Apua, en jaksa enää

[tarja-85]

Parisuhteemme on ollut yhtä helvettiä... Mieheni juominen on ollut minulle yhtä helvettiä. Minä olen ollut helvetillinen akka.

Mieheni ei mielestään juo paljoa. Mitä nyt vähän JOKA HELVETIN PÄIVÄ! En jaksa enää. En todellakaan jaksa enää. Kun olen pyytänyt vähentämään, hän on ollut sitä mieltä, että haluan tehdä hänestä raivoraittiin. Ei. En. Haluan hänen vain juovan vähemmän ja harvemmin.

Itse olen ollut helvetillinen akka. Raivoan, itken, huudan. Huudan silloinkin, kun kukaan ei kuule. Huudan hiljaa sisälläni. Tuntuu, kuin olisin syvällä kuilussa, huutaisin, mutta kukaan ei kuule. Olen masentunut, surullinen, vihainen, raivoissani. Kärsin masennuksesta.

Olen tajunnut jo pitkän aikaa, etten voi, enkä edes oikeastaan saa vaikuttaa mieheni juomiseen. Toisaalta vasta äsken tajusin, ettei minun tarvitse enää kärsiä. Tämän suhteen on loputtava. Tämän suhteen on loputtava nyt.

Tappelimme äsken taas. Ikkuna on rikki. Mieheni rikkoi sen. Minä vahingossa huitaisin mieheni nurin (voi ei. hän on äsken tullut selkäleikkauksesta) en tarkoituksella, mutta hän vain tuli minua päin niin uhkaavasti. Hän löi minua ja repi tukkaa päästä.

Sanoin suhteemme olevan ohi. Hän lähti kaverilleen. Luoja, että helpottaa... toisaalta minä kuolen. Kuolen. Hukun näihin kyyneliin. Olen surullinen, helpottunut, vihainen, peloissani, kaikkea. Sellainen myllerrys mielessä! Toisaalta toivon ja rukoilen, että jos tämä tästä. Ei enää. Ei enää. Pelottaa, että taas menen lankaa. Että taas mieheni puhuu minut ympäri.

Mies vetoaa selkäleikkaukseensa. "Voi voi, nyt hänet voi jättää, kun hän on rampa" No ei se kyllä ihan niin mene. Luoja miten vihaan tuota marttyyriasennetta. Vihaan miestäni muutenkin ihan silmittömästi. Tai oikeastaan vihasin aikaisemmin. Hän oli viikon pois. Siellä selkäleikkauksessa. Ehkä kaipaus teki tehtävänsä, oli ihanaa saada hänet taas elämääni. Toisaalta oli ihanaa olla ja elää elämää ilman alkoholia.


Koko elämä tuntuu menneen hukkaan monen vuoden ajan. Kuinka kauan vielä meinaan heittää elämääni hukkaan? Tuntuu toisaalta, että se on jo niin pahasti pielessä, ettei ole mitään järkeä jatkaa sitä. Harkitsen itsemurhaa. Olen yrittänyt sitä. Muutaman kerran. Pari kertaa lähes onnistuneesti. Olisimpa onnistunut. Ei tarvitsis olla tässä. Toisaalta järki sanoo, että tälläsiä ajatuksia jos on, niin kuuluu hullujenhuoneelle. Ja veljet. Ne auttaa jaksamaan. Jaksanko enää? Sitä en tiedä. Sen tiedän ainakin, etten enää jaksa tätä suhdetta. Etten jaksa enää elää tässä suhteessa.

Pakko oli kertoa jollekkin. Ketään ei ole, jota haluaisin tällä asialla vielä rasittaa. Oikeastaan en edes vielä käsitä mitä oikein on tapahtunut... Kestänkö sen sitten kun käsitän, mitä on tapahtunut???

 

[rasvari]

Jos luulet, että ärjyminen vähentää miehesi ryypiskelyä, ei ole toivon hiventä olemassa.

