anteeksi mut pakko jakaa tää teidän kans:(

["suru"]

tänään tulee 3vuotta siitä kun mieheni kuoli meillä on 3 lasta ,nuorin oli 5kk. en ole vieläkään päässy siitä yli. sukulaisetkin ihmettelee että oonko mä jotenkin outo kun en ota uutta miestä jne...joidenkin mielestä olen myös outo kun en ole ollut sängyssä kenekään kanssa kun mies kuoli en koe olevani mitenkään masentunut,mutta muuten surullinen asiasta vieläkin.

 

[voimii]

Olisiko aika jo hakea ammattiapua suruusi.

 

["hmmm"]

:hug:

 

[---]

On silla ihmeellisiä sukulaisia. Ei kai sitä monikaan esim. eron jälkeen ole tuossa ajassa uutta puolisoa tai sänkykumppania itselleen hakenut...

 

["suru"]

joo olen kyllä käynyt puhumassa perheneuvolassa mutta varsinkin merkkipäivinä ja tänään tuli taas suru ja kova ikävä kuoli kivessyöpään 27v

 

["mie"]

Voimia tulevaisuuteen! Onko suru mukana jokapäiväisessä elämässä rajoittavana tekijänä? Luuletko että sinulle (ja lapsille) tekisi hyvää päästä puhumaan asiasta jonkun ammattilaisen kanssa?

 

[Bb]

Kukaan ei voi kritisoida sinua.
Hyvinhän te olette pärjänneet.
Normaali ihminen suree omalla ajallaan, ei muiden aikataulun mukaan.

Uus mies tulee vastaan kyllä, sitten kun itse olet siihen valmis.

Aurinkoista kevättä teille kaikille.

 

["vieras"]

Mun mielestä on kunnioitettavaa, ettet ole hypännyt kenenkään uuden ukon kanssa sänkyyn. Mun mielestä on ihan normaalia surra oma aikansa rakastaan. Tuskin itsekään olisin tuossa ajassa mitään uutta miestä hakenut.

Pidän paljon oudompana sitä, jos jo ekan vuoden aikana kuolemasta olisit ottanut uuden miehen.

 

[Liinu81]

Jaksamista sinulle! Kyllä läheisen menettämisestä toipuminen vie aikaa. Ja vaikka se varsinainen "suruaika" olisikin jo jäänyt taakse, ei se tietenkään estä sitä, että välillä tulee kova ikävä ja suru. Itse menetin erittäin rakkaan ja läheisen ihmisen 10 vuotta sitten ja kyllä vieläkin tulee päiviä, että ikävä iskee kovasti.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";23484365]Mun mielestä on kunnioitettavaa, ettet ole hypännyt kenenkään uuden ukon kanssa sänkyyn. Mun mielestä on ihan normaalia surra oma aikansa rakastaan. Tuskin itsekään olisin tuossa ajassa mitään uutta miestä hakenut.

Pidän paljon oudompana sitä, jos jo ekan vuoden aikana kuolemasta olisit ottanut uuden miehen.[/QUOTE]

Peesi tälle ja iso halaus ja voimia ap:lle!

 

[...]

kaikista kauheinta oli se kun lääkäri totesi et sillä on kives syöpä niin luvattiin kuitneki melkein vuosi elinaikaa joulun alla se oli kuitenkin pahentunut ja siitä meni vain 3kk kun kuoli olen sen verran "voimistunut"että olen kyllä nyt ruvennnut katteleen miehiä sillain et oisko kiinnostava...ennen en ole edes ajatellut asiaa.. mulla kans entinen kaveri kuoli niin heti se akka oli ottamassa puolivuotta kuolemasta niin uuden ukon..mun mielestä se on törkeää...mut kukin tavallaan..

 

[hr]

Surutyö voi kestää paljon pitempään sun tapauksessa, kun sulla on lapset joista pitää päivittäin huolehtia, et ole voinut ns. märehtiä surussasi sitä ekaa vuotta. On ihan hyvä antaa itselleen aikaa käydä koko suru läpi ennen kuin lähtee uuteen suhteeseen kenenkään kanssa.

Tsemppiä ja voimia sulle ja lapsillesi!

 

["hopo"]

Surutyön kesto on jokaisen kohdalla eri mittanen. Tunnen naisen, joka jäi leskeksi ainokaisen ollessa 3kk, ja hän teki surutyötä 11v. Sitten eräänä päivänä sanoi, että nyt se on ohi, nyt hän on "sinut" ja pystyy elämään asian kanssa. Mutta eipä ole tämäkään nainen 30v leskeytensä aikana ottanu uutta miestä tilalle. Kertoi taannoin rakastavansa edes mennyttä miestään hautaan asti, eikä kaipaa tilalle ketään.

suru on hyvin yksilöllistä, eikä toisen surua voi arvostella, vaikka sekin haluttaisiin laittaa muottiin nykyään.
AP:lle voimahalaus!

 

[Bb]

Kukaan ei voi kritisoida sinua.
Hyvinhän te olette pärjänneet.
Normaali ihminen suree omalla ajallaan, ei muiden aikataulun mukaan.

Uus mies tulee vastaan kyllä, sitten kun itse olet siihen valmis.

Aurinkoista kevättä teille kaikille.