Minua kiinnostaisi vastaus alempaan kysymykseen. Olin nimittäin nuorena ja kokemattomana samanlainen moralisti kuin sinä, mutta sitten tuli elämä ja kokemukset ja pari ikävääkin ratkaisua, joiden vuoksi omat moraalisäännöt piti kyseenalaistaa ja pohdiskella uudella tavalla. En periaatteessa ole muuttanut käsityksiäni juurikaan, mutta väriä ja pehmeyttä on mukaan tullut mustavalkoisuuteen roppakaupalla.
Helppo se on sieltä aidan takaa huudella, helppo oli minunkin.
Vastauksena lainauksessa esittämääsi: en pidä yllyttämistä rikoksena, ellei yllytyksen kohteena ole joku vajaavaltainen ihminen: lapsi tai vaikkapa kehitysvammainen. Jokainen tekee ratkaisunsa lopulta itse.
Ei sinkku petä ketään, oli kenen kanssa tahansa. Yllyttämisestäkään ei voida puhua, kun toinen osapuoli sen ratkaisun omalta osaltaan tekee ja hänellä on vastuu ja uskollisuuslupaukset taakkanaan.
