Antaisitteko anteeksi?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Seuraan ystävänä sivusta :/
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Seuraan ystävänä sivusta :/

Vieras
Antaisitteko anteeksi miehelle, jos tämä kännissä joskus eksyy exänsä luo yöksi, mutta vannoo, että he ovat vain kavereita. Tai jos pahan riidan yhteydessä erotaan niin on taas exän luona mutta palaa sitten anteeksi pyydellen kotiin ja vannoo ettei koskaan tekisi niin selvinpäin ja että kaikki oli vain virhettä. Mies petti ekan kerran exänsä kanssa muutaman viikon seurustelun jälkeen, mutta sai sen anteeksi.

Mies jätti exänsä, mutta onko tuossa vielä jotain muuta kuin kaveruutta, vai onko kaikki tosiaan vain humalan syytä? Onko toivoa paremmasta? Mies on luvannut olla tapailematta exäänsä mutta on sanonut että haluaa olla ikuisesti ystäviä.

 
Sillä ei ole mitään eroa pettääkö exän vai ventovieraan kanssa, tai humalassa vai selvinpäin.

Jotkut antavat anteeksi pettämiset, toistuvatkin, Toiset eivät.
 
Olen samaa mieltä kuin "justiinsa" eli toiset antavat pettämisen anteeksi, toiset eivät, eikä sillä mielestäni ole eroa, että pettääkö exän, ventovieraan tai jonkun ystävän kanssa. En osaa sanoa, että miten anteeksiantavainen itse olisin, pelkään pahaa, että jos minua petettäisiin ja sanoisin antavani anteeksi, ei luottamus silti kasvaisi ennalleen pitkään aikaan.
 
Vastaus kysymykseesi on harvinaisen helppo: en antaisi anteeksi.

Ja lisäksi haluan sanoa, että tyhmä on se, joka antaa itseään tuolla tavoin kohdeltavan. Miksi miehesi ei jatkossakin toimisi samaa? Se, että annat anteeksi yhden kerran, on ymmärrettävää, mutta jos annat anteeksi useamman kerran, se on pettämisen hyväksymistä. Ja kun hyväksyt nuo teot antamalla anteeksi, miksi miehesi edes yrittäisi muuttaa tapojaan? Lopeta nöyryys ja lähde pois.
 
En minäkään antaisi. Moni käyttää kännäämistä tekosyynä. Tiedät itsekin, että mies on tuhonnut käytöksellään luottamuksen väliltänne. Onko se sen arvoista, että mies panoa halutessaan menee baariin, kun hän alitajunnassaan tajuaa, että hän sen varjolla pääsee panemaan? Sillä aikaa sinä olet hermorauniona, kun et voi olla varma, että missä hän on.

Jos mies haluaa olla exän kanssa yhä yhdessä, niin ehkä sitten on parempi päästää hänet pysyvästi exän luokse, jos ei kerran kykene uskollisuuteen.

Älä alennu sille tasolle, että haluat pitää miehesi hinnalla millä hyvänsä. Miehesi ei arvosta eikä kunnioita sinua pätkääkään, kun sallit pettämisen. Kun olet antanut anteeksi kerran ja toisenkin, mies tajuaa, että hän voi pettää kuinka monta kertaa hyvänsä, koska annat aina kuitenkin anteeksi.
 
Siis en itse ole tuossa suhteessa vaan seuraan sivusta. Tai en oikeastaan edes sivusta, kun siihen tulee vedetyksi mukaan.

Tämä nainen sanoo joka kerran jälkeen, että seuraavasta kerrasta tulee kenkää, mutta joka kerta kuitenkin ottaa miehen takaisin. Kihloihinkin menivät ja sormukset on lennelleet, mutta isompaan asuntoon ovat muuttamassa (naisella lapsia).

