Anoppi ahdistus

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tepa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
miten sitten kun anopilla ei paskan vertaa kiinnosta omat lapsenlapset.ei soita että mitä kuuluu vaikka 3 viikkoa olisi ettei nähtäisi.ei tule hoitamaan,jos on menoa.nyt on synnytys lähellä ja soitin anopille muuten vaan niin ekana kysyi että eihän tarvi tulla lapsenlikaksi.

muiden lapset kiinnostaa ja näkee niitä.
 
Ainaskin tiedän sitten, kun parhaimmillaan olen joskus kolmenkin miniän anoppina, miten EN käyttäydy. Ja tuosta lastenhoitoavusta olen sitä mieltä, että lapsen vanhemmat pääosin riittää. Ei kellään muulla ole velvollisuutta eikä edes oikeutta lapsiini. Toki isovanhemmat ja muut läheiset ovat ilona elämässä. Mutta se on täysin vapaaehtoista ja niiden hommien pitää olla kaikille osapuolille mieluista.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ja mie kun luulin..:
Niin.. Siis mie oikeesti luulin, että meidän anoppi on PAHIN.. Mut kiitti :) Ei siis olekaan niin.
Meillä tuo touhotus ei (luojan kiitos) mennyt koskaan noin pahaksi, vaikka kamalaa sekin oli. Poitsu täyttää nyt pian 2v ja toinen on tuloillaan rv35.
Raskausajan sain olla suht rauhassa edellisessä odotuksessakin. Helvetti pääs irti synnärillä. Anoppi purjehti huoneeseemme. Silmät kiiluen hyökkäsi vauvan sängyn luo ja kaappasi pienen rutistukseensa (sanan varsinaisessa merkityksessä). Siinä minä sitten katsoin ja kuuntelin, kun anoppi alkoi laulunsa..jota kuuntelin seuraavan vuoden joka kertao tavatessamme. "Voi mummin kulta. Et tiedä kuinka mummi sinua rakastaa.. Oletko mummin oma.. Voi, sinäkin tunnet niin..olet minun rakas." Anoppini rakasti myös tuoda julki, kuinka hän tarvitsee hellyyttä ja oli maaliman onnekkain kun viimein joku sitä hänelle antaa.. Siis yök.. Appiukkoni kuunteli vierestä, kun mummi lässytti, ettei vaari anna hänelle hellyyttä ja onneksi saa hellyyttä vauvalta.. Onko teistä ihan tervettä?
Kaikkea tapahtui ensimmäisen vuoden aikana ja anopin ja minun välit viilenivät aika lailla. Anoppi sitten kerran soitti minulle ja vuodatti, kuinka oli kuvitellut kaiken menevän ihan erilailla ja hänen saavansa hoitaa vauvaa ihan yksinkin.. Minä en vaan nähnyt mitään syytä viedä vauvaa hänelle vaan hoitamisen ilosta, koska ei ollut tarvetta. Edelleen anopillani on pakkomielle tavata lasta vähintään kerran viikossa. Tämän "pakon" olen vierittänyt mieheni niskoille. He käyvät mummia "hoitamassa" ja minä lepään sen ajan.


Mua alkoi jostain syystä säälittämään sun anoppisi. :( Ei sillä, että sinua syytän, mutta ihminen joka tykkää olla rakastettu, niin ei saa sitä kaipaamaansa hellyyttä ja tunnetta, niin onhan se varmasti kamalaa...

Kyllä muakin säälittää.. Mut eiköhän ole vähän väärästä paikasta etsitty tuo hellyys.. Mitä luulet? Kyllä minä lapsenlapsen rakastamisen ymmärrän ja sen, että halitaan ja ollaan läheisiä. Mutta turhaan minä tätä kenellekään sellaiselle selitän, joka ei ole ollut kuuntelemassa.. Anoppini jutut kuulosti välillä jopa ihan laittomilta.. vaikkei varmasti sitä tarkoittanut. Eikä mua tai miestäni todellakaan kiinnostanut kuulla, ettei appiukko pidä sylissä tai helli niin kuin pitäisi..
 
