Apua! Yksivuotiaan raivarit, mistä kyse?

[täysin neuvoton]

Yksivuotias tyttömme saa kamalia huutoraivareita. Tämä on ihan uutta, aikaisemmin on ollut niin kiltti tyttö. Joka kerta tarhasta hakiessa alkaa kamala show, tarhassa on nätisti, mutta kun rattaisiin pitäisi istua, alkaa hirveä huuto! Junassa huutaa täyttä kurkkua ellei pääse syliin ja silloinkin pysyy rauhallisena vain jos kokoajan vaihtaa asentoa. Sitten kun pitäisi mennä takaisin rattaisiin huudetaan kurkku suorana. Myöskään syöttötuoliin ei suostuta istumaan ilman tappelua. Kun tarhasta tullaan kotiin alkaa huuto jos ei syliin pääse. Menee kyllä pikkuhiljaa ohi. Sama kun illalla yrittää laskea sänkyyn nukkumaan, selkä menee kaarelle ja alkaa huuto. Mitä tämä on? Hermot ihan raunioina kohta.

 

[Maira]

..kuuluu ikään...eikä muuten helpota sitten ihan heti...

Meillä alko toi minä kausi ennen vuoden ikää, sit tuli kuukauden rauhallisempi kausi ja nyt taas, joka asia tehdään huudon kanssa, ihan sama onko kyse vaipanvaihdosta, puuron syönnistä, ulkoa sisääntulosta tms...Ja parhaimmillaan nää raivarit kestää sen tunnin..

 

[Miuski harmailee]

Uusi elämänvaihe päiväkodin aloituksen myötä ottaa nyt pikkuiselle koville. Muistan samaa kaikkien kolmen lapseni kohdalla ja tuossa vaiheessa ei auttanut muu, kuin juuri se sylissä pitäminen. Istut vaan sylikkäin lapsosen kanssa, vaikka koti kaatuisi päälle. Lapsi saattaa välillä käväistä jotain leikkimässä, mutta palaa taas syliin takaisin. Hänellä on ollut sinua ikävä ja hän kaipaa sinua pitkän päivän jälkeen. Sylivaihe kesti meillä kuukauden tai kaksi, sen jälkeen pikkuhiljaa päästiin palailemaan normaaliin. Tsemppiä!!!

 

[täysin neuvoton]

Mutta kun tuntuu siltä, ettei se syli aina riitä. Varsinkin junassa kotiinpäin tultaessa rauhoittuu hetkeksi sylissä ja sitten alkaa taas venkoilu ja huuto. :/

 

["-p-"]

Just meinasin tehdä samasta asiasta aloituksen! Mulla on pari viikkoa sitten 1v täyttänyt poika, ja päivät on täynnä raivareita ja kiukuttelua. Eritoten jonkun asian kieltäminen saa aikaiseksi järkyttävän huudon. Meillä kyse ei voi olla edes hoidon aloituksesta, koska olen pojan kanssa kotona. Hermot meinaa mennä monta kertaa päivässä...

 

[Miuski harmailee]

Mutta kun tuntuu siltä, ettei se syli aina riitä. Varsinkin junassa kotiinpäin tultaessa rauhoittuu hetkeksi sylissä ja sitten alkaa taas venkoilu ja huuto. :/

No kun ei toimi pienen ihmisenkään mieli kauhean johdonmukaisesti aina. Vaikka tekee mieli olla sylissä, niin vielä on pahamieli siitä, että on ollut ikävä ja siksi pitää venkoilla. Syliä vaan ja voi ihan sanottaakin, että oli pitkä päivä ja sinulla oli minua ikävä ja minullakin oli sinua ikävä ja nyt ollaan yhdessä koko ilta jne.