Apuja puolivuotiaan nukahtamisongelmiin

[Karvapallo]

Ennemmin tyttö on ollut suhteellisen hyvä nukahtamaan. On saanut viedä sänkyyn ja sinne on itse nukahtanut suurimman osan kerroista. Monesti pienten kitinöiden kera ja usein on joutunut käydä montakin kertaa laittamassa tuttia uudelleen suuhun mutta ei ole tarvinnut syliin ottaa tai muuten hipsutella tyttöä uneen.

Jo jonkin aikaa on ollut tytöllä paljon yöheräilyjä, joista oon täällä jossain välissä puhunutkin. Ne on nyt alkanut hieman helpottamaan mutta nyt on uutena ongelmana tullut nukahtaminen. Eli kun tytön vie sänkyyn, alkaa itku (jopa ihan paniikki-itku). Joten joko joudun nukuttamaan tytön syliin tai muuten pitkän aikaa silitellä selästä tytön ollessa sängyssä (ja välillä rauhoitella sylissä, itku tosin alkaa heti uudelleen, kun laitan uudelleen omaan sänkyyn). Itku alkaa myös heti, kun lähden sängyn vierestä kauemmas. Ja syliin ottaminenkaan ei usein rauhoita kuin hetkeksi, itkeskelee siinäkin aikansa ennenkuin nukahtaa. Mistä tuo nyt sitten voi johtua ja onko mitään tehtävissä? :snotty:

Tuo tilanne on siis joka kerta, kun on väsy ja tytön tulisi nukkua. Ja ei siinä mitään jos tyttö nukkuis yhdet pitkät päikkärit mutta kun päivän aikana noita tilanteita tulee yleensä viisi tai kuusi, sillä tyttö on syntymästään lähtien nukkunut päikkäreillä vain n. 30min kerrallaan ja siksi nukkuu niitä päikkäreitä sen neljä kertaa yleensä. Sitten vielä yöunille meno lisäksi. Alkaa jo väsyä noihin itkuraivokohtauksiin..

 

[Karvapallo]

:wave:

 

[Puh]

Mahavaivoja (refluksi)? Nosta sängyn yläpäätä kirjoilla tms. Kokeille pienentää sänkyä, suostuisko unipussiin?

Lyhyet päikkärit on ongelma, meillä oli samaa. Vaunulenkki ja ulkona nukuttaminen yleensäkin auttoivat. Autoa voi kokeilla, mutta ei tietty kannata tavaksi ottaa. Missä ja miten lapsi nukkuu parhaiten? Me käytettiin myös aina samoja tylsiä viisuja ipodista, lämmintä kauratyynyä, isä otti vuorot puolella kerroista. Kärsivällisyydellä päästiin ohi vaikeista kausista, joita oli just 6 kk, 9 kk ja 1-v.

 

[-]

Voiko tuon ikäistä vielä kapaloida? Auttaa meillä pienemmän vauvan kanssa, rauhoittuu kun on tiiviissä paketissa. Muutenkaan meillä ei nukuteta pikapäikkäreille, lapsi nukahtaa sattumalta sitteriin tai syliin välillä, jos väsyttää, mutta päikkärit nukutaan yleensä vain vaunulenkkien yhteydessä ja jälkeen vaunuissa. Eli itse en jaksaisi nukuttamalla nukuttaa vauvaa puolen tunnin unien takia montaa kertaa päivässä. Nukkuu, jos nukkuu päivällä tai sitten pidempään yöllä.

 

[Aaban]

Eroahdistusta veikkaisin. Nukkumaan alkaminen tarkoittaa aina eroa sinusta... Menee ohitse ajan kanssa.

 

[daenerys]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

 

[Karvapallo]

Mahavaivoja (refluksi)? Nosta sängyn yläpäätä kirjoilla tms. Kokeille pienentää sänkyä, suostuisko unipussiin?

Lyhyet päikkärit on ongelma, meillä oli samaa. Vaunulenkki ja ulkona nukuttaminen yleensäkin auttoivat. Autoa voi kokeilla, mutta ei tietty kannata tavaksi ottaa. Missä ja miten lapsi nukkuu parhaiten? Me käytettiin myös aina samoja tylsiä viisuja ipodista, lämmintä kauratyynyä, isä otti vuorot puolella kerroista. Kärsivällisyydellä päästiin ohi vaikeista kausista, joita oli just 6 kk, 9 kk ja 1-v.

