Apua!! En osaa olla luonteva vauvan kanssa!

["vierailija"]

Olen yrittänyt etsiä aiheesta keskustelua mutta en löydä mistään. Alan jo olla epätoivoinen kun sukuun alkaa nuita vauvoja putkahdella ja nolaan itseni kerta toisensa jälkeen kaikissa ristiäisissä ja sukujuhlissa. En vaan yhtään osaa olla luonteva vauvojen kanssa. Nolottaa, tuntuu että kaikki muut osaa. Tykkään vauvoista ihan kamalasti mutta en vaan osaa olla niiden kanssa, pitää sylissä, jutella, tai mitään. Haluaisin niin paljon osata!! Uskon kyllä että kokemuksen myötä opin mahdollisten omien lasteni kanssa olemaan mutta siihen menee vielä piiitkä aika. Siinä ajassa minulle ehditään kyllä tarjota useaan kertaan vauvaa syliin, kauhulla odotan jo seuraavaa kertaa. Ihan lähipiirissä/lähellä asuvia vauvoja ei kuitenkaan ole, siis ketään jota voisin hoitaa ja sitä kautta saada varmuutta, ei siis ketään, olisikin. Olen yrittänyt lukea vauvakirjojakin mutta niissä on vaan vauvanhoidosta äidin näkökulmasta. Mutta entä miten minä olen vauvan kanssa,pidän häntä, puhun hänelle, niin että hän viihtyy sylissäni, kun se ei tule minulta luonnostaan? Auttakaa minua ihanat äidit. Olisiko teillä jotain vinkkejä! Tunnen itseni todella typeräksi kysellessäni tällaisia. Olen 17. Haluaisin myös tietää miten vieraan vauvan saa hymyilemään. Olisin todella kiitollinen vinkeistä!

 

["vieras"]

Joskus ei saa edes tuttua vauvaa hymyilemään, muista se.

Vauvat aistivat hermoilusi. Eli ole rauhallisesti se tumpelo ja avuton mikä olet ja silittele vauvaa vaikka hänen köllöttäessä lattialla tai sitterissä. Voit hymyillä vauvalle tai laulaa tai lukea niitä lyhyitä runoja mitä itse osaat tai muistat.

Jos et osaa mitään, lainaa kirjastosta joku vauvarunokirja ja opetttele pari runoa.

 

[as if]

Tiäks mitä? En mäkään osaa (ja mulla on pian kuus omaa lasta!)
Musta tuntuu aina että muiden vauvat menee sylissä rikki ja niille on kamalan vaikee jutellakin ja jotkut vaan huutaa ja/tai vierastaa.

Omien vauvojen kanssa mennyt aina heti luontevasti.

 

[ädy]

Älä hätäile. Ei kukaan oleta että osaisit olla kuin kokenut äiti-ihminen vauvojen kanssa. Hyvä kun niitä vauvoja lähipiiriin pullahtelee, saatpa niiden kanssa harjoitella. Sillä oman vauvan kanssa se luonteva vuorovaikutus tulee useasti kyllä ihan itsestään. Tärkeintä on vaan unohtaa liika itsensätarkkailu ja arvostelu! Sä olet 17, ei sulla ole kiire!

 

["..."]

Eivät kaikki vain osaa. Itse en osannut, ennen kun sain omia vauvoja. En aikaisemmin edes kummemmin pitänyt vauvoista, enkä kyllä edelleenkään ole mitenkään erityisen kiinnostunut toisten vauvoista, mutta oman kanssa on sitäkin mukavampi ja luontevampi olla.
Eli kokemuksen kautta se sieltä löytyy.

 

["vieras"]

Tiäks mitä? En mäkään osaa (ja mulla on pian kuus omaa lasta!)
Musta tuntuu aina että muiden vauvat menee sylissä rikki ja niille on kamalan vaikee jutellakin ja jotkut vaan huutaa ja/tai vierastaa.

Omien vauvojen kanssa mennyt aina heti luontevasti.

Sama.

 

[zenn]

Ei mitään hätää, vauvat on vain ihmisiä. Vauvan kanssa olon voi aloittaa vaikka sanomalla, että moikka, minä olen Maija

Minua muuten ärsyttää sellainen maiskuttelu ja lässytys vauvoille/lapsille, ei vauvat ole mitään oravia, niille voi ihan jutella, eikä senkään tarvitse olla sellaisella vauvaäänellä lässytystä "niinkö jooko pooko lässynlää jooko kooko" Mitä monet tekee ihan taaperoille ja leikki-ikäisillekin.

 

[Lex]

Ei mitään hätää, vauvat on vain ihmisiä. Vauvan kanssa olon voi aloittaa vaikka sanomalla, että moikka, minä olen Maija

Minua muuten ärsyttää sellainen maiskuttelu ja lässytys vauvoille/lapsille, ei vauvat ole mitään oravia, niille voi ihan jutella, eikä senkään tarvitse olla sellaisella vauvaäänellä lässytystä "niinkö jooko pooko lässynlää jooko kooko" Mitä monet tekee ihan taaperoille ja leikki-ikäisillekin.

Juur näin!

 

[tähtii]

Joskus vaan tuijottelemme vauvan kanssa toisiamme, vienosti hymyilen ja hymisten, niin kuin vauvat. Äkkiä vauva alkaa matkimaan sinua ja vauvat rakastavat usein kun jutellaan niiden omalla kielellä, hymistellään ja äännellään samalla tavalla. Mutta vauvoilla on oma persoonallisuus jo vauvanakin

 

[Kerpele]

Juu, en osaa minäkään. Ja kolmas lapsi nyt tulossa Omien kanssa toki juu, mutta ahdistun jos mulle työnnetään jotain vierasta pientä kääröä syliin... Sitten olen niin epävarma että ihmiset katsoo kulmia kohottaen

 

[jepsss]

en mäkään muitten vauvojen kanssa mut omani ihan luontevasti... kaipa johtuu siitä ko oon muutenkin ujo ja vierastan toisten lapsia..

 

[Kerpele]

Ei mitään hätää, vauvat on vain ihmisiä. Vauvan kanssa olon voi aloittaa vaikka sanomalla, että moikka, minä olen Maija

Minua muuten ärsyttää sellainen maiskuttelu ja lässytys vauvoille/lapsille, ei vauvat ole mitään oravia, niille voi ihan jutella, eikä senkään tarvitse olla sellaisella vauvaäänellä lässytystä "niinkö jooko pooko lässynlää jooko kooko" Mitä monet tekee ihan taaperoille ja leikki-ikäisillekin.

ai hitto mä repesin.. Mä oon varmaan just tollanen (mutta kotona, salaa ). Mutta tuli kyllä mieleen muutama kerta kun joku tuntematon täti alkaa jotain vastaavaa lässyttämään kaupassa mun vauvoille... Tulee sellanen olo että "no kukkuu sullekin"

 

[misStar]

Tiäks mitä? En mäkään osaa (ja mulla on pian kuus omaa lasta!)
Musta tuntuu aina että muiden vauvat menee sylissä rikki ja niille on kamalan vaikee jutellakin ja jotkut vaan huutaa ja/tai vierastaa.

Omien vauvojen kanssa mennyt aina heti luontevasti.

Sama juttu.
Mä en oo koskaan osannut olla lasten kanssa. Ne on jotenkin niin outoa jengiä, etten tiiä mitä niille pitäs oikeen sanoa Ja mulla on omakin lapsi... Mutta edelleenkään en osaa olla toisten lasten kanssa.

 

[as if]

Sama juttu.
Mä en oo koskaan osannut olla lasten kanssa. Ne on jotenkin niin outoa jengiä, etten tiiä mitä niille pitäs oikeen sanoa Ja mulla on omakin lapsi... Mutta edelleenkään en osaa olla toisten lasten kanssa.

Kyllä mä isompien lasten kanssa osaan olla, töissäkin olen mutta tosiaan ihan vauvat on jotenkin vaivaannuttavia. Ja teinit