Apuja itsepäisen vauvan syöttöongelmiin!

[vinkkiä vailla]

Esim. lihapullat menee meidän allergikolla, teen ne itse pakosta ja saan niistä melko pehmoisia, käytän siis riisijauhoja.

Annan vauvan sotkea. Laitan ruokaa joskus jopa pöydälle, jos ei muuten syö. En tiedä mikä siinä on mutta kun vauva saa kokeilla ruokaa, suostuu ottamaan sitä suuhunsa. Aina vauvalla jotain kädessä. Kun avaa suutaan sormiruualle, vien ruokaa lusikalla suuhun,

Olisiko sulla reseptiä lihapulliisi? Meillä on myös allerginen lapsi, mutta possu ja riisi käyvät. Jos vaikka saisin sellaisia lihapullia joista innostuisi.

Suosittelen muuten myös sotkemista. Meillä lapsella oli vaihe, että kaikkea piti tutkia ensin käsin ennen kuin kelpasi suuhun. Eka lusikallinen siis aina leviteltiin ympäri pöytää, sitten ruokaa vasta uskalsi syödä.

 

[vieras]

Tämä on ihan totta. Maidon energiamäärä on huomattavasti suurempi kuin veteen tehdyn kasvissoseen. Neuvolan ohjeet soseisiin siirtymisestä huonon kasvun takia ovat joskus hieman ristiriitaisia.

Tämä on totta. Mulla on allerginen huonosti syövä lapsi, joka on ainakin nyt kymmenkuiseksi saakka kasvanut hyvin lähes pelkästään rintamaidolla. Lääkärikin väitti, että rintamaito alkaa olemaan pian ihan lirua ja jotain muuta pitää alkaa saamaan alas. Lapsi ei ole ollut asiasta samaa mieltä ja jostakin se on kasvamiseen tarvittavan energiansa saanut. Ja jonnekin se kaikki mun syömäni järjetön ruokamääräni menee, kun ei minun vyötärölläni näy.

 

[Runko]

Itse tuskastuin syöttämiseen niin, et mun ahdistus siitä, ettei vauva syö, vaikutti varmasti. Isä syötti varmaan viikon aina kun voi, koska mulla ei kestänyt pinna. Sit taas pystyin aloittaa. Ja lopetin määrien miettimiset! Ja yks kaks jotain on vaan sattunut.

Tuttu tunne... kunpa osaisi olla stressaamatta.

Mutta kun tuo vauva tuosta herää uniltaan, työnnän maissinaksun heti käteen

 

[Ellamaaria harmaana]

Esim. lihapullat menee meidän allergikolla, teen ne itse pakosta ja saan niistä melko pehmoisia, käytän siis riisijauhoja.

Annan vauvan sotkea. Laitan ruokaa joskus jopa pöydälle, jos ei muuten syö. En tiedä mikä siinä on mutta kun vauva saa kokeilla ruokaa, suostuu ottamaan sitä suuhunsa. Aina vauvalla jotain kädessä. Kun avaa suutaan sormiruualle, vien ruokaa lusikalla suuhun,

Olisiko sulla reseptiä lihapulliisi? Meillä on myös allerginen lapsi, mutta possu ja riisi käyvät. Jos vaikka saisin sellaisia lihapullia joista innostuisi.

Suosittelen muuten myös sotkemista. Meillä lapsella oli vaihe, että kaikkea piti tutkia ensin käsin ennen kuin kelpasi suuhun. Eka lusikallinen siis aina leviteltiin ympäri pöytää, sitten ruokaa vasta uskalsi syödä.

Ei siinä sen kummempaa, kunha saa massan aikaiseks. Meillä käy hirvenjauheliha. Laitan siis:

Vettä desi pari
öljyä muutama lusikallinen
hirvenjauhelihaa 300g (teillä siis possua)
ja riisijauhoa niin että saan massaks (käytän täysjyväriisijauhoa)
Mausteina meillä vaan tilli vasta kokeiltu. Mut jos muitakin käy, mikä ettei. Ja sit pyörittelen ja paistan uunissa reilu 200 astetta reilu 15min. Hyvin kelpaavat. Muttei ruuan seassa, vaan sellaisenaan.

