APUJA/VINKKEJÄ/KOKEMUKSIA KIITOS! Ero edessä..

["surku"]

Me ollaan oltu nyt asumuserossa pari kuukautta, tarkoitus oli, et katsotaan mihin elämä kuljettaa, josko se yhteinen sävel vielä löytyisi. Nyt vain tuntuu siltä, ettei sitä löydy. :/ Kuinka siis tästä eteenpäin? Tällä hetkellä minä asun lasten meidän yhteisessä kodissa ja mies asuu pienessä yksiössä vuokralla. Kuitenkin virallisen eron tullessa, tämä talo jää miehelle ja minun täytyy muuttaa lasten ja koirien kanssa muualle.

Ongelmana vain on se, että mihin tahansa murjuun en ole valmis lähtemään. Tosin asumme pienessä pitäjässä maalla, ei täällä edes ole niitä vuokra-asuntoja kovin montaa eikä niihin luultavasti saa lemmikkejä viedä, mitä on. (Kaikki siis yksityisiä) Eli pitäisi ostaa asunto. Minulla ei ole rahaa. Miehellä maatila, meillä ei ole avioehtoa, mutta en halua tilaa mieheltä viedä. Eikä mieskään voi ostaa minua ulos, sillä rahaa ei ole, on vain velkaa ja maata.

Eli mitähän tässä nyt pitäisi tehdä? Mihin ottaa ensimmäisenä yhteyttä? Avioeropapereitakaan ei vissiin voi allekirjoittaa ennen kuin tuo omaisuuden jako on selvä? Missä niitä selvitellään yleensä? En voi etsiä asuntoa, ennen kuin tiedän tuon jaon, jotta tiedän mihin minulla sitten on varaa. Toimin yrittäjänä, joten tuloni ovat myös epäsäännölliset. Eli todella hankala ja sekava tilanne. Jos joku osaisi auttaa tai vastata edes yhteen kysymyksistäni, olisin kiitollinen!

 

[mn]

kysyn nyt oisko mahdollista asua yhdessä vaikka eroisitte? siis sen aikaan et saat oikeasti kunnon kämpän missä haluat asua?

eikö lemmikit vois jäädä miehelle?
oisko mahdollista et lapset jäis isällle ja sä muuttaisit pois? löytyis ehkä helpommin kämppä sillä tyylillä?

 

["surku"]

kysyn nyt oisko mahdollista asua yhdessä vaikka eroisitte? siis sen aikaan et saat oikeasti kunnon kämpän missä haluat asua?

eikö lemmikit vois jäädä miehelle?
oisko mahdollista et lapset jäis isällle ja sä muuttaisit pois? löytyis ehkä helpommin kämppä sillä tyylillä?

Ei voida asua yhdessä, sillä mies luulisi et palataan yhteen. Mies asuu vuokralla niin kauan, että mä löydän sen kämpän.

Miehelle jää kissat tänne, kun ne kulkee ulkona niin ei voi niitä mihinkään muuttaa. Mut koirat on mun, enkä ilman niitä suostu lähteen mihinkään.

En halua muuttaa ilman lapsia. Tarkoitus ois kuitenkin muuttaa lähelle, jotta lapset vois olla molempien luona siten miten tykkäävät. Eli siis mun on pakko muuttaa joka tapauksessa sen kokoiseen kämppään, et lapset mahtuu sinne. En kuitenkaan halua lapsiani hylätä, joten ei mitään järkeä muuttaa liian pienen asuntoon.

 

["surku"]

Nostan!

 

["nyt harmaana"]

Mä tuolla toisessa ketjussa kerroin, että mun tilanne on se, että ihme pitäisi tapahtua että minä jatkaisin mieheni kanssa yhteistä taivalta joten taitaa meilläkin ero olla edessä.
Itseä pelottaa suunnattomasti tuleva, miten pärjään ja mitä tapahtuu.. Me ei todellakaan olla tilanteessa jossa olisi jo asumuseroa enkä tiedä yhtään mitenkä asiaa tulisi katsoa.
Jotenkin sitä vaan jaksaa uskoa, että kaikki onnistuu kuitenkin hyvin.
Sä menet nyt ensimmäiseki sosiaalihuoltoon ja kysyt asiaa. Asumiseen saa tukea, onko se sitten kunta tai kela, varmasti selviää, en tiedä. Miehen kanssa mietitte elatusasiat kuntoon, ja jos yhteisesti ette pääse sopuu, sossu tulee apuun.

