V
vierailija
Vieras
Olen 18v tyttö. Olen ollut paljon tekemisissä sekä kaverini että hänen isänsä ja myös muun perheen kanssa. En muista mistä tämä alkoi, mutta aika kauan olen jo tuntenut hänen isäänsä kohtaan jotakin. Hän on arviolta 40-vuotias tai vähän yli. Tuntuu sairaalta nähdä tuollaisessa vanhassa äijässä jotain, kun itse olen niin nuori ja oman ikäistäkin seuraa varmasti löytyisi. Toivon että tämä on normaalia.
No nyt kuitenkin itse asiaan. Minusta tuntuu, että hän katsoo mua aivan erityisen intensiivisesti kun juttelemme, ja joskus myös ihan muuten vaan. Hän myös puhuu joskus (tahattomasti?) jotain vähän vihjailevaa jne, mutta voi toki olla, että se on vaan hänen tapansa, eikä hän edes tajua sitä itse. Hän on varattu ja hänen suhteensa vaikuttaa onnelliselta. Hänellä ei mielestäni ole mitään syytä edes katsella ketään muita kuin omaa vaimoaan.
Aiemmin on ollut lähinnä kivaa piristystä nähdä tätä henkilöä ja jutella hänen kanssaan jotain, mutta nyt alkaa tuntua siltä, etten voi elää ilman häntä. En osaa enää ajatella ketään muuta. Sattuu niin paljon joka hetki kun tajuan aina uudestaan, ettei meillä koskaan tule olemaan tulevaisuutta. En silti aio ikinä tehdä tän asian eteen mitään. Se olisi ehdottoman viimeinen tekoni. En halua rikkoa heidän perhettään enkä välejä heihin ja kaveriini.
En vaan ymmärrä miten joku voi aiheuttaa minussa tällaisia tunteita. Pelkään että joku huomaa, vaikka olenkin hyvä näyttelemään ettei mitään tunteita ole. Pelkään myös, että jotenkin kerron jollekin vahingossa. En oikein tiedä itsekään mikä tässä on ongelmana, mutta tämä tilanne tuntuu vain niin oudolta.
No nyt kuitenkin itse asiaan. Minusta tuntuu, että hän katsoo mua aivan erityisen intensiivisesti kun juttelemme, ja joskus myös ihan muuten vaan. Hän myös puhuu joskus (tahattomasti?) jotain vähän vihjailevaa jne, mutta voi toki olla, että se on vaan hänen tapansa, eikä hän edes tajua sitä itse. Hän on varattu ja hänen suhteensa vaikuttaa onnelliselta. Hänellä ei mielestäni ole mitään syytä edes katsella ketään muita kuin omaa vaimoaan.
Aiemmin on ollut lähinnä kivaa piristystä nähdä tätä henkilöä ja jutella hänen kanssaan jotain, mutta nyt alkaa tuntua siltä, etten voi elää ilman häntä. En osaa enää ajatella ketään muuta. Sattuu niin paljon joka hetki kun tajuan aina uudestaan, ettei meillä koskaan tule olemaan tulevaisuutta. En silti aio ikinä tehdä tän asian eteen mitään. Se olisi ehdottoman viimeinen tekoni. En halua rikkoa heidän perhettään enkä välejä heihin ja kaveriini.
En vaan ymmärrä miten joku voi aiheuttaa minussa tällaisia tunteita. Pelkään että joku huomaa, vaikka olenkin hyvä näyttelemään ettei mitään tunteita ole. Pelkään myös, että jotenkin kerron jollekin vahingossa. En oikein tiedä itsekään mikä tässä on ongelmana, mutta tämä tilanne tuntuu vain niin oudolta.
. Krakkerit saavat temmeltää rauhassa - sehän on nyt nähty ihan livenä. Ei ole mun kirjoittama, mut hoitakaa ne tenavat ensin nukkumaan, etteivät jää heitteille