 

[Pullo ja mies]

Ei mies lopeta juomista, ellei itse halua. Vaimo voi olla vaikka enkeli, mutta mies vaan jatkaa ryyppäämistä. Alkoholismi on sairaus, jota pitää hoitaa kuten muitakin sairauksia. Myös läheiset tarvitsevat hoitoa.

 

[linda76]

hae hyvä ihminen itsellesi apua. Sinulta on vääristynyt moni asia kun olet elänyt tuollaisessa suhteessa. Kaikki muuttuu kun vain lähdet rohkeasti liikkeelle. Älä anna yhden miehen tuhota itseäsi ja kallisarvoista elämääsi. Voimia sinulle!

 

[tarja-85]

se on niin helppo sivusta sanoa, kuinka ärjyminen ei vähennä miehen juomista. No ei vähennäkkään. Siinä olette ihan oikeassa. Eikä vähennä mikään muukaan. Ei mikään käytös. Ei mikään. Ei ole paljon asiaa auttanut, vaikka miten olen ollut.

Se on helppo sivusta sanoa, kuinka kannattaa olla ärjymättä. Tarpeeksi kauan kun on paha olla, se tulee ulos ärjyntänä. Miehen juominen aiheuttaa sen pahan olon. Minulle.

Mies on onnistunut tuhoamaan itseluottamukseni, itsetuntoni ja itsearvostukseni siinä määrin, etten enää uskonut pärjääväni lähihoitajaopinnoissani. Ne jäivät kesken. Hän ei suoraan hauku rumaksi ja lihavaksi, mutta hytkyttelee "jenkkakahvojani" ja kourii persettäni, arvostellen, kuinka se on ihan hyvä, mutta ehkäpä siellä on muutama sentti liikaa. Hän haukkuu huoraksi kännipäissään. Ehkäpä tänää toteutan sen. Ehkäpä panen parasta päälleni ja aijon olla maineeni veroinen.

Nyt se kusee hunajaa, kun pääsee oikein valittamaan kavereilleen kuinka paha olen. Hän on takuulla sitä mieltä, että kaikki tämän iltainenkin on minun syytäni, eikä hän ole tehnyt mitään! Ja kaiken huippu on se, kun hän oikein dramatisoiden kertoo, kuinka tönäisin hänet lattialle!! Voi jumalauta. Tätä samaa vuodesta toiseen. Koko mun nuoruus tähän asti (18-23) on mennyt tässä paskassa avoliitossa!

En näe enää muuta mahdollisuutta, kuin lähtä.

 

[Yritä irtautua tästä suhteesta]

Tarvitset apua ja tukea siihen, että pystyt lopettamaan itsellesi ja elämällesi tuhoisan suhteen. Otapa yhteyttä ensi vaikkapa oman terveyskeskuksesi psykologiin tai vaikka ihan tilaat lääkärin ajan. Usein ongelmat ovat monivyyhtisiä, on narsisimia ja läheisriippuvuutta. SYY EI OLE SINUN! Koeta nyt rauhoittua ja nukkua yön yli - jo huomenna saat varmasti apua.

 

[AA-asiakas]

Apua saat myös oman paikkakuntasi A-klinikasta. Tilaa aika sieltä, siellä kuunnellaan ja autetaan. Oiva paikka myös miehellesi, mutta sinne pitää itse haluta lähteä.
Toiseksi: jatka lähihoitajaopintojasi. Olen itse ollut alkoholistin kanssa naimisissa, tiedän tunteen, mutta siitä kurjuudesta voi nousta entistä vahvempana.

 

[tyytyväinen ikisinkku]

Mikä ihme siinä parisuhteessa ja miehen kanssa olemisessa on niin tärkeää, että siinä pitää kituuttaa vuodesta toiseen, vaikka asiat olisi kuin ap:lla?