Epäilisin, ettei mahavaivoja oo kun on kuitenkin muuten pirtee ja ilonen ja ei oo ollut ennemmin mitään.. (?). Unipussia ei oo kokeiltu ikinä.
Ei tyttö vaunulenkeilläkään nuku tuntia kauempaa, se on kyllä maksimi. yöunet nukkuu kyllä yleensä tosi hyvin (jos ei oteta viime aikoja huomioon). Usein pisin pätkä unta on ollut 7 tuntia. Mutta päivisin noi unet on tommosia pikatorkkuja ollut aina.. Autossa nukkuu myös ehkä sen tunnin tai hyvällä lykyllä vähän yli. Meillä on myös sängyssä soittorasia, jonka laitan yleensä soimaan mutta enää sekään ei rauhoita uneen

 

[halo]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Monelle yksin nukuttaminen on verrattomasti parempi ratkaisu, koska jotkut meistä nukkuvat niin kevyesti, että lapsi häiritsee omaa nukkumista. Lisäksi viereen nukuttaminen ei vällttämättä tule lapsen kasvaessa helpommaksi, koska lapsi pääsee noin vuoden iässä itse pois sängystä, ja nukahtamiseen saattaa vierähtää melko tovi. Siihen saakka onkin sitten putoamisvaara, ellei äiti mene nukkumaan aina samaan aikaan vauvan /taaperon kanssa. Lopuksi vielä imettämisen lopettaminen on perhepedissä tosi hankalaa.

Puhun oman ja naapurin kokemusten pohjalta. Ei lapsi saa traumoja siitä, että opettelee nukkumaan yksin, jos äiti on vieressä. Kärsivällisyyttä se valitettavasti voi kysyä.

 

[J]

Aijoo muistankin sut tuolta unikoulu-keskustelusta. Täällä se joka meuhkasi siellä tahattomasti sun tekstiä lainatessa, ja oon vieläkin pahoillani jos loukkasin :ashamed: Meillä on ihan sama juttu, 7 kk vauva meni aiemmin ihan kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn mutta yhtäkkiä ei enää suostunutkaan. Ajattelen että kyseessä on just toi aiemmin mainittu eroahdistus, ja liittyy tuohon myös hampaiden puhkeamista jnejne. Mä nukutan pojan nykyään siis tissille, enkä ota asiasta sen kummempaa stressiä. Nukahtaa taas omaan sänkyyn kun on nukahtaakseen. Ei se loppuelämäänsä kuitenkaan vietä äitin tissillä Nukkuuko teidän vauva ulkona? Meillä nukkuu selvästi paremmin pihalla, kahdet kunnon päiväunet päivässä.

 

[klemola]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

 

[Karvapallo]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Monelle yksin nukuttaminen on verrattomasti parempi ratkaisu, koska jotkut meistä nukkuvat niin kevyesti, että lapsi häiritsee omaa nukkumista. Lisäksi viereen nukuttaminen ei vällttämättä tule lapsen kasvaessa helpommaksi, koska lapsi pääsee noin vuoden iässä itse pois sängystä, ja nukahtamiseen saattaa vierähtää melko tovi. Siihen saakka onkin sitten putoamisvaara, ellei äiti mene nukkumaan aina samaan aikaan vauvan /taaperon kanssa. Lopuksi vielä imettämisen lopettaminen on perhepedissä tosi hankalaa.

Puhun oman ja naapurin kokemusten pohjalta. Ei lapsi saa traumoja siitä, että opettelee nukkumaan yksin, jos äiti on vieressä. Kärsivällisyyttä se valitettavasti voi kysyä.

Joo meillä ei kyllä perhepeti toimis ollenkaan. Mä en saa nukuttua jos vauva on vieres ja miettisin koko ajan, että tippuuko tyttö lattialle vai ei, kun jo ryömiäkin osaa. Ja vielä.. miehellä on unilääkitys joten olis vaarallistakin nukuttaa siinä meidän välis.

 

[vieras]

Meillä oli maailmankaikkeuden surkein nukahtaja/ nukkuja ekan vuoden, iski monta kertaa jo epätoivo. Siis kaikki unet oli huonoja, sekä nukahtamiset että nukkumiset. Tassuteltiin hellästi kk ja sit päätettiin kokeilla tuota hallittua huudattamista ja yhtäkkiä lapsi alkoikin sekä nukahtamaan hyvin että nukkumaan koko yön. Hän ei vain ollut aikaisemmin siihen valmis, joten kärsivällisyyttä vaaditaan. Kyllä teidänkin vaavi vielä oppii nukkumaan.

