Toggle sidebar

Apua: Miten se tehdään, että lapsi menee nukkumaan ilman nukuttamista?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
2 vuotiaana alettiin käännyttäminen elikin marssitettiin takaisin sänkyyn peitto päälle ja hyvät yöt (ekat 2 vuotta oli erilaisia metodeja mm vieressä, sylissä, sohvalla jne jne.)
sitä kyllä kesti paljon pidemmälle kuin viikko ennenkuin tosissaan uskoi et nyt nukutaan vieläkin saattaa tulla viisikin kertaa pois riippuen virkeystasosta kun menee sänkyyn useimmiten kuitenkin nukahtaa 15 minuutin sisään ilman että tulee kertaakaan pois.

Selkeä rytmi ja samat kuviot toistuu joka ilta

-iltapala, hetki leikkiä sitten pesemään hampaat, yöppi päälle, iltasatu ja sitten sänkyyn ja satu-cd päälle
 
Meidän esikoinen (kiltti ja tottelevainen luonne) nukahti omaan sänkyynsä pienestä pitäen ilman mitään kummempia taisteluita. Sanottiin vaan että sängystä ei tulla pois ja siellä hän sitten makaili aikansa ja nukahti sitten itsekseen. Ja edelleen toimii samalla tavalla... Mutta entäs sitten tämä kuopus jolla on tahtoa vaikka muille jakaa. Ei minkäänlaista tietoakaan että pysyisi yksin sängyssä. Sängynlaidalla täytyy istua niin kauan että hän on unessa. Eli se sama mikä toimii toisen lapsen kanssa ei toimikaan toisen. Ehkäpä ne jossain vaiheessa oppii itse pysymään siellä sängyssä. Meidän 2-vuotiaaseen tuittupäähän ei kyllä tehoa mitkään lahjonnat tai kiristykset kun hän sille päälle sattuu...
 
Meillä on vähitellen opeteltu tissille nukahtamisesta siihen, että nykyään 1v 7kk nukahtaa sekä päikkäreille että yöunille omaan sänkyyn itsekseen. Me aloitettiin siis tosiaan sillä laulelulla jne, mutta sitten alkoi väsyttää se itseäkin. Hiljalleen totuteltiin siihen, että oltiin siinä sängyn vieressä ihan hetki vaan, sitten sanottiin hei hei ja hyvää yötä, lähdettiin toiseen huoneeseen. Jos itki perään, mentiin rauhoittelemaan, käännettiin takaisin makuuasentoon ja taas pois huoneesta. Koskaan ei jätetty huutamaan hätäisenä, vaan aina mentiin, ja vieläkin mennään jos tarttee. Sitten vaan alko olemaan sellaisia iltoja, että nukahtikin ilman mitään ylimääräisiä käyntejä.

Meillä myös rautaiset iltarutiinit, ne tuovat pysyvyyttä ja tyttö tietää mitä seuraavaksi seuraa. (Suihku, puuro, maito, hampaiden pesu, iltarukous, nukkumaan.) Aina samassa järjestyksessä, yritetään samaan aikaan joka ilta.

Meillä tosin siis tietty helpottaa se, että nukkuu edelleen pinniksessä josta ei pääse karkaamaan. :) Ja on niitä vaikeitakin iltoja ja päiviä, mutta harvemmin nykyään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierailija:
Meidän esikoinen (kiltti ja tottelevainen luonne) nukahti omaan sänkyynsä pienestä pitäen ilman mitään kummempia taisteluita. Sanottiin vaan että sängystä ei tulla pois ja siellä hän sitten makaili aikansa ja nukahti sitten itsekseen. Ja edelleen toimii samalla tavalla... Mutta entäs sitten tämä kuopus jolla on tahtoa vaikka muille jakaa. Ei minkäänlaista tietoakaan että pysyisi yksin sängyssä. Sängynlaidalla täytyy istua niin kauan että hän on unessa. Eli se sama mikä toimii toisen lapsen kanssa ei toimikaan toisen. Ehkäpä ne jossain vaiheessa oppii itse pysymään siellä sängyssä. Meidän 2-vuotiaaseen tuittupäähän ei kyllä tehoa mitkään lahjonnat tai kiristykset kun hän sille päälle sattuu...
Click to expand...

