Apua! Kouluun pitäisi hakea, mutta jännittää ja pelottaa jo nyt! :S

["oona"]

Syksyn haussa olisi tarkoitus siis hakea kouluun (tai pariinkin) ja rupesi nyt jo jännittämään kamalasti! Olen ollut lapsen kanssa kotona jo 2,5v ja joulukuussa loppuu kotihoidontuki. Ennen äidiksi tuloa olin töissä, mutta nyt tahdon koulutuksen ja jotakin uutta.

Onko täällä muita, jotka ovat toimineet tällä tavalla?? Miten jaksoitte opiskella? Miten järjestyi lapsen hoitopaikka? Oliko kovin tiukkaa rahallisesti?

Mulla olisi miljoona kysymystä ja tuntuu, etten edes "osaa" hakea kouluihin. Toisekseen en edes ole varma vielä, että mihin kouluihin hakea. Mistä saa "apua" tällasiin ongelmiin (muuta kun palstalta ) ?

 

[vicy]

Netistä löytyy yhteishaku opas (niitä saa myös esim. työkkäristä) siellä on selitetty kaikki oleellinen ja kerrotaan mihin voi hakea jne. kannattaa täyttää hakemus netissä, koska silloin sitä ei voi täyttää väärin, kun se ei päästä eteenpäin jos joku kohta on väärin
Kannattaa tutustua myös haluamasi koulun nettisivuihin, sieltäkin löytyy hyvää tietoa.

 

[InCase]

Mulla tuo on suunnitelmien mukaan edessä 2013 keväällä tai viimeistään syksyllä. Alasta ei mitään tietoa! 1/2010 jäin äitiyslomalle työkkärin koulutuksesta ja sen jälkeen meille on tullu yks lapsi lisää.
Mua ahdistaa eniten opiskelupaikka(eksyn, myöhästyn, en löydä luokkia), sosiaalisuus(en uskalla avata suuta, ryhmätyöskentely :$). Mitä jos ala ei olekaan oma, jos valitsen väärin. Mitä jos on pakko valita sellanen mikä ei ole ihan kamala mut ei mikään suosikkiala.

 

[Tönt]

oon menossa opiskelemaan syksyllä oppisopimuksella, oon ollut 10v kotona lasten kanssa. 4 lasta löytyy. eli opiskelut ja työt pitäisi saada sovitettu perhe-elämään. saa nähdä miten stressaavaa siitäkin tulee.

 

[kookosta]

Mä olin lasten kanssa kotona 4 vuotta, jonka jälkeen könysin koulunpenkille opiskelemaan ammattia jolla toivonmukaan joskus saa töitäkin (aikaisempi ammatti media-assistentti).
Onhan tää opiskelu välillä ollut aika rankaa kun pitäisi kuitenkin lasten kanssa touhuta, pyörittää ihan normi arkea ja sen päälle jossain välissä (eli joko hätäsesti pikkukakkosen aikaan tai yöllä) koittaa tehdä kouluhommiakin. Toisaalta opiskelijana on erilailla vapauksia, esim jos muksut on kipeänä, niin käytännössä ei tarvitse ilmotella kenellekään että jää niiden kanssa kotiin tai hommailla sairasloma lappuja.
Mulla ei tosin ollut mitään ongelmia koulun valinnan kanssa koska koko kouluun haku ja koulun alotus tapahtui alle kuukaudessa Hain siis täydennyshaun kautta. ala onneksi sattui olemaan tosi mielenkiintoinen (vaikkakin tosi vaikea). Nyt on opinnot menossa puolessa välissä.

 

["juu"]

Mä menin kouluun vuonna 1997 kun nuorin oli 1v 1kk ja vanhemmat lapset 2v 8kk ja 4v 2kk. Olin siis yksin lasten kanssa ja kokopäiväinen opiskelija 3,5v. Koulu sujui hyvin, osasin keskittyä oleelliseen. Tehtävät tein joko päivällä "hyppytunneilla" tai illalla kun lapset nukkui. Taloudellisesti oli tietysti tiukkaa, opintotuella ja - lainalla pärjättiin kuitenkin ok. ( tietty minimielarit, lapsilisä ja asumistuki) Kesällä tein töitä, joten lomat oli vähissä koko perheellä.
Nyt haen ylempään AMK kun lapset jo lukioiässä.

 

[Anatolia]

Mun lapset oli juuri täyttäneet 3 v ja 5 v, kun aloitin opiskelut amk:ssa. Peruskoulun jälkeistä koulutusta oli kyllä jo 6 vuotta ennen sitäkin.

Nyt opinnot on loppusuoralla, tai siis valmiina paria pikku tehtävää ja yhtä vapaasti valittavaa harjoittelupätkää (jonka voin siis korvata olemalla palkkatyössä) lukuunottamatta. Huomenna valmistuisin, jos en olisi viimeisilläni raskaana, ja raskauden takia joutunut jättämään yhtä harjoittelua väliin.