 

[AA-asiakas]

Alussa, kun mennään yhteen, kaikki näyttää yleensä ruusuiselta ja tulevaisuus onnelliselta. Puoliso ei aina ole alkoholisti vielä siinä vaiheessa, sillä se sairaus kehittyy hitaasti ja salakavalasti. Eihän sitä puolisoa jätetä silloinkaan, kun hän sairastuu vaikka syöpään. Alkoholismikin on sairaus, vaikka monet muuta väittävät.

 

[öö- ja lämmin leipä]

"mies puhuu ympäri", vetoaa selkäsairauteen. Lähde hyvä ihminen ja heti. Suhteenne on niin sairas, kun olla voi. Jos aikuinen ei pärjää selkänsä kanssa, ei siihen voi toista sitoa. Hakekoon laitospaikkaa, turvatkoon sukulaisiinsa. Jos pystyy juomaan ja tukkaan kiinni käymään, todennäköisesti pystyy muuhunkin. Emme ole velvollisia hoitamaan parisuhteen varjolla hirviötä, joka ei osaa edes olla kiitollinen.. Miksi alun alkaen aloitte suhteeseen?

 

[Sinisilmä ennen]

Alkoholisti on mestari keksimään tekosyitä ryyppäämiselle, kipuja siellä ja täällä, vaivoja milloin missäkin, elämä on kohdellut kaltoin, vaimo on hirviö, itsessä ei ole mitään vikaa, maailma vain murjoo. Näihin selityksiin ei pidä uskoa. Alkoholisti on omasta mielestään itse aina syytön kaikkeen. Vastuu omasta elämästä on täysin kadoksissa.

 

[vedä rajat]

Jos lähteminen on ongelma ja juominen on ongelma, niin tee rajat. Sano miehellesi (kun on selvinpäin!), että haluat hänen kuuntelevan ja miettivän rauhassa sitä vaihtoehtoa, että sinä ja alkoholi ette mahdu saman katon alle. Anna hänen valita joko sinut tai viina. Anna hänelle aikaa miettiä asiaa kunnolla. Vastaus ei tule heti, eikä seuraavana päivänäkään.

Jos hän edelleen jonkin ajan päästä kieltää alkoholin olevan minkäänlainen ongelma, hän on tehnyt valintansa. Vaikka kyse olisikin sairaudesta, hän ei parane ikinä, mikäli ei itse halua parantua. Silloin sinä et voi jäädä itsesi ja tulevaisuutesi takia siihen suhteeseen.

Kerro myös miehellesi rauhassa (tai vaikka kirjoita, jos rauhallinen sanominen tuntuu vaikealta), miltä sinusta tuntuu kun miehesi haukkuu huoraksi, on agressiivinen, juo liikaa. Älä käytä sanoja "kun sinä aina..." vaan kerro "musta tuntuu...".

Ennen kaikkea. Hae itsellesi tapauksessa apua ja tukea. On olemassa vertaistukiryhmiä, terapeutteja tai vaikka auttavia puhelimia. Kunhan jostain aloitat ja saat kerrottua ääneen tunteesi. Joskus pelkästään asioiden sanominen ääneen auttaa jäsentämään asioita ja tekee kaaoksen jonkin punaisen langan jota seurata.

Voimia. Älä syyllistä itseäsi, mutta katso omaa toimintaasi rehellisesti.

 

[hopsanssaa]

Minusta helpointa olisi, kun lähtisit pois, silloin kun miehesi on poissa. Jätä vain lappu pöydälle ja pakkaa tavarasi autoon ja lähde pois. Jos et pääse kenellekään yöksi, pääset ehkä turvakotiin tai vastaavaan. Olen myös varma, että jos soitat johonkin alkoholistiklinikan puhelinpäivystykseen tms, niin saat käytännön ohjeita siitä, mitä sinä voit tehdä, koska et yksin pääse suhteesta irti.

Jos jaksat malttaa mielesi, etsi vuokra-asunto kiireellisesti. Pakkaa vaivihkaa tavaroitasi ja kun miehesi lähtee pois (esimerkiksi vaikka selkäleikkauksen jälkitarkastukseen), niin lähde sillä välin pois.

