä saa osallistua, mutta hämmästyttää silti.
 
Jos on itse vapaa, ei petä ketään. Millä lailla siis hyväksyy pettämisen?

Kerrotko tytsi samalla, miksi olet aina aktiivisimmin mukana keskusteluissa, joista sinulla ei ole mitään omaa kokemusta? Esim. lastenkasvatus, parisuhteet ja seksi. On jotenkin tökeröä käydä moralisoimassa ihmisiä asioista, joista ei ole omaa kokemusta eivätkä ne kosketa millään lailla omaa elämää. Empatiankaan vuoksi et sitä tee, koska olet aina tuomitsemassa aloittajan tekemiset.
Keskustelupalsta on toki vapaa ja jokainen asiallisesti käyttäytyvä saa osallistua, mutta hämmästyttää silti.

Ei ole mitenkään kaksinaismoralistista tai ristiriitaista osallistua pettämiseen ja sitten kauheasti vastustaa pettämistä? :D Just. Sama kuin yllyttää tai osallistua johonkin muuhun ikävään tekoon, esim. varastamiseen (sillä erotuksella, että varastaminen on rikos). Jos ei hyväksy pettämistä, ei pitäisi myöskään auttaa ketään pettämään kumppaniaan. Meinaatko, että sinkkuus jotenkin estää ihmisten loukkaamisen?
 
Jos on itse vapaa, ei petä ketään. Millä lailla siis hyväksyy pettämisen?

Kerrotko tytsi samalla, miksi olet aina aktiivisimmin mukana keskusteluissa, joista sinulla ei ole mitään omaa kokemusta? Esim. lastenkasvatus, parisuhteet ja seksi. On jotenkin tökeröä käydä moralisoimassa ihmisiä asioista, joista ei ole omaa kokemusta eivätkä ne kosketa millään lailla omaa elämää. Empatiankaan vuoksi et sitä tee, koska olet aina tuomitsemassa aloittajan tekemiset.
Keskustelupalsta on toki vapaa ja jokainen asiallisesti käyttäytyvä saa osallistua, mutta hämmästyttää silti.

Haha, säkö päätät sen, että tähän ketjuun vastaa vaan ne, joilla on kokemusta?? Vaikka ei olis kokemusta jostain edellä mainitusta asiasta, niin kyllä ne jossain vaiheessa tulee koskettaa jokaisen elämää. Etu käteen on hyvä miettiä ja punnita, miten ja kuinka itse käyttäytyy vastaavassa tilanteessa. Oletko sä sitten omalla kokemuksella paras ihminen vastaamaan ja antamaan neuvoja parisuhteen, lastenkasvatuksen ja seksin suhteen?? Kuvittelet olevas sitä, koska sullahan sitä kokemusta on.
 
Ei ole mitenkään kaksinaismoralistista tai ristiriitaista osallistua pettämiseen ja sitten kauheasti vastustaa pettämistä? :D Just. Sama kuin yllyttää tai osallistua johonkin muuhun ikävään tekoon, esim. varastamiseen (sillä erotuksella, että varastaminen on rikos). Jos ei hyväksy pettämistä, ei pitäisi myöskään auttaa ketään pettämään kumppaniaan. Meinaatko, että sinkkuus jotenkin estää ihmisten loukkaamisen?

Minua kiinnostaisi vastaus alempaan kysymykseen. Olin nimittäin nuorena ja kokemattomana samanlainen moralisti kuin sinä, mutta sitten tuli elämä ja kokemukset ja pari ikävääkin ratkaisua, joiden vuoksi omat moraalisäännöt piti kyseenalaistaa ja pohdiskella uudella tavalla. En periaatteessa ole muuttanut käsityksiäni juurikaan, mutta väriä ja pehmeyttä on mukaan tullut mustavalkoisuuteen roppakaupalla.

Helppo se on sieltä aidan takaa huudella, helppo oli minunkin.

Vastauksena lainauksessa esittämääsi: en pidä yllyttämistä rikoksena, ellei yllytyksen kohteena ole joku vajaavaltainen ihminen: lapsi tai vaikkapa kehitysvammainen. Jokainen tekee ratkaisunsa lopulta itse.
Ei sinkku petä ketään, oli kenen kanssa tahansa. Yllyttämisestäkään ei voida puhua, kun toinen osapuoli sen ratkaisun omalta osaltaan tekee ja hänellä on vastuu ja uskollisuuslupaukset taakkanaan.
 