 

[Ellamaaria harmaana]

Itse tuskastuin syöttämiseen niin, et mun ahdistus siitä, ettei vauva syö, vaikutti varmasti. Isä syötti varmaan viikon aina kun voi, koska mulla ei kestänyt pinna. Sit taas pystyin aloittaa. Ja lopetin määrien miettimiset! Ja yks kaks jotain on vaan sattunut.

Tuttu tunne... kunpa osaisi olla stressaamatta.

Mutta kun tuo vauva tuosta herää uniltaan, työnnän maissinaksun heti käteen

Juu ja teillä vauva niin pieni, et ihan varmasti vielä oppii jossain vaiheessa. Se on vaan totuttelua. Kyllä se vielä pärjää rintamaidolla. Ihan varmasti. Ottaa sitten kasvupyrähdyksen hiukan myöhemmin

 

[vieras]

Tämä on totta. Mulla on allerginen huonosti syövä lapsi, joka on ainakin nyt kymmenkuiseksi saakka kasvanut hyvin lähes pelkästään rintamaidolla. Lääkärikin väitti, että rintamaito alkaa olemaan pian ihan lirua ja jotain muuta pitää alkaa saamaan alas. Lapsi ei ole ollut asiasta samaa mieltä ja jostakin se on kasvamiseen tarvittavan energiansa saanut. Ja jonnekin se kaikki mun syömäni järjetön ruokamääräni menee, kun ei minun vyötärölläni näy.

Joskus vauvan syömisestä kieltäytyminen johtuu allergioista tai muista vaivoista. Meidän allergikko kasvoi rintamaidolla ja pienellä määrällä riisiä ja kurkkua noin 1,5 vuotiaaksi. Lapsi ei kertakaikkiaan suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki keinot kokeiltiin. Meillä kokenut allergialääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan rajoittuneesta ruokavaliosta vaan ennusti lapsen tilanteen helpottavan kahteen ikävuoteen mennessä. Niin kävikin, reilu 1,5 vuotiaana yhtäkkiä vatsavaivat ja refluksi hävisivät ja lapsi alkoi haluta ruokaa ja syöminen alkoi kunnolla. Lapsi on aina ollut hoikka, mutta koko ajan on kasvanut tasaisesti omalla käyrällään. Maito siis riittää aika pitkälle, eikä se tosiaan laimene ajan kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaanhan taaperoimettäjien maito on rasvaisempaa kuin ihan pientä vauvaa imettävien

 

[vinkkiä vailla]

Kiitos paljon. Yksinkertaisia asioita ei tule aina ajatelleeksi. Kokeillaan, jos nuo kelpaisivat paremmin, kuin pelkästä lihasta tehdyt "pihvit".

 

[Ellamaaria harmaana]

Tämä on totta. Mulla on allerginen huonosti syövä lapsi, joka on ainakin nyt kymmenkuiseksi saakka kasvanut hyvin lähes pelkästään rintamaidolla. Lääkärikin väitti, että rintamaito alkaa olemaan pian ihan lirua ja jotain muuta pitää alkaa saamaan alas. Lapsi ei ole ollut asiasta samaa mieltä ja jostakin se on kasvamiseen tarvittavan energiansa saanut. Ja jonnekin se kaikki mun syömäni järjetön ruokamääräni menee, kun ei minun vyötärölläni näy.