Kun meille syntyi mun esikoiseni, meillä oli vähän vastaava tilanne, eli anoppi tosi paljon muknana meidän elämässä. Joskus se ärsytti, kun tuntuii, että anoppi meni liiallisuuksiin. Mutta, nyt meillä on kolme lasta, olemme anopin kanssa kasvaneet molemmat ja löytäneet "keskitien". Meillä on molemminpuolinen kunnioitus ja anoppi on edelleen todella paljon mukana lasten elämässä. Se on hienoa minusta. Enää minullakaan ei ole niin suuri "oman tilan tarve", vaan on pelkästään ihnaa, että en vain saa apua, vaan myös lapsillani on ihana lämmin suhde mummoon.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ja mie kun luulin..:
Niin.. Siis mie oikeesti luulin, että meidän anoppi on PAHIN.. Mut kiitti :) Ei siis olekaan niin.
Meillä tuo touhotus ei (luojan kiitos) mennyt koskaan noin pahaksi, vaikka kamalaa sekin oli. Poitsu täyttää nyt pian 2v ja toinen on tuloillaan rv35.
Raskausajan sain olla suht rauhassa edellisessä odotuksessakin. Helvetti pääs irti synnärillä. Anoppi purjehti huoneeseemme. Silmät kiiluen hyökkäsi vauvan sängyn luo ja kaappasi pienen rutistukseensa (sanan varsinaisessa merkityksessä). Siinä minä sitten katsoin ja kuuntelin, kun anoppi alkoi laulunsa..jota kuuntelin seuraavan vuoden joka kertao tavatessamme. "Voi mummin kulta. Et tiedä kuinka mummi sinua rakastaa.. Oletko mummin oma.. Voi, sinäkin tunnet niin..olet minun rakas." Anoppini rakasti myös tuoda julki, kuinka hän tarvitsee hellyyttä ja oli maaliman onnekkain kun viimein joku sitä hänelle antaa.. Siis yök.. Appiukkoni kuunteli vierestä, kun mummi lässytti, ettei vaari anna hänelle hellyyttä ja onneksi saa hellyyttä vauvalta.. Onko teistä ihan tervettä?
Kaikkea tapahtui ensimmäisen vuoden aikana ja anopin ja minun välit viilenivät aika lailla. Anoppi sitten kerran soitti minulle ja vuodatti, kuinka oli kuvitellut kaiken menevän ihan erilailla ja hänen saavansa hoitaa vauvaa ihan yksinkin.. Minä en vaan nähnyt mitään syytä viedä vauvaa hänelle vaan hoitamisen ilosta, koska ei ollut tarvetta. Edelleen anopillani on pakkomielle tavata lasta vähintään kerran viikossa. Tämän "pakon" olen vierittänyt mieheni niskoille. He käyvät mummia "hoitamassa" ja minä lepään sen ajan.

Mitä? Eikö anoppi saa rakastaa lastasi ja tuoda sen julki? Miksi se ärsyttää? Etkö ole onnellinen, että lapsellasi on tuollainen mummo, joka rakastaa ja välittää? Se ei ole tässä maailmassa ollenkaan pahaksi, eikä sulta pois, vai?

 
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma:
Alkuperäinen kirjoittaja Ja mie kun luulin..:
Niin.. Siis mie oikeesti luulin, että meidän anoppi on PAHIN.. Mut kiitti :) Ei siis olekaan niin.
Meillä tuo touhotus ei (luojan kiitos) mennyt koskaan noin pahaksi, vaikka kamalaa sekin oli. Poitsu täyttää nyt pian 2v ja toinen on tuloillaan rv35.
Raskausajan sain olla suht rauhassa edellisessä odotuksessakin. Helvetti pääs irti synnärillä. Anoppi purjehti huoneeseemme. Silmät kiiluen hyökkäsi vauvan sängyn luo ja kaappasi pienen rutistukseensa (sanan varsinaisessa merkityksessä). Siinä minä sitten katsoin ja kuuntelin, kun anoppi alkoi laulunsa..jota kuuntelin seuraavan vuoden joka kertao tavatessamme. "Voi mummin kulta. Et tiedä kuinka mummi sinua rakastaa.. Oletko mummin oma.. Voi, sinäkin tunnet niin..olet minun rakas." Anoppini rakasti myös tuoda julki, kuinka hän tarvitsee hellyyttä ja oli maaliman onnekkain kun viimein joku sitä hänelle antaa.. Siis yök.. Appiukkoni kuunteli vierestä, kun mummi lässytti, ettei vaari anna hänelle hellyyttä ja onneksi saa hellyyttä vauvalta.. Onko teistä ihan tervettä?
Kaikkea tapahtui ensimmäisen vuoden aikana ja anopin ja minun välit viilenivät aika lailla. Anoppi sitten kerran soitti minulle ja vuodatti, kuinka oli kuvitellut kaiken menevän ihan erilailla ja hänen saavansa hoitaa vauvaa ihan yksinkin.. Minä en vaan nähnyt mitään syytä viedä vauvaa hänelle vaan hoitamisen ilosta, koska ei ollut tarvetta. Edelleen anopillani on pakkomielle tavata lasta vähintään kerran viikossa. Tämän "pakon" olen vierittänyt mieheni niskoille. He käyvät mummia "hoitamassa" ja minä lepään sen ajan.

Mitä? Eikö anoppi saa rakastaa lastasi ja tuoda sen julki? Miksi se ärsyttää? Etkö ole onnellinen, että lapsellasi on tuollainen mummo, joka rakastaa ja välittää? Se ei ole tässä maailmassa ollenkaan pahaksi, eikä sulta pois, vai?

Jos luit ketjun kokonaan, huomasit varmaan, että jo kerran vastasin tähän.. Eli ei mua se rakastaminen haittaisikaan. Toki lasta saa rakastaa ja tuoda sen julkikin. Se vaan siis oikeasti meni yli ja todella oksettavaksi.. Anoppinihan lähinnä halusi saada sitä rakkautta.. Kaikki huoneessa olevat kokivat olonsa todella vaivautuneiksi, kun anoppini röhnötti kyynärvarsillaan lattialla makaavan vauvan päällä..suukotteli posket ja ynisi sitä virttään: "Anna mummille hellyyttä, kukaan muu ei anna mummille hellyyttä.. onneksi sinä olet siinä ja sinulta saa hellyyttä"..
Mä en ihan oikeesti vaan ymmärtänyt tätä? Ei pienen vauvan tarkoitus ole hoitaa aikuista ihmistä, jolla on puutteita elämässään.. Tämä vaan tuntui erityisen pahalta, kun kyseessä ensimmäinen lapseni ja tunteet itsellänikin pinnassa.
Yritän nyt kakkosen syntyessä ottaa tämän jo etukäteen huomioon. Taaperoltammehan anoppi ei enää hellyyttä saa. Poika viihtyy kyllä muiden sylissä..mutta jostain ihmeen syystä ei tämän rakkautta "antavan" mummin. Mummi on edelleen hyvin hyökkäävä ja tämä ei lastani miellytä. Minä en ole heidän suhteensa edessä ollut. Mieheni saa viedä lasta mummilaan niin usein kuin haluaa.
Ja multa ei ole pois, jos joku muukin lastani rakastaa. Päinvastoin. Mutta terveeltä pohjalta näiden asioiden on kuitenkin lähdettävä.
 