Olen yrittänyt puhua järkeä, mutta en tiedä miten sen saisi menemään perille. Kauhistuttaa tuo kalliimpaan asuntoonkin muuttaminen, kun nytkin tekee rahasta tiukkaa. Siinä jos eroaa niin tuleekin paskaisempi nakki. Tietyllä tavallahan asia ole ole mitenkään mun vaivani, mutta tiedän, että saan siitä osani kyllä :/

 
Vaikea sanoa, kun moisesta ei onneksi ole kokemusta, mutta tosipaikan tullen epäilen, etten voisi antaa anteeksi pettämistä kenenkään kanssa.

Asiattomalle, minä ja entinen mieheni olemme - jos emme nyt kavereita, mutta ainakin - väleissä siksi, että olimme yhdessä pitkälti toistakymmentä vuotta ja tuona aikana kertyi paljon yhteisiä tuttuja, kummilapsia jne. Lisäksi erosimme aika sopuisasti, joten katkeruutta ei ole puolin ja toisin. Olemme nykyisen mieheni kanssa käyneet hänen ja nykyisen puolisonsa luona kylässä ja he ovat käyneet meille, jos näemme kaupungilla, pysähdymme juttelemaan ja muutaman kerran vuodessa soittelemme/mailailemme ja kyselemme kuulumisia.
 
miehen puolustus ei ole se että hän on jättänyt eksänsä itse, eksä siis on tod nököisesti suostuvainen vaikka mihin jos hamuilee miestä vielä takas.
SIlti, elämässä sattuu ja tapahtuu. En tiedä anteeksi annosta, kaveriitta heillä varmasti on ja vanhoja muistoja ja tunteita joita voi olla kiva välillä (humallassa tai ei) lämmittää...
 
Antaisin toki anteeksi, mutta noin häilyvää ja lapsellista miestä en enää katsoisi. Se siitä sitten se. Eiköhän löytyisi parempia tilalle tai sitten sitä voisi olla ihan yksinkin. Mutta tuon tyyppisten penskojen kanssa en elämääni ja aikaani tuhlaisi.
 
En tahtoisi uskoa, että pystyisin antamaan tuollaista anteeksi. Ja jos vaikka jotenkin pystyisin, en IKINÄ pystyisi enää luottamaan. Vaikka vielä mies parantaisikin tapansa (mitä en todellakaan usko/uskoisi), olisin aina ihan varma, että pettää kuitenkin. Ja itseni tuntien varmaan sortuisin jonkinasteiseen koston kierteeseen (ok, ei ole tästä kyllä kokemuksia). Eli parempi kun ei edes yrittäisi antaa anteeksi. Kaikki pääsisivät helpommalla. Paitsi ehkä mies, kun täytyisi etsiä toinen höynäytettävä.
 
Eksyin vuosia sitten exälleni hirveässä humalassa oltuani kaupungilla juhlimassa. Heräsin aamulla tutulta sohvalta ja ihmettelin mitä siellä tein. Exä oli hyvin pitkämielinen, oli päästänyt minut sisään, kuunnellut aikansa jotain jorinaani kunnes sammuin siihen sohvalle.

Ex itse seurusteli jo toisen kanssa joka ei ollut paikalla, samoin minä tapailin toista. En tiedä oliko se seurustelua. Ainakaan sitä ei kestänyt kuin pari kuukautta. Mutta eipä mun ja exän välillä mitään tapahtunutkaan. Söin aamiaisen, kävin suihkussa, juteltiin vielä hetki ja lähdin kotiin. Oltiin exän kanssa kavereita (en käyttäisi sanaa ystävä...) ja ollaan edelleen. Mutta vain yhden kerran siis eksyin sinne yöksi kun erosta oli kolmisen kuukautta. Oltiin kuitenki 10 vuotta yhdessä ja erokin tuli tehtyä vähän niin ettei oikein asiasta puhuttu edes. Mutta yhteiseloa ei haluttu jatkaa.

