Anoppi..

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja moekoe
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

moekoe

Aktiivinen jäsen
27.09.2011
4 182
0
36
Sanoi, että tietää tarkalleen miltä musta tuntuu. Kun valittelin sille väsymystä, kun vauvan kans pieniä nukahtamisongelmia.

Sanoi, että juu, hyvin muistaa nuo ajat, kun omat lapsensa olivat pieniä. Ne vaan nukkui ja nukkui ja nukkui ja hän ei keksinyt mitään tekemistä. Tylsistyi vallan. Luki itselleen ensin korkeamman tutkinnon ja sitten kokonaan toisen ammatin ja silti oli tylsää ja kaikki paikat siivottu moneen otteeseen. Kun lapset nukkui.

Kiitti. Helpotti. :xmas:
 
Minä kerran valittelin anopille, kun on niin kovin vaikea liikkua kolmen alle kolmivuotiaan kanssa, kun kaksostenrattaat on rikki ja mies autolla töissä. Anoppi totesi siihen, että turhaan valitan, kun hän on talvipakkasessa neljän pienen kanssa liikkunut, ei ollut kaksostenrattaita ja katuvalojakaan ei ollut ja hyvin hän pärjäsi. Viimeksi kun tarkistin anopin lapset olivat syntyneet vuosina 1977, 1981, 1986 ja 1989. Meinasin sanoa, että ei ole ihan sama asia ja ehkä huolestuttavampaa olisi, jos se nuo isommatkin lapset tarvitsevat kantamista vai kenet olisi sinne kaksostenrattaisiin tunkenut, mutta pidin suuni kiinni.
 
Olen nyt rv 40 ja 2 v. uhmaikäinen vaipoissa oleva erityislapsi, joten on ollut ihan fyysisesti aika rankkaa viime viikot.
Tähän anoppi totesi, että tietää kyllä mitä joudun kokemaan, kun hänelläkin on ollut kaksi pientä lasta yhtä aikaa... Hänen esikoinen oli 6-vuotta, kun toinen syntyi.. Eikö sen ikäisestä lapsesta ole enemminkin apua vauvan leikittämisessä yms., ei tarvitse nostaa, vaipattaa, pukea, syöttää jne. kahta yhtäaikaa.
Hieman ärsytti minuakin.
 
No just. Jos anopeilta kysytään, niin nehän on yleensä niitä jotka ovat hoitaneet liudan lapsia ihan itse koskaan keneltäkään apua pyytämättä.
Synnytettykin on ihan yksin saunassa, siinä viidensadan limpun leipomisen ja 10 mansikin lypsämisen välillä. Sen jälkeen on haettu vauvan pesua varten kaivosta vettä 10 kilometrin päästä, 25 asteen pakkasessa, pelkät virsut jalassa
ja sekä meno- että tulomatka on ollut ylämäkeä .
 
Meillä anoppi on esikoisen syntymästä asti vinkunut toista lastenlasta. "Tehkää toinen, tehkää toinen"... Siihen oon vastannut, että niitä tehdään tasan sen verran, kun itse jaksetaan hoitaa ja oma jaksamiseni oli vauva-aikana toooosi tiukilla.

Siihen anoppi jaksaa muistuttaa, että ei hänellä vaan ollut ongelmaa, kun 1,5 vuoden ikäerolla mieheni ja siskonsa teki.. Jätti vaan mainitsematta, että oli arki niinkin helppoa, että siinä ehti juopotellakin pitkin raskauksia, jättää lapset 7-vuotiaan isoveljen vastuulle ja kadota itse viikonkin ryyppyreissulle.

Terveys meni anopilla ja nykyään on katkokävelevä katkera ihmisraunio..

Esikoinen nyt 3,5-vuotias, koskaan ei olla mitään apua anopilta saatu (eikä olisi huolittukaan, kun ihminen ei voi kantaa vastuuta edes itsestään) ja nyt toinen lapsi sitten tulossa. Jos pienellä ikäerolla olisin lapset hankkinut, niin ehkäpä se elämä olisi ollut sitten tosiaan huppelissa hauskempaa.. :)
 
Anoppi: Kai te sitten tulette meille jouluksi.