Haha, säkö päätät sen, että tähän ketjuun vastaa vaan ne, joilla on kokemusta?? Vaikka ei olis kokemusta jostain edellä mainitusta asiasta, niin kyllä ne jossain vaiheessa tulee koskettaa jokaisen elämää. Etu käteen on hyvä miettiä ja punnita, miten ja kuinka itse käyttäytyy vastaavassa tilanteessa. Oletko sä sitten omalla kokemuksella paras ihminen vastaamaan ja antamaan neuvoja parisuhteen, lastenkasvatuksen ja seksin suhteen?? Kuvittelet olevas sitä, koska sullahan sitä kokemusta on.

Ihmettelin nimenomaan tietyn keskustelijan vimmaa osallistua nimenomaan aktiivisimmin keskusteluihin, joista omaa kokemusta ei ole ja kuitenkin hyvin ehdottomana. Minustakin asioita olisi hyvä etukäteen pohdiskella, mutta tytsillä tuntuu olevan hyvin tiukat, valmiit vastaukset kaikkeen. Kokemus yleensä tuo monipuolisempaa sävyä moneen asiaan ja mielipiteeseen. :)
 
Minua kiinnostaisi vastaus alempaan kysymykseen. Olin nimittäin nuorena ja kokemattomana samanlainen moralisti kuin sinä, mutta sitten tuli elämä ja kokemukset ja pari ikävääkin ratkaisua, joiden vuoksi omat moraalisäännöt piti kyseenalaistaa ja pohdiskella uudella tavalla. En periaatteessa ole muuttanut käsityksiäni juurikaan, mutta väriä ja pehmeyttä on mukaan tullut mustavalkoisuuteen roppakaupalla.

Helppo se on sieltä aidan takaa huudella, helppo oli minunkin.

Vastauksena lainauksessa esittämääsi: en pidä yllyttämistä rikoksena, ellei yllytyksen kohteena ole joku vajaavaltainen ihminen: lapsi tai vaikkapa kehitysvammainen. Jokainen tekee ratkaisunsa lopulta itse.
Ei sinkku petä ketään, oli kenen kanssa tahansa. Yllyttämisestäkään ei voida puhua, kun toinen osapuoli sen ratkaisun omalta osaltaan tekee ja hänellä on vastuu ja uskollisuuslupaukset taakkanaan.

Minusta kenelläkään ei ole sen enempää oikeutta osallistua keskusteluihin. Jokaisella on kokemusta korkeintaan niistä omista parisuhteista. Jos ei ole kokemusta pettämisestä tai varattuihin sekaantumisesta, ei saisi osallistua keskusteluun? Luulen, että lähes jokaista naista on joskus joku varattu mies lähestynyt. Nekö vain saisivat vastata, jotka ovat varatun matkaan lähteneet?

Nimenomaan on helppoa olla sitä mieltä, että pettäminen ja varattuihin sekaantuminen ovat väärin. Miten ne siitä oikeiksi muuttuisivat vaikka niihin itse sortuisi? Mulla on tapana kantaa vastuu teoistani. En puolustele tekojani oikeiksi silloin, kun olen tehnyt väärin.

Mielipiteesi ei vaikuta siihen, että joissain tilanteissa yllyttäminen ja avunanto ovat rikoksia. Miksi on hyvä asia yllyttää tai auttaa jotain satuttamaan toisia? Miksi pettäminen olisi jotenkin eri asia kuin muu ihmisten loukkaaminen? Normaalisti ihminen ei tahdo osallistua sellaiseen, missä jotain kohdellaan huonosti.
 
Viimeksi muokattu:
Minusta kenelläkään ei ole sen enempää oikeutta osallistua keskusteluihin. Jokaisella on kokemusta korkeintaan niistä omista parisuhteista. Jos ei ole kokemusta pettämisestä tai varattuihin sekaantumisesta, ei saisi osallistua keskusteluun? Luulen, että lähes jokaista naista on joskus joku varattu mies lähestynyt. Nekö vain saisivat vastata, jotka ovat varatun matkaan lähteneet?

Nimenomaan on helppoa olla sitä mieltä, että pettäminen ja varattuihin sekaantuminen ovat väärin. Miten ne siitä oikeiksi muuttuisivat vaikka niihin itse sortuisi? Mulla on tapana kantaa vastuu teoistani. En puolustele tekojani oikeiksi silloin, kun olen tehnyt väärin.

