Anoppi ei halua lapsenlapsia

[Ihmettelevä]

Minulla on hankala anoppi, yli 70 v, jolla on vain yksi lapsi, ei juurikaan muita tuttuja, eikä mitään sisältöä, harrastuksia ym omassa elämässään. Hän ilmoitti jo meidän häidemme jälkeen, että se oli hänelle surun päivä, eikä hänellä ollut mitään syytä hymyillä häissä. Hän myös kertoi, että mieheni isä itki katkerasti häiden jälkeen. Hän kommentoi jatkuvasti negatiiviseen sävyyn luonnettani ja syyttää minua siitä, että hänen poikansa aika menee minun kanssani liikaa ja pojalla jää liian vähän aikaa hänelle.

Viikonloppuna tuli puheeksi, että olemme yrittämässä lasta. Anoppi sanoi, että ei teidän kannata lasta hankkia, lastenhoito on raskasta jne jne. Totuus on, että lapsi veisi mieheltä vielä lisää aikaa pois itsekkäältä anopilta. Olen kyllä niin pahoittanut mieleni anoppiin monia kertoja ja tämä lapsiasia oli viimeinen niitti. Miten sairas on ihminen, joka ei halua lapsenlapsia ja että oma poika saa kokea vanhemmuuden onnen?? Ilmeisesti pojan pitäisi elää vanhana poikana vanhempiaan palvoen ja kuolla yksin.

Olen yrittänyt ajatella, että anoppi on vähän tyhmä ja hänellä on huonot sosiaaliset taidot vähäisten ihmiskontaktien vuoksi, mutta silti loukkaa ja tuntuu pahalta. Mieheni isä on taas niin hiljainen, ettei juurikaan saa suutansa auki. Mitä neuvoksi??

 

[sghah]

Miehesi isä itki häidesi aikaan varmaan sen takia, että hän joutuu nyt olemaan enemmän vaimonsa kanssa, kun pojan aika ei riitä.

 

[darleng]

Mitäkö neuvoksi? Ette tee lapsia sillä hyvä!
Tää alotus on täysi provo joltain kenellä itsellään ei ole elämää.

 

[Oletuksia......]

Viesteistäsi päätellen appiukkosi on ollut selvästi anoppisi sanavallan alla. Ja nyt anoppisi jatkaa sitä samaa määräilevää/arvostelevaa käyttäytymistään teitäkin kohtaan.
Hänelle pitää sanoa suoraan että teillä on ihan oma elämä, ohjeita ei tarvita.

Ilmeisesti anoppisi myös pelkää että lapset tuovat hänellekin lisätöitä ja elämää hänen omaan elämäänsä. Tuntee ilmeisesti ettei siinä tapauksessa pystykkään pitämään määräilevää asennetta muita kohtaan, vaan menettää moponsa hallinnan.

 

[entä]

Mieheni isä on taas niin hiljainen, ettei juurikaan saa suutansa auki.

Mitä mieltä miehesi on tuosta kaikesta?

 

[Hurraa hurraa]

Sano anopille, että meidän lasten teko ei kuulu sinulle. Sinä et päätä siitä (eikä luonnolisestikaan muista asioista). Lienette kohta nelikymppisiä kun on noin vanha anoppi?

En olisi moisen anopin kanssa missään tekemisissä. Ei ihan terveeltä vaikuta. Loukkauksia ei tarvitse sietää.

Käykööt ukkosi yksin äidillänsä kylässä.

Onko miehesi täysin sinun puolellasi? . Miehesi pitää puolustaa sinua anoppia vastaan.

 

[ap]

Mitäkö neuvoksi? Ette tee lapsia sillä hyvä!
Tää alotus on täysi provo joltain kenellä itsellään ei ole elämää.

Voi voi kun olisikin provo.
Suhteemme aluksi mieheni vietti lähes joka vkl vanhemmillaan, kun äitinsä niin vaati. Eipä sitäkään kukaan ystäväni uskonut, vaan kaikki olettivat, että miehelläni on toinen nainen. Ei kait kukaan voi uskoakaan, että tuollaisia on olemassa!! Mutta kun valitettavasti on! Nyt mieheni on vähentänyt käyntejä vaatimuksestani ja siitähän anoppi kantaa kaunaa minulle.