 

[Karvapallo]

Aijoo muistankin sut tuolta unikoulu-keskustelusta. Täällä se joka meuhkasi siellä tahattomasti sun tekstiä lainatessa, ja oon vieläkin pahoillani jos loukkasin :ashamed: Meillä on ihan sama juttu, 7 kk vauva meni aiemmin ihan kiltisti nukkumaan omaan sänkyyn mutta yhtäkkiä ei enää suostunutkaan. Ajattelen että kyseessä on just toi aiemmin mainittu eroahdistus, ja liittyy tuohon myös hampaiden puhkeamista jnejne. Mä nukutan pojan nykyään siis tissille, enkä ota asiasta sen kummempaa stressiä. Nukahtaa taas omaan sänkyyn kun on nukahtaakseen. Ei se loppuelämäänsä kuitenkaan vietä äitin tissillä Nukkuuko teidän vauva ulkona? Meillä nukkuu selvästi paremmin pihalla, kahdet kunnon päiväunet päivässä.

Unohdettu asia jo, ei hätää Ja tosiaan sanoinkin jo, että vaunulenkillä nukkuu myös max. tunnin..

 

[daenerys]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

"Toimi". Niin, siis lapsi ilmeisesti on nyt koulutettu siihen, ettei hänen tunteillaan tai tarpeillaan ole väliä. Tärkeintä on että hän on hiljaa ja pois häiritsemästä äitiään.

Mulla on hieman korkeammat tavoitteet vanhemmuudessa kuin että puolvuotias lapsi osaa olla hiljaa ja kertomatta omista tunteistaan. Korkeammat ja ilmeisesti päinvastaiset; mä haluan opettaa lapsilleni, että he ovat arvokkaita ja ansaitsevat paljon rakkautta.

 

[J-]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

Miä en tajua, tehdäänkö näitä asioita vanhempien täysien yöunien eli mukavuuden takia, vai siksi että vanhemmat on rikkipoikkiväsyneitä. Jos jälkimmäisen, niin ymmärrän, muuten en...

 

[J-]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

"Toimi". Niin, siis lapsi ilmeisesti on nyt koulutettu siihen, ettei hänen tunteillaan tai tarpeillaan ole väliä. Tärkeintä on että hän on hiljaa ja pois häiritsemästä äitiään.

Mulla on hieman korkeammat tavoitteet vanhemmuudessa kuin että puolvuotias lapsi osaa olla hiljaa ja kertomatta omista tunteistaan. Korkeammat ja ilmeisesti päinvastaiset; mä haluan opettaa lapsilleni, että he ovat arvokkaita ja ansaitsevat paljon rakkautta.

Näin minäki ajattelisin!

 

[daenerys]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Monelle yksin nukuttaminen on verrattomasti parempi ratkaisu, koska jotkut meistä nukkuvat niin kevyesti, että lapsi häiritsee omaa nukkumista. Lisäksi viereen nukuttaminen ei vällttämättä tule lapsen kasvaessa helpommaksi, koska lapsi pääsee noin vuoden iässä itse pois sängystä, ja nukahtamiseen saattaa vierähtää melko tovi. Siihen saakka onkin sitten putoamisvaara, ellei äiti mene nukkumaan aina samaan aikaan vauvan /taaperon kanssa. Lopuksi vielä imettämisen lopettaminen on perhepedissä tosi hankalaa.

Puhun oman ja naapurin kokemusten pohjalta. Ei lapsi saa traumoja siitä, että opettelee nukkumaan yksin, jos äiti on vieressä. Kärsivällisyyttä se valitettavasti voi kysyä.

Joo meillä ei kyllä perhepeti toimis ollenkaan. Mä en saa nukuttua jos vauva on vieres ja miettisin koko ajan, että tippuuko tyttö lattialle vai ei, kun jo ryömiäkin osaa. Ja vielä.. miehellä on unilääkitys joten olis vaarallistakin nukuttaa siinä meidän välis.

Ota patja lattialle ja nuku kahdestaan lapses kanssa. Voilá. Ongelma korjattu.

 

[Äpyli]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

Meilläkin tassupainallustekniikka käytössä (yöheräilyongelma alkoi 6 kk täysien öiden jälkeen). vauva oli 7 kk, kun unikouluteltiin ensimmäisen kerran. Ekana yönä huusi reilu puoli tuntia, vuoroteltiin miehen kanssa. Toisena yönä nukkuikin sitten läpi yön. 9,5 kk uuintakierros kun alkoi joku unienkatselu ja hammaskausi. Ja huom, lapsi oli toki ehtinyt molemmilla kerroilla siis tottua siihen, että nostan hänet sängystä lohduteltavaksi, ja ekalla kerralla vielä imetinkin yöherätyksen yhteydessä. Jos olisin heti ekasta kerrasta tajunnut tassutella, niin ei olisi ehkä tullut edes puolen tunnin huutoa...

