APUA! RIITA NIMISTÄ! :(

[:(]

Odotamme esikoistamme syntyväksi huhtikuussa. Rakas mieheni on ulkomailta kotoisin (ei kuitenkaan arabi eikä muslimi, eikä afrikasta, niin kuin saattaisitte heti ensimmäiseksi kuvitella). Olen jo pitkään "pelännyt" keskustelua tulevan lapsemme nimestä, sillä tiesin jo etukäteen, että olemme asiasta täysin eri linjoilla. Pakkohan sekin keskustelu oli kuitenkin aloittaa hyvissä ajoin, sillä vääntö nimestä voi kestää ja kestää...Minä olen tietenkin useimpien naisten tapaan jo pitkään makustellut ihania nimiä ja pohtinut niitä tarkkaan, vaikka tiedän, että kompromisseja täytyy luultavasti tehdä.

Minä haluaisin lapsillemme suomalaisen etunimen ja miehenmaalaisen toisen nimen (sukunimemme on ulkomaalainen ts. miehenmaalainen). Näin siksi, että kun kuitenkin Suomessa asutaan, on suomenkielinen etunimi helpompi muidenkin käyttää. Toisekseen molemmista maista löytyy tosi kauniita nimiä ja tosi kauniit nimet molemmista maista haluaisin lapsilla antaa.

Mieheni taas haluaisi kompromissina lapselle etunimen, joka on molemmissa maissa käytössä. Näitä nimiä on vain kourallinen ja kaikenlisäksi ne ovat mielestäni rumia. En haluaisi tyytyä kompromissina rumaan nimeen kun olisi mahdollista antaa lapselle kaksi kaunista nimeä molemmista maista. Toki mieheni tyytyy myös siihen, että lapselle annetaan miehenmaalainen etunimi ja suomalainen toinen nimi. Mutta silloin tulee suomalaisille etunimien kanssa kirjoitusongelmia ja lapsemme luultavasti mielletään helpommin maahanmuuttajiksi, vaikka suomalaisia ovatkin. Mies ei myöskään ole miettinyt mahdollisia omia ehdotuksia juuri ollenkaan vaan eilenkin vaan ehdotteli niitä näitä lähes summassa. Tärkeintä oli vain, että nimi olisi miehenmaalainen.

Mieheni syyt miehenmaalaiselle nimelle:
1. Hänen perheensä olisi vaikea hyväksyä täysin suomalaista etunimeä (minun vastaus: he voivat kutsua lasta hänen toisella nimellään).
2. Hän ei halua lapsista täysin suomalaisia nimineen kaikkineen.
3. Mitä haittaa miehenmaalaisesta etunimestä on.

Olemme nyt täysin pattitilanteessa kun kumpikaan ei suostu muuttamaan "nimiehtojaan". Valitettavasti mieheni ei ole tossukka, jolle saisin "väkisin" nimiehdotukseni menemään läpi niin kuin olen monien kuulut tehneen.

Miten te selvisitte nimiselvittelyistä? Etenkin hankalimmista tilanteista olisi mukava kuulla kokemuksia ja miten niistä selvittiin. Nimi lapselle on kuitenkin annettava, muuten jäisi varmaan nimettömäksi kun ei päästä asiasta sopuun Muitakin ajatuksia asian tiimoilta olisi kiva kuulla.

Lapsi on meille kuitenkin kaikesta huolimatta todella odotettu ja toivottu, joten on ikävää pilata odotusaika tällaisella asialla. Kiitos kun jaksoit lukea loppuun asti.

 

[vanilla--]

Hei.

Olen kuullut että pahimmissa tapauksissa on päätetty että mies antaa pojalle nimen ja nainen tytölle... Sitten jännätään vaan että kumpi tulee..

 

[:(]

Meillä taas päätettiin, että otetaan sukupuolesta selvää niin ei tarvi taistella kuin joko tytön tai pojan nimestä, muuten ei oltaisi edes sukupuolta haluttu etukäteen selvittää.

 

[dub]

Meillä tuskin tulee nimestä taistelua sentään, mutta koitetaan keksiä nimi, joka toimii molemmilla kielillä. Siis on molemmilla kielillä helposti lausuttavissa - ja pieni ero ääntämisessä ei haittaa, kun lapsi kyllä (toivottavasti!) oppii molemmat kielet. Sillä, kumpaan kieleen nimi alunperin kuuluu, ei ole väliä. Jos satumme valitsemaan jonkun kansainvälisen nimen, valitsemme varmaankin myös kansainvälisen kirjoitusasun, koska se tuntuu kätevämmältä (esim. Vera ilman suomalaista tuplavokaalia). Nyt erona tietysti se, että asumme mieheni kotimaassa emmekä Suomessa, mutta oletan kyllä, että kriteerit olisivat samat, vaikka siellä asuisimmekin. Ja sitähän ei tiedä, missäpäin maailmaa lapsi sitten aikuistuttuaan päättää asua.

Minulla muuten on kaikki ne jo teininä omaa lasta varten listatut nimet karisseet, mitä pitemmälle raskaus on edennyt..

 

[mites]

Sitten teille jää vaihtoehdoiksi nämä Annat ja Mariat, Mikaelit ja Niko(demukse)t. Ne on ainakin kansainvälisiä ja toimivat Suomessakin.

Uskon,että löydätte molempia miellyttävät, kunhan kartoitatte vaihtoehdot tarpeeksi tarkkaan.