Kun lähdet salaa, pääset eroon ilman, että mies onnistuu ympäripuhumaan sinua.

Yritä ymmärtää, että et tarvitse miestäsi mihinkään. Sinä pärjäät ilman häntä paremmin yksin kuin hänen kanssaan. Alkoholismi on sairaus ja sinä et sitä sairautta voi hoitaa. Miehesi tuskin koskaan pääsee viinasta eroon. Viina muuttaa miehesi persoonallisuutta ja se sekoittaa hänen ruumiinsa ja mielensä pitkällä aikavälillä. Et tarvitse häntä. Kun eroat, saat varmasti paremman miehen tilalle sitten, kun olet valmis uuteen suhteeseen.

 

[Alkoholismi on sairaus]

Alussa, kun mennään yhteen, kaikki näyttää yleensä ruusuiselta ja tulevaisuus onnelliselta. Puoliso ei aina ole alkoholisti vielä siinä vaiheessa, sillä se sairaus kehittyy hitaasti ja salakavalasti. Eihän sitä puolisoa jätetä silloinkaan, kun hän sairastuu vaikka syöpään. Alkoholismikin on sairaus, vaikka monet muuta väittävät.

Alkoholismilla on sairauden luokitus, mutta olen aina miettinyt onko tupakointi, huumeiden käyttö kahvin juonti yms sairauksia jos niistä jää riippuvaiseksi?

 

[Mielestäni...]

...suurempi syy lähtemiselle kuin alkoholin juominen on se, että miehesi lyö sinua, repii hiuksistasi, rikkoo ikkunoita. Lähde niin kauan kun sinulle ei satu tämän pahempaa fyysisesti, henkisestihän sinuun jo sattuu kovasti ja se kipu ei myöskään parane muuten kuin lähtemällä!

 

[Akkah]

Olet vielä nuori, tyttö oikeastaan. Sinun ei kuulu olla tuollaisessa suhteessa, etkä kuulu hullujenhuoneelle.
Älä aseta, äläkä anna asettaa esteitä omalle tiellesi.
Ala seisoa omilla jaloillasi, eikä myöskään kannata antaa jonkun muun seisoa (notkua) sinun voimillasi.
Lähde, ja katso mihin pystyt ihan itse. Myös miehesi on aikuinen, jonka on syytä alkaa seisoa omilla jaloillaan. Et ole hänen äitinsä, jos hän väittää ettei pärjää omillaan, se ei ole sinun ongelmasi.

 

[minä täältä jostain]

Tuo aloittajan juttu on juuri niitä, joihin ei ulkopuolisten kannata puuttua yhtään.
Ensin he hakevat neuvoja ja apuja, ja seuraavaksi se on muiden ihmisten syy, ja on sekä mies että nainen taas yhtenä rintamana. Heillä on sellainen intensiivinen rakkaus.

 

[AA-asiakas]

Jos ihminen kysyy ja pyytää neuvoja (esim. täällä nettipalstalla), niitä pitää hänelle antaa, noudattipa niitä sitten tai ei. Eri asia on, jos mennään tyrkyttämään neuvoja, joita ei ole pyydetty. Neuvot menevät perille kyllä aikanaan. Se on sellaista aaltoliikettä, välillä tehdään parannus ja yritetään taas alkaa kaikki alusta. Harvoin se valitettavasti onnistuu yhdellä istumalla, voi mennä vuosia. Itselläni meni 7 pitkää vuotta, sitten olin totisesti täysin kypsä lopettaamaan. Nyt olen vapaa ja toivottavasti myös viisaampi.

