Anoppi lähettää miehelleni jotain sydän-tekstareita???

[whatda..?]

Meinasi mennä aamukahvit väärään kurkkuun kun mies näytti tekstiviestiä jonka anoppi oli lähettänyt. Kertoi lyhyesti kuulumisiaan (mies ei ollut niitä kysynyt, siis muuten vaan kirjoitti) ja loppuun laittoi hymiön ja sydämiä.

Ei tässä muuten mitään, mutta anoppi on ollut mulle aina aika kylmäkiskoinen, epäempaattinen enkä selvästi ole ollut anopin mieleen.

 

[saahan sitä lapselleen]

Saahan sitä pitää yhteyttä lapseensa. Ehkä äidille tuli lastaan ikävä.

 

[Kvart över]

Miten se sinuun liittyy jos äiti lähettää pojalleen sydäntekstarin.?

 

["tii-"]

Tai väärä numero? Voisiko olla vaikka joku heila kuvioissa? ;D

Toki viesti oli miehellesi, ei sinulle. Tuskin hän kylmäkiskoinen on omalle pojalleen?

 

[a..p]

Miten se sinuun liittyy jos äiti lähettää pojalleen sydäntekstarin.?

No siten että esim. meidän kuulumiset koliikkivauvan kanssa ei ole juuri kiinnostanut, on lähinnä vähätellyt arjen rankkuutta ja ollut aika inhottava etenkin mulle. Sitten ihan pokkana laittaa jotain sydämiä 35v pojalleen.

Väitättekö, että teistä tuo ei olisi ällöttävää ?

 

[Keittiönoita]

Mä lähetin just eilen 25-vuotiaalle naimisissa olevalle tyttärelleni tekstarin, jossa oli sydän. En tajunnutkaan, että aikuisille lapsilleen ei saa enää moisia lähettää.

 

[Keittiönoita]

No siten että esim. meidän kuulumiset koliikkivauvan kanssa ei ole juuri kiinnostanut, on lähinnä vähätellyt arjen rankkuutta ja ollut aika inhottava etenkin mulle. Sitten ihan pokkana laittaa jotain sydämiä 35v pojalleen.

Väitättekö, että teistä tuo ei olisi ällöttävää ?

Mikä on se ikäraja, jossa aiot itse lakata lähettämästä mitään sydämiä tai hymiöitä omille lapsillesi?

 

[a...p]

Mä lähetin just eilen 25-vuotiaalle naimisissa olevalle tyttärelleni tekstarin, jossa oli sydän. En tajunnutkaan, että aikuisille lapsilleen ei saa enää moisia lähettää.

Ihan naurettavaa se on jos muuten on hänen perhettä kohtaan veemäinen ja puolisoa kohtaan ikävä. Että jos sellainen olet, niin joo, parempi kuule kun et esitä mitään rakkausmammelia.

 

[neil]

Ei tuossa ole mielestäni mitään ihmeellistä.

 

[a...p]

Mikä on se ikäraja, jossa aiot itse lakata lähettämästä mitään sydämiä tai hymiöitä omille lapsillesi?

Jos olen niin hirveä lehmä mitä anoppi on ollut minulle, niin lupaan, etten todellakaan alennu sydänviestien lähettelyyn aikuiselle pojalleni. Kyllä se rakkaus pitäisi näkyä siinäkin että YRITTÄÄ hyväksyä toisen puolison .

 

[Lari]

Mä lähetin just eilen 25-vuotiaalle naimisissa olevalle tyttärelleni tekstarin, jossa oli sydän. En tajunnutkaan, että aikuisille lapsilleen ei saa enää moisia lähettää.

No nyt tajuat, onneksi meillä on tämä kaksplus palsta mistä opimme kaikkea ihmeellistä ja jännää.

Minäkin olen oppinut vaikka mitä, tämä on suoranainen älykköjen kohtaamispaikka, lähes jokainen on ajatusten tonava.

 

["kyl"]

Kyllä mun 32v miehelle kans äiti laittaa joskus sydänviestejä, enkä näe siinä mitään ällöttävää, päin vastoin.Ihanaa että tunteita ilmaistaan ja tiedetään että ympärillä on välittäviä ihmisiä.

 

["äiti"]

Ei tuo minusta paha juttu ole. Mistä sulla on kinaa anoppisi kanssa?

 

[Mykkä kissa on mauton]

Nyt en oikein ymmärrä. Mitä ihmeellistä tossa nyt oikein on. Eihän se sinulle sitä tekstaria lähettänyt. Miksei äiti saa pojalleen lähettää tekstaria jossa sydämiä?
Ja ei, minusta siinä ei ole mitään ällöttävää.