 

[Karvapallo]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

Varmasti toimi teillä mut mä en kykene tuohon.. mun on pakko olla vauvan vieressä rauhottelemassa jos se itkee.. sydäntä riipasee jos joutus jättää yksin.

 

[Karvapallo]

Ajatella. Kauheeta. Vauva kaipaa äitiänsä ja protestoi yksinhylkäämistä nyt kun on oppinut niin tekemään.

Mun vastaus? Älä jätä pientä vauvaa yksin.

Joo se raasu pieni siellä vuoteessaan yksin kaikkien yön kauhujen keskellä pimeässä... HEI KAMAAN, ONKO TÄMÄ NYT SITTEN TERVE SUHTAUTUMISTAPA?

Meillä oli sama ongelma. Täsmälleen. Osasi nukahtaa itse, mutta n. puolen vuoden iässä alkoi itkeä taas kun lähti vuoteen vierestä. Ja yöheräilyjä tuli ja muuta.

Jonkin aikaa siliteltiin ja yritettiin lempeästi, mutta kun se ei tuntunut tepsivän niin päätettiin ottaa kovemmat keinot käyttöön ennen kuin tottuu taas siihen taputteluun.

Me pidettiin aika perinteinen unikoulu, kolmen, viiden, kymmenen minuutin väkein käytiin hyssyttämässä, maksimissaan n. puoli minuuttia kerrallaan. Ja nykyisin aina jos meinaa alkaa yöllä heräillä niin pari ekaa yötä katsotaan mutta sitten mennään takaisin tuohon unikoulusysteemiin. Etenkin jos alkaa heräillä joka yö samaan aikaan.

Tää nyt on meidän ratkaisu asiaan. Saa arvostella eikä tartte tehdä perässä. mutta tää kyllä toimi.

Meilläkin tassupainallustekniikka käytössä (yöheräilyongelma alkoi 6 kk täysien öiden jälkeen). vauva oli 7 kk, kun unikouluteltiin ensimmäisen kerran. Ekana yönä huusi reilu puoli tuntia, vuoroteltiin miehen kanssa. Toisena yönä nukkuikin sitten läpi yön. 9,5 kk uuintakierros kun alkoi joku unienkatselu ja hammaskausi. Ja huom, lapsi oli toki ehtinyt molemmilla kerroilla siis tottua siihen, että nostan hänet sängystä lohduteltavaksi, ja ekalla kerralla vielä imetinkin yöherätyksen yhteydessä. Jos olisin heti ekasta kerrasta tajunnut tassutella, niin ei olisi ehkä tullut edes puolen tunnin huutoa...

mä en osaa tota tassuttelua, en saa tyttö silleen rauhottumaan.. oon kyllä yrittäny :|

 

[kalix]

"Toimi". Niin, siis lapsi ilmeisesti on nyt koulutettu siihen, ettei hänen tunteillaan tai tarpeillaan ole väliä. Tärkeintä on että hän on hiljaa ja pois häiritsemästä äitiään.

Mulla on hieman korkeammat tavoitteet vanhemmuudessa kuin että puolvuotias lapsi osaa olla hiljaa ja kertomatta omista tunteistaan. Korkeammat ja ilmeisesti päinvastaiset; mä haluan opettaa lapsilleni, että he ovat arvokkaita ja ansaitsevat paljon rakkautta.

Näin minäki ajattelisin!

Ja mä taas ajattelin, että lapsi on yksilö, samoin kuin äitikin. Olet varmasti paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi, mutta pyytäisin sinua ja kaltaisiasi vähän miettimään, mitä paremmuuden tunnetta pursuten kirjoitatte - ehkä luittekin mm. että ap:n miehellä on unilääkitys. Mulla olisi siinä vaiheessa vähän korkeammat tavoitteet koko perheen hyvinvoinnin suhteen, kuin ajaa jompikumpi vanhmmista pois omasta sängystään.

Puolivuotias lapsi on älykäs olento, joka osaa jo vaatia. Toisaalta hän on kuitenkin kehitysvaiheittensa armoilla, joiden yli hänet voi auttaa erilaisin keinoin. En tiedä onko järkevin, tai edes pehmein vaihtoehto lapsellekaan heräillä hänen kanssaan useita kertoja yössä jopa kahden vuoden ikään asti, jos täysin validi vaihtoehto on auttaa hänet oppimaan _uudestaan_ nukkumaan läpi yön. Todelliset ongelmanukkujat ovat tokii asia erikseen, ja jokainen lapsi ja. perhe oma yksilönsä. Kannattaa ajatella kaikkien hyvinvointia, ettei tarvitse sitten täällä vuoden päästä kysyä mihin seksi katosi, miksi kaikki masentaa (kun en ole 1 1/2 vuoteen nukkunut kunnolla) tai muuta vastaavaa.