Joskus vauvan syömisestä kieltäytyminen johtuu allergioista tai muista vaivoista. Meidän allergikko kasvoi rintamaidolla ja pienellä määrällä riisiä ja kurkkua noin 1,5 vuotiaaksi. Lapsi ei kertakaikkiaan suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki keinot kokeiltiin. Meillä kokenut allergialääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan rajoittuneesta ruokavaliosta vaan ennusti lapsen tilanteen helpottavan kahteen ikävuoteen mennessä. Niin kävikin, reilu 1,5 vuotiaana yhtäkkiä vatsavaivat ja refluksi hävisivät ja lapsi alkoi haluta ruokaa ja syöminen alkoi kunnolla. Lapsi on aina ollut hoikka, mutta koko ajan on kasvanut tasaisesti omalla käyrällään. Maito siis riittää aika pitkälle, eikä se tosiaan laimene ajan kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaanhan taaperoimettäjien maito on rasvaisempaa kuin ihan pientä vauvaa imettävien

Mä en kanssa olisi huolissani vielä noin pienen kanssa maidon ravintoarvosta. Mut jos riittävyys pelottaa, tai tuntuu vaivaavan, voithan aina ottaa korvikkeet mukaan jos vauva siis pelkällä rintamaidolla. Sitten muuten ruokiin voi laittaa sekaan omaa rintamaitoa tai tuttua korviketta, moni vauva tuntee maun sieltä soseen joukosta, ja niin uskaltautuu maistamaan, mutta monella sekään ei auta.

 

[vieras]

Tämä on totta. Mulla on allerginen huonosti syövä lapsi, joka on ainakin nyt kymmenkuiseksi saakka kasvanut hyvin lähes pelkästään rintamaidolla. Lääkärikin väitti, että rintamaito alkaa olemaan pian ihan lirua ja jotain muuta pitää alkaa saamaan alas. Lapsi ei ole ollut asiasta samaa mieltä ja jostakin se on kasvamiseen tarvittavan energiansa saanut. Ja jonnekin se kaikki mun syömäni järjetön ruokamääräni menee, kun ei minun vyötärölläni näy.

Joskus vauvan syömisestä kieltäytyminen johtuu allergioista tai muista vaivoista. Meidän allergikko kasvoi rintamaidolla ja pienellä määrällä riisiä ja kurkkua noin 1,5 vuotiaaksi. Lapsi ei kertakaikkiaan suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki keinot kokeiltiin. Meillä kokenut allergialääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan rajoittuneesta ruokavaliosta vaan ennusti lapsen tilanteen helpottavan kahteen ikävuoteen mennessä. Niin kävikin, reilu 1,5 vuotiaana yhtäkkiä vatsavaivat ja refluksi hävisivät ja lapsi alkoi haluta ruokaa ja syöminen alkoi kunnolla. Lapsi on aina ollut hoikka, mutta koko ajan on kasvanut tasaisesti omalla käyrällään. Maito siis riittää aika pitkälle, eikä se tosiaan laimene ajan kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaanhan taaperoimettäjien maito on rasvaisempaa kuin ihan pientä vauvaa imettävien

Kiitos rohkaisevasta tiedosta. Kyllä lapsi sentään nyt vähän paremmin syö, vaikka määrät ovat pieniä. Neuvola ja ravitsemusterapeutti onneksi eivät olleet huolissaan asiasta ja neuvolan terkka tosiaan kertoi, että maito voisi olla hyvinkin rasvaista. Tai pakkohan sen on olla, kun eihän mun kaikki syömäni tosiaan muuallekaan voi mennä

Oliko teillä muuten mitään puhetta rauta-arvoista? Sitähän on aika huonosti äidinmaidossa ja sen puute on usein ongelmana.

Onneksi meillä käy kuitenkin liha, ja nyt sain lihapullavinkkejäkin

 

[vieras]

Tämä on totta. Mulla on allerginen huonosti syövä lapsi, joka on ainakin nyt kymmenkuiseksi saakka kasvanut hyvin lähes pelkästään rintamaidolla. Lääkärikin väitti, että rintamaito alkaa olemaan pian ihan lirua ja jotain muuta pitää alkaa saamaan alas. Lapsi ei ole ollut asiasta samaa mieltä ja jostakin se on kasvamiseen tarvittavan energiansa saanut. Ja jonnekin se kaikki mun syömäni järjetön ruokamääräni menee, kun ei minun vyötärölläni näy.