Lähinnä kiinnostaisi tietää, miten tuollaisen anopin kanssa pärjää. Meidän lastenhankintaa hän ei todellakaan pysty estämään, ellei sitten syötä pojalleen jotain hedelmällisyyttä tuhoavia aineita!!

Kyllä miehenikin pahoitti mielensä äitinsä sanoista ja aikoo kyllä puhua äidilleen. On jo aiemminkin puhunut, mutta ei tunnu auttavan.

 

[sdnjsj]

Voi voi kun olisikin provo.
Suhteemme aluksi mieheni vietti lähes joka vkl vanhemmillaan, kun äitinsä niin vaati. Eipä sitäkään kukaan ystäväni uskonut, vaan kaikki olettivat, että miehelläni on toinen nainen. Ei kait kukaan voi uskoakaan, että tuollaisia on olemassa!! Mutta kun valitettavasti on! Nyt mieheni on vähentänyt käyntejä vaatimuksestani ja siitähän anoppi kantaa kaunaa minulle.



Millä oikeudella sinä katsoit, että voit vaatia miestäsi vähentämään käyntejään omien vanhempiensa luona? Haluatko miehen tossun alle ja määrätä ketä hän saa tavata ja milloin?
Otit itse miehen, joka on tekemisissä vanhempiensa kanssa tiiviisti, hyväksy se äläkä yritä muuttaa toista.

 

[mie?]

Älä usko muutokseen, veri on vettä sakeampaa ja miehesi on äitinsä talutusnuorassa.
Jos hän vielä tavatessannekin vietti viikonloput vanhempiensa luona kiltisti, on jäänyt joku vaihe kasvussa väliin. Nimittäin se itsenäistyminen ja aikuiseksi kasvaminen.

Anopillasi on yksi lapsi ja hän on kokenut senkin hoitamisen ja kasvattamisen raskaaksi. Ihme muija, ei kovin äidillinen, mutta ripustautuu kuitenkin tähän yhteen hysteerisesti. Ja miehesi ei ole sen parempi. Hän olisi jo aikaa sitten näyttänyt äidilleen närhen munat, jos hänestä siihen olisi. Lupauksen keskustelusta äidin kanssa voit unohtaa, sitä ei tule. Tai saattaa tulla, mutta se aiheuttaa niin suurta syyllisyyttä miehessä, että hän on entistä enemmän äitinsä pauloissa.

Unohda koko suku ja etsi täysijärkinen ja itsenäinen mies.

 

[mammanpojat]

Millä oikeudella sinä katsoit, että voit vaatia miestäsi vähentämään käyntejään omien vanhempiensa luona? Haluatko miehen tossun alle ja määrätä ketä hän saa tavata ja milloin?

Jos mies todellakin vietti melkein _joka_viikonlopun_ äitinsä helmoissa, niin minäkin vähän ihmettelisin. Kyllä mä aikuiselta mieheltä odottaisin, että ei nyt ainakaan äitinsä tossun alla enää olisi.
Tosin tuon tyyppisen miehen kanssa tullee ongelmia joka tapauksessa, kun on kerran tossun alla tottunut elämään, niin sinne se tuppaa sujahtamaan puoliväkisin vaikka vaimo kuinka yrittäisi kannustaa itsenäisemmäksi.
Nimim. Kokemusta on, exän kanssa (ja siksi onkin exä)

 

[jassoo]

Voi voi kun olisikin provo.
Suhteemme aluksi mieheni vietti lähes joka vkl vanhemmillaan, kun äitinsä niin vaati. Eipä sitäkään kukaan ystäväni uskonut, vaan kaikki olettivat, että miehelläni on toinen nainen. Ei kait kukaan voi uskoakaan, että tuollaisia on olemassa!! Mutta kun valitettavasti on! Nyt mieheni on vähentänyt käyntejä vaatimuksestani ja siitähän anoppi kantaa kaunaa minulle.



Millä oikeudella sinä katsoit, että voit vaatia miestäsi vähentämään käyntejään omien vanhempiensa luona? Haluatko miehen tossun alle ja määrätä ketä hän saa tavata ja milloin?
Otit itse miehen, joka on tekemisissä vanhempiensa kanssa tiiviisti, hyväksy se äläkä yritä muuttaa toista.

