M
minä
Vieras
:ashamed:
Kyse on siis anoppilassa kyläilystä. Että kun ei saada mennä sinne silloin, kun anoppi on töissä kun häntä stressaa meidän läsnäolo. Hänen ei tarvi tehdä yhtään mitään meidän eteen, itse asiassa minä siellä teen appiukkoa ja heidän lapsiaan myöten ruoat. Ja siivotaan jälkemme ja ollaan omien lastemme kanssa. Nukumme erillisessä siivessä, ei kuulu edes meteliä anopin korviin. Mutta kun häntä stressaa se ajatus, että joku on hänen kotonaan.
Eikä me voida mennä sinne silloin, kun anoppi on lomalla, koska anoppi ei tahdo että hänen lomaansa häiritään millään tavalla. Että kun häntä stressaa niin kamalasti, jos olemme siellä.
Kyllä mä ymmärrän, että ihminen saa itse valita että koska joku tulee käymään ja niin edelleen (paitsi että appiukolla ei ilmeisesti ole sananvaltaa, anopilla vaan) mutta mua niin riepoo se, että anopin täytyy aina heittäytyä marttyyriksi siinä asiassa, ja tehdä selväksi että meidän läsnäolomme on niin hirveän rasittavaa ja ahdistavaa. Ja sitten vielä päälle ihmettelee, kun minä en oikein viihdy heillä :/
Me käytäisiin siis anoppilassa noin kerran kuussa 1-2 yötä kerrallaan, siksi kun toinen lapsista käy siellä päin hoidoissa sairaalassa.
Jos me mennään johonkin maksulliseen majoitukseen anoppilan sijasta, niin ei ole sen parempi :headwall: Viimeksi kävi niin, että minä kysyin anopilta että sopiiko heillä olla ja että ei tulla jos ei sovi (siis kysyin, en vaatinut tai sanonut että me tullaan joka tapauksessa) Anopilla venähti naama, ja alkoi kauhea meuhkaaminen siitä että hän ei jaksa, ja hän ei kyllä ainakaan voi ja niin edelleen. Ei siis voi vaan asiallisesti vastata asialliseen kysymykseen. Mulle olis riittänyt vastaukseksi "ei sovi". No, sitten jätin asian siihen ja varasin meille majoituksen. Päivää ennen sitä menoa anoppi soittaa ja kysyy, että moneltako me ollaan sinne tulossa. Sanoin, että ei me tulla kun mennään muualle, niin alkaa taas sama meuhkaaminen :headwall:
Kyse on siis anoppilassa kyläilystä. Että kun ei saada mennä sinne silloin, kun anoppi on töissä kun häntä stressaa meidän läsnäolo. Hänen ei tarvi tehdä yhtään mitään meidän eteen, itse asiassa minä siellä teen appiukkoa ja heidän lapsiaan myöten ruoat. Ja siivotaan jälkemme ja ollaan omien lastemme kanssa. Nukumme erillisessä siivessä, ei kuulu edes meteliä anopin korviin. Mutta kun häntä stressaa se ajatus, että joku on hänen kotonaan.
Eikä me voida mennä sinne silloin, kun anoppi on lomalla, koska anoppi ei tahdo että hänen lomaansa häiritään millään tavalla. Että kun häntä stressaa niin kamalasti, jos olemme siellä.
Kyllä mä ymmärrän, että ihminen saa itse valita että koska joku tulee käymään ja niin edelleen (paitsi että appiukolla ei ilmeisesti ole sananvaltaa, anopilla vaan) mutta mua niin riepoo se, että anopin täytyy aina heittäytyä marttyyriksi siinä asiassa, ja tehdä selväksi että meidän läsnäolomme on niin hirveän rasittavaa ja ahdistavaa. Ja sitten vielä päälle ihmettelee, kun minä en oikein viihdy heillä :/
Me käytäisiin siis anoppilassa noin kerran kuussa 1-2 yötä kerrallaan, siksi kun toinen lapsista käy siellä päin hoidoissa sairaalassa.
Jos me mennään johonkin maksulliseen majoitukseen anoppilan sijasta, niin ei ole sen parempi :headwall: Viimeksi kävi niin, että minä kysyin anopilta että sopiiko heillä olla ja että ei tulla jos ei sovi (siis kysyin, en vaatinut tai sanonut että me tullaan joka tapauksessa) Anopilla venähti naama, ja alkoi kauhea meuhkaaminen siitä että hän ei jaksa, ja hän ei kyllä ainakaan voi ja niin edelleen. Ei siis voi vaan asiallisesti vastata asialliseen kysymykseen. Mulle olis riittänyt vastaukseksi "ei sovi". No, sitten jätin asian siihen ja varasin meille majoituksen. Päivää ennen sitä menoa anoppi soittaa ja kysyy, että moneltako me ollaan sinne tulossa. Sanoin, että ei me tulla kun mennään muualle, niin alkaa taas sama meuhkaaminen :headwall:
