Antti Heikkilä taas fiksuna, tällä kertaa kyytiä saa masennuslääkkeet

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "Jonna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

"Jonna"

Vieras
Ja nyt hei uutta tietoa hänen suurelta viisaudeltaan mitä ette varmaan tienneetkään, eli masennuslääke ei auta masennuksen syihin vaan ihmisen on itse selvitettävä ne! Wau!
Tätähän ei kukaan tiennytkään..
 
[QUOTE="Jonna";24680874]
Tätähän ei kukaan tiennytkään..[/QUOTE]
Pointtihan on varmaan se että joka itkuun ei kannata mennä hakemaan napposta jolla olo turtuu. Masennus kuuluu tunteiden skaalaan.
Sitten on ihan erikseen esim.välittäjäaineista johtuvat masennukset ja vaikeat tunne-elämän häiriöt joihin lääke on aluksi ainoa oikea ratkaisu että pärjää.
 
vaikeasta surusta selviytymiseen, esim omaisen kuolema jne lääkkeet auttavat pääsemään paremmin yli. Tällaisesta voi jäädä ihan pysyväkin masennus. Ja mun poittini oli että Antilla ei ole mitään uutta sanottavaa, ei MITÄÄN kyseenalaistettavaa tuossa.
 
Pointtihan on varmaan se että joka itkuun ei kannata mennä hakemaan napposta jolla olo turtuu. Masennus kuuluu tunteiden skaalaan.
Sitten on ihan erikseen esim.välittäjäaineista johtuvat masennukset ja vaikeat tunne-elämän häiriöt joihin lääke on aluksi ainoa oikea ratkaisu että pärjää.

Masennus ei kuulu tunteiden kirjoon. Ajoittaiset masentuneisuuden tunteet tai alakulo sen sijaan kuuluu.
 
Kun et ole antanut mitään linkkiä juttuun, haluaisin kuulla, miten käy ilmi, että Heikkilä kertoo tämän asian ikään kuin "uutena tietona"? Mäkin olen käynyt terapiassa, ja söin mielialalääkkeitä vain muutaman kuukauden. Kun sitten kävin terveyskeskuslääkärillä muissa asioissa ja tuli juttua terapiastani ja lääkkeistä, hän oli sitä mieltä, että olin lopettanut niiden käytön liian varhain. Itse tiesin kuitenkin, etten niitä tarvinnut, sillä terapia riitti lääkkeeksi.
 
[QUOTE="Mimmi";24680972]Kun et ole antanut mitään linkkiä juttuun, haluaisin kuulla, miten käy ilmi, että Heikkilä kertoo tämän asian ikään kuin "uutena tietona"? Mäkin olen käynyt terapiassa, ja söin mielialalääkkeitä vain muutaman kuukauden. Kun sitten kävin terveyskeskuslääkärillä muissa asioissa ja tuli juttua terapiastani ja lääkkeistä, hän oli sitä mieltä, että olin lopettanut niiden käytön liian varhain. Itse tiesin kuitenkin, etten niitä tarvinnut, sillä terapia riitti lääkkeeksi.[/QUOTE]
Tulee parhaillaan telkkarissa kolmoselta
 
Alkuperäinen kirjoittaja HyäkkäysVaunu;24680995:
Kyllä mä oon ainakin huomannu sen että masennukseen haetaan napit ja sitten ihmetellään kun ei se masennus poistukkaan.
DAA ei tietenkään - jos se masennuksen syy on vaikka erakoituminen niin ei niitä sosiaalisia suhteita napeilla tule...

Jep ja sitten on meitä,joita lääkkeet auttavat.
5 vuotta meni kärvistellessä ja miettiessä että mikä vaivaa kun ei mitään saa tehtyä,mikään ei oikein tunnu miltään eikä kiinnosta ja jatkuva ahdistus päällä kokoajan.
Suihkuun ei jaksanut mennä,ei jaksanut syödä,pukeutua,tehdä mitään..
Itsemurha-ajatukset ja ahdistus paheni päivä päivältä.
Lääkkeitä n. 4 vkoa syötyäni koin aivan kuin ihmeparantumisen, pikkuhiljaa kaikki alkoikin taas kiinnostaa,INNOSTAA ja maailmaan tulivat värit,hajut ja maut takaisin.
Muutos oli niin järisyttävän suurta että en hetkeäkään epäile etteikö se olisi johtunut lääkkeistä,tuntui kuin olisin saanut taas itseni takaisin.
 
Itselläni masennus ja alakulo vaivannut teini-iästä asti. Lisäksi tämä kulkee suvussa..äidillä ja äidinäidillä oireet samat...pelkotiloja, alakuloa jne.. meille avun tuonut serotoniini-lääkitys. Välillä kokeilin olla ilman, mutta kaikki kökkö palannut takaisin. Olen käynyt terapiassa ja koittanut tsempata itseäni, mutta yksi nappi per päivä ja olo ennallaan. Mun puolesta saa Heikkilä höpöttää mitä tahansa. Masennus on yksilöllistä ja jos se rajoittaa elämää kovin, niin en näe lääkitystä ollenkaan pahana, jos se kerta avun tuo!
 