Mielipiteesi ei vaikuta siihen, että joissain tilanteissa yllyttäminen ja avunanto ovat rikoksia. Miksi on hyvä asia yllyttää tai auttaa jotain satuttamaan toisia? Miksi pettäminen olisi jtenkin eri asia kuin muu ihmisten loukkaaminen? Normaalisti ihminen ei tahdo osallistua sellaiseen, missä jotain kohdellaan huonosti.

Missä väitin, ettei keskusteluun saisi osallistua? :) Ihmettelin nimenomaan sinun intoasti osallistua usein ja erittäin aktiivisesti keskusteluihin, joista sinulla ei ole kokemusta. En sanonut, ettet saisi, vaan sanoin, että intosi hämmästyttää minua. Harvemmin osallistut samalla innolla muihin aiheisiin.
 
Missä väitin, ettei keskusteluun saisi osallistua? :) Ihmettelin nimenomaan sinun intoasti osallistua usein ja erittäin aktiivisesti keskusteluihin, joista sinulla ei ole kokemusta. En sanonut, ettet saisi, vaan sanoin, että intosi hämmästyttää minua. Harvemmin osallistut samalla innolla muihin aiheisiin.

Osallistun yleensäkin moraalisiin keskusteluihin mielelläni.
 
Mun mies jäi kiinni toisesta naisesta- tai siis suhteesta, joka oli vasta viestittelyn tasolla. Suhde ei ollut ehtinyt alkaakaan, mutta todennäköisesti olisi alkanut ilman tätä episodia.
Mitään aikomustakaan miehellä ei olisi koskaan ollut jättää perhettä, eikä hän ollut tähän naiseen edes ihastunut, vaikka viestit hirveetä lepertelyä enkä ihmettele miksi nainen toisin luuli. Kysyin jättäessäni miehen, aikooko mennä tämän naisen luokse jos jätän. Mies vastasi ottavansa tuon naisen korkeintaan panopuuksi.

Minkäänlaista suhdetta heille ei koskaan syntynyt (tai no, enpä tiedä syntyikö, mutta ei ainakaan mitään vakavaa..) Miehellä nyt uusi puoliso, jota on myös pettänyt "Koska haluaa jännitystä elämään"

SIIS: ennen kuin aloitat mitään suhdetta, pyri selvittämään miehestä asioita. Onko pettänyt vaimoaan ennen? Onko jäänyt kiinni? Mitä siitä seurasi? Olisiko valmis jättämään perheensä jne.
Kuten joku täällä sanoikin, salasuhde tuo aika paljon paskaa mukanaan ja pahinta on jos itse rakastuu johonkin kusipäähän. Minä tiesin jo ennen suhteen alkamista, että exä on mies, joka vilkuilee vähän joka suuntaan. Luulin että muuuttuu, joopa joo.
Älä siis mun exän kans ainakaa ittees hajota ;)
 
Entäs tilane missä on nainen ja mies, molemmilla perheet, toinen naimisissa toinen ei. Lapsia siis molemmilla. Molempien liitto hajoamis pisteessä, ei rakkautta, ei seksiä liitoissa. Ihastuvat, ehkä rakastuvat, pitävät yhteyttä, mutta EI seksiä. Tapailevat jos pystyvät. Odottavat oikeaa hetkeä erota nykyisistä puolisoistaan jotta ehkä voisivat joskus olla yhdessä.

Kuinka tuomittavaa? Huom. EI seksiä. Eli seksin takia nämä kaksi eivät todellakaan pidä "salasuhdetta" yllä.
 
No ap:lle vastaukseksi, että mieti sitä asiaa ihan joka kantilta itse, ja jos tulet siihen tulokseen, että haluat miehen kanssa jotain suhdetta, niin olette molemmat aikuisia ihmisiä, ja jos hän on sinusta kiinnostunut myös, niin miksi ei? ihan syyntakeinen se mieskin siinä mahd. suhteessa on. Ja tiedän kyllä muutamankin pariskunnan, joiden suhde on alkanut edelleisen suhteen vielä ollessa voimassa, jos mies tosiaan kiinnostuisi sinusta, niin kyllä hänkin lähtisi suhteestaan.
 
En mä kyllä aloittaisi. Ihan siksi, että tuollaiset puolisojaan pettävät ihmiset ovat musta ällöttäviä. En haluaisi olla sellaisen kanssa lähemmissä tekemisissä.
 
Kannattaa myös vähän harkita, millainen vaimo miehellä on. Nimittäin kaikki eivät suhtaudu pettäjiin, kumpaankaan osapuoleen, välttämättä kovin miellyttävästi ja väkivallattomasti.
 