Jaa, eikös aikuisen miehen pitäisi ruveta viettämään vapaa-aikaansa pääsääntöisesti oman vaimon eikä äidin kanssa? Ja nuorena vapaa-aika pitäis viettää enemmän kavereiden kun äitimamman kanssa?? Ja sit kun lapsia tulee, niin eikö pienet lapset tarvi isäänsä enemmän kuin itsekäs äitimamma??

 

[ihmetys]

Voi voi kun olisikin provo.
Suhteemme aluksi mieheni vietti lähes joka vkl vanhemmillaan, kun äitinsä niin vaati. Eipä sitäkään kukaan ystäväni uskonut, vaan kaikki olettivat, että miehelläni on toinen nainen. Ei kait kukaan voi uskoakaan, että tuollaisia on olemassa!! Mutta kun valitettavasti on! Nyt mieheni on vähentänyt käyntejä vaatimuksestani ja siitähän anoppi kantaa kaunaa minulle.



Millä oikeudella sinä katsoit, että voit vaatia miestäsi vähentämään käyntejään omien vanhempiensa luona? Haluatko miehen tossun alle ja määrätä ketä hän saa tavata ja milloin?
Otit itse miehen, joka on tekemisissä vanhempiensa kanssa tiiviisti, hyväksy se äläkä yritä muuttaa toista.

Mun mielestä kyllä "on tiiviisti tekemisissä" on vähän eri asia kuin se, että on äidin tossun alla. Tuskin mies edes kävisi äidin luona noin usein ellei äiti vaatisi. Jos saan arvata, niin mies ei ole edes miettinyt, kuinka usein haluaisi äitiään tavata nyt kun on joutunut tähän taistelun välikappaleeksi.

 

[hmph]

Oletko se sama, joka taannoin avasi tämän ketjun http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ih...tii-jatkuvasti-poikansa-kylailyja-ja-itsekas/ ?

Ei tilanne muutu, vaikka miten monta avausta keskustelupalstalle laatisi, jollet sinä tai miehesi konkreettisesti tee jotain.

 

[*Siri*]

Ongelma ei ole anoppisi, vaan miehesi.
Hän se juoksee anopin pillin mukaan, hän jättää sinut yksin viikonlopuiksi,
hän ei osaa rakastaa sinua niin kuin vaimoa rakastetaan.

Sinun vaihtoehtosi on sietää tai lähteä. Mihinkään terapiaan tuskin
miestäsi saat, heillehän tämä elämäntapa on ainoa oikea.

 

[läps läps]

Siri kiteytti täysin ongelman ytimen. Se on ilman muuta sun miehesi.

Jos poika pomppii vielä avioon mentyääkin äitinsä pillin mukaan (eikä siis sun) niin kyllä silloin on miehessä jotain pahemman laatuista vikaa.

Itse en tollasta mammanpoikaa olisi miehekseni koskaan edes ottanut.
Mun mielestä miehen pitää kyetä ensin elämään itsekseen ilman äitiään joku vuosi ennenkuin parisuhteeseen edes pysyvään parisuhteeseen ryhtyy. Pitää osata tehdä kotityöt, pyykinpesut ja ruuanlaitot ihan itse. Ostaa omat vaatteet, hoitaa raha-asiansa ja työnsäkin ilman äidin tai kenenkään muun apua.

Mutta sehän on aivan eri asia se mikä mulle kelpaa.

 

[djsj yt]

Ongelma ei ole anoppi eikä mies. Ongelma on se, että kun alunperin alkaa seurustelemaan kannattaa miettiä rakastaako tätä miestä tälläisenään, vai pitääkö miestä alkaa muovaamaan mieleisekseen.
On jokaisen aikuisenoma asia kuinka usein tapaa vanhempiaan. Kumppaneiden ei tule tähän puuttua. Mies on vapaasta halustaan siellä missä haluaakin olla ja misssä on tottunut olemaan, ellei kumppani ala muuta vaatimaan. Vaatimukset eivät ole tasa-arvoisen parisuhteen perusta. Tasa-arvoisessa parisuhtessa molemmilla onvapaus lähteä, jäädä ja viettää aikaansa missä itse haluaa. Ap. voi valita lähteekö miehen mukaan anoppilaan vai viettääkö silloin aikaa jossain muualla.