Minä: En usko, Timolla on töitä joulunakin. Pukki tulee jo aikaisemmin, että ehditään viettää yhteistä joulua ennen kuin hän lähtee töihin. Mutta te olette tosi tervetulleita meille, lapsetkin tykkäisivät kovasti.

Anoppi: Ei kai sitä nyt jouluna minnekään kotoa lähdetä!

...?
 
Appivanhempien mielestä meiltä heille on "pikkumatka". Heiltä meille on sitä vastoin pitkä ja hankala tulla.

Samaten heidän, terveet vasta eläköityneet ihmiset, on erittäin hankalaa lähteä noin vain vierailemaan, omalla autolla. Kahden vuorotyöläisen, joilla on koira, on sitä vastoin ihan helppoa ottaa kolme lastaan ja ajella nauttimaan anoppilan pöydän antimista. Nojoo, olen miettinyt, että helpommalla pääsisin vaikka joutuisin kotioloissa laittamani ruuan valmistamaan teurastetaan myöten...
 
[QUOTE="Vieraana";29244491]Anoppi: Kai te sitten tulette meille jouluksi.

Minä: En usko, Timolla on töitä joulunakin. Pukki tulee jo aikaisemmin, että ehditään viettää yhteistä joulua ennen kuin hän lähtee töihin. Mutta te olette tosi tervetulleita meille, lapsetkin tykkäisivät kovasti.

Anoppi: Ei kai sitä nyt jouluna minnekään kotoa lähdetä!

...?[/QUOTE]

:laugh:
Repesin kyllä tälle.
Ja tottahan tämä. Lasten kanssa pitäisi lähteä kaikkine tavaroineen, mutta ei onnistu toiseen suuntaan. ;)
 
IHANIA!! :laugh:
Anoppini totesi äidistä joka oli hoitanut 4 lastaan 10 vuotta kotona.
Että kyllä niitä kaikenlaisiä "äitejä"on, pitää oikeen ihmetellä kuinka hylkää lapsensa (?) kun tämä äiti päätti lähteä jälleen työelämään mukaan....
 
:laugh:
Repesin kyllä tälle.
Ja tottahan tämä. Lasten kanssa pitäisi lähteä kaikkine tavaroineen, mutta ei onnistu toiseen suuntaan. ;)

Mä repesin myös. :D

Mutta tuo on ihan liiankin totta. Mulla on äitiini vähän alle 200 km välimatka. Ja jatkuvasti saa kuunnella valitusta kun en tosiaan joka kuukausi ehdi käymään. Vertaillaas vähän, äiti on pari päivää viikossa töissä, lemmikkinä yksi kissa, lapset teinejä. Mä olen töissä joka arkipäivä, toisinaan myös lauantait, lemmikkejä on kaksi kissaa ja kaksi koiraa, lapsia kaksi alakouluikäistä.
Äiti ei käy meillä edes joka vuosi, ei halua meidän koiria sinne ja sitten marmattaa kun me ei koko porukalla päästä usein tulemaan. :D "Ois kannattanut miettiä ennen kuin niitä koiria otti kun ei niitä tänne tuoda." Joo. Anteeksi äiti kun otin koiran joka ei mua haittaa mutta sua haittaa...
 
Toukokuu: Tervetuloa pojanpojan näytelmään, musiikkiesitykseen ja/tai futisotteluita katsomaan.
Ei me oikein ehditä...

Kesäkuu/heinäkuu: tulkaa katsomaan joku futisottelu, olisi oikein kiva.
Katsotaan nyt...ei me taideta ehtiä.

Syyskuu: Nyt olisi käsipalloturnaus, haluaisitteko tulla katsomaan?
Ei me nyt oikein, ei me tulla.

Lokakuu: Luovutimme ja ajattelimme että on turha kiusata pyynnöillä, annetaan olla ja kutsutaan vain syntymäpäiville kerran vuodessa. Silloin anoppi soittaa, juttelee niitä näitä ja haikailee sitten: Olisi se niin kiva joskus nähdä Eero pelaamassa.