Lohduttavaa kuulla, että voi johtua ihan lapsen luonteestakin. Meillä kun sängynlaidalla istuminenkaan ei auta vaan lapsi tulee silti pois, ellei pidetä kiinni.

 
Tuli vielä mieleen toisesta ketjusta, että voisikohan 2 v 3 kk vielä olla jostain unikoulusta apua?

En ole halunnut pientä unikouluttaa, mutta kyllä yli 2 vuotiaalla jo olisi aika oppia nukahtamaan tai edes pysymään sängyssä.

Olemme yrittäneet tassuttelua, mutta ei ole auttanut.

Vauvan kanssa tuntuu vaikealta ajatella laittavansa heti alusta saakka omaan sänkyyn, koska vauva kuitenkin syö rintaa. Silloinhan mun pitäisi itse nousta syöttämään useamman kerran yössä ja olisin entistä väsyneempi. Kun vauva nukkuu vieressäni, voin vain herätä sen verran, että saan laitettua rinnan suuhun.
 
Jos omaan lapseen vertaa, niin mä veikkaan että lapsi ei vaan oo tarpeeksi väsynyt. Siis jos meillä nukuttaisiin 9-9.30 asti aamulla ja vielä päikkärit, niin ei varmasti kans tulis uni ennen yhtätoista illalla. Oma poika on 2,5-vuotias, ja tuntuu että jos nukkuu kotihoitopäivinä esim. puoli ysiin, ei tarvi päikkäreitä ja on valmis yöunille siinä puoli ysin-ysin pintaan.
 
Meillä iltarumba loppu vasta sitten kun vajaa 3v jätti päikkärit pois kokonaan. Siihen saakka oli yhtä jos toista nukahtamiseen liittyvää ongelmaa. Nyt pääasiallisesti piisaa että iltasadun jälkeen laitetaan musiikki soimaan, pussataan ja sanotaan hyvät yöt ja poika jää sänkyynsä (toki välillä tulee jotain asiaa ja poistuu sängystään mutta se ei haittaa).

Vauva reilu 7kk kanssa ollaan nukahtamisongelmien kanssa pikkusen jumissa. Saa nähdä auttaisiko asiaa että maidontuoksu poistuu vierestä, josko se antaisi rauhallisempia öitä koko perheelle.

Ja kakkosen kanssa oon kyllä hanakammin ottanut uni asiat neuvolassa puheeksi.
 
Mulla nukahti pikkuisena tissille, jossain vaiheessa nukku vieressä jonku kuukauden.

Sitte siirrettiin omaan sänkyyn imetysten välillä kun en enää saanut nukuttua sen potkijan kanssa vierekkäin. Sitten 8kk iässä omaan huoneeseen.

Sielläki nukahti tissille ja kävin siellä yöllä imettämässä sen mitä tartti.

Sitte lopetin yöimetyksen kun tyttö oli 10kk. Nukahti edelleen tissille. Sitte aloin tehdä niin etten antanu nukahtaa tissille vaan puoliunessa omaan sänkyyn ja odottelin että nukahtaa.

Jonkin ajan kuluttua aloin laittaa enemmän hereillä olevana sinne omaan sänkyynsä.

Sitte ei tarvinnu enää istua vieressä vaan mentiin maate ite isosiskon sänkyyn. Toinen nukahti omaansa.

Sitte jossain vaiheessa lopetin myös imetyksen kokonaan mutta en ottanut enää mitään iltapulloa tilalle. Iltapalat, hammaspesut ja sänkyyn.

Sitte päästiin vaiheeseen että jäi omaan sänkyyn ja poistuttiin huoneesta, ovi jäi auki. Ja kohta sai vetää jo ovenkin kiinni.