Lapsia tähän suhteeseen kun alkaa suunnittelemaan pitää miettiä jaksaako tällä nykyisellä systeemillä olla lapsen kanssa paljon yksin/vaihtoehtoisesti kuljettaa lasta anoppilassa tai antaa miehen mennä lapsen kanssa anoppilaan viikonlopuiksi. Elleivät molemmat tulevat vanhemmat ilman vaatimuksia halua viettää aikaa enemmän toistensa ja lapsen kanssa, se ei toimi.

 

[läps läps]

joo tosiaan kyllä se apn omista odotuksista tuo ongelma lähtee.
Mies ei ole alkuunkaan sellainen minkälaiseksi hänet olet ajatellut.
Roikkuu äitiinsä napanuorassa yhäkin kiinni.

Kuten sanottu, itse en tollasta tahdotonta tossukkaa olisi miehekseni edes kelpuuttanut.

Se on selvää ettei anoppi enää muutu, ainakaan lempeämpään suuntaan.
Joten ap, mietipä haluatko anopin elinajan olla toisella sijalla miehesi prioriteeteissa.

Jos tuo asia noin paljon vaikuttaa jo nyt, mietipä miten se vaikuttaa perhe-elämäänne sitten kun on muksuja. Näet se ilkeä mummu ei ole kovinkaan mukavaa seuraa pienille lapsille.

 

[vapaa tahto???]

Ongelma ei ole anoppi eikä mies. Ongelma on se, että kun alunperin alkaa seurustelemaan kannattaa miettiä rakastaako tätä miestä tälläisenään, vai pitääkö miestä alkaa muovaamaan mieleisekseen.
On jokaisen aikuisenoma asia kuinka usein tapaa vanhempiaan. Kumppaneiden ei tule tähän puuttua. Mies on vapaasta halustaan siellä missä haluaakin olla ja misssä on tottunut olemaan, ellei kumppani ala muuta vaatimaan. Vaatimukset eivät ole tasa-arvoisen parisuhteen perusta. Tasa-arvoisessa parisuhtessa molemmilla onvapaus lähteä, jäädä ja viettää aikaansa missä itse haluaa. Ap. voi valita lähteekö miehen mukaan anoppilaan vai viettääkö silloin aikaa jossain muualla.



Kyse onkin siitä, onko mies äidillään vapaasta tahdostaan, vai äitinsä syyllistämisen ja vaatimusten vuoksi?? Ei ole tasa-arvoinen suhde, jos anoppi haluaa olla pojalleen nro 1 elämässä ja miniän pitää ottaa rippeet. Ne on nämä narsistiäidit, jotka haluaa kasvattaa pojistaan peräkammarin poikia, joiden pitäis asua äidillään ja hoitaa äitinsä asioita, pitää seuraa jne. Oma elämä peräkammarin pojilla saa alkaa vasta äidin kuoltua. Tällaisia surullisia tapauksia olen kylillä paljon nähnyt ja se on väärin. Raamatussakin sanotaan, että mies jättäköön isänsä ja äitinsä ja liittykööt vaimoonsa, hyvä viisaus, vaikkei uskonnollinen olisikaan.

 

[järki käteen]

Siis höpö höpö, sanon kaikille näille, joiden mielestä miehen pitää saada elää sellaista elämää, johon on tottunut tms. HÖPÖ HÖPÖ. Aikuisen, naimisissa olevan miehen pitää keskittyä ensisijaisesti OMAAN perheeseensä, eli omaan vaimoon ja lapsiin. Lapsuudenkoti pitää osata jättää taakse. Totta kai vanhempien luona pitää vierailla ja monilla on hankalat, takertuvat vanhemmat, mutta aikuisen ihmisen on oltava niin itsenäinen, että hän itse tajuaa että on kohtuutonta vaatia häntä vierailulle joka ikinen viikonloppu.

Tietenkin olisi ollut fiksuinta puuttua tähän käytökseen jo ennen naimisiin menoa, mutta jälkiviisaus ei nyt auta. Jos mies ei ole osannut itsenäistyä ennen naimisiin menoa, nyt on korkea aika tehdä se.

