S
sinisiiseli
Vieras
Miksi ihmeessä en jo ole tottunut 9 vuoden perusteella, että anopilla on tapana arvostella suoraan (ja usein ilkeästi) toisia ja toisten tapoja, vaatteita, sisustusta jne. Millä sitä osaisi olla välittämättä ja pistää toisesta korvasta ulos samantien.
Kävi taas täällä ja kommentteja tuli: "Ai kauhee ku ruma taulu, miten olette voineet pistää tuollaisen seinälle", "Voi kun teillä on tummat ja rumat verhot" jne. En todellakaan sisusta ketään muuta kuin itseäni (ja perhettäni joka ei sisustuksesta niinkään piittaa) varten, enkä todellakaan aio tehdä muutoksia kenenkään mielipiteen perusteella. Tykkään, että kotona on viihtyisää, enkä todellakaan osta mitä vain sattuu suurinpiirtein löytymään kaupasta. Vaan esim. noita anopin rumiksi kutumia verhoja hain monista nettikaupoista ja varmaankin valehtelematta kiersin 20 eri verho ja kangaskauppaa läpi ennen kun löytyi mieluisaa kangasta josta verhot tehtiin. Myös huonekaluja valitessa on kulutettu aikaa sisustuslehtiä ja nettiä lukien sekä liikkeitä kierrellen ympäri eteläsuomea. Sama koskee melkein kaikkea mitä kodissamme on esillä. Tykkään, että on muutama harkittu taulu ja koriste-esine ja sitten tekstiileillä luon sitä tunnelmaa, ettei vaikutelma ole kolkko ja liian "steriili".
Anopilla taas koti on täysin päinvastainen eli makumme ovat täysin erilaiset. Hänellä onkaikki mahdolliset kortit ja paljon mieheni (32 v) ja hänen siskonsa piirustuksia lapsina tekemiä piirustuksia seinillä. Niitä ei ole siis kehystetty vaan isketty sinitarralla tai teipillä suoraan seinään. Lähes koko seinä eteisessä ja osa keittiöstä on vuorattu näillä kuvilla, olohuoneen kirjahylly on ahdettu täyteen saatuja tyypillisimpiä rihkama matkamuisto, keittiönpöytää koristaa aina vahakangas jota vaihtelee vuodenajan mukaan. Niin ja verhot ovat tietysti vuodenaikaan sopivat "standardimaittaiset" eli liian lyhyen näköiset minun makuuni.Muutenkin asunto pursuaa tiimari yms. rihkamaa niin, ettei tyhjää pintaa näy. Tästä syystä minulla on vielä vähemmän aihetta loukkaantua. Mutta en minäkään arvostele hänen sisustustaan tai mollaa jos hän esittelee uutta kukallista vahakangasta jonka on ostanut keittiön pöytäliinaksi vaikka se ei todellakaan ole minun makuuni.
Anopilla on siis kaksi (Anttila ja Hoppyhall) paikkaa josta ostaa kaikki verhot, matot, pöytäliinat yms. usein kehuukin kuinka kätevää on kun kaiken saa näistä kahdesta paikasta. Joskus kun olimme mieheni kanssa seurustelleet vasta vähän aikaa kysyi anoppi minua viettämään shoppailupäivää. Olin innoissani koska oman äitini kanssa välillä kierrellään jonkun vähän vieraamman alueen liikkeissä, pääasiassa huonekalu ja sisustusliikkeissä ja meillä on todella mukava päivä yhdessä. No tämä shoppailupäivä tarkoitti kotikaupungin Anttilaa ja sen jälkeen kahvilla käymistä kahvilassa. Anoppi oli ainakin onnellinen koska hehkutti onnistunutta shoppailupäiväämme vielä muutaman vuoden päästäkin, kun oli niin mukava reissu.
Mutta millä ihmeellä oppisin olemaan ärtymättä anopin kommenteista? Makuasioista kun ei voi kiistellä.
Kävi taas täällä ja kommentteja tuli: "Ai kauhee ku ruma taulu, miten olette voineet pistää tuollaisen seinälle", "Voi kun teillä on tummat ja rumat verhot" jne. En todellakaan sisusta ketään muuta kuin itseäni (ja perhettäni joka ei sisustuksesta niinkään piittaa) varten, enkä todellakaan aio tehdä muutoksia kenenkään mielipiteen perusteella. Tykkään, että kotona on viihtyisää, enkä todellakaan osta mitä vain sattuu suurinpiirtein löytymään kaupasta. Vaan esim. noita anopin rumiksi kutumia verhoja hain monista nettikaupoista ja varmaankin valehtelematta kiersin 20 eri verho ja kangaskauppaa läpi ennen kun löytyi mieluisaa kangasta josta verhot tehtiin. Myös huonekaluja valitessa on kulutettu aikaa sisustuslehtiä ja nettiä lukien sekä liikkeitä kierrellen ympäri eteläsuomea. Sama koskee melkein kaikkea mitä kodissamme on esillä. Tykkään, että on muutama harkittu taulu ja koriste-esine ja sitten tekstiileillä luon sitä tunnelmaa, ettei vaikutelma ole kolkko ja liian "steriili".
Anopilla taas koti on täysin päinvastainen eli makumme ovat täysin erilaiset. Hänellä onkaikki mahdolliset kortit ja paljon mieheni (32 v) ja hänen siskonsa piirustuksia lapsina tekemiä piirustuksia seinillä. Niitä ei ole siis kehystetty vaan isketty sinitarralla tai teipillä suoraan seinään. Lähes koko seinä eteisessä ja osa keittiöstä on vuorattu näillä kuvilla, olohuoneen kirjahylly on ahdettu täyteen saatuja tyypillisimpiä rihkama matkamuisto, keittiönpöytää koristaa aina vahakangas jota vaihtelee vuodenajan mukaan. Niin ja verhot ovat tietysti vuodenaikaan sopivat "standardimaittaiset" eli liian lyhyen näköiset minun makuuni.Muutenkin asunto pursuaa tiimari yms. rihkamaa niin, ettei tyhjää pintaa näy. Tästä syystä minulla on vielä vähemmän aihetta loukkaantua. Mutta en minäkään arvostele hänen sisustustaan tai mollaa jos hän esittelee uutta kukallista vahakangasta jonka on ostanut keittiön pöytäliinaksi vaikka se ei todellakaan ole minun makuuni.
Anopilla on siis kaksi (Anttila ja Hoppyhall) paikkaa josta ostaa kaikki verhot, matot, pöytäliinat yms. usein kehuukin kuinka kätevää on kun kaiken saa näistä kahdesta paikasta. Joskus kun olimme mieheni kanssa seurustelleet vasta vähän aikaa kysyi anoppi minua viettämään shoppailupäivää. Olin innoissani koska oman äitini kanssa välillä kierrellään jonkun vähän vieraamman alueen liikkeissä, pääasiassa huonekalu ja sisustusliikkeissä ja meillä on todella mukava päivä yhdessä. No tämä shoppailupäivä tarkoitti kotikaupungin Anttilaa ja sen jälkeen kahvilla käymistä kahvilassa. Anoppi oli ainakin onnellinen koska hehkutti onnistunutta shoppailupäiväämme vielä muutaman vuoden päästäkin, kun oli niin mukava reissu.
Mutta millä ihmeellä oppisin olemaan ärtymättä anopin kommenteista? Makuasioista kun ei voi kiistellä.