Missään vaiheessa ei oo tarvinnu huudattaa, nykyään menee nukkumaan ihan mielellään (ei tietty joka ilta) ja nukahtaa itsekseen omaan sänkyyn, nukkuu vielä pinnasängyssä. Ja ikää on 2v ihan kohta. Tosin nyt ois tässä kohtapuoliin edessä siirto kerrossängyn alasänkyyn, saa nähdä miten siinä käypi... alkaako se juoksurumba meilläkin :D
 
Mä oon aina vain laittanut sänkyyn iltatoimien jälkeen. Iltasatu alettiin lukemaan säännöllisesti vasta joskus 2v jälkeen, ja se luetaan olkkarissa sohvalla. Ideana vähän se, että se sänky olisi vain nukkumis- eikä seurustelupaikka. Joskus vajaan vuoden ikäisenä vähän unikoulua pidetty molemmille, siis sitä että kun lapsi alkaa kitisemään sängyssään, ollaan käyty vain laittamassa makuulleen + ja sanottu että nyt nukutaan.

Isoon sänkyynkin siirtyminen sujui meillä ok. Vesihuikat, vessajutut ja kaikki muut rituaalit toimitaan ennen sänkyyn viemistä (vaatii välillä melkein muistilistaa. ;) ). Sänkyyn ei olla viety mitään juomia tms. muuta kuin jos lapsi on ollut kipeänä. Joskus oli unileluja hirveät kasat ja illalla meni helposti tuntikin kun lapsi jäi niitä järjestelemään, tällöin oli vähän aikaa muut kuin 1 rakkain lelu jäähyllä. Jos lapsi joskus lähti pienempänä sängystään ja tuli pois huoneesta, vein vain suoraan sänkyyn juuri edes mitään "hyvää yötä" kummempaa sanomatta. En ole ottanut lapsia viereen enkä muutenkaan tehnyt poikkeuksia noista. Paitsi oksennustaudissa tms. lapsi nukkuu mun kanssa muualla niin on helpompi autella..

En mä oikein muita keinoja osaa sanoa.. Tietysti se ettei päiväunia nuku jos ei niitä tarvitse, huomasin selvästi kun omalla oli aika jättää ne pois. Olen vielä kotona ja meillä menee lapset nukkumaan vasta 21-22 mutta mieluummin näin kun nukahtavat hyvin ja nukkuvat sitten aamulla vastaavasti pitkään. Virkeä lapsi ei tahdo sängyssä pysyä. Sänkyä ei pidetä leikkipaikkana muutenkaan jne.. Välillä tietysti koittavat jotain mutta johdonmukaisuus on toiminut näiden kanssa ainakin hyvin, eli yöllä nukutaan eikä ole ravintola tai muut palvelut toiminnassa. Näillä on meillä menty hyvällä menestyksellä. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Vauva on nyt 4 kk. Nukahtaa yleensä aina rinnalle ja nukkuu vieressäni perhepedissä. Miten nyt pitäisi toimia, ettei nukahtamisongelmat aiheudu myös vauvalle.
Click to expand...
Unikouluta. Unikouluta ennen puolen vuoden eroahdistusikää. Se kannattaa.

Tämä on vastoin MLL:n nykyisiä ohjeita, mutta moni muu taho suosittelee unikoulua jo 3-4kk ikäisille vauvoille. Esim. http://www.babycenter.com/baby-sleep-basics antaa ohjeita.

Itsenäisen nukahtamisen oppiminen tukee lapsen emotionaalista kehitystä. On hyvä että lapsi oppii käsittelemään ahdistuksen ja yksinäisyyden tunteita turvallisessa ympäristössä. Argumentiksi unikoulua vastaan annetaan usein että lapsi kokee karvaasti etteivät vanhemmat vastaa hänen tarpeisiinsa, mutta tämähän on totta: vanhemmat eivät kykene häntä kaikissa asioissa aina auttamaan. Toisaalta lapsi oppii samalla käsittelemään itse omaa ahdistustaan ja oppii että siitä voi selvitä.
 
Lapsi tulee pois sängystä ja pompottaa teitä, koska se on mahdollista. Karsikaa mahdollisuus pois, niin lapsi lopettaa temppuilunsa. Se tavallaan kuuluu hänen iltarutiineihinsa se pompotus. Kun tulee ilta ja aika mennä nukkumaan, lapsi aloittaa rutiininsa. Muuttakaa ne.