Tsemppiä sulle tulevaan, pidä mieli avoimena ja mieti että uusi kappale elämässä on alkamassa. Ei ehkä helposti tai ruusuisesti, mutta tulevaa kun ei voi ennustaa. Haleja sulle hirmuisesti. Olet rohkea, tsemppiä uuteen elämään.

 

["surku"]

[QUOTE="nyt harmaana";22316499]Mä tuolla toisessa ketjussa kerroin, että mun tilanne on se, että ihme pitäisi tapahtua että minä jatkaisin mieheni kanssa yhteistä taivalta joten taitaa meilläkin ero olla edessä.
Itseä pelottaa suunnattomasti tuleva, miten pärjään ja mitä tapahtuu.. Me ei todellakaan olla tilanteessa jossa olisi jo asumuseroa enkä tiedä yhtään mitenkä asiaa tulisi katsoa.
Jotenkin sitä vaan jaksaa uskoa, että kaikki onnistuu kuitenkin hyvin.
Sä menet nyt ensimmäiseki sosiaalihuoltoon ja kysyt asiaa. Asumiseen saa tukea, onko se sitten kunta tai kela, varmasti selviää, en tiedä. Miehen kanssa mietitte elatusasiat kuntoon, ja jos yhteisesti ette pääse sopuu, sossu tulee apuun.

Tsemppiä sulle tulevaan, pidä mieli avoimena ja mieti että uusi kappale elämässä on alkamassa. Ei ehkä helposti tai ruusuisesti, mutta tulevaa kun ei voi ennustaa. Haleja sulle hirmuisesti. Olet rohkea, tsemppiä uuteen elämään.[/QUOTE]

Taisin muuten lukea sinun aloituksesi, meillä oli tilanne vähän sama, ei tosin väkivaltaa, mutta liitto voi pitkää huonosti, silti pidettiin kulisseja yllä. Tänä vuonna olen antanut kulissien romahtaa ja nyt tilanne on sitten tämä. Vieläkin miettii, että ehkä sittenkin pitäisi jatkaa, mutta todellisuudessa se ei tekisi meistä kumpaakaan onnelliseksi. Joten pidän nyt kiinni siitä nuorasta, että kun jo näin pitkälle ollaan tässä eroasiassa päästy, niin loppuun mennään. Vain siten voi molemmat löytää sen todellisen onnen. Tsemppiä sinullekin, anna ajan kulua, kyllä ne asiat siitä alkavat suttaantua. Minäkin annoin asioiden tapahtua lähes itsestään. Kyllä elämä aina kuljettaa eteenpäin.

 

[Kotiäiti Narniasta]

No eroa saa ainakin hakea. Meillä on eropaperit vetämässä olleet jo neljä kuukautta mutta asutaan yhdessä, ositusta tms. ei ole tehty mutta esim. lastenvalvojalla on käyty hoitamassa paperit kuntoon. Mun piti muuttaa tästä jo heinäkuussa, mutta ollaan vielä harkittu asiaa. Tai siis minä olen harkinnut.

Mua pelottaa myös se miten pärjään, mutta toisaalta tiedän saavani osituksessa sen verran rahaa, että niiden turvin pääsen hyvin alkuun. Ja olen siis kotiäiti eli pärjään kyllä, vaikka en heti töihin menisikään.

 

["surku"]

No eroa saa ainakin hakea. Meillä on eropaperit vetämässä olleet jo neljä kuukautta mutta asutaan yhdessä, ositusta tms. ei ole tehty mutta esim. lastenvalvojalla on käyty hoitamassa paperit kuntoon. Mun piti muuttaa tästä jo heinäkuussa, mutta ollaan vielä harkittu asiaa. Tai siis minä olen harkinnut.

Mua pelottaa myös se miten pärjään, mutta toisaalta tiedän saavani osituksessa sen verran rahaa, että niiden turvin pääsen hyvin alkuun. Ja olen siis kotiäiti eli pärjään kyllä, vaikka en heti töihin menisikään.

Mutta eikös avioerossa mene omaisuus puoliksi, jos ei ole avioehtoa? Eikö meidän pitäisi tehdä avioehto ennen eroa, jos emme halua, että omaisuus puolittuu??

 

["surku"]

Nostan