Kyllä ap:n ja sen miehen kannattaisi mielestäni tuoda jo nyt julki anopille, että lapsi ei kovin pienenä yöhoitoon tule jäämään, jos se on heillä ajatuksena.
Miksi antaa toisen ajatella/toivoa niin jos asia on jo päätetty?
 
Minäkin varmaan sanoisin että olen kyllä ajatellut että lasta ei anneta yökylään ennenkuin imetys on lopetettu tms, sehän on ihan syy että sanoo ettei halua tuttelia antaa vauvalle (vaikkei oikeasti sitä mieltä olisikaan ja kotona sitä käyttäisikin). Ehkä anopi ei siitä loukkaantuisi? jos sanoisit että aluksi voi käydä SILLOIN TÄLLÖIN teillä kotona katsomassa/hoitamassa vauvaa, koska ruokkimisvälit on lyhyet. Näin me tehtiin mun anopin kanssa, tosin hänellä ei ollut mitään sitä vastaan kun alussa pelkäsi vaipanvaihtoakin.. Halusi kuitenkin kovasti olla vauvan kanssa, mutta minä taas en halunnut koko aikaa heill asua enkä halunnut että hän olisi joka päivä meillä.
 
No minulla on oma äiti ja anoppi ihan normaaleja. Anoppi kyllä saanut lapsia kaitsea joten ei ole mitään pakkomielteitä lapsenlapsista. Meiän lapsia kyllä aina katsonut kun pyydetty, mutta kaikkia lapsenlapsiaan ei niin mielellään. Pyydetään periaatteessa kun on tarve, oma äitini hoitaa ehkä useammin. Ovat äidilleni ainoat lapsenlapset tällä hetkellä ja näkeminen jaksottaista. Olen enemmän kuin iloinen tilanteesta.

Tuohon tilanteeseesi niin alkaisin ehkä hiljalleen tekemään selväksi mikä tilanne oikeasti on. Tosiaan kysytte että mihin mummo niitä kaikkia tavaroita meinaa käyttää, kun vauva tulee vain välistä muutaman tunnin vierailuille. Ja te päätätte kaikista lapseen liittyvistä asioista, voihan mummo tietysti mielipiteensä sanoa rokotuksista yms. Ettei tule sitä shokkia anopille, kun tajuaa että lapsi onkin teidän ja te päätätte asioista. Voi mennä välit pidemmäksikin aikaa, mikä ei kenellekään ole mukavaa. Kerro vaikka suoraan, että sinua ahdistaa se kaikki. Kyllä aikuiselle pitää pystyä puhumaan kuin suoraan, muuten kärsii teidänkin perhe siitä.
 
Niin sellainen vielä että kun mummo noita älyttömyyksiään alkaa laukomaan niin sanot oman mielipiteesi siihen. Eli haluatte katsoa vaikka äitiysvaatteet ensin miehen kanssa läpi, että lapsi syntyy juuri silloin kun itse niin päättää ja eipä vauva mielipiteitä paljon sängystään ilmoittele. Ole hiukan tosikko näissä tilanteissa niin toivottavasti mummokin alkaa ymmärtämään miten naurettava on.
 
en voi muuta sanoa,kun,napanuora on jäänyt katkaisematta...
kolmen täysikäisen äitinä,en jaksa käsittää näitä juttuja :ashamed:
2miniää
1sulhanen
*vakka kantensa valihtoo*ei kuulu pätkääkään miule :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ja mie kun luulin..:
Alkuperäinen kirjoittaja tytönjapoikienmamma:
Alkuperäinen kirjoittaja Ja mie kun luulin..:
Niin.. Siis mie oikeesti luulin, että meidän anoppi on PAHIN.. Mut kiitti :) Ei siis olekaan niin.
Meillä tuo touhotus ei (luojan kiitos) mennyt koskaan noin pahaksi, vaikka kamalaa sekin oli. Poitsu täyttää nyt pian 2v ja toinen on tuloillaan rv35.
Raskausajan sain olla suht rauhassa edellisessä odotuksessakin. Helvetti pääs irti synnärillä. Anoppi purjehti huoneeseemme. Silmät kiiluen hyökkäsi vauvan sängyn luo ja kaappasi pienen rutistukseensa (sanan varsinaisessa merkityksessä). Siinä minä sitten katsoin ja kuuntelin, kun anoppi alkoi laulunsa..jota kuuntelin seuraavan vuoden joka kertao tavatessamme. "Voi mummin kulta. Et tiedä kuinka mummi sinua rakastaa.. Oletko mummin oma.. Voi, sinäkin tunnet niin..olet minun rakas." Anoppini rakasti myös tuoda julki, kuinka hän tarvitsee hellyyttä ja oli maaliman onnekkain kun viimein joku sitä hänelle antaa.. Siis yök.. Appiukkoni kuunteli vierestä, kun mummi lässytti, ettei vaari anna hänelle hellyyttä ja onneksi saa hellyyttä vauvalta.. Onko teistä ihan tervettä?
Kaikkea tapahtui ensimmäisen vuoden aikana ja anopin ja minun välit viilenivät aika lailla. Anoppi sitten kerran soitti minulle ja vuodatti, kuinka oli kuvitellut kaiken menevän ihan erilailla ja hänen saavansa hoitaa vauvaa ihan yksinkin.. Minä en vaan nähnyt mitään syytä viedä vauvaa hänelle vaan hoitamisen ilosta, koska ei ollut tarvetta. Edelleen anopillani on pakkomielle tavata lasta vähintään kerran viikossa. Tämän "pakon" olen vierittänyt mieheni niskoille. He käyvät mummia "hoitamassa" ja minä lepään sen ajan.

