Apua! MItä teksin?? Isyysasiaa

["neuvoton"]

Olen 2-vuotiaan pojan yksinhuoltaja äiti. Olen ollut raskaudesta asti yksin. Aluksi meinasin antaa lapseni synnytyksen jälkeen adoptoitavaksi mutta en pystynyt siihen ja se etten antanut poikaani pois oli elämäni paras päätös.
Lapsen isä ei aluksi tiennyt raskaudestani mitään. Seurustelimme lyhyen aikaa ja sain tietää olevani raskaana vasta eron jälkeen.
Otin häneen yhteyttä kun lapsi oli parin kk:n ikäinen ja kerroin hänen olevan isä. Ja että jos haluaa isyystestiin niin tottakai niin tapahtuisi. Tähän hän vastasi ettei tiedä vielä
Tämän jälkeen on lapsen isä laittanut neljä tai viisi viestiä ja sanonut haluavansa tulla käymään. Olen aina suostunut mutta tapaamispäivänä hänestä ei ole kuulunutkaan mitään. Emme ole isyystestistä puhuneet mitään.
Minua vaivaa tämä tilanne kun en tiedä haluaako hän koskaan olla lapsen elämässä vai ei.
Mitä siis tekisin?
Olen ajatellut että laittaisin viestiä ja kysyisin mitä hän haluaa. En haluaisi painostaa mutta asioille pitäisi saada jonkinlainen päätös. En halua pakottaa oikeusteitse häntä isyystestiin tai mihinkään muuhunkaan. mutta haluaisin että hän ymmärtää sen että hänenkin pitäisi sanoa joko kyllä tai ei. Eikö se olisi lapsen edun mukaista että isä on tai isä ei ole sitten ollenkaan??
Mitä tekisitte??

 

["vieras"]

No eikö ole aika selvä jos lapsi on kahden ja isä ei ole vielä häntä nähnyt?

 

["neuvoton"]

[QUOTE="vieras";22966650]No eikö ole aika selvä jos lapsi on kahden ja isä ei ole vielä häntä nähnyt?[/QUOTE]

NO minkäs helvetin takia on sitten välillä tulossa ja välillä ei??

 

[..]

Laita vaan viestiä mut tosi kepeästi, että jos vaan haluat. Helposti voi kokea painostukseksi. 2kk lapsen syntymän jälkeen saatu tieto voi olla hyvin järisyttävä, kun uusi elämä on varmasti menossa ja ei ehkä kehtaa puhua siitä. Toki sun on pian alettava miettiä, mitä kerrot lapselle syntyperästä, mitään valheiden verkkoa ei kannata punoa, kaatuessaan tosi inhottavaa.

Sä voit suomen lain mukaan isän oikeusteitse vaatia isäksi, mutta sitten välit ei varmasti oo hyvät ja luultavasti se on enempi ei isä sillon.Etu on siinä, että jos isä saa nyt jonkun toisen kanssa tyttären ja poikasi vaikka joskus on suhteessa sisarpuolensa kanssa -auts. Aika kauniit ja rohkeat meininki, mutta selvittämättömästä isyydestä voi poikia meilläkin moista.

Miehen suvussa paljastui vasta erään miehen kuoltua, että tällä on +30v poika, josta kukaan ei tiennyt. Ei kukaan sitä kai pahalla ottanut, mutta kohina kävi.

mutta valinta kuitenkin on sinun ja koita ymmärtää sen tilannetta, jos on sitä uutta elämää jne. Mun miehen ois ollu mahdotonta puolenvuoden, vuoden seurustelun jälkeen tulla kertomaan mulle, et sillä onkin jossain sen ja sen ikänen lapsi. Aiheesta tietysti puhuimme ja sitä rataa, mutta rehellisesti osasin kertoa, ettei minusta olisi sulattamaan sellaista ja homma ois lopahtanut täysin. Vaikka vahinkoja sattuu, ehkäisystä huolimatta, on se nähty, mutta tiedän monien naisten hankkineen mieheltä salaa lapsen, joidenkin jopa kiristäneen exiä olemattoman raskauden turvin palaamaan luokseen.

Mutta se viesti ois sun kuitenkin hyvä laittaa ja pyytää juttelee asiasta, ilman kummempia vaatimuksia. Teit lapsen omalla päätökselläsi ja voit pyytää, että isä tekee oman ratkaisun mahdollisimman pian, mitäpä jos uusi kumppanisi joskus haluaa adoptoida poikasi? Sitten se ollakko vai eiköolla isä voi sotkea elämäänne paljon.

Hajanaisesti ajatuksia tästä..

 

[chef]

Ihan selvä kuvio. Mies ei ole kiinnostunut lapsestaan. Kyllä häneltä olisi 2 vuoden aikana löytynyt aikaa tapaamiselle, jos häntä se lapsi kiinnostaisi.

Mutta se, että tuleeko hän JOSKUS olemaan lapsestaan kiinnostunut, on kysymys, johon sinä et saa vastausta. Tuskin mies tietää sitä itsekään. Jos lapsi ei nyt kiinnosta, niin ei se tarkoita sitä, etteikö lapsi alkaisi kiinnostamaan siinä vaiheessa, kun mies asettuu...löytää itselleen vaimon ja perustaa perheen...ehkä sitä kautta sitten viimeistään alkaa teidänkin lapsenne hänen mielessään pyörimään. Tai sitten ei. Ei sitä tosiaan kukaan tiedä.

Jaa että mitäkö tekisit? No et yhtikäs mitään.