Joten kyllä mä sanoisin, että on puhtaasti luottamuskysymys uskooko tyypin pettäneen exänsä kanssa vai ei. Jollei luota ei suhteella ole tulevaisuutta. Jollei ole luotettava ei suhteella ole tulevaisuutta. Mutta luottamus toiseen on tärkeää. Epäluottamus ilman perusteita on tuho.

Kerroin seurustelukumppanilleni missä olin yöpynyt. Hän ei pitänyt sitä pahana. Arvosti sitä että kerroin. En kai olisi kertonut edes jos olisin häslännyt exäni kanssa? Mutta varmaan kaikenlaisia ihmisiä on olemassa. Itse tiedät onko kumppanisi luotettava vai ei, ja oletko itse kenties aiheettoman mustasukkainen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Aloittaja:
Tämä nainen sanoo joka kerran jälkeen, että seuraavasta kerrasta tulee kenkää, mutta joka kerta kuitenkin ottaa miehen takaisin. Kihloihinkin menivät ja sormukset on lennelleet, mutta isompaan asuntoon ovat muuttamassa (naisella lapsia).

Olen yrittänyt puhua järkeä, mutta en tiedä miten sen saisi menemään perille. Kauhistuttaa tuo kalliimpaan asuntoonkin muuttaminen, kun nytkin tekee rahasta tiukkaa. Siinä jos eroaa niin tuleekin paskaisempi nakki. Tietyllä tavallahan asia ole ole mitenkään mun vaivani, mutta tiedän, että saan siitä osani kyllä :/

Hei, eikö tämä "kaverisi" ole aikuinen ja täysivaltainen ihminen joka itse päättää mitä elämällään tekee? Voit ystävänä tukea ja neuvoa, mutta painostus tai holhoaminen ei ole sinun tehtäväsi!

Olet todelalkin sivustaseuraaja! Et ole heidän suhteessa. Vain ne kaksi tietää mikä on homman nimi. Ystäville tulee helposti purettua huolia hieman todellisuutta kärkkääämmin. Ystävillä täytyy olla suodattimet ja järkeä ettei työnnä nokkaansa liian syvälle toisten parisuhteeseen.
 
Mä tunnen yhden miehen pitkältä ajalta. Jo ajalta kun hän oli vielä aviossa lastensa äidin kanssa. Avioliitto kariutui lähinnä pettämisen takia. Seuraavaksi miehellä oli suhde uuteen naiseen, jota petti exänsä kanssa säännöllisesti. NO kaiken huippu, minä itse aloin hänen näiden suhteiden jälkeen tapailemaan tätä kyseistä miestä ja taas sama juttu, kännispäissään kävi entisen vaimonsa luona. No, nyt täl miehellä on uus nainen, ja oli vähän aikaa päällekkäin meidän suhteemme kanssa. Saisin toki tämän miehen itselleni pelkällä soitolla. Mut kaiken tyhmyyteni jälkeen, en voi enää niin tyhmä olla. Mut ihminen minäkin... ja inhimillistä olla joskus tyhmä. Kaverina yritän joskus vielä tietty olla. Kun ollaan oltu kavereita vuosia, jo ennen typerää suhde yritelmääkin. Vielä en siihen pysty. Mut suoraan sanottuna mies oli harvinaisen huono sänkyhommissa, sain tuskin koskaan orgasmia. Et petipuuhiin en sitä enää kaipaa. On näköjään jollain muullakin yhtä huonoa onnea mies asioissa. Mut paistaa kai se aurinko risukasaankin :-)
 
Luulisin, että tuossa tapauksessa ex rakastaa yhä miestäsi, ja ottaa kaiken irti miehestäsi jonka saa.
Hän on varmasti hyvin ymmärtäväinen miestäsi kohtaan, ja helppo paikka johon paeta. Seksiä, se riippuu vain miehestäsi?

Jotta suhteenne jatkuisi hyvänä, hänen on oikeasti pakko päästää irti exästä!!
 

Yhteistyössä