Mitä? Eikö anoppi saa rakastaa lastasi ja tuoda sen julki? Miksi se ärsyttää? Etkö ole onnellinen, että lapsellasi on tuollainen mummo, joka rakastaa ja välittää? Se ei ole tässä maailmassa ollenkaan pahaksi, eikä sulta pois, vai?

Jos luit ketjun kokonaan, huomasit varmaan, että jo kerran vastasin tähän.. Eli ei mua se rakastaminen haittaisikaan. Toki lasta saa rakastaa ja tuoda sen julkikin. Se vaan siis oikeasti meni yli ja todella oksettavaksi.. Anoppinihan lähinnä halusi saada sitä rakkautta.. Kaikki huoneessa olevat kokivat olonsa todella vaivautuneiksi, kun anoppini röhnötti kyynärvarsillaan lattialla makaavan vauvan päällä..suukotteli posket ja ynisi sitä virttään: "Anna mummille hellyyttä, kukaan muu ei anna mummille hellyyttä.. onneksi sinä olet siinä ja sinulta saa hellyyttä"..
Mä en ihan oikeesti vaan ymmärtänyt tätä? Ei pienen vauvan tarkoitus ole hoitaa aikuista ihmistä, jolla on puutteita elämässään.. Tämä vaan tuntui erityisen pahalta, kun kyseessä ensimmäinen lapseni ja tunteet itsellänikin pinnassa.
Yritän nyt kakkosen syntyessä ottaa tämän jo etukäteen huomioon. Taaperoltammehan anoppi ei enää hellyyttä saa. Poika viihtyy kyllä muiden sylissä..mutta jostain ihmeen syystä ei tämän rakkautta "antavan" mummin. Mummi on edelleen hyvin hyökkäävä ja tämä ei lastani miellytä. Minä en ole heidän suhteensa edessä ollut. Mieheni saa viedä lasta mummilaan niin usein kuin haluaa.
Ja multa ei ole pois, jos joku muukin lastani rakastaa. Päinvastoin. Mutta terveeltä pohjalta näiden asioiden on kuitenkin lähdettävä.

kyllä se lapsikin vaistoaa jos kaikki ei ole ihan kohdallaan. Minusta tuo on todella epäterveen oloista toimintaa. Kyllä meilläkin anoppi höslää yhtä sun toista. Mutta ilmeisesti on huomannut etten tosiaankaan tykkää lässyttämisestä ym...osa jutuista menee toisesta siään ja toisesta ulos.
 
Mua vähän hirvitää millanen anopista tulee, sitten kun meille laps on tulossa. Se meinaa nyt jo sekaantua asioihin, jotka ei sille kuulu, ja tunkea tänne siivoomaan jne. Sillä kyllä on yks lapsenlapsi jo entuudestaan, mutta se miniä on kiltti ja alistuvainen, mä oon taas jotain ihan muuta :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja tepa:
Pakko purkautua jonnekkin kun ahdistaa anopin hössötys!

Meillä on menossa rv26 ja ensimmäinen lapsi tulossa. On myös anopille ensimmäinen lapsenlapsi joten ymmärrän tottakai innostuksen ja hössötyksen tiettyyn pisteeseen asti mutta silti enimmäkseen ärsyttää.

Anoppi on sisustanut heille omaan kotiin vauvalle huoneen, johon on hankittuna vauvansänky, hoitotaso, lisäksi on valmiina syöttötuolit, potat, vaunut ym. ja nyt on hankkimassa omaan autoonsa vauvalle turvakaukaloa.

Asumme n.5km päässä anopista eli kun siellä käydään niin yöksi ei ole koskaan tarvetta jäädä, enkä ymmärrä alkuunkaan miksi hänen pitää hankkia KAIKKI tavarat! Ilman muuta on hyvä että mummolassa on potta ja syöttötuoli jne, mutta että oma turvakaukalokin...

Yhtenä päivänä oli puhetta äitiyspakkauksesta ja anoppi heti hehkuttamaan että on se ihanaa kun se äitiyspakkaus pian sieltä tulee niin HÄN pääsee hypistelemään vauvan vaatteita! En todellakaan ollut ajatellut kutsua häntä mukaan pakkausta penkomaan mutta näköjään se teki sen ihan itse. Muutenkin sillä on todella vahvat mielipiteet vauvaan liittyvistä asioista, ilmoitti esim. että jotain tiettyjä rokotuksia vauvalle EI saa antaa yms. Ai niin, ilmoitti hän jo senkin että vauvahan ei synny tammikuun puolella jolloin on laskettu aika vaan että kyllä se syntyy joulukuussa kun meidän suvussa on niin moni syntynyt joulukuussa. Joo, selvä.

