Anoppi..

[m-mm]

Olin keväällä ystävälleni makutuomarina, juhlamekkoa etsittiin. Tuli hänen anoppinsa vastaan ja hämmästyi, ai onko sulla rahaa ostaa TÄÄLTÄ kaupasta vaatteita :O Ihan perus Halosesta oli kyse.

Mun anoppi aina ihmettelee, kun heidän kerrostaloonsa muuttaa joku nuorempi ihminen tai pariskunta, että miten noilla on varaa asua tässä talossa. Kyseessä on ihan tavallinen kerrostalo edullisella alueella, mutta anopin mielestä jokainen uusi asukas on huumediileri tms. hämärä rahaihminen.

 

[m-mm]

[QUOTE="Sipuli";29245085]Hampurilaiskokkilinja?

[/QUOTE]

Joku tällainen käsitys äitsykällä ilmeisesti on.

 

[moekoe]

Mun anoppi aina ihmettelee, kun heidän kerrostaloonsa muuttaa joku nuorempi ihminen tai pariskunta, että miten noilla on varaa asua tässä talossa. Kyseessä on ihan tavallinen kerrostalo edullisella alueella, mutta anopin mielestä jokainen uusi asukas on huumediileri tms. hämärä rahaihminen.

Toi on muuten yleistä. Tiedän montakin, jotka aina ihmettelee, että miten lapsiperheellä on varaa ostaa siitä ja tosta asunto. Eikä kyse ole kuin just ihan normeeleista perheasunnoista.

 

[Vieras6]

Toi on muuten yleistä. Tiedän montakin, jotka aina ihmettelee, että miten lapsiperheellä on varaa ostaa siitä ja tosta asunto. Eikä kyse ole kuin just ihan normeeleista perheasunnoista.

Minun mummini hämmästeli, että "talo ja autokin. Miten teillä on varaa? On se ihmeellistä, että pystytte hankkimaan vielä autonkin" En sitten raaskinut kertoa, että meillä on kaksi autoa - ja että ihan työtä tekemällä niihin on ollut varaa.

 

[Vasemman käen rukkanen]

Minun mummini hämmästeli, että "talo ja autokin. Miten teillä on varaa? On se ihmeellistä, että pystytte hankkimaan vielä autonkin" En sitten raaskinut kertoa, että meillä on kaksi autoa - ja että ihan työtä tekemällä niihin on ollut varaa.

Ennen ei ollut välttämätä varaa vaikka töissä kävikin

 

[Vieras6]

Ennen ei ollut välttämätä varaa vaikka töissä kävikin

Siksipä en raaskinutkaan sanoa mitään. Aika hellyttävää sinänsä, toisaalta miettii, että eikö hän ole huomannut, että liikenteessä on nykyään hippasen enemmän autoja kuin entisaikaan. Rikkaat vaan lisääntyvät

 

[33]

Anoppi kipusi koko suvulta kahvipusseja. Onnistuin työpaikalta haalimaan pari sitä oikeaa väriä.

No, sitten jonkin ajan päästä anoppi lahjoitti minulle kassin ja pari pannunalusta, jotka oli tehnyt siellä kurssilla. Ei pätkääkään minun makuuni ja yritin niistä kieltäytyä, mutta pakkohan ne oli ottaa vastaan etten loukkasi toisen tunteita.
No, muutaman päivän päästä tuli puheenaiheeksi eri harrastukset ja käsityöt, jolloin anoppi kerroit,että hän niin innostui kahvipakettipunonnasta (ihanko totta!?) mutta että ei hän niistä tuotteista tykännyt, ne on niin rumia ja niitä on kaikilla.
Thanks anoppi!

 

[Ääiti]

Voi, apua, ihania lukea!

 

[appiukko anopin kengissä]

Ihanaakin ihanampi "appiukko"

-osaatko ostaa virvelle ulkovaatteet, ne pitää olla laadukkaat (ollaan uusperhe ukki ja mummo ostanut ennen ulkovaatteet lapselle ja minulla 2 omaa lasta, siisteissä ja hyvissä vaatteissa kulkevat)
-oletkohan sinä nyt pakottanut jarnon (mieheni eli heidän poikansa) hommaamaan yhteisen lapsen.. Juu jarnolla on ihan omakin tahto olemassa.
-ai virven äiti antaa virven isälleen (jarnolle), koska ei itse pysty lasta hoitamaan, meidän pitää tuosta tietokonehuoneesta tehdä virvelle huone, ostaa koulupöytä, uus sänky Ym. Niin on virvellä hyvä olla täällä (Joo lapsi ei todellakaan muuttanut mummolaan vaan isälleen )
-nuorimmaisella oli nuha, laittakaa patjan alle tyyny, niin on pääkoholla, tässä teille tyyny kun eihän teillä varmaan ole...!!
-täällä meillä pienellä ei ole koskaan ikinä mitään ongelmaa, on niin iloinen, eikä kotia tahtois koskaan lähteä...

jne.jne.. Ihana mies!!