...hetken hiljaisuus...

Sitten minä reippaasti: No, hänellä on nyt sekä käsipalloturnaus että jalkapallo-ottelut lähiaikoina, tervetuloa.
No, en oikein tiedä, ei me taideta...ei me nyt päästä.
 
Anoppi availee meidän kaappeja (katselee ja silmäilee ihan vaan huvikseen). Mä täysin rauhallisella äänellä:-toi seuraava on mun henkilökohtanen kaappi, siel on työjuttui ja semmosii et sen voi jättää väliin
Anoppi:- herrajumala ku sitä raivostutaan pienestä. Mun poikani sentään asuu täällä!!
Mies:- noh, kahvit on valmiina
Anoppi:-ai sä yrität peitellä ku vaimos aloitti kiusallisen tilanteen (kukahan niitä kaappeja alko tutkimaan)...
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vasemman käen rukkanen;29244956:
Anoppi totesi kun kerroimme kolmannen olevan tulossa, että ei hän jaksa hoitaa niin montaa... Hmmm...kaksi aikaisempaakaan ei ollut ollut heillä hoidossa

Ehkä hän tarkoitti ettei jaksa ajatella niin monta...
Anopiksi tulo taitaa oikeuttaa uuteen logiikkaan, sellaiseen, jonka kohdalla miniät eivät ällistykseltään tiedä nauraako vai vetää herneen nenään.
 
  • Tykkää
Reactions: LaFemmeValkyria
"sinun täytyy ottaa se lapsi viereen nukkumaan, kuten minä teen, noin pieni tarvitsee vielä päiväunet, muuten voi tulla vaikka kiukku"
NO SHIT SHERLOCK! poika kohta 3v on isän poismuuton myötä mun kanssa ollessaan heittänyt päiväunet lekkeriksi, tänäänkin, joten nukahti sitten heti rattaisiin, kun mentiin kauppaan, annoin nukkua sellaset kolme varttia tossa ulkona ja herättelin ja kakara veti sellaset raivarit, etten ole ennen nähnyt! "muuten voi tula vaikka kiukku" poika ei IKINÄ kiukuttele mummolle ja papalle, nyt eronyhteydessä oli kerran purrut pappaa käteen ja siitä tehtiin ihan hirveä haloo, että mikä nyt on, kun noin yhtäkkiä tekee, kun on NIIN kitti lapsi.
vittu, kun tietäisivät tai uskoisivat tän arjen, mitä tää on, kun lapsi on vilkas ja NIIN jukuripää, kuten minäkin.
joo, ehkä sille tuli kiukku tossa pihalla, mitäs veikkaatte?
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
"sinun täytyy ottaa se lapsi viereen nukkumaan, kuten minä teen, noin pieni tarvitsee vielä päiväunet, muuten voi tulla vaikka kiukku"
NO SHIT SHERLOCK! poika kohta 3v on isän poismuuton myötä mun kanssa ollessaan heittänyt päiväunet lekkeriksi, tänäänkin, joten nukahti sitten heti rattaisiin, kun mentiin kauppaan, annoin nukkua sellaset kolme varttia tossa ulkona ja herättelin ja kakara veti sellaset raivarit, etten ole ennen nähnyt! "muuten voi tula vaikka kiukku" poika ei IKINÄ kiukuttele mummolle ja papalle, nyt eronyhteydessä oli kerran purrut pappaa käteen ja siitä tehtiin ihan hirveä haloo, että mikä nyt on, kun noin yhtäkkiä tekee, kun on NIIN kitti lapsi.
vittu, kun tietäisivät tai uskoisivat tän arjen, mitä tää on, kun lapsi on vilkas ja NIIN jukuripää, kuten minäkin.
joo, ehkä sille tuli kiukku tossa pihalla, mitäs veikkaatte?