Ja sanomattakin selvää että kun nähdään niin hän on koko ajan hivelemässä mun mahaa lupaa kysymättä ja saattaa laittaa tekstareitakin päivällä että "terkkuja vauvalle" ym. ja kyselee typeriä kysymyksiä kuten "mitä se vauva sanoi uudesta pinnasängystä, tykkäsikö?" Ihanku vauva sellasista tietäis tuon taivaallista, en vaan jaksa lähteä mukaan tollaseen..

Ja anoppi on tosiaan ilmoittanut jo etukäteen että he sitten hemmottelevat lapsen piloille, että mummolta saa sitten aina karkkia ja herkkuja vaikka äiti olisi kieltänyt syömästä, kyllähän mummon pitää saada lastenlasta hemmotella.

Siis mua niin ärsyttää tuo tyyli olla niin kaikkitietävä ja ei minkäänlaista kunnioitusta meidän päätöksiä kohtaan! Mua oikeasti hirvittää jo etukäteen että millaista meidän elämästä tulee kun se lapsi syntyy, tuppaako anoppi jatkuvasti meille vauvaa hoitamaan ja jakamaan omia mielipiteitään. Se marisee jo nyt että me ei kuitenkaan anneta sitä lasta sille tarpeeksi usein hoitoon.


Varmaan on muitakin joita anopin hössötys ahdistaa, avautukaa tähän niin voidaan yhdessä purkaa ahdistusta =) Ois kiva kuulla kohtalotovereita, miten tätä kestää =)

Noniin, en koko ketjua kahlaa läpi. Tuo tekstisi on kuin omasta kädestäni reilu kaksi vuotta sitten kirjoitettu... ;)

Nyt ihan heti alkuun OMAKSI PARHAAKSESI, tee selväksi anopille vaikka sitten väkisin mitä mieltä olet hänen tyylistään ja tavastaan!! Minä en tuossa vaiheessa saanut sanottua mitään, itkin vain hiljaa peiton alla. Loppu raskauden ajan sain paniikkii kohtauksia kun kuulin auton tulevan pihaan, jos olin yksin kotona ovet olivat tiukasti lukossa ja verhot kiinni niin ettei anoppi vain missään nimessä olisi huomannut ettäolen kotona. Voi kuulostaa jonkun mielestä naurettavalta, mutta minulle se raskaus aika oli suoranaista kidutusta ahdistuneena, monesti mietin kuinka ihanaa ja helpottavaa olisi kun lapsi menehtyisi vatsaani ja saisin rauhan anopista! Näin jälkikäteen jos olisin kaiken tuon antanut tulla ulos suustani niin olisin varmasti välttynyt synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja nauttinutkin raskaus ajastani!

Meillä tilanne purkautui sitten lapsen ollessa n 4kk vanha kun mieheni isäpuoli tuli haukkumaan meidät siitä kun ei ikinä anneta hoitaa lasta, ja aiheutetaan pahaa mieltä. Sitten pidettiin "palveri" jossa kaikki saivat sanoa sanottavansa, minä sain kertoa kokemastani tuskasta ja ahdistuksesta ihan suoraan ja anoppi sai kertoa kuinka olen pilannut hänen ilonsa ensimmäistä lastenlasta kohtaan.
Meni aikaa ennenkuin olimme edes puheväleissä, mutta nykyään ihan ok välit. Nyt vain kumpikin tietää omat rajat, anoppi ei enään ylitä rajaansa ja minä pidän suuni kiinni joissain asioissa. =)

Tässä pieni purkaus, ihan oikeasti tiedän mitä käyt läpi sisälläsi, ja nyt vaikka kuinka se tuntuu pahalta/vaikealta AVAA SUUSI AJOISSA!!!!
Voit jopa nauttia loppuraskaudestasi!!! =)

 
Kiitos asiallisista vastauksista!

Anoppi onneksi kyllä tietää sen ettei tää mun mies ole sen ohjailtavissa, vaan mies pitää tiukasti oman päänsä vaikka anoppi sanoisi mitä. Et kyllä mä luojan kiitos sen tiedän että jos sanotaan ettei haluta sitä meidän kotiin ilmottamatta niin ei se tule. Niin huono tilanne ei onneksi ole.

Mutta joo, kyllä täytyy nyt ihan tosissaan ottaa puheeksi hyvissä ajoin asiat ja ilmoittaa että mitään turvakaukaloa heidän ei kannata itselleen hankkia, koska ei vauva noin pienenä tule heidän mukanaan matkustamaan mihinkään. Pienen vauvan paikka on kotona vanhempien luona ja jos joskus harvoin tuodaan se yöksi hoitoon niin ei silloin ole tarvetta ajeluttaa vauvaa ympäri kyliä!