Tehkää pompotus mahdottomaksi toteuttaa. Älkää menkö vipuun, älkää vastatko provosoiviin huuteluihin. Niiden tarkoitus on vain ja ainoastaan laukottaa teitä. Teidän laukkominen ja selittely on palkkio lapselle. Hän pyrkii siihen.
 
Niin ja lisäisin vielä edellieseen kirjoitukseeni että meillä meni siirtyminen vaiheesta toiseen ilman huutoja, emme koskaan yrittäneet väkisin vaan tyttö oli nähtävästi valmis aina siirtymään seuraavaan vaiheeseen.

Nämä mun vinkit siis lähinnä tuota 4kk ikäistä tissivauvaa ajatellen.

Tuon vanhemman kohdalla tuskin auttaa muu kuin tehdä selväksi että se peli loppu nyt, pysyä kovana kuin seinä vaikka mikä olisi. Moni sanonutkin että siksi se tekee sitä kun huomaa että siitä on hyötyä.

Voittehan te alkaa sitä alusta tekemään niin että aluksi istutte siinä vieressä että rauhottuu ja nukahtaa. Sitte siirrytte huoneessa kauemmas. Ja ovelle. Ja oven ulkopuolelle jne. kunnes pääsee siihen vaiheeseen että jää sinne sänkyynsä ja alkaa nukkumaan.
 
Meillä ollut kanssa tuskien taival tuo nukuttaminen. Nyt kuusivuotiaana jää kyllä sänkyyn, mutta saattaa pulputtaa siellä itsekseen puolikin tuntia.
Monesti sanoin, että menen laittamaan pyykit tai että tulen sitten mainoskatkolla katsomaan (jos telkkua katselin) ja aina menin, kuten olin luvannut. Yleensä oli jo siinä vaiheessa nukahtanut :)
Pahimmassa uhmaiässä sai kauheita raivareita ja silloin mekin jouduimme peiton kanssa pitelemään, koska lietsoi itsensä sellaiseen raivoon, että oli vaaraksi jo itselleenkin. Potki, puri, raapi, sylki ja huusi kuin syötävä... onneksi ne ovat jo taakse jäänyttä elämää!
Rauhalliset ja samoin toistuvat iltarutiinit ovat kaiken a ja o.
 
En lukenut ihan kaikkia vastauksia kokonaan, joten voi olla jo sanottukin, mutta mieleeni tuli vielä sellainen juttu, että saahan lapsi päivän aikana tarpeeksi huomiota, ettei sitä enää tarvitsisi illalla noilla riekkumisilla ym. hakea?

Eli riittävästi ja vähän vaikka liikaakin huomiota lapselle jo päivällä. Tsemppiä ja pitäkää yhdestä valitsemastanne tyylistä kiinni ainakin pari viikkoa, niin sitten voi tulla tuloksiakin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:
Meillä on aina tehty niin, ihan vastasyntyneestä lähtien, että viedään lapsi omaan sänkyynsä, peitellään ja mennään itse pois. Ei ole sen vaikeampaa. Iltasatuja alettu lukemaan vasta kun lapsi ollut n. 3v. Ei ne sen aikaisemmin ymmärrä niistä hölkäsenpöläystä.
Click to expand...

Näin meilläkin. Lisäksi iltasadut ym. rituaalit selkeästi häiritsi pienempänä nukkumaan rauhoittumista, virkistyi vaan juttelemaan jos oli ohjelmaa.
Hiljainen hyvän yön toivotus ja iltasuukko, eikä muuta sirkusta ympärille.
 
No, meillä ei ole tarvinnut jäädä yksin sänkyyn nukkumaan vielä 2 v 3 kk iässä...silloin sai nukahtaa perhepetiin äidin tai iskän viereen.

Kun lapset alkoivat osoittamaan merkkejä siitä, että haluavat nukahtaa itse ja nukkua lastenhuoneessa, niin siirtyivät sinne. Ja nukahtivat ekasta illasta lähtien sinne. Molemmilla tämä tapahtui 2½ v tienoilla.
 