Kannattaa myös vähän harkita, millainen vaimo miehellä on. Nimittäin kaikki eivät suhtaudu pettäjiin, kumpaankaan osapuoleen, välttämättä kovin miellyttävästi ja väkivallattomasti.

Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.. Kai se sitten vain helpompi purkaa viha ja pettymys täysin vieraaseen ihmiseen kuin hyväksyä totuus ja käsitellä asia oman miehen kanssa :/ Ja tästä asiasta on ystävänikin varoittanut. Vaikka kaikki muu menisi nappiin (ja tuskin vain menee), siitä petetystä exästä saattaa tulla pahempi hirviö kuin kuvitella saattaa...
 
No ap:lle vastaukseksi, että mieti sitä asiaa ihan joka kantilta itse, ja jos tulet siihen tulokseen, että haluat miehen kanssa jotain suhdetta, niin olette molemmat aikuisia ihmisiä, ja jos hän on sinusta kiinnostunut myös, niin miksi ei? ihan syyntakeinen se mieskin siinä mahd. suhteessa on. Ja tiedän kyllä muutamankin pariskunnan, joiden suhde on alkanut edelleisen suhteen vielä ollessa voimassa, jos mies tosiaan kiinnostuisi sinusta, niin kyllä hänkin lähtisi suhteestaan.

Nimenomaan, aikuisiahan tässä ollaan... Ja se kuka meistä on synnitön heittäköön sen ensimmäisen kiven.

Muutenkin ketjuun on tullut yllättävän paljon järkeviä ja asiallisia vastauksia. Jotenkin odotin enemmän sitä pala helvetin tulessa - linjaa... :)

Oma pää tosin on edelleen sekaisin siitä mitä tehdä...
 
Tätä en ole koskaan ymmärtänyt.. Kai se sitten vain helpompi purkaa viha ja pettymys täysin vieraaseen ihmiseen kuin hyväksyä totuus ja käsitellä asia oman miehen kanssa :/ Ja tästä asiasta on ystävänikin varoittanut. Vaikka kaikki muu menisi nappiin (ja tuskin vain menee), siitä petetystä exästä saattaa tulla pahempi hirviö kuin kuvitella saattaa...

Tuskin lapsetkaan kovin hyvin suhtautuvat äitipuoleen tuollaisessa kuviossa.
 
Olen ollut usein suhteessa naimisissa olevaan mieheen ja hyvin on homma toiminut, olen siis itse ollut silloin aina sinkku. On vara valita mitä antaa ja kenelle ja samoin myös helppo laittaa mies menemään tarpeen vaatiessa vaikka kuinka tylyin ja suorin sanoin. Mutta tämä toimii vain jos sinäkin haet pelkkää seksisuhdetta etkä todellakaan muuta halua ja suorastaan torjut kaikki muut ajatukset pois. Älä koskaan ala suhteeseen varatun miehen kanssa jos odotat saavasi muutakin kuin hyvää seksiä....ei se mies vaimoaan jätä sinun vuoksesi ja se täytyy alusta alkaen ymmärtää sekä tietysti olla valmis tietynlaiseen salailuun koko ajan vaan sehän siinä juuri jännää onkin...;)
 
Nimenomaan, aikuisiahan tässä ollaan... Ja se kuka meistä on synnitön heittäköön sen ensimmäisen kiven.

Muutenkin ketjuun on tullut yllättävän paljon järkeviä ja asiallisia vastauksia. Jotenkin odotin enemmän sitä pala helvetin tulessa - linjaa... :)

Oma pää tosin on edelleen sekaisin siitä mitä tehdä...

Aikuisuus ei aina ole yhtä kuin kypsä käytös. Minusta ketjun kommentit kuvastavat hyvin nykypäivän itsekkyyttä. Oikein kannustetaan järjestämään vaikeuksia itselle ja muille. Huvittavia tuollaiset "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven"-kommentit. Mä en ole koskaan palstalla etukäteen suunnitellut väärin tekemistä vaikka virheitä olenkin elämässäni tehnyt. Ei se tee pettämisestä tai varattuihin sekaantumisesta oikeaa, että kaikki tekevät "syntejä". Miten joku minun vanha tekoni poistaa sinulta vastuun tai tekojesi seuraukset? Ihmeellinen ajattelutapa. Mietityttää, mitä haet tällä aloituksella. Jonkinlaista synninpäästöä?
 