Pointtihan on varmaan se että joka itkuun ei kannata mennä hakemaan napposta jolla olo turtuu. Masennus kuuluu tunteiden skaalaan.
Sitten on ihan erikseen esim.välittäjäaineista johtuvat masennukset ja vaikeat tunne-elämän häiriöt joihin lääke on aluksi ainoa oikea ratkaisu että pärjää.

Haluisin korjata sen verran, että masennus ei kuulu normaaliin tunteiden skaalaan, mutta ketä vaan normaalia ihmistä voi silti masentaa.

Mua henk.koht. ärsyttää kun puhutaan liian helposti että joku on masentunut ja mm. tällaisista yleistyksistä johtuen masennusta ei aina osata ottaa vakavana sairautena.
 
Itse olen sitä mieltä että varmasti se lääkehoito on paikallaan ja tuo apua monelle masentuneelle, mutta se että heti ollaan turvautumassa lääkkeisiin kun elämässä on jotain pientä vastoinkäymistä niin ei minusta kuulosta kovin hyvältä. Siis tällä tarkoitan että esim jos nuorilla on ihmissuhdevaikeuksia niin heti sitä pahaa oloa poistetaan lääkkeillä. Ts odotetaan jotain ihmeparantumista lääkkeiden avulla. Minusta lääkkeet pitäisi olla se viimeinen vaihtoehto.
 
[QUOTE="vieras";24681531]Onhan se Heikkilä sitäkin mieltä, että selkäsairaudet ovat mielen sairauksia.[/QUOTE]
Ja suurin osa kivuista. Kun ekaa kertaa tuon kuulin, ajattelin, että äijähän on ihan seonnut. Mutta kun sitten opettelin vähentämään reumakipujani psyykkisellä kivunhallinnalla, Heikkilän mielipiteet eivät tuntuneetkaan enää seonneen ihmisen mielipiteiltä. Tai voihan olla niinkin, että myös minä olen seonnut. Ihan sama, pääasia on, että pystyn lievittämään kipujani ilman kipulääkkeitä.
 
Pointtihan on varmaan se että joka itkuun ei kannata mennä hakemaan napposta jolla olo turtuu. Masennus kuuluu tunteiden skaalaan.
Sitten on ihan erikseen esim.välittäjäaineista johtuvat masennukset ja vaikeat tunne-elämän häiriöt joihin lääke on aluksi ainoa oikea ratkaisu että pärjää.

Välittäjäaineista johtuviin masennuksiin lääke on ainoa oikea ratkaisu, ja pysyvä ratkaisu, lääkkeistä ei pysty luopumaan koskaan, että pystyy toimimaan normaalisti.

Miehelläni on serotoniinin aineenvaihdunnassa häiriö, ja hän tarvitsee lääkityksen aina. Ilman lääkitystään hän olisi toimintakyvytön, lääkkeiden kanssa pystyy käymään töissä ja huolehtimaan lapsistaan, elämään tasapainoista elämää.

Moneen masennukseen on hyvä saada ensin lääkettä ja sitten keskusteluapua. Sitä keskusteluapua on vain todella heikosti saatavissa. Edes kriisitilanteessa ei saa heti apua, vaan menee viikkoja että pääsee lääkäriin tai mielenterveystoimistoon.
 
  • Tykkää
Reactions: Aamuäree
[QUOTE="vieras";24681531]Onhan se Heikkilä sitäkin mieltä, että selkäsairaudet ovat mielen sairauksia.[/QUOTE]

Ja että maito värjätään.....



Ok, ihan järkeenkäypää asiaa moni juttunsa, mutta ulosanti on hirvittävä ja nämä muutamat todelliset hörhöyden piirteet täyttävät mielipiteet joita julistaa kuin profeetta suurina totuuksia saa mut nauramaan nykyään koko äijälle. Hah haha haa.
 
[QUOTE="Jonna";24680926]vaikeasta surusta selviytymiseen, esim omaisen kuolema jne lääkkeet auttavat pääsemään paremmin yli. Tällaisesta voi jäädä ihan pysyväkin masennus. Ja mun poittini oli että Antilla ei ole mitään uutta sanottavaa, ei MITÄÄN kyseenalaistettavaa tuossa.[/QUOTE]

Mä pääsin kyllä yli äitini kuolemasta ihan terapialla. Unilääkkeitä käytin alussa ja niistä tuli ihan hirveä olo. Eli täysin samaa mieltä olen Antin kanssa.
 
[QUOTE="vieras";24681531]Onhan se Heikkilä sitäkin mieltä, että selkäsairaudet ovat mielen sairauksia.[/QUOTE]

No en ole tämmöiseen sen sivuilla törmännyt ollenkaan. Päinvastoin hän kehottaa selkävaivaisia hoidattamaan itseään erilaisilla manipulaatiohoidoilla (esim. osteopatia, joiden tykö mm. Englannissa lääkäri kirjoittaa lähetteen) pelkkien kipulääkkeiden/ leikkaustarpeen sijasta. Tilanne/ potilaskohtaista.
 

Yhteistyössä