apua, mun hermo alkaa mennä.....

[essi---]

Tänäänki huomasin karjuvani mun 8 kuukautiselle vauvalle kun ei aamupuuron syöttäminen millään tahtonu onnistua. aag, en mä halua muuttua samanlaiseksi mitä omat vanhemmat oli. Oon vain jotenkin niin turhautunut. Kaikki päivät kotona ja en kyllä edes tiedä, mutta tuntuu ettei tässä ole mitään iloa. Mies tekee pitkää päivää töissä, menee suoraan töitten jälkeen salille. No tulee kotia suihkuun ja sitten suoraan nukkumaan. Ei V***** mitään apua, eikä edes seuraa. Vauvan itkukin alkaa käymään mun hermoon ja välilä tuntuu että voisin karjua sille täyttä huutoa takaisin.. Asutaan korvessa eikä mulla ole autoa millä pääsisin edes jossain käymään. Mä taidan seota kohta!
Terveisin bad mother

 

["Jäämies"]

Et ole huono äiti, olet vain väsynyt ja ärtynyt. Jostain täytyisi saada apua. Joku katsomaan vaavia ja sillä aikaa pääset vaikka käymään ulkona kävelyllä.

 

["venla"]

Nyt keskustelua sen miehen kanssa! Jaatte vuoropäivät, jolloin kumpikin pääsee harrastuksiinsa. Jos et keksi muuta, niin menet omalla vuorollasi vaikka yksin rauhassa kävelylle. Entä voisitko jonain päivänä kuskata miehen tölihin, jotta saatte auton päiväksi käyttöönne?? Mitäs jos lähdet vauvan kanssa sukuloimaan/kaupunkilomalle aina silloin tällöin?

 

[astrolabe]

Jos vauvalla on puurolakko, tarjoa jotain muuta aamupalaksi. Olet itse loihtinut oman häkin itsellesi. Lasten ollessa vauvoja opin ajattelemaan, ettei kotona ole mitään erityisiä "pakkoja" ja että lasten perushoidon voi toteuttaa monella tavoin. Jos lapset heräs klo 4:50, saatoimme olla ulkoilemasa ekaa kertaa kuuden aikaan. Miksi tehdä elämästä epämiellyttävää itselle, koska silloin se on sitä myös lapselle? Sekainen koti ja kyläreissu kaverille on parempi kuin siisti koti ja hermot kireällä.

 

["vieras"]

Voi vauvaparka Miksi teit sen kun et selvästikään pysty siitä huolehtimaan?