Joskus vauvan syömisestä kieltäytyminen johtuu allergioista tai muista vaivoista. Meidän allergikko kasvoi rintamaidolla ja pienellä määrällä riisiä ja kurkkua noin 1,5 vuotiaaksi. Lapsi ei kertakaikkiaan suostunut syömään mitään muuta, vaikka kaikki keinot kokeiltiin. Meillä kokenut allergialääkäri ei kuitenkaan ollut huolissaan rajoittuneesta ruokavaliosta vaan ennusti lapsen tilanteen helpottavan kahteen ikävuoteen mennessä. Niin kävikin, reilu 1,5 vuotiaana yhtäkkiä vatsavaivat ja refluksi hävisivät ja lapsi alkoi haluta ruokaa ja syöminen alkoi kunnolla. Lapsi on aina ollut hoikka, mutta koko ajan on kasvanut tasaisesti omalla käyrällään. Maito siis riittää aika pitkälle, eikä se tosiaan laimene ajan kanssa. Joidenkin tutkimusten mukaanhan taaperoimettäjien maito on rasvaisempaa kuin ihan pientä vauvaa imettävien

Piti vielä lisätä, että älkää turhaan stressatko alle vuoden ikäsen syömisiä, vaikka syömisestä kieltäytyminen onkin raskasta. Kyllä ne lapset oppivat syömään, omaan tahtiinsa, toiset vasta pitkälle yli 1 vuotiaina. Toisilla se vaan kestää pitempään. Ei kannata verrata ruokamääriä naapurin kanssa, koska huonosti syövän äitinä siitä saa vaan pahan mielen ja lisää stressiä. Uskaltakaa luottaa siihen että lapsi osaa itse säädellä syömistään, näin ohjeisti meidän lääkäri ja helpotti ainakin kovasti omaa murhettani.

Voimia ja stressittomiä ruokailutilanteita kaikille asian kanssa painiville! Lapsenne ei ole ainoa 'hankala' tapaus.

 

[vieras]

Mä en kanssa olisi huolissani vielä noin pienen kanssa maidon ravintoarvosta. Mut jos riittävyys pelottaa, tai tuntuu vaivaavan, voithan aina ottaa korvikkeet mukaan jos vauva siis pelkällä rintamaidolla. Sitten muuten ruokiin voi laittaa sekaan omaa rintamaitoa tai tuttua korviketta, moni vauva tuntee maun sieltä soseen joukosta, ja niin uskaltautuu maistamaan, mutta monella sekään ei auta.

Lapsi on tietty maidollekin allerginen, enkä jaksaisi alkaa korviketestausrumbaan. Varsinkaan, kun kokeiltaessa lapsi ei tietenkään syönyt korvikettakaan yhtään paremmin. Eikä äidinmaito seassa auta yhtään. Vika ei ole ilmeisesti ruoan maussa, vaan jossain muussa. Maistaa kyllä ja joskus syö hyvinkin, mutta on varmaan päättänyt, että äidinmaidolla pärjää. Kai se sitten pärjääkin, kun kasvaa. Syö se kuitenkin vähän enemmän, kun ollaan vaikka kylässä, jossa taas rinta ei kelpaakaan. Kai se siis alkaisi syömään, jos nälkä olisi.

 

[vieras]

Kiitos rohkaisevasta tiedosta. Kyllä lapsi sentään nyt vähän paremmin syö, vaikka määrät ovat pieniä. Neuvola ja ravitsemusterapeutti onneksi eivät olleet huolissaan asiasta ja neuvolan terkka tosiaan kertoi, että maito voisi olla hyvinkin rasvaista. Tai pakkohan sen on olla, kun eihän mun kaikki syömäni tosiaan muuallekaan voi mennä

Oliko teillä muuten mitään puhetta rauta-arvoista? Sitähän on aika huonosti äidinmaidossa ja sen puute on usein ongelmana.

