Meillä toinen anoppi tahtoo syntyvälle pojalle nimeksi "Pertti" ja toinen taas "Mauri" (nimet siis muutettu, kumpikin perinteisiä suomalaisia pojannimiä". Pertti on "pakko" laittaa, koska se on miehen toinen nimi, miehen isän kutsumanimi, ja miehen isän isän nimi. "Mauri" taas on mun äitini mielestä niin IHANA nimi, että se täytyy sen takia laittaa.
Ja voin muuten vannoa, että mukulasta ei tule "Perttiä" eikä "Mauria". Itse inhoan ensimmäistä nimeä ja toista en laita ihan siksi, että siitä on täytynyt tehdä niin suuri numero. Etenkin kun olen äidilleni purkanut sitä, kuinka ahdistavaa on kun mieheni äiti tyrkyttää joka tapaamisella sitä "Perttiä". Niin tarvitsee sitten äidinkin alkaa tyrkyttämään omaa ehdotustaan.
Äidille sanoin jo ihan suoraan päin naamaa, että mukulasta ei tule kumpaakaan ja että mä osaan ihan itse mieheni kanssa päättää lapseni nimen, kiitos vaan. Hieman otti itseensä, mutta ihan sama mulle. Anopille taas mies on sanonut, että "Pertti" jää nyt käyttämättä ja piste. Arvatkaa onko nimien tuputtaminen loppunut siihen? Eipä niin, ei.