Jos jotain hyvää tilanteesta hakee niin onneksi anoppi hamstraa niitä järkyttäviä vauvatavaroitaan niille kotiin eikä kanna meille, kun kaiken lisäksi sen sisustusmaku on ihan järkyttävä, kaikki on sellaista ylisöpöä pitsihörhelöä mitä en voi sietää omassa kodissa. Sen olen onneksi tehnyt selväksi heti kun kerrottiin että vauva on tulossa, että emme halua että meille ostetaan mitään vauvatavaraa vaan halutaan hankkia itse mieleiset, eikä haluta mitään ylimääräistä roinaa meille! Ja siinä lupauksessa on onneksi pysytty.

Tuon ällöttävän vauvan mielipiteiden kyselyn ja terveisien lähettelyn haluaisin loppuvan, se on yksi eniten häiritseviä asioita. Vaikkei siitä nyt tietysti mitään haittaa ole mutta musta se on ihan pimeetä. Olin lähdössä viikonlopuksi reissuun niin anoppi heti kyselemään että "no mitähän se vauva nyt siitä matkustamisesta oikein tykkää??" no HALOO? Sanoinkin sille että eiköhän se mukana kulje kun ei muutakaan voi!
Olen ehkä aikasemmin ollut liian ystävällinen, siis en ole kommentoinut noita juttuja mitenkään, hymyillyt vaan vaivautuneesti, et ehkä nyt on tosiaan aika heittäytyä kylmäksi ja nuivaksi jos ja kun tuollaisia juttuja taas tulee niinkuin joku tuossa jo ehdottikin! Saa nähdä auttaako se anoppia tajuamaan et sen jutut menee yli!

Sen oon jo päättänyt että kun vauva joskus syntyy (anoppihan istuu jo autossa valmiina siitä asti ku kerrotaan et nyt lähetään synnyttään...) Niin mies saa sanoa heti puhelimessa kun ilmottaa asiasta et EI haluta niitä sinne sairaalaan heti hössöttämään, vaan saavat ensin antaa meille omaa aikaa rauhottua ja tutustua itse vauvaan ja vierailla saa sitten kun lupa annetaan. Muuten se on siellä käytävässä odottamassa ja kurkkimassa oven raosta.
 
Tiukat rajat on hyvä juttu jos ihminen käyttäytyy epäterveesti!

Oma anoppini oli tosi innoissaan esikoisen tulosta, mutta överiksi homma ei koskaan mennyt. Nyt odotan toista ja kyselee enemmän vointejani mieheltä kuin viimeksi. Me emme pidä yhteyttä keskenämme, anoppi ei ole koskaan hoitanut esikoistamme (2v) ja hyvä niin. Arvomme eivät kohtaa ja kemiamme vielä vähemmän. Pysymme väleissä kun tapaamme vain harvoin. Anoppi on onneksi ymmärtänyt ettei minun yli kannata ruveta kävelemään, kuten toisen poikansa ex-miniänsä kanssa teki. Ja mieheni puuttuu nykyään tiukasti kaikkiin sopimattomiin juttuihin anopin suunnalta. Oppi jotain kun sivusta katsoi veljensä liittoa. Olisi mukavaa kun jonain päivänä tilanne olisi toinen, mutta minusta vanhemman tehtävä on suojella lastaan epäterveiltä vaikutteilta, vaikka kyseessä olisikin niin tärkeä ihminen kuin isovanhempi!
 
:o onpas kyllä anoppeja teillä..

Rajat selviksi, sitä mieltä minäkin oon. Sano mitä mieltä olet, mahdollisimman pian, koska tilanne tulee olemaan vielä vaikeampi myöhemmin ellet avaa suutasi.
 
Pelottavan kuuloinen anoppi siulla ap.

Oikeasti, teet rajat selviksi. Te olette lapsen vanhemmat, te päätätte milloin hänelle annetaan ruokaa ( kiinteiden aloitus) Te päätätte milloin vauva menee hoitoon, jos menee ollenkaan.
Kaikki lähtee teidän ja vauvan tarpeistanne. Ei anopin, ette anna vauvaa hänelle hoitoon vain sen takia että anoppi tahtoo jos itse ette sitä halua.

Te ajattelette nyt vain itseänne ja pientä vauvaanne josta te olette vastuussa.

Anopilla ei ole vauvaa kohtaa mitään oikeuksia tai velvollisuuksia. Ainoastaan teillä.

Te pidätte pienen puolta ja päätätte hänen asioistaan. Jos imetät te ette anna vauvalle korviketta vain sen takia että anoppi saa hänet yöksi luokseen ilman teitä vanhempia. Te päätätte milloin aloitatte kiinteät, jos haluat täysimettää 6kk niin teette sen. Anoppi ei saa aloittaa kiinteitä 2kuiselle vain sen takia että kun hän tahtoi. Tai antaa kakkua 6kuiselle koska hän haluaa hemmotella vauvaa.

Teette sen selväksi niin kaikki menee varmasti hyvin. Jos anoppi ei tätä käsitä voi olla paras ottaa hiukan etäisyyttä.

Stemppiä ja onnea vauvasta teille.
 
Mun periaate parisuhteen ja perheen kanssa on se, että jokainen leikkiköön omalla hiekkalaatikollaan omilla leluillaan :) No, vakavasti sanottuna alkuperäiselle: tilanteesei on hirveä. Sinuna ottaisin mahdollisimman suuren henkisen ja fyysisen etäisyyden anopista - vähentäkää yhtydenpitoa jo nyt ja reilusti. Se auttaa myös rajojen asettamisessa. Meillä on se tapa, että emme puhu mistään asioistamme vanhemmille. Kaikki on aina hyvin ja ei tässä mitään ihmeempiä. En yksinkertaisesti jaksa sitä, että kolmekymppisiä ihmisiä pidetään kuin kolmetoistavuotiaita ja ollaan joka asiassa hösöttämässä. Jos ei muuta niin kesällä soittavat, että muistakaa juoda vettä kun on niin kuuma! Just joo. No, minäpä ilkeänä akkana en yleensä edes vastaa anopin soitteluihin ja 300km välimatka mahdollistaa harvat tapaamiset.