Onneksi meillä käy kuitenkin liha, ja nyt sain lihapullavinkkejäkin

Äidinmaidossa on tosiaan vain vähän rautaa, mutta se on ilmeisesti sellaisessa muodossa, että lapsen elimistö hyödyntää sen tehokkaasti. Lääkärimme oli sitä mieltä, että jos ei ruokavalio laajene noin 2 vuotiaana, niin sitten tarkistetaan. Tarkistusta ei tarvittu, kun syöminen sitten alkoi. Lapsen yleisvointi on kuitenkin ollut kaiken aikaa normaali ja mikään ei ole viitannut anemian mahdollisuuteen, vaikka lihat eivät vielä vuoden iässä olleet ruokavaliossa.

 

[vieras]

Äidinmaidossa on tosiaan vain vähän rautaa, mutta se on ilmeisesti sellaisessa muodossa, että lapsen elimistö hyödyntää sen tehokkaasti. Lääkärimme oli sitä mieltä, että jos ei ruokavalio laajene noin 2 vuotiaana, niin sitten tarkistetaan. Tarkistusta ei tarvittu, kun syöminen sitten alkoi. Lapsen yleisvointi on kuitenkin ollut kaiken aikaa normaali ja mikään ei ole viitannut anemian mahdollisuuteen, vaikka lihat eivät vielä vuoden iässä olleet ruokavaliossa.

Kiitos tästä tiedosta. Tämä helpotti, kun tuohon rauta-asiaan en ole oikein saanut vastausta. Terve järki sanoisi, että kasvava ja touhukas lapsi pärjää, mutta äitiä tietenkin aina huolettaa. Voi olla, että lapsi söisi paremminkin, jos olisi enemmän valikoimaa ruoissa. Saattaa olla, että nykyiset jo kyllästyttävät.

 

[sanna]

lapset tottuvat makuihin hitaasti. Meillä menee vähintään 20 kertaa, että viittii avata suuta uudelle maulle kunnolla. Porkkanalla aloitettiin 5 kk iässä ja se rupesi sitten maistumaan varmaan kuukauden päästä muutakin kuin makuannoksia. Ei noin nuori oikeasti tarvitse muuta kuin maitoa, rintamaito on varsinkin niin rasvaista, että sillä pärjää hyvin. Meidän huono syöjä on tuhti tyty ja ihan maidolla kasvatettu. Nyt ikää 10 kk ja edelleenkin syö kohtuu vähän. Oon kuitenkin ajatellut, että syö sitten kun on nälkä. Näin se yleensä onkin, välillä menee enemmän ja välillä vähemmän sapuskaa alas.

 

[vieras]

Äidinmaidossa on tosiaan vain vähän rautaa, mutta se on ilmeisesti sellaisessa muodossa, että lapsen elimistö hyödyntää sen tehokkaasti. Lääkärimme oli sitä mieltä, että jos ei ruokavalio laajene noin 2 vuotiaana, niin sitten tarkistetaan. Tarkistusta ei tarvittu, kun syöminen sitten alkoi. Lapsen yleisvointi on kuitenkin ollut kaiken aikaa normaali ja mikään ei ole viitannut anemian mahdollisuuteen, vaikka lihat eivät vielä vuoden iässä olleet ruokavaliossa.

Kiitos tästä tiedosta. Tämä helpotti, kun tuohon rauta-asiaan en ole oikein saanut vastausta. Terve järki sanoisi, että kasvava ja touhukas lapsi pärjää, mutta äitiä tietenkin aina huolettaa. Voi olla, että lapsi söisi paremminkin, jos olisi enemmän valikoimaa ruoissa. Saattaa olla, että nykyiset jo kyllästyttävät.