Mun anoppini sanoi tyttärelleen, joka esikoinen kärsi koliikista, huuti siis 24/7 ja nuo hädissään tietysti käyttivät kaikki lääkärit ja kaikki (kuten kuuluu)... Anoppi sanoi, että ostakaa isompia vaatteita niin eivät kiristä mistään. :whistle:
 
Anoppi: Te ette ole pitkään aikaan olleet täällä, kai te nyt tuutte käymään.
Minä: No, se on nyt hieman hankalaa, kalenteri on ihan täynnä.
Anoppi: Yhdeksi yöksi edes, olisi niin kiva, kun tulisi lapsenlapsia käymään.
Minä: Me ei nyt millään ehditä, eikö Iina (miehen sisko) ehtisi käymään. (asuu noin 100 kilsaa lähempänä)
Anoppi: ei, eihän he voi, Iinallahan on töitä, eihän he mitenkään ehdi.

Niin, no, kun mekin ollaan niin kuin töissä...?
 
[QUOTE="Vieraana";29244575]Anoppi kävi kylässä tapanina ja sanoi (hyvin hämmästyneenä): Teillähän on jouluruokaa!

Luuli raukka varmaan, että istumme joulun pitsoja syöden:)[/QUOTE]

Mun oma äiti ihmettelee edelleen, että osaanko mä tosiaan laittaa ruokaa, eikä usko että teen esim. joululaatikot itse. Tämä siitä huolimatta, että olen kohta 20 vuotta onnistunut ruokkimaan itseni ja perheeni ja jouluisin koko suvun kenenkään kuolematta nälkään tai ruokamyrkytykseen - ja ai niin, kokin ammattikin tuli joskus muinoin hankittua, vaikka en päätynytkään alalle töihin. Silti äitini sanoo vähintään kerran kuussa, jos ruoanlaitto tulee puheeksi, että "jaa, mä luulin että te elätte pelkillä hampurilaisilla". Hänellä on joku pahanlaatuinen mental block tämän asian suhteen.
 
  • Tykkää
Reactions: moekoe
Mun oma äiti ihmettelee edelleen, että osaanko mä tosiaan laittaa ruokaa, eikä usko että teen esim. joululaatikot itse. Tämä siitä huolimatta, että olen kohta 20 vuotta onnistunut ruokkimaan itseni ja perheeni ja jouluisin koko suvun kenenkään kuolematta nälkään tai ruokamyrkytykseen - ja ai niin, kokin ammattikin tuli joskus muinoin hankittua, vaikka en päätynytkään alalle töihin. Silti äitini sanoo vähintään kerran kuussa, jos ruoanlaitto tulee puheeksi, että "jaa, mä luulin että te elätte pelkillä hampurilaisilla". Hänellä on joku pahanlaatuinen mental block tämän asian suhteen.

Olin keväällä ystävälleni makutuomarina, juhlamekkoa etsittiin. Tuli hänen anoppinsa vastaan ja hämmästyi, ai onko sulla rahaa ostaa TÄÄLTÄ kaupasta vaatteita :O Ihan perus Halosesta oli kyse.
 
Mun oma äiti ihmettelee edelleen, että osaanko mä tosiaan laittaa ruokaa, eikä usko että teen esim. joululaatikot itse. Tämä siitä huolimatta, että olen kohta 20 vuotta onnistunut ruokkimaan itseni ja perheeni ja jouluisin koko suvun kenenkään kuolematta nälkään tai ruokamyrkytykseen - ja ai niin, kokin ammattikin tuli joskus muinoin hankittua, vaikka en päätynytkään alalle töihin. Silti äitini sanoo vähintään kerran kuussa, jos ruoanlaitto tulee puheeksi, että "jaa, mä luulin että te elätte pelkillä hampurilaisilla". Hänellä on joku pahanlaatuinen mental block tämän asian suhteen.

Hampurilaiskokkilinja?

:D
 
Anoppi ruikutti ja ruikutti kylään. Ajeltiin sitten lasten kanssa pari tuntia sinne ja vietettiin aikaa.
Yllättäen appivanhemmat alkavat tehdä lähtöä, olivat luvanneet mennä jonnekin, mutta

"Kyllä te voitte täällä odottaa, voitte ottaa jääkaapista ruokaa"

Nojoo, kerrottiin mahdollisimman kohteliaasti, että me mennään kotiin ottamaan ruokaa jääkaapista :)
 

Yhteistyössä