Ei lapset opiskelua estäneet. Eikä oikeastaan edes hidastaneet. Asennekysymys

Ja perheen kannalta opiskelu on taatusti ollut leppoisampi vaihtoehto kuin se, että molemmat vanhemmat olisi töissä. Lapsilla on ollut kunnon lomat ja paljon vapaata päivähoidosta. Taloudellisesti olisi toki parempi tilanne, jos minäkin olisin töissä, mutta ollaan me ihan hyvin silti pärjätty - ei ne suuret tulot, vaan kohtuulliset menot.

 

["a.p"]

Kiitos todella paljon kaikille vastanneille!!!

Taidan hakea työkkäristä siis sen vihkosen, mistä löytyy kaikki tiedot. Siellä varmaan myös joku neuvoo, jos en jotakin ymmärrä..? Tahtoisin ensisijaisesti hakea aikuisopiskelijaksi. Netistä kun lueskelin tietoa tuosta, niin ilmeisesti muuta ei tarvita kuin kahden vuoden työssä oleminen?

Ärsyttää, että nyt jo niin jännittää, vaikka tuohon on vielä aikaa ihan reippaasti. Minulla ei ole autoa/ajokorttia, se on yksi asia, mikä jännittää. Toki tähänkin asti julkisilla ollaan eteenpäin päästy tarvittaessa. Lisäksi lapsen hoitoon laittaminen jännittää ihan kamalasti. Lapsi on ollut tosi vähän hoidossa ja vaikka onkin nopea tottumaan, niin silti jotenkin pelottaa.

Eiköhän kaikki suju ja onnistu, mä vaan olen luonteeltani tällänen ahdistuja.

 

[Jellonainen]

Ei lapset opiskelua estäneet. Eikä oikeastaan edes hidastaneet. Asennekysymys

Ja perheen kannalta opiskelu on taatusti ollut leppoisampi vaihtoehto kuin se, että molemmat vanhemmat olisi töissä. Lapsilla on ollut kunnon lomat ja paljon vapaata päivähoidosta. Taloudellisesti olisi toki parempi tilanne, jos minäkin olisin töissä, mutta ollaan me ihan hyvin silti pärjätty - ei ne suuret tulot, vaan kohtuulliset menot.

Samaa mieltä, perheellisenä opiskelu on ollut antoisaa ja lapsille on ollut paljon aikaa. Nytkin lomailen kaksi kuukautta, ensi kesänä olen jo valmistunut eikä näin pitkään lomaan varmasti ole mahdollisuutta. Ja lasten ansiosta olen oppinut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Koulu on mennyt hyvin ja aion valmistuakin muutaman kuukauden etuajassa.

Kotiäitivuosien jälkeen opiskelemaan lähtö arvelutti esim. sosiaalisten taitojen vuoksi. Vaikka olinkin ollut aktiivisesti mukana esim. perhekahvilatoiminnassa, en ollut varma osaanko kolmekymppisenä olla koulussa itseäni nuorempien kanssa. Ja esiintymistilanteet kauhistuttivat. Nopeasti homma alkoi kuitenkin sujua. Kouluhommia olen tehnyt iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja viikonloput olen ollut aika pitkälti töissä, joten rankkaakin on ollut. Mutta ehdottoman antoisaa

Itse tiesin vasta kolmekymppisenä mitä haluan tehdä työkseni, ja voin sanoa että ainakin terveydenhoitoalalla opinnoista saa enemmän irti kun on hiukan elämänkokemusta takana. Rohkeasti opiskelemaan vaan!

 

["a.p"]

Samaa mieltä, perheellisenä opiskelu on ollut antoisaa ja lapsille on ollut paljon aikaa. Nytkin lomailen kaksi kuukautta, ensi kesänä olen jo valmistunut eikä näin pitkään lomaan varmasti ole mahdollisuutta. Ja lasten ansiosta olen oppinut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Koulu on mennyt hyvin ja aion valmistuakin muutaman kuukauden etuajassa.

Kotiäitivuosien jälkeen opiskelemaan lähtö arvelutti esim. sosiaalisten taitojen vuoksi. Vaikka olinkin ollut aktiivisesti mukana esim. perhekahvilatoiminnassa, en ollut varma osaanko kolmekymppisenä olla koulussa itseäni nuorempien kanssa. Ja esiintymistilanteet kauhistuttivat. Nopeasti homma alkoi kuitenkin sujua. Kouluhommia olen tehnyt iltaisin lasten mentyä nukkumaan ja viikonloput olen ollut aika pitkälti töissä, joten rankkaakin on ollut. Mutta ehdottoman antoisaa

Itse tiesin vasta kolmekymppisenä mitä haluan tehdä työkseni, ja voin sanoa että ainakin terveydenhoitoalalla opinnoista saa enemmän irti kun on hiukan elämänkokemusta takana. Rohkeasti opiskelemaan vaan!

Kiitos sullekkin kovasti.

Mä olen luonteeltani tosiaan jännittäjä/pelkääjä ja usein olen huomannut siitä olevan hyötyä: yllätyn iloisesti, kun asiat sujuvatkin paljon paremmin kuin etukäteen ajattelin. Olen myös sosiaalinen ja tulen toimeen ihmisten kanssa yleensä aina. Lisäksi olen tähän asti sopeutunut kaikkeen, mitä olen tehnyt.

Nyt kun vaan minäkin vähitellen tietäisin, että mitä tahdon tehdä.