T
Tuulia1
Vieras
Hei,
Ongelma on tällainen. Avomieheni on ollut masentunut (mikä on saatu nyt aisoihin) ja hänellä on ongelmia tunne-elämässä. Jos hänellä on turvaton olo (eli hän esim. pelkää että jätän hänet), niin hän menee ihan lukkoon eikä anna itsestään mitään. Näiden asioiden kanssa on kamppailtu nyt jonkin aikaa, mutta olemme päässeet terapiassa aika pitkälle ja mies kykenee taas puhumaan suhteestamme jne. Meillä on ollut muutama viikko ihan hyvä olla yhdessä ja olen nähnyt toivoa suhteellemme (mies sanoi masennuksen ollessa pahimmillaan, että parisuhde ei tunnu miltään ja että elämä on muutenkin ihan hukassa). Nyt sitten aloin keskustella suhteestamme, ja miehen reaktio oli, että välillä hänestä kaikki tuntuu olevan oikein ja välillä hän taas on tosi epävarma haluaako jatkaa. Vedin kauheat herneet nenään, koska olen joutunut käymään läpi kaikenlaista sekä tuon etäisyydenoton että masennuksen takia - ja olin toivonut jo jotain parempaa.
Tuntuu toivottomalta ja pahalta enkä löydä enää oikeita sanoja. Olen loukkaantunut ja vihainen, koska toivoin jo jotain. Mies ei halua erota, muttei ole varmakaan siitä, että haluaa tätä. Ajatuksianne?
Ongelma on tällainen. Avomieheni on ollut masentunut (mikä on saatu nyt aisoihin) ja hänellä on ongelmia tunne-elämässä. Jos hänellä on turvaton olo (eli hän esim. pelkää että jätän hänet), niin hän menee ihan lukkoon eikä anna itsestään mitään. Näiden asioiden kanssa on kamppailtu nyt jonkin aikaa, mutta olemme päässeet terapiassa aika pitkälle ja mies kykenee taas puhumaan suhteestamme jne. Meillä on ollut muutama viikko ihan hyvä olla yhdessä ja olen nähnyt toivoa suhteellemme (mies sanoi masennuksen ollessa pahimmillaan, että parisuhde ei tunnu miltään ja että elämä on muutenkin ihan hukassa). Nyt sitten aloin keskustella suhteestamme, ja miehen reaktio oli, että välillä hänestä kaikki tuntuu olevan oikein ja välillä hän taas on tosi epävarma haluaako jatkaa. Vedin kauheat herneet nenään, koska olen joutunut käymään läpi kaikenlaista sekä tuon etäisyydenoton että masennuksen takia - ja olin toivonut jo jotain parempaa.
Tuntuu toivottomalta ja pahalta enkä löydä enää oikeita sanoja. Olen loukkaantunut ja vihainen, koska toivoin jo jotain. Mies ei halua erota, muttei ole varmakaan siitä, että haluaa tätä. Ajatuksianne?