Tuosta vauvaintoilusta vielä sen verran, että kaikkeen voi antaa aina saman vastuaksen: te olette omat lapsenne kasvattaneet ja omat vauvanne hoitaneet omalla tavallanne ja aikananne, nyt on meidän vuoromme ja me teemme omalla tavallamme. Ei kannata siis edes perustella mitään omia ratkaisuja. Riittää, että sanoo, että meillä tehdään näin ja piste. Et ole selitysvelvollinen mitenkään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hullu suku:
Minun ex- anoppini toimi samalla tavoin kuin ap:een :( ilmoitti myös että tyttö sieltä tulee kun hän niin tyttöä toivoo,osteli sitten vaaleanpunaisia vaatteita ja ilmoitti päättäneensä että kyllä se vaaleanpunainenkin käy tarvittaessa pojalle mutta hän kyllä tietää että tyttö sieltä tulee,samoin hän sanoi kun tyttö tulee niin tytöstä tulee sen ja sen niminen piste.
Olimme aika lähellä jo LA aikaa ja tuli mieheni syntymäpäivät,anoppi rakasti kaikkia kissanristiäisiä ja minä ilmoitin että nyt en oikeasti jaksa nyt kakkuja leipoa ja juhlia alkaa pitämään koska tosiaan on LA niin lähellä,anoppihan suutui koska aina hänen ainoalla lapsella on ollut synnttärit:(
Ja minä vain keksin tekosyitä kun olin kateellinen kun minun synttäreitä he ei halunneet muistaa sillä enhän ollut kuin hänen pojan puoliso.
Anoppini oli myös ostanut häkkisängystä MATKASÄNKYYN ja itkuhälyyttimeen!?!? lapselle tavaroita anoppilaan,
loppuraskaudesta alkoi sitten kyselemään jos antaisin lapsen hänelle hoitoon ja kasvatettavaksi ja sovitaan koska saisin aina vauvani kotiin,hänen oma äitinsä oli hoitanut aikoinaan hänen vauvan joten hänellä ei siis ollut sitä vauvaa koskaan joten kohtuuden nimissä minun oli nyt ymmärrettävä ja annettava oma vauvani anopille koska jokaisen anopin piti saada edes yksi vauva hoitaa,ja taas minulla sappi kiehui ja näin punaista..etenkin kun anopin ainokainen poika joka uskoi äitiään ja ei juuri vastaan osannut raukka sanoa.
Mentiin likemmäksi synnytystä niin anoppi myös lähetteli vauvalle 'terkkuja' ja kaikkea muuta outoa:( sanoi myös että hänelle on soitettava heti kun alkaa synnytys ja hänet saa herättää vaikka yöllä ja meidän piti vannottaa että anoppi olisi ensimmäinen kenelle ilmoitettasiin synnytyksen alkamisesta ja samoin hänen piti olla ensimmäinen kuka sai tietää kumpa tuli,vaikka selväähän se on että tyttö sieltä tulee.
Alkoi synnytys ja mies meinaa alkaa soittamaan äitilleen
(no mies oli kiletämättä hiukan nössö )
Komensin että nyt mennään ja puhelimeen ei tartuta. Lapsi syntyi ja poika tuli,anoppi ensimmäisenä kiljuu puhelimessa että tyttöhän sieltä piti tulla kun hän jo oli ostanut vaaleanpunaistakin ja samaan hengenvetoon kysyi koska pääsen pois sairaalasta sillä hän on jo hommannut vaaville tuttelia ja me pääsemme takaisin omaan kotiin kun hän ottaa vaavin ensimmäiseksi kuukaudeksi hoitoon.
Tappeluksi meni ja anoppi sai tuta ilkeältä miniältään,lapsi on ja pysyi minulla.
Tuli ristiäisten aika,mies ei olisi halunnut kastaa lasta,minä halusin ja kas kerrankin anoppi oli minun kanssa samalla puolella:)
Ja olisihan se pitänyt arvata miksi:( Lapselle kutsutaan anopin valikoimat kummit koska ne ja ne on niin rikkaita ja varmasti vauva saa sieltä hyviä lahjoja ja anopin puoleinen suku piti kokonaan kutsua ristiäisiin (vain 70 ihmistä!! ) Minun puoleltani oli tulossa vanhempani niin anoppi tokaisee että jostakin vieraista olisi nyt vähennettävä sillä hän ei jaksa niin paljon leipoa (siis sanomattakin selvää että anoppi hoiti tarjottavat.. ) ja arvatkkaa,anoppi kehtasi siis sanoa että minun vanhempani voisi tulla vaikka joskus muulloin ja pidetään ristiäiset nyt omassa perhepiirissä ja niiden kesken jotka on paljon tärkeämpiä!
Tappeluksihan ristiäisetkin siis meni, etenkin kun anopin poika taas oli anopin puolia:( Lapsi kastettiin,lapsen kummeiksi tuli ne minun ja mieheni valikoimat kummit vaikka miehellä olikin paha mieli kun äiti nyt suuttuu.. Mies ei siis osannut tehdä omia päätöksiä sen jälkeen kun lasta aloimme odottamaan,kaikki kysyttiin äitiltä.
vieraita oli ne ketkä me kutsuttiin vaikka anoppi kiljui vieressä...vuoden jaksoin tätä shwota ja sitten riitti,karistin pölyt siitä hullusta suvusta ja jopa eroon se idiootti yritti näppinsä työntää :( Oli kuulemma minun idea alkaa tekemään lasta ja olisi vähän pitänyt ajatella kun nyt kuitenkin erosimme,no kyllä siinä minusta sitä miestäkin tarvittiin kun muksua puuhattiin... nyt onnellinen lapsen kanssa ilman idiootti sukua.