Meillä syödään iltapala, pestään hampaat ja luetaan iltasatu. Sit sanotaan hyvää yötä ja lapset kipittelee omiin sänkyihinsä nukkumaan.
Noin me ollaan aina tehty, paitsi tietty alkuun kannettiin sinne kun eivät osanneet kävellä
 
Alkuperäinen kirjoittaja åboriginaali:
No, meillä ei ole tarvinnut jäädä yksin sänkyyn nukkumaan vielä 2 v 3 kk iässä...silloin sai nukahtaa perhepetiin äidin tai iskän viereen.

Kun lapset alkoivat osoittamaan merkkejä siitä, että haluavat nukahtaa itse ja nukkua lastenhuoneessa, niin siirtyivät sinne. Ja nukahtivat ekasta illasta lähtien sinne. Molemmilla tämä tapahtui 2½ v tienoilla.
Click to expand...



Juu, näin meilläkin on tehty tähän saakka. Vauvamme kuitenkin heräilee sen verran usein yön aikana, että taaperon on parempi nukkua yönsä rauhassa muualla, ja nukkuukin kyllä sitten, kunhan vain nukahtaa.

Perhepedissä vauva ja taapero heräilivät vuorotellen, eikä kumpikaan vanhemmista saanut nukkua, joka ei kyllä palvele kenenkään etua tai henkistä kehitystä.

Vaikka kyllä meillä taapero meni jo perhepetiin ennen vanhempia, eli sama nukutusrumba oli silloinkin käynnissä. Meillä ei vanhemmat itse yritä vielä ysiltä nukkumaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lex:
Alkuperäinen kirjoittaja tavallinen äiti:
Meillä on aina tehty niin, ihan vastasyntyneestä lähtien, että viedään lapsi omaan sänkyynsä, peitellään ja mennään itse pois. Ei ole sen vaikeampaa. Iltasatuja alettu lukemaan vasta kun lapsi ollut n. 3v. Ei ne sen aikaisemmin ymmärrä niistä hölkäsenpöläystä.
Click to expand...

Näin meilläkin. Lisäksi iltasadut ym. rituaalit selkeästi häiritsi pienempänä nukkumaan rauhoittumista, virkistyi vaan juttelemaan jos oli ohjelmaa.
Hiljainen hyvän yön toivotus ja iltasuukko, eikä muuta sirkusta ympärille.
Click to expand...


Kiitos vinkistä, meillä on luettu iltasatu ja ehdotinkin juuri miehelle, että aloitetaan lukemaan iltasatu ennen iltapuuroa, jolloin iltapalan jälkeen voisi mennä suoraan sänkyyn. Voipi olla, että satuhetki saa ajatuksen laukkaamaan eikä palvele rauhoittumista.
 
Meillä vaihdetaan vaippa ja yökkäri, iltapala, iltamaito (olohuoneessa) hammaspesu, pusut ja viedään omaan sänkyyn. Sinne nukahtaa. Vauvasta asti ollut se periaate, ettei opeteta nukkumaan meidän sänkyyn vaan omaansa. Ei se niin vaikea yöllä ollut nostaa sitä vauvaa siitä sängystä viereen ja antaa tissiä ja takasin sänkyyn. Eikä suostu poika nukkumaan meidän vieressä, joskus päikkyjen aikaan ottanu viereen, mutta ei tule mitään.
 
Meilläkin oli tollasta, tosin vaan pari viikkoa. Sitten annettiin kirja sänkyyn, sai vähän aikaa lukea. Itse oltiin vieressä ja luettiin omaa kirjaa (siis tietty vaan isä tai äiti oli vieressä, ei nyt sentään molemmat). Nyt n. puolen vuoden jälkeen jää jo ihan itse lukemaan, eikä tartte vanhempaa viereen. Sängystä nousee joskus vaihtamaan kirjaa (niitä on pino lattialla) mutta ei muuten hypi sieltä. Varmaankin vähän luonnekysymys miten tuokin onnistuu.
 
Hmm. Jos te heräätte klo 9-9.30, ja lapsi nukkuu vielä päiväunetkin, niin ei varmasti ole vielä klo 20 jälkeen väsynyt. En yhtään ihmettele että riekkuu klo 23 asti. Mä sanoisin että joko aikaisemmin aamulla ylös tai sitten päikkärit kokonaan pois. Aika harva kotihoidossa oleva tuonikäinen oikeasti tarvitsee päikkäreitä.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa