S
Surumieli
Vieras
Mä en kestä tätä!
Sovittiin että me mennää miehen ja tyttömme kanssa mun porukkani luoksen jouluksi ja käydään sitten joulun tai uuden vuoden jälkeen appivanhempieni luona, jotka asuvat 200 km päässä. Mun perhe asuu 20 km päässä.
No, meidän tytölle on tainnut olla liikaa ohjelmaa nyt joulun alla, kun on pitänyt olla paljon autossa ja päiväunet jääneet väliin niin eieln piti sitten lähteä vanhempieni luota kotiin kun ei enää muuta kuin huutanut siellä. Kotona meni aikaa että saatiin sitten nukkumaan.
No, kun sitten laitoin miehen siskolle ettemme välttämättä nyt huomenna pääse sinne niinkuin aluksi luultiin kun tuo tyttö ei taida jaksaa enää automatkaa ja muutenkin on koko ajan niin kiukkuinen ettei muut siitä nauttisi kovin paljon. sanoin että jos nähtäisiin sitten uuden vuoden jälkeen. No, sen sisko vastasi vaan että soitetaan sitten aamulla.
Mies soitti aamulla anopilleni ja se melkein räjähti kun ei olla tulossakaan. Sanoi, että arvaa tuleeko paha mieli, kun ensin lupaatte ja sitten perutte ja että kyllä te paljon enemmän olette siellä vaimonne perheen luona kun meidän ja että kyllä se vaimosi kerkiää nähdä siskoaan muutenkin. Sitten vaan jaaritteli että onko tuo nyt niin vakavaa jos se kiukuttelee. Sitten taas minä olin se syntipukki joka ei päästä poikaansa perheensä luo. Mulle on ihan sama vaikka mies sinne menisikin, mutta en anna pienen 2-vuotiaan tyttöni lähteä tuollaiselle matkalle kun selvästi se ei sitä jaksa kun alkaa hirveä huuto, jos pitää autoon mennä. Asuimme vuoden mieheni kotipaikkakunnalla pari vuotta sitten, mutta siitä ei tullut mitään kun appivanhempani eivät ole koskaan hyväksyneet minua. Anoppi on vittuillut ihan suoraan ja paasannut vaikka mitä. Sain jopa yhdeltä naiselta viestin että sun anoppisi puhuu pahaa sinusta äidilleni eikä hyväksy sinua. Muutimme kotipaikkakunnalleni ja välimme rauhoittuivat. Mutta sitten alkoi tämä jatkuva painostaminen, milloin tullaan niille. Käymme siellä 2-4 kertaa vuodessa ja paljon enenmmän mitä minä kävin kotonani kun asuin siellä. Miehelläni on raskas työ ja muutenkin ajaa päivässä kamalasti ja silti pitäisi heti sinne lähteä ajamaan kun loma alkaa. Siltikin vaikka mieheni kerran nukahti rattiin ja ajoi kolarin, mutta selvisi onneksi vähillä vauroilla. Surettaa kun kaikki pyhät menee tälläiseksi.. Ei ole helppoa kun kummatkin vanhemmat haluuaa meidät sinne ja kun jollekin kumartaa, jollekin pyllistää. Varmaan saataisi tyttö viedä vaikka keuhkokuumeessa 200 kilsan päähän että he ovat onnellisia. Kumma kun eivät jaksa muutamaa päivää oottaa.
Sovittiin että me mennää miehen ja tyttömme kanssa mun porukkani luoksen jouluksi ja käydään sitten joulun tai uuden vuoden jälkeen appivanhempieni luona, jotka asuvat 200 km päässä. Mun perhe asuu 20 km päässä.
No, meidän tytölle on tainnut olla liikaa ohjelmaa nyt joulun alla, kun on pitänyt olla paljon autossa ja päiväunet jääneet väliin niin eieln piti sitten lähteä vanhempieni luota kotiin kun ei enää muuta kuin huutanut siellä. Kotona meni aikaa että saatiin sitten nukkumaan.
No, kun sitten laitoin miehen siskolle ettemme välttämättä nyt huomenna pääse sinne niinkuin aluksi luultiin kun tuo tyttö ei taida jaksaa enää automatkaa ja muutenkin on koko ajan niin kiukkuinen ettei muut siitä nauttisi kovin paljon. sanoin että jos nähtäisiin sitten uuden vuoden jälkeen. No, sen sisko vastasi vaan että soitetaan sitten aamulla.
Mies soitti aamulla anopilleni ja se melkein räjähti kun ei olla tulossakaan. Sanoi, että arvaa tuleeko paha mieli, kun ensin lupaatte ja sitten perutte ja että kyllä te paljon enemmän olette siellä vaimonne perheen luona kun meidän ja että kyllä se vaimosi kerkiää nähdä siskoaan muutenkin. Sitten vaan jaaritteli että onko tuo nyt niin vakavaa jos se kiukuttelee. Sitten taas minä olin se syntipukki joka ei päästä poikaansa perheensä luo. Mulle on ihan sama vaikka mies sinne menisikin, mutta en anna pienen 2-vuotiaan tyttöni lähteä tuollaiselle matkalle kun selvästi se ei sitä jaksa kun alkaa hirveä huuto, jos pitää autoon mennä. Asuimme vuoden mieheni kotipaikkakunnalla pari vuotta sitten, mutta siitä ei tullut mitään kun appivanhempani eivät ole koskaan hyväksyneet minua. Anoppi on vittuillut ihan suoraan ja paasannut vaikka mitä. Sain jopa yhdeltä naiselta viestin että sun anoppisi puhuu pahaa sinusta äidilleni eikä hyväksy sinua. Muutimme kotipaikkakunnalleni ja välimme rauhoittuivat. Mutta sitten alkoi tämä jatkuva painostaminen, milloin tullaan niille. Käymme siellä 2-4 kertaa vuodessa ja paljon enenmmän mitä minä kävin kotonani kun asuin siellä. Miehelläni on raskas työ ja muutenkin ajaa päivässä kamalasti ja silti pitäisi heti sinne lähteä ajamaan kun loma alkaa. Siltikin vaikka mieheni kerran nukahti rattiin ja ajoi kolarin, mutta selvisi onneksi vähillä vauroilla. Surettaa kun kaikki pyhät menee tälläiseksi.. Ei ole helppoa kun kummatkin vanhemmat haluuaa meidät sinne ja kun jollekin kumartaa, jollekin pyllistää. Varmaan saataisi tyttö viedä vaikka keuhkokuumeessa 200 kilsan päähän että he ovat onnellisia. Kumma kun eivät jaksa muutamaa päivää oottaa.