Jos asia kovasti vaivaa mieltäsi, niin pyydä vaikka neuvolassa tai jonkin lääkärikäynnin yhteydessä että lapselta testataan hemoglobiini. Huonoon syömiseen liittyy tottakai kovasti huolta lapsen voinnista. Toivottavasti teilläkin ajanmyötä helpottaa!

 

[vieras]

Imetystukilista kirjoittaa raudasta näin:

"Äidinmaidossa on rautaa suhteellisen vähän (alle 0,1mg/100ml), mutta se on erittäin hyvin imeytyvää: Äidinmaidon raudasta imeytyy 70%, lehmänmaidon 30% ja korvikkeiden 10%. Ihan tarkkaan ei tiedetä, miksi äidinmaidon rauta imeytyy niin hyvin, mutta todennäköisesti kyseessä on monien asioiden summa (esim sinkin ja kuparin otollinen pitoisuus saattaa olla osatekijä). Ja tuolla laktoferriini-entsyymillä on varmasti myös oma suuri merkityksensä, se nimittäin "varastaa" lapsen suolistossa olevilta bakteereilta rautaa lapsen käyttöön. Samalla laktoferriini ehkäisee vahingollisen bakteerikannan lisääntymistä. Tutkittaessa imetettyjä lapsia on todettu, että raudanpuuteanemia on erittäin harvinainen 6 - 8 kk täysimetetyillä lapsilla. Useammin anemiaa esiintyy max. 5 kk täysimetetyillä lapsilla. Aikainen kiinteiden aloittaminen saattaa häiritä äidinmaidon raudan imeytymistä. (Akre, 1989) Poikkeuksena ovat keskoset ja pienipainoisena syntyneet vauvat. Äidinmaidon rauta ei välttämättä riitä heidän tarpeisiin, jolloin imetyksen ja lisäraudan yhdistelmä estää mahdollista raudanpuuteanemiaa paremmin kuin korvikeruokinnan ja lisäraudan yhdistelmä. Eli imettävä äiti voi huoletta antaa pienenä syntyneelle vauvalleen lääkärin määräämät lisärautatipat, ne eivät haittaa äidinmaidon raudan imeytymistä. (Akre, 1989) Kiinteiden aloituksen jälkeen äidinmaidon raudan imeytymisen voi turvata maksimaalisesti, kun ei imetä kiinteän ruoan antamisen yhteydessä vaan hiukan aikaisemmin tai myöhemmin."

http://imetystukilista.net/sivut/index.php?option=com_content&task=view&id=59&Itemid=123

 

[vieras]

Imetystukilista kirjoittaa raudasta näin:

Kiitos lainauksesta. Tämäkin oli helpottava tieto, jännä vain, etten ole törmännyt samaan tietoon muualla. Kiva kuulla myös, että olen itsestään tehnyt kuten kirjoituksessa suositellaan (ja muualla ei suositella) eli antanut maidon ruokien välissä, en niiden yhteydessä. Lapsi on sen itse niin halunnut, joten kaipa luonto on tämänkin jotenkin järjestänyt.

t. se 10+ kk äiti

 

[Runko]

Kiitos vielä kaikille kirjoittajille aloittajankin puolesta! Tuli helpottuneempi mieli. Vaikka _tietysti_ sitä tietää ettei lapsella mitään hätää ole kun nukkuu kohtuu hyvin, on iloinen ja virkeä ja kehittyy muilla osa-alueilla (paitsi se syöminen). Mutta kun mutta kun ainahan sitä miettii...

Jatkamme siis harjoituksia ja mennään tossa lusikka-asiassa rennon varovasti eteenpäin. Niin ja maissinaksu nyrkissä oli valtavan kiinnostava, sille juteltiin pitkät pätkät, mutta suuhun se ei mennyt. Ihme kyllä, koska yleensä ihan kaikki menee suuhun