 

[kfkfkf]

Ai kauhee ku teillä on kamalia anoppeja

Omani on oikein ihana Mieheni exä oli sen verran kamala tapaus, että anoppi varmaan rakastaa minua

 

[HopeaToffee]

hymyilyttää tuo alotus, anteeksi. Kuulostaa vähän oman äitini jutuilta tyyliin kun ennen vanhaan ei teitäkään aurattu ja viisi kilsaa käveltiin peräkanaa reen jalaksen jälkiä ja vaan yhdet talvikengät oli ja niitäkin käytettiin vuorotellen.

 

["vieras."]

Anoppi: Ei viime vuonna oltu juhlimassa "Pirjoliisan" (tyttäremme) syntymäpäiviäkään.
minä: Ette olleet juu, kun teillä oli niitä reissuja, eikä mikään aika sopinut.
Anoppi: No kai te tänä vuonna meidät kutsutte? ... Silloin, tällöin eikä tuolloinkaan sovi, kun ollaan reissussa.

 

["sipsi"]

Hauska näitä on lukea Iso ikävä tulee vuosi sitten tuonpuoleisiin mennyttä omaa anoppia, joka ei koskaan puuttunut meidän asioihin kuin hyvässä mielessä. Hänellä oli ollut kunnia omistaa hirviöanoppi kertomansa mukaan...

 

["Vieraana"]

Meidän anopilla on myös sopiva mies...

Esikoinen: Vaari, minut valittiin sieltä leiriltä stipendin saajaksi ja pääsen ulkomaille jatkoleirille!
Appi: Joo-o, minun puulaakijoukkue voitti sarjan (about 4 joukkuetta), mä lähetän sulle kuvan siitä. Se on komea puklu (juu, apen slangilla se tosiaan on puklu), katsohan.

Ja pojan kännykkään pläjähti kuva puulaakipokaalista...miksiköhän häntä ei inspaa ilmoitella asioistaan näille idovanhemmilleen...?

 

["höh"]

[QUOTE="harmaa";29244595]Mä repesin myös.

Mutta tuo on ihan liiankin totta. Mulla on äitiini vähän alle 200 km välimatka. Ja jatkuvasti saa kuunnella valitusta kun en tosiaan joka kuukausi ehdi käymään. Vertaillaas vähän, äiti on pari päivää viikossa töissä, lemmikkinä yksi kissa, lapset teinejä. Mä olen töissä joka arkipäivä, toisinaan myös lauantait, lemmikkejä on kaksi kissaa ja kaksi koiraa, lapsia kaksi alakouluikäistä.
Äiti ei käy meillä edes joka vuosi, ei halua meidän koiria sinne ja sitten marmattaa kun me ei koko porukalla päästä usein tulemaan. "Ois kannattanut miettiä ennen kuin niitä koiria otti kun ei niitä tänne tuoda." Joo. Anteeksi äiti kun otin koiran joka ei mua haittaa mutta sua haittaa...[/QUOTE]

täh. eiköhän jokaisen lemmikit ole ihan oma valinta ja kyllä se sinuakin varmaan eri lailla väsyttää kun olet ollut kauemmin äiti. Mitä kauemmin sen enemmän väsyttää tietenkin.

 

[anoppina pölypoliisi]

Meillä oli talonrakennus.
Oli 2 pientä alle kouluikäistä lasta. Mitään hoitoapua meillä ei ole (suku satojen kilsojen päässä). Mies päivät töissä ja illat raksalla.
Olin todella väsynyt, ja silloisessa asunnossa oli pölyä ja koska sinne oli ostettu jotain rakennustarviketta säilytykseen niin senkin takia siiivoaminen työlästä. Vaikka olisin jaksanut.

Anoppi tuli kylään ja odotukset eivät ihan täysin kohdanneet.

Hän istui tuoliin ja kertoi miten HÄN oli heille suunnillleen koko talon rakentanut lasten kanssa ja siivonnut ja hoitanut lapset ja kaiken. Katseli pölyisiä nurkkia .Huoh. Olin ollut tyhmä ja odottanut että hän tajuaisi miten väsynyt olen ja haluaisi auttaa.

Hän oli luullut että olen jaksanut häntä varten puunata ja leipoa, juu ei, olin aivan todella väsynyt. Isoja muutoksia, muuttoja, lasten syntymiä jne niin paljon niin pienessä ajassa. Ilman hoitoapua.

Itketti. Anoppi ei pyllyä nostanut tuolista koko aikana paitsi nukkumaan.

 

["Saimi"]

Viimeaikojen laukaisuja:

Anoppi tullessaan katsomaan vastasyntynyttä: - Me juteltiin työkaverin kanssa, että te ootte varmaan tosi pettyneitä kun tuli kolmas poika. Kylällä puhutaan että hankitte kolmannen vain sen takia että saisitte tytön, epäonnistui teidän suunnitelma. (Lasten sukupuolilla ei ole meille merkitystä.)

Appiukko kun haaveilin sairaanhoitajakouluun pääsystä: - Ei sun kannata sinne hakea, siellä on psykologiset testit, et sä niitä läpäise. (Olen psyykeltäni terve ihminen, hänen oma tyttärensä hylättiin ko. osiossa.)