Tämä oli mielestäni hieman sairaallollista käytöstä anopilta. Ap:n anopin käytös on mielestäni vain hieman rasittavaa, mutta jota kannattaisi yrittää kestää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tepa:
Kiitos asiallisista vastauksista!

Anoppi onneksi kyllä tietää sen ettei tää mun mies ole sen ohjailtavissa, vaan mies pitää tiukasti oman päänsä vaikka anoppi sanoisi mitä. Et kyllä mä luojan kiitos sen tiedän että jos sanotaan ettei haluta sitä meidän kotiin ilmottamatta niin ei se tule. Niin huono tilanne ei onneksi ole.

Mutta joo, kyllä täytyy nyt ihan tosissaan ottaa puheeksi hyvissä ajoin asiat ja ilmoittaa että mitään turvakaukaloa heidän ei kannata itselleen hankkia, koska ei vauva noin pienenä tule heidän mukanaan matkustamaan mihinkään. Pienen vauvan paikka on kotona vanhempien luona ja jos joskus harvoin tuodaan se yöksi hoitoon niin ei silloin ole tarvetta ajeluttaa vauvaa ympäri kyliä!

Jos jotain hyvää tilanteesta hakee niin onneksi anoppi hamstraa niitä järkyttäviä vauvatavaroitaan niille kotiin eikä kanna meille, kun kaiken lisäksi sen sisustusmaku on ihan järkyttävä, kaikki on sellaista ylisöpöä pitsihörhelöä mitä en voi sietää omassa kodissa. Sen olen onneksi tehnyt selväksi heti kun kerrottiin että vauva on tulossa, että emme halua että meille ostetaan mitään vauvatavaraa vaan halutaan hankkia itse mieleiset, eikä haluta mitään ylimääräistä roinaa meille! Ja siinä lupauksessa on onneksi pysytty.

Tuon ällöttävän vauvan mielipiteiden kyselyn ja terveisien lähettelyn haluaisin loppuvan, se on yksi eniten häiritseviä asioita. Vaikkei siitä nyt tietysti mitään haittaa ole mutta musta se on ihan pimeetä. Olin lähdössä viikonlopuksi reissuun niin anoppi heti kyselemään että "no mitähän se vauva nyt siitä matkustamisesta oikein tykkää??" no HALOO? Sanoinkin sille että eiköhän se mukana kulje kun ei muutakaan voi!
Olen ehkä aikasemmin ollut liian ystävällinen, siis en ole kommentoinut noita juttuja mitenkään, hymyillyt vaan vaivautuneesti, et ehkä nyt on tosiaan aika heittäytyä kylmäksi ja nuivaksi jos ja kun tuollaisia juttuja taas tulee niinkuin joku tuossa jo ehdottikin! Saa nähdä auttaako se anoppia tajuamaan et sen jutut menee yli!

Sen oon jo päättänyt että kun vauva joskus syntyy (anoppihan istuu jo autossa valmiina siitä asti ku kerrotaan et nyt lähetään synnyttään...) Niin mies saa sanoa heti puhelimessa kun ilmottaa asiasta et EI haluta niitä sinne sairaalaan heti hössöttämään, vaan saavat ensin antaa meille omaa aikaa rauhottua ja tutustua itse vauvaan ja vierailla saa sitten kun lupa annetaan. Muuten se on siellä käytävässä odottamassa ja kurkkimassa oven raosta.

Ap, minun mielestäni sinun anoppi on ihan järjissään, mutta yksinkertaisesti vain niin järjettömän onnellinen. Sinä taas olet hieman normaalia herkemmässä tilassa, joten ei mikään ihme, että anopin hössötys häiritsee. Antaisit anopin myös nauttia tästä ensimmäisen lastenlapsen odotuksesta, toisen kohdalla homma on jo varmasti helpompaa. :)

Mutta ymmärrän kyllä sinunkin tunteitasi. Minulla oma isä ei tunnu aina tajuavan, että hän on lapsen vaari, ei isä. Meiltä vaarin luota löytyy kanssa kaikki mahdolliset lastenhoitovälineet. Lisäksi vaarin uuden naisystävänkin valinnassa vaikutti ennen kaikkea se, että miten nainen tuli lastenlapsien kanssa toimeen... No annan mennä asioiden toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mieheltä olen useasti kysynyt, että astuuko vaari hänen reviirilleen. Vielä ei kuulemma ole niin tapahtunut ja olemme samaa mieltä siitä, että yritetään ymmärtää vaaria, mutta rajat säilyy kuitenkin.

 

Yhteistyössä