Lasten hankintaan anopilla ei ole yhtään mitään sanomista. Se on 100% sinun ja miehesi asia.
(Tosin kannattaa ehkä lykätä lasten hankintaa kunnes olet varma, että avioliittonne on sellainen, jossa haluat olla loppuelämäsi - tarkoitan, että vaadi miestäsi itsenäistymään äidistään ensin, ja katso, miten hän siinä suoriutuu... jos ei onnistu ja elämänne jatkuu ennallaan kiistaisena, kannattaa ehkä vielä harkita yhteisen elämän jatkamista...)

 

[nojaaa]

Onhan toi anoppi jo aika vanha. Ei se anoppi jaksa kuunnella kitiseviä lapsia. Kunto sillä heikkenee vuosien myötä. En itsekään ole käynyt anopilla ainakaan 10 vuoteen. Mieheni käy pari kertaa kuussa äitiään katsomassa, välillä on lapset mukana, mut ei se yöksi oo jääny koskaan. Mulla on etäiset välit, muttei ollenkaan vihamieliset anoppiin.

 

[werhehqe]

Verrataanpa: Miehellä on lapsi edellisestä liitosta. Uusiovaimo ei halua että mies viettää aikaansa lapsensa kanssa, koska hän haluaa että mies viettää aikaansa ja kaikki viikonloput vain hänen kanssaan. Oikeinko? Entäs jos mise haluaa vapaasta tahdostaan olla lapsensa kanssa? Yleensä uusiovaimo haluaa muuttaa miehen mielipidettä ja muovata tätä niin, että hänelle itselleen jää enemmän aikaa.

 

[tamar]

Verrataanpa: Miehellä on lapsi edellisestä liitosta. Uusiovaimo ei halua että mies viettää aikaansa lapsensa kanssa, koska hän haluaa että mies viettää aikaansa ja kaikki viikonloput vain hänen kanssaan. Oikeinko? Entäs jos mise haluaa vapaasta tahdostaan olla lapsensa kanssa? Yleensä uusiovaimo haluaa muuttaa miehen mielipidettä ja muovata tätä niin, että hänelle itselleen jää enemmän aikaa.

Aika hauska ja paljastava vertaus - verrata miehen äitiä lapseen. Lapsellinenhan äiti on, kehittymätön, vaikka iältään aikuinen ihminen. Ei ole mikään pakko tanssia äitilapsen pillin mukaan, ei ap:n eikä hänen miehensä.

Tavallaan ap:n mies on kyllä yrittänyt itsenäistyä, hänhän on muuttanut vaimonsa kanssa satojen kilometrien päähän äidistä. Mutta ei se pelkkä maantieteellinen välimatka yksin riitä.

 

[asioilla on puolensa]

Aika hauska ja paljastava vertaus - verrata miehen äitiä lapseen. Lapsellinenhan äiti on, kehittymätön, vaikka iältään aikuinen ihminen. Ei ole mikään pakko tanssia äitilapsen pillin mukaan, ei ap:n eikä hänen miehensä.

Tavallaan ap:n mies on kyllä yrittänyt itsenäistyä, hänhän on muuttanut vaimonsa kanssa satojen kilometrien päähän äidistä. Mutta ei se pelkkä maantieteellinen välimatka yksin riitä.

Huom. Vertaus on miehen äitiin ja miehen lapseen. (ei yhteiseen). Tuskin ap. pahastuisi jos miehensä auttelisi paljon hänen vanhaa äitiään.

 

[Kummaksuva]

Hei! Olen 40v. nainen ja ollut mieheni kanssa 23vuotta.

Anoppi ei ole ollut koskaan ollut varsinaisesti hankala, mutta nyt tilanne on toinen! Haluaisin lapsia, mutta mieheni on arka ja haluaa yhä käyttää aina kortsua. Anoppi sanoo toivovansa lapsenlapsia, mutta ilmaisee, että pelkää, että poikansa joutuu kärsimään siitä, että lapset on tehty väärän naisen kanssa.

En tiedä mitä anoppi oikeasti ajattelee ja pelkään, että meidän välinen ystävyys ei kestä, mikäli tuo on se totuus! Mieheni ei uskalla tehdä lapsia, koska pelkää tehneensä väärän ratkaisun.