 

[Äpyli]

[/quote]

Varmasti toimi teillä mut mä en kykene tuohon.. mun on pakko olla vauvan vieressä rauhottelemassa jos se itkee.. sydäntä riipasee jos joutus jättää yksin.[/quote]

Niin me siis kanssa pysyttiin vieressä.

 

[Karvapallo]

Varmasti toimi teillä mut mä en kykene tuohon.. mun on pakko olla vauvan vieressä rauhottelemassa jos se itkee.. sydäntä riipasee jos joutus jättää yksin.

Niin me siis kanssa pysyttiin vieressä.

okei, no mä käsitin, että jätitte huoneeseen.. mitenhän mä luen :ashamed:

 

[J-]

"Toimi". Niin, siis lapsi ilmeisesti on nyt koulutettu siihen, ettei hänen tunteillaan tai tarpeillaan ole väliä. Tärkeintä on että hän on hiljaa ja pois häiritsemästä äitiään.

Mulla on hieman korkeammat tavoitteet vanhemmuudessa kuin että puolvuotias lapsi osaa olla hiljaa ja kertomatta omista tunteistaan. Korkeammat ja ilmeisesti päinvastaiset; mä haluan opettaa lapsilleni, että he ovat arvokkaita ja ansaitsevat paljon rakkautta.

Näin minäki ajattelisin!

Ja mä taas ajattelin, että lapsi on yksilö, samoin kuin äitikin. Olet varmasti paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi, mutta pyytäisin sinua ja kaltaisiasi vähän miettimään, mitä paremmuuden tunnetta pursuten kirjoitatte - ehkä luittekin mm. että ap:n miehellä on unilääkitys. Mulla olisi siinä vaiheessa vähän korkeammat tavoitteet koko perheen hyvinvoinnin suhteen, kuin ajaa jompikumpi vanhmmista pois omasta sängystään.

Puolivuotias lapsi on älykäs olento, joka osaa jo vaatia. Toisaalta hän on kuitenkin kehitysvaiheittensa armoilla, joiden yli hänet voi auttaa erilaisin keinoin. En tiedä onko järkevin, tai edes pehmein vaihtoehto lapsellekaan heräillä hänen kanssaan useita kertoja yössä jopa kahden vuoden ikään asti, jos täysin validi vaihtoehto on auttaa hänet oppimaan _uudestaan_ nukkumaan läpi yön. Todelliset ongelmanukkujat ovat tokii asia erikseen, ja jokainen lapsi ja. perhe oma yksilönsä. Kannattaa ajatella kaikkien hyvinvointia, ettei tarvitse sitten täällä vuoden päästä kysyä mihin seksi katosi, miksi kaikki masentaa (kun en ole 1 1/2 vuoteen nukkunut kunnolla) tai muuta vastaavaa.

En totta vie sano että olisin parempi kuin muut, mutta mun mielestä voi ihan hyvin käyttää pehmeämpiä keinoja kuin huudatus yöunien parantamiseen. Puolivuotias on vielä todella pieni, enkä usko että tuonikäisen huudattaminen edesauttaa yhtään kenenkään hyvinvointia. Nyt puhun siis tilanteesta, jossa vauva heräilee sen 2-3 kertaa yössä. Jos vanhemmilla ei ole päivisin jaksamisongelmaa -missä ongelma?

 

[Karvapallo]

Voiko tuon ikäistä vielä kapaloida? Auttaa meillä pienemmän vauvan kanssa, rauhoittuu kun on tiiviissä paketissa. Muutenkaan meillä ei nukuteta pikapäikkäreille, lapsi nukahtaa sattumalta sitteriin tai syliin välillä, jos väsyttää, mutta päikkärit nukutaan yleensä vain vaunulenkkien yhteydessä ja jälkeen vaunuissa. Eli itse en jaksaisi nukuttamalla nukuttaa vauvaa puolen tunnin unien takia montaa kertaa päivässä. Nukkuu, jos nukkuu päivällä tai sitten pidempään yöllä.

Tarkotatko siis, että et vie lasta sänkyyn vaikka vaikuttaiski väsyneeltä vaan pidät jalkeilla ja sitten lähdette joka päivä vaunulenkille, jossa nukkuu hyvin? Onnistuiskohan tolla tavalla sitten saamaan yhdet pitkät päikkärit..