A
angelitania
Vieras
Olen seurustellut muutaman kuukauden aivan ihanan miehen kanssa. Ja kyllä, olen rakastumassa häneen. Kuitenkin minulla on ongelma, joka juontaa juurensa vähän epäonnekkaaseen menneisyyteen miesten suhteen. Pelkään kokoajan että hän jättääkin mut, ei pidäkään enää musta niin paljon kuin haluaisin, koitan kokoajan etsiä "virheitä" tai jotain, joka todistaisi että taaskin mua käytetään vain hyväksi. Hän on hellä, koskettelee ja halailee paljon, pussailee, mutta silti mietin aina kun näen häntä että onko hän jotenkin erilainen kuin viimeksi tai jos viestittelemme niin mietin että miksi hän ei nyt sanonut niin nätisti hyvää yötä kuin ennen... Ei, en ole mustasukkainen, en pelkää esimerkiks että hänellä olis joku toinen, enkä kyttää hänen menemisiään enkä mitään sellaista. Oikeastaan pelkään vain sitä, että hän yhtäkkiä huomaakin etten ole häntä varten. Okei, tiedän ettei kaikista suhteista tule onnistuneita ja kaikki eivät vain sovi yhteen, mutta kun tästä ajasta pitäisi nauttia koko sydämestään, mutta jotenkin en vain pysty siihen... En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, neuvoja, tukea..en tiedä. kunhan nyt tilitin tänne... 