Viimeksi muokattu:
Aikuisuus ei aina ole yhtä kuin kypsä käytös. Minusta ketjun kommentit kuvastavat hyvin nykypäivän itsekkyyttä. Oikein kannustetaan järjestämään vaikeuksia itselle ja muille. Huvittavia tuollaiset "synnitön heittäköön ensimmäisen kiven"-kommentit. Mä en ole koskaan palstalla etukäteen suunnitellut väärin tekemistä vaikka virheitä olenkin elämässäni tehnyt. Ei se tee pettämisestä tai varattuihin sekaantumisesta oikeaa, että kaikki tekevät "syntejä". Miten joku minun vanha tekoni poistaa sinulta vastuun tai tekojesi seuraukset? Ihmeellinen ajattelutapa. Mietityttää, mitä haet tällä aloituksella. Jonkinlaista synninpäästöä?

En synninpäästöä. Tosin vielähän ei mitään syntiä ole tehtykään ;)

Koko asia ja tämän mahdollisuuden yhtäkkinen ilmaantuminen ajankohtaiseksi omassa elämässä on saanut vain miettimään, miten ne ehdottomat moraalikäsitykset saattavatkaan muuttua. Miten asian omakohtaisuus saa miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin - ja kuinka väärin.

Ja miettimään olen joutunut myös sitä, näenkö asiat nyt eri kantilta vain koska kovasti haluan, vai ovatko ne vain erilaisia koska maailmasta on tullut vähemmän mustavalkoista. On helpompaa pysyä ulkopuolisena ja laittaa kaikki asiat omiin kategorioihinsa, suoraan ja ehdoitta. Hankalampaa on, kun asioista tulee oikeita ihmisiä, kohtaamisia, tunteita ja ajatuksia.

ps. Itsekkyys on elämisen edellytys. Ja suuri osa myös epäitsekkäistä teoista on itsekkäitä. Itsekkyydessä ei sinällään ole mitään pahaa.
 
Hassua miten aina näissä tunne vs järki tilanteissa tunne vie usein voiton, kunnes sitten loppujen lopuksi katkeria kyyneliä vuodattaessa sitä jälkiviisaana miettii, että piru vie olis pitänyt kumminkin totella sitä järjen ääntä.
 
En synninpäästöä. Tosin vielähän ei mitään syntiä ole tehtykään ;)

Koko asia ja tämän mahdollisuuden yhtäkkinen ilmaantuminen ajankohtaiseksi omassa elämässä on saanut vain miettimään, miten ne ehdottomat moraalikäsitykset saattavatkaan muuttua. Miten asian omakohtaisuus saa miettimään, mikä on oikein ja mikä väärin - ja kuinka väärin.

Ja miettimään olen joutunut myös sitä, näenkö asiat nyt eri kantilta vain koska kovasti haluan, vai ovatko ne vain erilaisia koska maailmasta on tullut vähemmän mustavalkoista. On helpompaa pysyä ulkopuolisena ja laittaa kaikki asiat omiin kategorioihinsa, suoraan ja ehdoitta. Hankalampaa on, kun asioista tulee oikeita ihmisiä, kohtaamisia, tunteita ja ajatuksia.

ps. Itsekkyys on elämisen edellytys. Ja suuri osa myös epäitsekkäistä teoista on itsekkäitä. Itsekkyydessä ei sinällään ole mitään pahaa.

Veikkaan, että juuri siksi, koska kovasti haluat. Maailma ei tietysti ole mustavalkoinen paikka, mutta ihminen on myös erittäin etevä selittämään asiat itselleen parhain päin ja huijaamaan itseään. Kyllähän parisuhteissa pettäjätkin aina keksivät oikeutuksen teolleen (vaimo ei pidä huolta itsestään, ei ole tarpeeksi seksiä, parempi pettää kuin erota jne.) Tarkoitin tekstissäni epätervettä itsekkyyttä, mikä mielestäni yleensä liittyy pettämisen kaltaiseen toimintaan. Itsekkyyttä muiden hyvinvoinnin kustannuksella. Totta kai tilanne on vaikea silloin, kun siinä itse on ja tunteet sumentavat järkeä, en ole sanonut, etten koskaan itse voisi olla puntaroimassa tuon tyylistä tilannetta. Ei se silti oikein ole eikä asia, johon kenenkään pitäisi ulkopuolista kannustaa. Saati oikeuta selittelemään asiaa hyväksyttäväksi.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä