Apua hirveään mustasukkaisuuteen/huonoon itsetuntoon?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Jessi
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
J

Jessi

Vieras
Mies petti meidän suhteen alussa ja valehteli, mutta ne asiat on jo takanapäin ja mies vannoo, että on muuttunut ja sitoutunut.

No mä en luota mieheen ollenkaan, ja jopa miehen muiden naisten katselu saa mut ahdistuneeksi. ahdistun jopa kaupassa, jos siellä on nätti nainen tiukoissa vaatteissa. aika vaikeaa on elämä kun ahdistun kaikista naisista, joita mies voi nähdä. ajattelen, että olen huonompi kuin tuo nätti nainen, että mies vaihtaisi mut milloin tahansa siihen jos saisi. ja itse olen ihan ok näköinen, en mikään mörkö todellakaan. ahdistun myös siitä, että mies katsoo pornoa. ja mies on sanonut, ettei enää pettäisi mua. vaan ei auta enää miehen vannottelut

vika taitaa olla mun pääkopassa. ongelmat alkoi kun mies petti, mutta kyllä tää ongelma alkaa olla mun pään sisällä. mä en esimerkiksi voi enää sulattaa lainkaan, että mies katselee muitakin naisia. se asia tuntuu ahdistavalta ja pettämisen esiasteelta. miehen pettämiskumppani oli kaunis ja hyväkroppainen, mies ei "voinut vastustaa kiusausta". ja jotenkin ajattelen, että mieheni on kuin eläin: lupaukset ja parisuhde unohdetaan, kun joku kaunotar on tyrkyllä. ajattelen, että miehet yleensäkin on jotain eläimiä, joilla vilkkuu vaan peput ja tissit mielessä, rakkaus siinä on vaan "paskapuhetta".
 
No kun niin ne sanoo, että kaikilla se tarve on ja kaikki katsoo ainakin salaa. ja mun mies on flirttaileva muutenkin, aika pinnallinenkin (olisi esim. hirveä asia, jos hän itse tai minä lihoisi hirveästi).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Jessi:
No kun niin ne sanoo, että kaikilla se tarve on ja kaikki katsoo ainakin salaa. ja mun mies on flirttaileva muutenkin, aika pinnallinenkin (olisi esim. hirveä asia, jos hän itse tai minä lihoisi hirveästi).

Aina vaan paranee... Kyllä niitä kunnollisiakain, yhden naisen miehiäkin on olemassa. Ja mitä näät miehessä, jolle merkitsee vaan sun ulkomuotos?
 
Mun kaverin mies on just tommonen. Tai kahdenkin kaverin. Kaveri ykkösen mies flirttaa muille naisille heti kun vaimo selkänsä kääntää. Baarissa on nähty yhtä jos toista heti kun vaimo on vaikka vain pyörähtämässä tanssilattialla. Hän on myös varsin innokas lähteen törkybaareihin kunhan vaimon "valvonta" pettää.

Kaveri kakkosen mies taas on flirttimiehiä kaiken aikaa, jopa työpaikallaan. Oltiin ennen samassa duunissa tän miehen kanssa. Sain nähdä ja kuulla, kuinka hän pyyteli hemaisevaa työkaveriani töiden jälkeen kaljalle ja muutenkin flirttaili tälle tosi paljon siitä huolimatta, että kotona oli kaksi lasta ja vaimo, mun kaveri. En oo kaverille sanonu. Empä mä tiedä tapahtuiko mitään tosiasiassa ja oon joskus tuntenu nahoissani, että viestinkantaja ammutaan ensimmäisenä, joten en oo sitten pistäny nenääni siihen soppaan. Mutta tuo on niin loukkaavaa ja törkeetä puolisolta, että mä en sellaista katselisi. Eikä mun mies onneksi sellainen olekaan. JA mulla on useita useita kavereita, joilla on tosi ihanat aviomiehet, sellaiset jotka pitävät puolisojaan arvossa ja joilla ei ole mitään tarvetta tollaselle. Ikävää noiden kahden kaverin puolesta, että heillä on tollaset äijät. Kaipa he itse tietävät millaisen kanssa elävät. Mutta jotenkin tuntuu, että niin kauan kun puolisolla on tollaiset tavat, se meinaa vähän samaa kuin olis toinen jalka oven raossa ja hän olisi lähdössä heti paremman paistin matkaan kunhan vain kohdalle sattuis. Molemmat puolisot eivät ole suhteessa mukana yhtä täysillä jos homma on tommosta. Tää on ikävää ladella sullekin, mutta näin se vaan on. Se ei todellakaan mee niin, että kaikilla miehillä on tarvetta ja halua tollaseen.
 
Kauhean pinnalliselta mieheltä kuulostaa. Jos toisen jättäisi heti parin ylikilon takia tms ulkonäöllisistä syistä, niin herää kysymys, että onkohan siinä koskaan mitään syvempiä tunteita ollutkaan?! Kuulostaa siltä, että mies kaipaa vain näyttelyesinettä itselleen.
 
Mulla on aika pitkälle sama tilanne, kuin sulla. Mies ei varsinaisesti pettänyt, mut jotain peliä sillä oli toisen naisen kanssa ja valehteli mulle tähän naiseen liittyvistä asioista. Tuommoisen jälkeen luottamuksen palautuminen voi olla tosi vaikeeta. Vaikka miten mies vannoisi ja vakuuttaisi sitoutumistaan, taustalla on pelko siitä, et jos se sittenkin valehtelee taas. Ei siihen taida olla muuta apua, kuin se et puhut asiasta miehelle enemmän, kun se sua vaivaa.

Mitä tohon muitten naisten katsomiseen tulee, niin eihän siinä periaatteessa mitään pahaa ole. Mua loukkaa miehen tapa tuijottaa avoimesti ja pitkään hyvän näköisiä naisia. Mä ymmärrän kyllä, et kaunis nainen kiinnittää huomion, mut ei sitä tarttis niskaansa katkaista kadulla, kun joku ohi kävelee. Siinä tulee sellanen olo itselle, et "kattokaa kaikki iten hyvän näkönen nainen, ei tosta omasta mitättömyydestä tartte välittää, miltä siitä tuntuu"

Sama juttu flirttailun kanssa. Munkin mies on luonnostaan aika flirtti. Ei ustkaan jätä tilaisuutta käyttämättä, oli se sit vaikka kaupan kassa. Mun mielestä varatun miehen täytyy kuitenkin osata vetää raja siihen, millanen flirttailu on sopivaa ja millanen ei. Ei sen luulis niin vaikeeta olevan. Suoranainen vihjailu ja henkilökohtasuuksiin meno ei musta kuulu sitoutuneen miehen flirttikäytökseen.
 
Tottahan mies mussa näkee ihmisenä ainakin jotain, kun minun kanssa haluaa asua ja elää. mutta miehelle on myös tärkeää se, että olen hyvännäköinen ja pysyn hoikkana (mikä muuten ahdistaa!). ja tosiaan tuo tapa kyylätä ja flirttailla (aina pakko hymyillä ja katsoa kauniita naisia silmiin ja katsastaa peppu ym..) ahdistaa. on miehessä paljon hyvääkin, mutta on tää yksi asia alkaa paisua todella suureksi :(..
 
Oltiin tänään kaupungilla ja mies tuijotti yhden pienipyllyisen tytön perään. mulle tuli itku kurkkuun ja sanoin, että taidan lähteä kotiin kun tulee paha mieli. mies lähti kävelemään toiseen suuntaan ja jätti mut siihen kuin nallin kalliolle. no tavattiin sitten kotona parin tunnin päästä. sanoin, että mä tunnen itseni nykyään tosi rumaksi ja se ulkonäkö tuntuu olevan miehelle hirveän iso asia. mies alkoi karjua mulle että "turpa kiinni" ja lähti ovet paukkuen ulos, sanoi että tulee joskus myöhään illalla :( . näköjään sekään ei jaksa enää mua.. :( ap
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Tottahan mies mussa näkee ihmisenä ainakin jotain, kun minun kanssa haluaa asua ja elää.

Tuo on just se, mitä meinasin kirjoittaa. Lisään vielä yhden linkin, josta voisi olla apua sulle itsetunnon nostamisessa: http://www.kutri.net/itsetunto.html
 
Alkuperäinen kirjoittaja kiitos:
kiitos linkistä, koitan tehdä noita tehtäviä! onko kukaan onnistunut parantamaan itsetuntoa? miten?

Olen onnistunut, ja itsetuntoni on nykyisin terveellä tavalla hyvä. Aiemmin, n. 7-8 vuotta sitten se oli keskitasoa heikompi. Mun itsetuntoni nousi siitä, että huomasin olevani aivan hyvä tyyppi verrattuna muihin ihmisiin. Aloin myös pukeutua kauniimmin, laihdutin ja pidin itsestäni muutenkin huolta. Hymyilin enemmän. Vähitellen se nousi ja nykyisin voin olla täysin oma itseni ja itsetuntoni on hyvä, vaikka pukeutuisin säkkiin ja kilotkin ovat tulleet takaisin :saint:
 
kiva kuulla, että joillakin itsetunnon kohottaminen voi onnistua. jotenkin mun on vaan niin vaikea olla varsinkin parisuhteessa, kun kerran on petetty. ajattelen, etten ole miehenkään mielestä mitään, kun hän niin teki. täytyy yrittää joitain keinoja itsetunnon parantamiseksi
 
moi, eikö kenellekään olisi enää kommenttia :( ??

Mun on siis vaikea luottaa mieheen ja uskoa itseeni. kaikesta en voi syyttää miestä, mutta en voi unohtaa hänen juttujaan... ennen pettämistä mies puhui mulle aina mm.:

"ethän liho, mä en tykkää läskeistä"
"voi vitsi tuo anna abreu on seksikäs.../ei vitsi se kiira korpi oli livenä kaunis!"
"mä ainakin aina katson naisten perseitä, se on luonnollista ja saan siitä kiksejä"
"sä voisit käyttää vähän naisellisimpia vaatteita, miten ois korkeekorkoiset kengät" (vaikka pukeuduin nätisti ja itselle sopivasti)

ja tietenkin nainen, jonka kanssa mies petti, oli todella kaunis. selvisi myös, että mies on valehdellut mulle monista asioista, esim. baarireissuillaan on halaillut ja pidellyt kädestä kauniita naisia. törkeintä oli, että lähdin kerran aiemmin baarista ja siellä oli sellainen blondi kaunotar, niin mies oli pitänyt naista sylissä ym.... ja baarista tultua sitten oli hirveän kiihkeänä. kuulin tuosta koskettelusta vasta myöhemmin (meillä oli siis sopimus, että katsoa ja tanssia saa, vaan ei koskea).

mun on hirveän vaikeaa ajatella, että muulla kuin ulkokuorella olis miehelle väliä. kun se pettäminen paljastui, sai noi aiemmatkin jutut ihan uuden merkityksen. enää mies ei tuollaisia puhu, koska on huomannut kuinka rikkinäinen olen, mutta koko ajan takaraivossa jyskyttää, että "ootas kun se taas tapaa kauniin naisen".... ja mua ahdistaa noiden asioiden takia liikkua miehen kanssa yhdessä.
 
Siis onhan se NORMAALIA että tunnet tuossa tilanteessa mustasukkaisuutta. Ei kyse ole siitä, että sussa olisi vikaa, vaan MIEHESSÄ! Et sinä ole ansainnut noin TÖRKEÄÄ kohtelua!!
 
Niin niin, mies pettää ja se on naisen vika... Mies vilkuilee muita, ja sekin on puolison vika... Miten voisitkaan luottaa, jos se käyttäytyy tuolleen? Miten ylipäätään kestät tuollaista?
 
Mies on väittänyt, ettei mussa ole vikaa, vaan että kaikki miehet on tuollaisia ja ulkonäön perään. Mutta mies ei ymmärrä sitä, että luottamukseen on tullut iso särö. Mies suuttuu, kun en ole enää normaali iloinen luottavainen itseni. Korostan, että itsetunto ei ollut maailman paras aiemminkaan, mutta ei tämä ole sitä parantunut. En tunne olevani miehelle arvokas. Ajattelen, että kaikki muut kauniit naiset päihittävät minut miehen mielessä.
 
kyllä munki mies muita vahtaa kaupungilla. Joskus se on häirinnyt enemmän, nykyään kai hiukan vähemmän.. ajoittain meinaa kiukku puskea päälle :( Noh..kettelenhan minäki komeita miehiä, että se siitä :)
 

Yhteistyössä