V
vieras
Vieras
Eli meillä 3 lasta ennestään, 2 reipasta koululaispoikaa ja yksi alle kouluikäinen tyttö. Kolme vuotta sitten alkoi kova vauvakuume tai paremminkin lapsikuume minulla ei miehellä, sitä kesti kaksi vuotta, olin aivan kipeä, kun ajattelin, ettei meille enää tule lapsia. Nyt tänä talvena sain pikkuhiljaa latisteltua tunteitani ja asia ei enää vaivannut niin paljoa, kunnes nyt alkuvuodesta mies alkoi kyselemään pitäisikö kuitenkin vielä, ja hän haluaisi antaa mahdollisuuden jne. Olin aivan yllättynyt, täysin tohkeissani jätin pillerit pois ja heti ensimmäisestä kierrosta raskaaksi, kerkisin jo haaveilemaan yhtä ja toista, kunnes tuli keskenmeno, josta nyt muutama viikko. Olin jotenkin ihan sekaisin ajatusteni kanssa ja miehen kanssa mietitiin miksi vielä "pitäisi" olla yksi lapsi ja selvitin kuinka minua "pelottaa" kaikki mitä uuteen raskauteen liittyy jne ja siten vaan sovittiin, että meille ei tule enempää lapsia....nyt taas kaikki tunteet niin pinnalla, että olen aivan masentunut ajatuksesta ja harmittaa tuo päätös, mies totesi, että ei voi alkaa asiaa edestakaisin vehtaamaan.....siis miten selviän tästä....kuulostaa varmaan idiootilta, tiedän on olemassa paljon isompiakin ongelmia, enkä välttämättä nyt kaipaa lokaa niskaan, mutta sanokaa nyt jotain järkevää, minulla ei nyt järki kulje, eikä juuri mikään muukaan....miten tällaisesta asiasta voi olla näin paha olo....