Lapsellahan tällä hetkellä ei ole isää, mutta sinä ilmeisesti näet tilanteen jotenkin toisin? Jos lapsella olisi isä, tämä isä tapaisi lasta tai olisi edes papereissa. Mutta ei ole...eli lapsella ei ole isää.

Lapselle saattaa joskus tulla isä, jos isä näin haluaa. Ja sekin on ihan ok. Kuin myös tämä nykyinen tilanne.

Mitäkö minä tekisin? En mitään. Nauttisin elämästäni lapseni kanssa. Ja itseasiassa näin olen tehnytkin...jo yli 8 vuotta.

 

["vieras"]

[QUOTE="neuvoton";22966711]NO minkäs helvetin takia on sitten välillä tulossa ja välillä ei??[/QUOTE]

Tyynnyttää huonoa omaatuntoaan lupaamalla tulla ja sit kun hetki koittaa...
Mä en kyllä lapselle puhuis mitään, joutuis vaan turhaa pettymään kerta toisensa jälkeen.
Jos te olette tähänkin asti eläneet kahdelleen, miksi sotkea joku kaveri siihen, joka ei nyt selvästikään halua sotkeentua?
iloinen yllätys, jos sitten joskus haluaakin, mutta nyt antaisin asian olla.

 

["öö"]

joskus lapsi kyllä kiinnostuu isästä ja voi haluta tavata hänet..minusta lapsella olisi siihen oikeus.. toisaalta jos isä on jotenkin kamala vaikka niin sitten ehkä parempi kertoa satuja jostain isästä, mutta enpä tiedä?

 

["neuvoton"]

[QUOTE="vieras";22966883]Tyynnyttää huonoa omaatuntoaan lupaamalla tulla ja sit kun hetki koittaa...
Mä en kyllä lapselle puhuis mitään, joutuis vaan turhaa pettymään kerta toisensa jälkeen.
Jos te olette tähänkin asti eläneet kahdelleen, miksi sotkea joku kaveri siihen, joka ei nyt selvästikään halua sotkeentua?
iloinen yllätys, jos sitten joskus haluaakin, mutta nyt antaisin asian olla.[/QUOTE]


En ole lapselle puhunut vielä mitään. Hän ei myöskään ole kysellyt. Jossain vaiheessa hän alkaa kyselemään eikä minulla ole hajuakaan mitä sanoisi....
En ole sotkemassa ketään mihinkään vaan haluaisin tietää mitä odottaa ja mihin varautua.

 

["vieras"]

Ihan jokaisella lapsella on isä ja jokaisella lapsella on oikeus isään. Näin teoriassa.

Toinen juttu onkin sitten se, onko lapsen isä läsnä tai tapaako isä lastaan edes joskus harvoin. Ketään ei voida pakottaa toimimaan isän tavoin eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista, jos isä on jotenkin vastentahtoinen. Isä sinunkin lapsellasi kuitenkin on ja minusta on tärkeää, että lapsi myös itse ymmärtää tämän. Lapset miettivät vanhempisuhteitaan, vaikka eivät aina ilmaisisikaan sitä ääneen. Voit miettiä mitä positiivista pystyt kertomaan isästä ja tuoda esiin, että hänelläkin on isä, hän on ihan normaali lapsi, isästä saa puhua ja että kaikki on hyvin.

Voit toki kannustaa isää tapaamaan lastaan mutta itse olen sitä mieltä, että johonkin tiettyyn pisteeseen. Itse voit tehdä isälle selväksi, kuten olet tehnytkin, että hän voi tavata lastaan. Olet tehnyt tarvittavan. Isän omalle kontolle jää, tarttuuko hän tähän mahdollisuuteen. Ymmärrän, että asia vaivaa sinua mutta siitä pääsee yli. Et kuitenkaan voi tehdä sen enempää, kuin olla avoin isän ja lapsen tutustumiselle ja kenties tulevaisuudessa myös tapaamisille. Missään nimessä sinun ei kannata käyttää omaa ja lapsesi elämää sen asian jatkuvaan pohtimiseen, että mitä tuleman pitää isän suhteen.

Kautta aikojen maailmassa on ollut lapsia, joiden elämässä isä ei ole ollut läsnä. Kautta aikojen näistäkin lapsista on kasvanut ihan kelpo kansalaisia. Ja näin tulee olemaan jatkossakin. Keskity itse nauttimaan teidän elämästänne ja rakenna se sellaiseksi, että teillä on hyvä olla. Kun itse voit hyvin, lapsesikin voi hyvin. Se riittää. Jos isä joskus aktivoituu ja tapaa säännöllisesti lastaan, voit ajatella sen olevan vain iloinen lisä lapsen elämään. Vaikka lapsen biologista isää ei koskaan näkyisi mailla halmeilla, ei se tarkoita etteikö hänellä olisi lainkaan isää tai etteikö joku toinen voisi hyvinkin täyttää isän paikan. Sekä sinulla ja lapsellasi on koko elämä elettävänä; se voi tuoda tullessaan vaikka mitä hyvää!

Eri asia on sitten isyyden selvitys ja tunnustaminen. Sitä sinun mielestäni kannattaa harkita tarkkaan. Onko selkeämpää ja lapselle parempi, että hän saa virallisiin tietoihin oman biologisen isänsä tiedot? Koetko lapsen oikeutena, että myös hänen toinen biologinen vanhempansa osallistuu lapsen elatukseeVai onko tulevaisuus selkeämpää ja mutkattomampaa, jos isä on ja pysyy poissa virallisista papereista? Isällä ei myöskään ole mitään oikeuksia lapseensa ilman isyyden tunnustamista.

Tsemppiä sinulle, kaikki järjestyy kyllä. Näin asioilla on tapana.