 

[AA-asiakas]

Jos ihminen kysyy ja pyytää neuvoja (esim. täällä nettipalstalla), niitä pitää hänelle antaa, noudattipa niitä sitten tai ei. Eri asia on, jos mennään tyrkyttämään neuvoja, joita ei ole pyydetty. Neuvot menevät perille kyllä aikanaan. Se on sellaista aaltoliikettä, välillä tehdään parannus ja yritetään taas alkaa kaikki alusta. Harvoin se valitettavasti onnistuu yhdellä istumalla, voi mennä vuosia. Itselläni meni 7 pitkää vuotta, sitten olin totisesti täysin kypsä lopettaamaan. Nyt olen vapaa ja toivottavasti myös viisaampi.

 

[Al Anon]

Alkoholistin omaisille ja ystäville on oma keskustelu-ja tukiryhmä: AL ANON
Kannattaa ottaa selvää oman paikkakunnan ryhmästä. Siellä saa vertaistukea ja huomaa, ettei ole yksin ongelmansa kanssa. Ryhmän toiminta perustuu kutea AA:kin, nimettömyyteen.

 

[anniina*]

...ei ole sairaus. Vai mistä muusta sairaudesta voi muka parantua vaan päättämällä itse lopettaa sairastamisen? EI MISTÄÄN. Siksi alkoholismi ei voi olla sairaus.

Se on luonteen heikkoutta, riippuvuudelle alttiutta, mutta ei sairautta. Samaan kategoriaan kuuluvat huume-, peli- ja tupakkariippuvuudet. Vai?

 

[rasvari]

Alkoholismi on krooninen sairaus. Vaikka alkoholisti lopettaa ryypiskelyn, ei se tarkoita, että alkoholismi olisi silloin parantunut. Jopa 30-40 vuotta kuivilla ollut alkoholisti, on yleensä edelleen alkoholisti, mikä tarkoittaa, sitä, ettei olisi kykenevä hallitsemaan itseään kohtuukäyttäjänä.
Jos ryypiskelyn kontrollointikyky on kerran kadonnut, se harvoin palautuu. Tämä tarkoittaa vain kahta olemassa olevaa vaihtoehtoa, ON ja OFF. Siinä välissä ei ole mitään. Joko pysytellään täysraittiudessa tai ryypätään kaksin käsin kunnes kutsuu maa.

 

[mullekin on maistunut...]

Tunnen erään vanhemman herrasmiehen, joka on ollut 20 v. kuivilla. Hän kutsuu itseään vieläkin alkoholistiksi. Kuulemma viinapaholainen istuu vieläkin´vasemmalla olkapäällä ja vaanii tilaisuutta päästä iskemään. Olen itse nyt absolutisti, en halua ottaa pisaraakaan ettei mopo karkaa käsistä.

 

[anniina*]

Taipumus riippuvuuteen on ja pysyy, vaikka itse "aineesta" pääsisikin irti. Toki sen vanhana tupakoijana tiedän! En uskalla polttaa edes yhtä tupakkaa, etten sorru taas aloittamaan - ja olen ollut polttamatta liki 7 vuotta. Sama tilanne on muissakin riippuvuuksissa, ei pelihullukaan osaa pelata kohtuudella, eikä narkkari käyttää huumettaan vaan silloin tällöin hallitusti.

Riippuvuus voi myös muuttaa muotoaan, onhan esim. monesta vanhasta alkoholistista tullut kiihkeitä uskovaisia. En siltikään puhuisi sairaudesta!

 

[Kipee on kipee]

Isäni ehti olla ennen kuolemaansa 20 vuotta juomatta. Hän sanoi olevansa alkoholisti, joka ei juo.

Riippuvuus on sairaus. Jos on kiinni jossain sellaisessa, josta ei pääse irti vaikka kuinka järki sanoisi toisin, ja joka aiheuttaa kipua ja tuskaa paitsi ympäristölle, myös itselleen, niin ei sitä minusta ihan terveeksi piirteeksi voi sanoa. Muutoinhan mielen temppuilujakaan ei voisi sanoa sairaudeksi: älä ole alamaissa ja kuule puhetta päässäsi, ole iloinen ja järkevä - itsestäsi se vain on kiinni. Kyllä jokainen tietää, mikä on hullua ja mikä ei. Niinkö?