Apua!

[angelitania]

Olen seurustellut muutaman kuukauden aivan ihanan miehen kanssa. Ja kyllä, olen rakastumassa häneen. Kuitenkin minulla on ongelma, joka juontaa juurensa vähän epäonnekkaaseen menneisyyteen miesten suhteen. Pelkään kokoajan että hän jättääkin mut, ei pidäkään enää musta niin paljon kuin haluaisin, koitan kokoajan etsiä "virheitä" tai jotain, joka todistaisi että taaskin mua käytetään vain hyväksi. Hän on hellä, koskettelee ja halailee paljon, pussailee, mutta silti mietin aina kun näen häntä että onko hän jotenkin erilainen kuin viimeksi tai jos viestittelemme niin mietin että miksi hän ei nyt sanonut niin nätisti hyvää yötä kuin ennen... Ei, en ole mustasukkainen, en pelkää esimerkiks että hänellä olis joku toinen, enkä kyttää hänen menemisiään enkä mitään sellaista. Oikeastaan pelkään vain sitä, että hän yhtäkkiä huomaakin etten ole häntä varten. Okei, tiedän ettei kaikista suhteista tule onnistuneita ja kaikki eivät vain sovi yhteen, mutta kun tästä ajasta pitäisi nauttia koko sydämestään, mutta jotenkin en vain pysty siihen... En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, neuvoja, tukea..en tiedä. kunhan nyt tilitin tänne...

 

[no eikös]

kaikki ole mahdollista, kuitenkin. Sinä pystyt hoitamaan vain oman osuutesi. Tietysti voit alkaa esittämään vaikeasti tavoitettavaa tai sitten voit jo alkaa vaatia miestä siivoamaan tavallasi ja nalkuttamaan aikatauluista. Mutta jos vain olet aito ja kiva nainen, niin ei sinua silloin jätetä alkumetreillä ja jos jätetään, niin se oli miehen henkilökohtainen ongelma. ole realisti ja unohda pelkosi.

 

[RJV]

Kaikki hyvin, kunhan muistatte kertoa miehelle kuinka tärkeä hän on teille. Mieskin kaipaa ihailua ja rakastavia tunteita. Varmuus toisen tuntemuksista tulee siitä kun tunteista puhutaan ääneen.

 

[Heleena A.]

Kaikki hyvin, kunhan muistatte kertoa miehelle kuinka tärkeä hän on teille. Mieskin kaipaa ihailua ja rakastavia tunteita. Varmuus toisen tuntemuksista tulee siitä kun tunteista puhutaan ääneen.

Ehkä ei aina kannata kertoa rakastavansa miestä. Minut ainakin lempattiin pihalle ja sain vielä kuulla kuinka häntä inhotti ja ärsytti se, kun olin kertonut kuinka rakas ja tärkeä hän on minulle. Jos joskus hulluuksissani hatkahdan johonkin mieheen (mitä en missään nimessä halua tehdä), niin koskaan, en koskaan sano rakastavani häntä, enkä mitään muutakaan hyvää. Ikäväkseni olen huomannut sellaisen asian, että minkä huonommin miestä kohtelee sen kiitollisempi ja uskollisempi hän on. Äräs nainen lähipiirissäni on pettänyt miestään koko avioliiton ajan (noin 20 vuotta) ja tuonut sulhasia humalassa jopa kotiin asti miehen nähtäville ja silti mies palvoo ja palvelee tätä naista.

 

[elsoi]

Minusta on surullista, että elämäsi ihanin aika menee oman riittämättömyytesi murehtimiseen etkä pysty keskittymään rakastamiseen ja nauttimiseen. Luulen, että olet epävarma ja et luota siihen, että sinuakin voisi rakastaa. Suhteessanne tulee ennemmin tai myöhemmin eteen se päivä, että suhde arkipäiväistyy. Silloin elämään mahtuu taas mukaan muutakin kuin vain te kaksi. Jos jo nyt koet, että et saa tarpeeksi kehusanoja, rakkaudentunnustuksia yms, niin mitenköhän epätoivoinen oletkaan esim. puolen vuoden päästä, kun suurin alkuhuuma on ohi etkä ehkä saakaan niitä kehuja päivittäin?