Anoppi kun pyysin lastenhoitoapua ensimmäisen ja viimeisen kerran elämässäni: - Mene sossuun, siellä ne auttaa sua. (Hän hoitaa useamman kerran viikossa tytärtensä lapsia, minun vanhempani ovat kuolleet.)

Anoppi oli ystävineen tulossa syömään meille, asumme eri paikkakunnilla. Raskauteni oli yliajalla heinäkuun helteissä, viikolla 41. Kotona lisäksi 1- ja 3-vuotiaat. Pyysin, että mennään yhdessä kaupungille syömään ja kahville, en millään jaksa siivota ja laittaa ruokaa. Anoppi tiuskaisi että ei käy, ei nähdä sitten ollenkaan.

Koska olen raitis, appivanhempien mielestä lapsistani tulee alkoholisteja. He tyrkyttivät alkoholia myös raskausaikana koska anoppi käytti ja tyttärensäkin käyttivät. Raittius ei ole normaalia.

Olimme kerran siellä kylässä kun mulle iski rintatulehdus. Anoppi sanoi että se voi olla rintasyöpää, hänen tuttavansa kuoli imetysaikanaan rintasyöpään. Kiitos. Ja lukuisia muita sammakoita, en jaksa muistella kaikkia.

 

["Vieraana"]

Anoppi tuli tyttäremme kesällä järjestettäviin ristiäisiin. Toi kuivakakkuja vaikka oltiin moneen kertaan sanoneet ettei tarvi tuoda mitään.

No, jätin hänet sitten keittiöön yksikseen etsimään paikkaa kakuilleen, huikkasin vain missä kaapissa on tarjottimia. Takaisin tullessa hän hämmästeli, että missä nyt vika, kun en ihan hirveästi ilahtunut hänen tarjotinvalinnastaan. Se oli sellainen kolme kympillä muovitarjotin, jossa iso kuva joulupukin kasvoista...

 

["Kumikameli"]

Aaah ihana anoppi:

-tappoi kaikki viherkasvini muutaman päivän vierailulla

-järjesti keittiön uuteen uskoon että voin laittaa ruokaa ja leipoa. Olin siis toipumassa umpparin poistosta rv 9 ja esikoinen reilu 1,5v. Ruoanlaitto ja leipomiset ei ollut heti mielessä, on meillä kuitenkin mies talossa ja anopin piti tulla auttamaan juuri noissa asioissa...

-'tässä on teillä kunnon espressokupit' 2kpl, kun pari viikkoa aikasemmin olin näyttänyt ostamamme 6kpl espressokupit.

-Esikoinen oli puolivuotias kun toi useamman paketin pikkuhousuja pojalle, 'kohtahan se oppii jo kuivaksi, näin kesällä kannattaa opettaa, kyllähän sinä varmasti sen teet nyt kesällä'.

-Pyydettiin appivanhemmat vuorokaudeksi lapsenvahdiksi, että päästään vähän pitämään parisuhde aikaa. Sillä seurauksella että löydän ihme viikattuja pyykki kasoja erihuoneista ja kaapeista, kaikki pyykit pesty niin että kone oli pyörinyt vuorokauden ympäri vaikka pyykkiä ei ollut kuin yhteen koneelliseen, keittiö oli taas järjestetty uuteen uskoon, pihakalusteet oli pesty, puunattu yms, niin ja lasten kanssa vietetty aika oli minimaallista :/

 

[ihana miniä]

omani ei tule koskaan pyynnöstäkään kylään, "asumme niin kaukana"..bussi kuitenkin kulkee heidän ovelta meidän ovelle, vie n. puoli tuntia. Miehen veljen perheen luona vieraillaan kerran pari kuukaudessa, vaikka sinne pitää mennä taksilla, koska ei ole reitillä.

syömään ei kutsuta heille koskaan, miehen veljen perhettä kyllä ruokitaan aina, kun mahdollista.

ravintolassa käymme heidän kanssaan n. kerran kahdessa vuodessa, miehen veljen perheen kanssa melkein joka juhlapäivä+ usein muulloinkin.

lapsillemme ei ole koskaan ostanut muuta, kuin joulu- j synttärilahjat, miehen veljen perheelle ostetaan ja annetaan jopa rahaa, jolla voi käydä ostamassa lapsille jotain kivoja vaatteita (miehen veli vaimoineen tienaa paljon enemmän, kuin minä ja mieheni)
anoppi on myös antanut jopa omien lasteni silmien edessä rahaa miehen veljen lapsille, että saavat ostaa jotain kivaa itselleen..omani siinä sitten ihmettelivät.

kun yhdellä lapsellamme oli pitkä koko perhettä koetteleva sairaus, anoppi ei yhtään kertaa edes soittanut ja kysynyt, miten me jaksetaan
kahville kyllä komensi silloin, joo...keitetäänpä kotona, kun on vähän hankalaa tämä liikkuminen meillä.

lista olisi ihan loputon, vituttaa koko akka ja appi on löysä lammas vieressään.