 

[a...p]

[QUOTE="kyl";25770558]Kyllä mun 32v miehelle kans äiti laittaa joskus sydänviestejä, enkä näe siinä mitään ällöttävää, päin vastoin.Ihanaa että tunteita ilmaistaan ja tiedetään että ympärillä on välittäviä ihmisiä.[/QUOTE]

No onko se miehes äiti sua kohtaan inhottava?? Ja välinpitämätön lapsenlapsista?

Täällä on todella outoa porukkaa.

 

[Keittiönoita]

Ihan naurettavaa se on jos muuten on hänen perhettä kohtaan veemäinen ja puolisoa kohtaan ikävä. Että jos sellainen olet, niin joo, parempi kuule kun et esitä mitään rakkausmammelia.

No mä olen kuulemma maailman mukavin ja rennoin anoppi, mutta vaikken olisikaan, niin saa kai sitä omaa lastaan rakastaa loppuun asti? Olisi mun tyttärenikin voinut valita puolisokseen toisenlaisen ihmisen, mutta ei se mun rakkauttani tyttäreeni olisi millään tavalla vähentänyt.

 

[Lunatic]

tämä on suoranainen älykköjen kohtaamispaikka, lähes jokainen on ajatusten tonava.

 

[a...p]

[QUOTE="äiti";25770565]Ei tuo minusta paha juttu ole. Mistä sulla on kinaa anoppisi kanssa?[/QUOTE]

ei ole kinaa. On vaan alusta asti osoittanut ettei pidä minusta. arvostellut esim. sitä että mulla on ylipainoa, on moittinut tapaani olla lasten kanssa jne... apua ei ole tarjonnut koskaan.

 

[Lunatic]

ei ole kinaa. On vaan alusta asti osoittanut ettei pidä minusta. arvostellut esim. sitä että mulla on ylipainoa, on moittinut tapaani olla lasten kanssa jne... apua ei ole tarjonnut koskaan.

No ei se sulle niitä sydämiä kai lähettänytkään, joten missä se omituisuus piilee.

 

["äiti"]

En tule itse anoppini kanssa toimeen tai lähinnä sanoisinko, että hän ei minun No joo, on vähän hankalahko ihminen aikas monenkin mielestä. MUTTA en mää saa mitään kosseja jos pojalleen laittaa syrämmiä

 

["Leo"]

Se on juuri mukava puoli vanhemman rakkkaudessa lastaan kohtaan, että se kestää läpi elämän.

 

[no minä]

Se ettei anoppi tykkää sinusta, ei poista rakkautta poikaansa kohtaan.
Oletko koskaan katsonut peiliin ja miettinyt omaa käytöstäsi? Jos sydänviestin lähetys aiheuttaa sinussa ällötystä ja vitutusta, voisin uskoa ettet muutenkaan ole mikään ihastus käytökseltäsi.

 

[neil]

Meillä minun äitini voi lähettää miehelleni tekstarin jossa sydän, enkä näe siinäkään mitään ihmeellistä.

 

[zenn]

Tottakai lastansa saa ja pitääkin rakastaa. Sen ilmaiseminen on vain hyvä asia.

Toki äidin suhde poikaansa voi mennä vähän liian pitkälle ja halutaan pitää poika mamin pikku poikana, eikä siihen kuvioon sovi perhe, äitihän ei enää olisikaan poikansa ykkösnainen, vaan valta pitäisi luovuttaa.

Kukaan meistä ei tiedä mikä kuvio tässä on.

 

[Keittiönoita]

ei ole kinaa. On vaan alusta asti osoittanut ettei pidä minusta. arvostellut esim. sitä että mulla on ylipainoa, on moittinut tapaani olla lasten kanssa jne... apua ei ole tarjonnut koskaan.

Mä olen vasta viimeaikoina tajunnut, että joskus äitini on ollut oikeassa. Olen iloinen siitä, että hän ei hylännyt minua silloin, kun tein vääriä valintoja. Enhän mä niitä valintojani silloin tietenkään vääriksi tulkinnut, mutta jälkikäteen olen todennut, että - vaikka ihan sikana harmittikin - että äiti oli oikeassa.

Miehesi on sinut valinnut eikä anoppisi voi sille mitään. Silti anopillasi lienee oikeus rakastaa omaa poikaansa edelleenkin, vaikka hänen mielestään pojan valinta olisikin ollut väärä. Koita päästä sen yli, että et ole anopillesi ihanneminiä. Ei kaikkien tarvitsekaan olla.