Esitin joululahjatoiveen, anoppi närkästyi

["Väsynyt"]

Kyse oli siis kohta 4 kk vauvan joululahjasta. Anoppi kysyi mitä vauvalle lahjaksi ja kerroin että uudet isommat villasukat olisivat tarpeen. Ne hän vauvalle kutoo. Mutta sitten anoppi kysyi mitä muuta vauvalle voisi antaa lisäksi, ja minä sanoin että sellainen rapiseva pehmeä kuvakirja voisi olla kiva. Tästä anoppi närkästyi kerta kaikkiaan, en vaan tajua miksi. Ei kai ne kirjat niin kauhean kalliitakaan ole?

Näin jälkikäteen ajateltuna minun olisi kai "kuulunut" vastata että villasukat riittävät (niinkuin asia onkin). Tai ehkä lahjatoiveen olisi pitänyt olla jotain, mitä anoppi olisi voinut itse tehdä. Vauvalla vaan on tällä hetkellä kaikkea vaatetta yllin kyllin, jopa siinä määrin että osa jää käyttämättä. Kuvakirjasta olisi iloa pitkäksi aikaa; voisin jo nyt näyttää kuvia vauvalle ja myöhemmin hän voisi itse tutkia ja ihmetellä kirjaa. Vauvalla on paljon leluja mutta ei yhtäkään kirjaa vielä.

Jostain syystä siis tuo lahjatoive oli "väärä" ja paheksuttava. No, minä en muutenkaan osaa tehdä enkä sanoa mitään oikein, se on tehty minulle tuhat kertaa selväksi. En vaan jaksa tajuta mikä tässä nyt niin kauheaa oli anopin mielestä.

 

[öms]

Höh, turhaan tuota murehdit, lahjatoiveessasi ei ollut mitään väärää!
Itse anoppi kysyi mitä vauva tarvitsee, ja sinä vastasit.. ei anopilla pitäisi tuosta olla mitään kitistävää!

 

[bud]

Anopeille nyt on vaikea olla mieliksi! Älä ota nokkiis!

 

[No,]

anoppis ihan outo,mä en käsitä mitä närkästyttävää tuossa on ja itehän kysyi! ei ne ole mitään kalliitakaan ne rapisevat pehmokirjat.

 

[.....]

anoppi ei varmaan sellaista osaa etsiä, siksi närkästyi.

 

["alkup"]

Anoppi on todella omalaatuinen henkilö ja hänen kanssaan on vaikea tulla toimeen. Pahoitin kyllä mieleni, kun tällainenkin asia piti kääntää negatiiviseksi. Tuntui kun olisin saanut ämpärillisen kylmää vettä niskaani. Ärsyttää myös se, että anoppi ei voinut pitää närkästystään omana tietonaan. Olisi vaan pitänyt mölyt mahassaan ja puhissut "miniän typerää lahjatoivetta" omissa oloissaan. On oikeasti raskasta, kun aina saa kuulla ja huomata että anoppi ei hyväksy minua.

Mutta oli huojentavaa lukea muiden mielipiteitä asiasta. Saa nähdä saako vauva kirjansa; jos ei niin ostan sellaisen hänelle itse.

 

[Onaha]

Oliskohan toi toive mennyt sarjaan nykyajan hömpötyksiä:
"Ei tollasia tarvittu silloin kun minä lapseni kasvatin ja oikein kunnollinen mies siitä tuli ilman rapisevaa kirjaakin".... ;D
Kyllä anopit osaa...