Jos olet suhteessa oma itsesi, niin minusta sinun ei pidä olla miehen mieliksi vain siksi, ettei hän jätä sinua, vaan sinun täytyy olla oma itsesi ihan sinun vuoksesi. Jos mies on sinua varten, hän rakastaa sinua kokonaisuutena. Jos taas mies toteaa, ettei hän rakastakaan, niin SINÄ et pysty siihen vaikuttamaan.

 

[alkup,kirj]

Minusta on surullista, että elämäsi ihanin aika menee oman riittämättömyytesi murehtimiseen etkä pysty keskittymään rakastamiseen ja nauttimiseen. Luulen, että olet epävarma ja et luota siihen, että sinuakin voisi rakastaa. Suhteessanne tulee ennemmin tai myöhemmin eteen se päivä, että suhde arkipäiväistyy. Silloin elämään mahtuu taas mukaan muutakin kuin vain te kaksi. Jos jo nyt koet, että et saa tarpeeksi kehusanoja, rakkaudentunnustuksia yms, niin mitenköhän epätoivoinen oletkaan esim. puolen vuoden päästä, kun suurin alkuhuuma on ohi etkä ehkä saakaan niitä kehuja päivittäin?

Jos olet suhteessa oma itsesi, niin minusta sinun ei pidä olla miehen mieliksi vain siksi, ettei hän jätä sinua, vaan sinun täytyy olla oma itsesi ihan sinun vuoksesi. Jos mies on sinua varten, hän rakastaa sinua kokonaisuutena. Jos taas mies toteaa, ettei hän rakastakaan, niin SINÄ et pysty siihen vaikuttamaan.

Jep, juuri tämä on ongelmani! Ja tiedostan sen itsekin. Olet oikeassa, enhän minä pysty vaikuttamaan toisen tunteisiin, voin vain olla oma itseni ja that's it. Tavallaan ajattelenkin, että mitä sitten, kyllä olen ennenkin selvinnyt ja tulen jatkossakin selviämään. Tiedän olevani kuitenkin vahva, vaikka olen samalla tietyissä asioissa hyvinkin heikko. Olen hellyydenkipeä, huomionkipeä, joskus rasittavuuksiin asti. Huonon itsetunnonkin omistan, en voi uskoa että olen löytänyt sellaisen aarteen joka vielä joskus RAKASTAISI MINUA?? mutta toisaalta, tiedän myös olevani hyvä nainen. Rehellinen, varmasti uskollinen, seksuaalisesti aktiivinen, mukava ja jopa huumorintajuinen. Eilen sain muutenkin aikamoisen onnellisuuskohtauksen ja päätin antaa mennä, tuli lunta tupaan tai ei. Mitä sitä murehtimaan asioita joita ei ole tapahtunut.

 

[psukoloki]

Minust

Jep, juuri tämä on ongelmani! Ja tiedostan sen itsekin. Olet oikeassa, enhän minä pysty vaikuttamaan toisen tunteisiin, voin vain olla oma itseni ja that's it. Tavallaan ajattelenkin, että mitä sitten, kyllä olen ennenkin selvinnyt ja tulen jatkossakin selviämään. Tiedän olevani kuitenkin vahva, vaikka olen samalla tietyissä asioissa hyvinkin heikko. Olen hellyydenkipeä, huomionkipeä, joskus rasittavuuksiin asti. Huonon itsetunnonkin omistan, en voi uskoa että olen löytänyt sellaisen aarteen joka vielä joskus RAKASTAISI MINUA?? mutta toisaalta, tiedän myös olevani hyvä nainen. Rehellinen, varmasti uskollinen, seksuaalisesti aktiivinen, mukava ja jopa huumorintajuinen. Eilen sain muutenkin aikamoisen onnellisuuskohtauksen ja päätin antaa mennä, tuli lunta tupaan tai ei. Mitä sitä murehtimaan asioita joita ei ole tapahtunut.

Tyypilllistä on että läheisriippuvaiset tai muuten ongelmaiset huomion kipeät ihmiset monesti reagoivat kaikkeen epävarmuutensa kautta, sekä positiivisessa että negatiivisessa. Paljon nähty tapa on juuri hirveästä murheen ja roikkumisen alhosta siirtyminen kuplivaan onnellisuuteen, ylitsevuotavaiseen iloiseen repeilyyn, joka vaikuttaa joskus aika häröltä. mutta älä anna sen masentaa, tarkoitus on että kun luet mitä muut ihmiset ajattelevat sinusta, et vedä hernettä nenään vaan tiedät itse parhaiten missä mennään.