Ikää on mulla jo 40v, eikä tässä ole aikaa hukattavaksi, sillä haluan lapsia.
Pliis, help! Kommentteja.

Minulla on hankala anoppi, yli 70 v, jolla on vain yksi lapsi, ei juurikaan muita tuttuja, eikä mitään sisältöä, harrastuksia ym omassa elämässään. Hän ilmoitti jo meidän häidemme jälkeen, että se oli hänelle surun päivä, eikä hänellä ollut mitään syytä hymyillä häissä. Hän myös kertoi, että mieheni isä itki katkerasti häiden jälkeen. Hän kommentoi jatkuvasti negatiiviseen sävyyn luonnettani ja syyttää minua siitä, että hänen poikansa aika menee minun kanssani liikaa ja pojalla jää liian vähän aikaa hänelle.

Viikonloppuna tuli puheeksi, että olemme yrittämässä lasta. Anoppi sanoi, että ei teidän kannata lasta hankkia, lastenhoito on raskasta jne jne. Totuus on, että lapsi veisi mieheltä vielä lisää aikaa pois itsekkäältä anopilta. Olen kyllä niin pahoittanut mieleni anoppiin monia kertoja ja tämä lapsiasia oli viimeinen niitti. Miten sairas on ihminen, joka ei halua lapsenlapsia ja että oma poika saa kokea vanhemmuuden onnen?? Ilmeisesti pojan pitäisi elää vanhana poikana vanhempiaan palvoen ja kuolla yksin.

Olen yrittänyt ajatella, että anoppi on vähän tyhmä ja hänellä on huonot sosiaaliset taidot vähäisten ihmiskontaktien vuoksi, mutta silti loukkaa ja tuntuu pahalta. Mieheni isä on taas niin hiljainen, ettei juurikaan saa suutansa auki. Mitä neuvoksi??

 

[anna]

Hei! Olen 40v. nainen ja ollut mieheni kanssa 23vuotta.

Anoppi ei ole ollut koskaan ollut varsinaisesti hankala, mutta nyt tilanne on toinen! Haluaisin lapsia, mutta mieheni on arka ja haluaa yhä käyttää aina kortsua. Anoppi sanoo toivovansa lapsenlapsia, mutta ilmaisee, että pelkää, että poikansa joutuu kärsimään siitä, että lapset on tehty väärän naisen kanssa.

En tiedä mitä anoppi oikeasti ajattelee ja pelkään, että meidän välinen ystävyys ei kestä, mikäli tuo on se totuus! Mieheni ei uskalla tehdä lapsia, koska pelkää tehneensä väärän ratkaisun.

Ikää on mulla jo 40v, eikä tässä ole aikaa hukattavaksi, sillä haluan lapsia.
Pliis, help! Kommentteja.

Ensinnäkin, miksi pelkäät ystävyyden kärsivän sellaiseen anoppiin, jonka mielestä sinä olet "väärä nainen" hänen pojalleen? Mitä väliä sellaisella ystävyydellä edes on?

Minua vähän ihmetyttää, miten olet odottanut tuon lastenhankinnan kanssa näin kauan. Jos olette olleet yhdessä 23 vuotta, niin eikö siinä ajassa lastenhankinnastakin olisi pitänyt jo tehdä selvä päätös puoleen tai toiseen? Kai te olette puhuneet asiasta aikaisemminkin? Ja jos miehesi asenne on jatkuvasti ollut sama, niin eikö sinun olisi kannattanut vaatia häneltä selvää kannanottoa jo paljon aikaisemmin? Nelikymppisenä alkaa todellakin olla ne viimeiset hetket lastenhankinnalle, eikä sellaista päätöstä pitäisi tehdä "nyt nopeasti ennen kuin aika loppuu" - asenteella, vaan harkita tarkkaan ja ajan kanssa. Miehesi selvästi epäröi - tai ei halua ollenkaan - eikä sellaisen kanssa kannata lasta tehdä, koska siinä saattaa hyvin käydä niin, että lopulta päädyt yksin lapsesi kanssa.

Ikävä sanoa, mutta minusta hieman tuntuu siltä, että olet hukannut mahdollisuutesi tuhlatessasi näin paljon aikaa.