 

[:(]

Kiitos kaikille vastauksista.
Niinhän sitä luulisi, että jäljelle jää kansanväliset Annat ja Mariat, mutta kun miehenmaalaisissa nimissä kun ei näitäkään kansainvälisiä nimiä esiinny. Lähes kaikki miehenmaalaiset nimet ovat "erikoisia" niin kansainvälisessä kuin suomalaisessakin suussa. Ne ovat tavallisia vain mieheni maassa. On vain kourallinen nimiä, jotka esiintyy niin Suomessa kuin mieheni maassakin (ja näistä mieheni haluaisi nimen valita), mutta minusta ne ovat kaikki rumia, enkä halua tyytyä rumiin nimiin, kun kauniitakin on tarjolla...

Niin hankalaa!

 

[Hena ja papunen]

Meilläkin perheessä kaksi eri kansallisuutta. Lapsen sukunimeksi tulee isän sukunimi, minäkin varmaan vaihdan jossain vaiheessa. Lapselle tulee kolme nimeä, yksi isän kielinen, yksi suomalainen ja yksi kansainvälinen (ts. englanninkielinen). Rakkaalla lapsella on monta nimeä... ;-)
Nimien järjestyksellä ei mielestäni ole väliä, minä tulen kutsumaan häntä suomenkielisellä nimellä ja mieheni varmaan omallaan (tai sitten suomeksi). Luultavasti viralliseksi etunimeksi tulee suomenkielinen nimi, koska asumme Suomessa. Kyllähän lapsi nyt kaksi nimeä oppii (tuttavapiirissäni on kokemusta vastaavasta). Valitsee sitten itse myöhemmin mitä nimeä haluaa virallisesti käyttää.
Toki hänellä tulee olemaan tulevaisuudessa enemmän "työtä" kaikkien nimiensä luettelemisessa, mutta tuskinpa tuo nyt niin haittaa. Itsekin haluaisin, että minulla olisi useampi nimi..

Mutta ap:lle, toivottavasti löydätte ratkaisun joka miellyttää molempia!! Muistakaa kuitenkin iloita siitä tulevasta ihanasta lapsesta!

 

[minä täältä kaukaisesta maasta]

meillä sama ongelma vaikkakin mies ei pahemmin ole kiinnostunut lapsestaan. joten minä päätän myös etunimen, se on vissiin varmaa se. en edes neuvottele siitä asiasta enää.

meillä afrikkalainen mies joka on päättänyt pistää meitin tyttären nimeksi chika, lausutaan sika. tai muna.. ei todellakaan. hän ei anna periksi niin en anna miekään ja mie sen todistuksen tulen saamaan.
onneksi edellisen kanssa ei ollut moisia ongelmia.
sukunimi tulee olemaan miehen kun on mullakin ja sitä se ei voi vastustaa, sitä se ei haluaisi antaa lapselle.

 

[kerro meille...]

Nyt kun luki tämän koko ketjun läpi, alkoi kiinnostaa, minkämaalainen miehesi on.

 

[Res]

Hei,

Meillä valittiin nimi joka käy molemmissa maissa. Totta on että valikoima on pakostakin suppea, mutta ihmeen kaupalla olikin yksi josta molemmat tykättiin alusta asti, eikä kuitenkaan ole yleisyysluokkaa Anna ja Maria. Toiset nimet tulee sitten suoraan isovanhempien mukaan, ja sukunimi miehen.

Itse olin aika ehdoton siinä että etunimen täytyy olla puhtaasti sellainen ettei tarvitse Suomessa selventää että mikäs se oli ja miten kirjoitetaan. Eli toisin sanoen ehkä minä olin vähän hankalampi tässä suhteessa :/

 

[Piukulainen]

Vaikka laittaisittekin miehen suosikkinimen etunimeksi, niin mikä estää ottaa kutsumanimeksi toista nimeä. Et vaan missään sitä ensimmäistä niin "mainosta" ;-)
Vai onkohan tää jo ilkeilyä miestä kohtaan?

Pistähän kertoen mistä suunnalta miehesi on, niin heitetään täällä ellien aivoriihestä hyviä ideoita Olisikohan ensimmäinen vauva, jonka nimi on porukalla elleissä mietitty, heh.

 

[Tuttua on]

Meillä tulevat lapset saavat ätiinsä sukunimen: alusta asti oli ilmiselvää että kumpikin pitää nimensä, ja kun minä ne lapset synnytänkin, niin saavat myös minun nimeni. Sopii miehellekin sillä hänen kotimaassaan tämä on ihan tavallista. Tosin sain kuulla, että täällä tasa-arvonmallimaassa se ei olekaan ihan yksinkertaista! Avioliittoon syntynyt lapsi katsotaan heti "isän oamisuudeksi" ja jos haluaakin antaa äidin sukunimen tämä pitää tehdä erikseen. Enpäs tätäkään tiennyt... Luulin, että tämä sukunimiasia menisi ilmoitusluontoisena.

Muttamutta, sitten nämä etunimet. Sopua ei meilläkään hevillä synny, kumpikaan ei halua näitä Marioita ja Nikoja, joita maailma on väärällään jo valmiiksi, kummallakin on suosikit, eikä kummankaan suosikit edes muistuta toisiaan. Ja kumpikin tietysti haluaisi edes yhden omanmaalaisen nimen.

Kompromissi on valmiina: yksi kutakin: suomalainen, omanmaalainen, "kansainvälinen". Mutta kun ei päästä sopuun siitä, että mitkä nämä kolme nimeä on!