Arka lapsi päiväkodissa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Vähän huolissaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

Vähän huolissaan

Vieras
Hei!

Olisiko kenelläkään kokemuksia samankaltaisesta tilanteesta?

Meillä on lapsi, joka on aina ollut todella ujo ja arka. Lapsi aloitti päiväkodissa 2,5-votiaana ja reipastui toden teolla. Oma-aloitteisuutta tuli paljon lisää ja oppi leikkimään kavereiden kanssa.

Nyt on noin 4-vuotias ja hoitaja sanoi että on viimeisen kuukauden aikana taantunut. Oma-aloitteisuutta ei ole juuri lainkaan, ei hae kavereita leikkiin ja jos esim. kirja tipahtaa lattialle niin seisoo ja odottaa niin kauan että joku hoitajista käskee nostamaan kirjan?! Voiko olla näin paljon vaikutusta omatoimisuuteen esim. kolmen viikon joululomalla jonka oli kotona? Ei kyllä mielestäni kotonakaan passata liikaa, vaikka tottakai saa enemmän huomiota kuin päiväkodissa, kun on ainoa lapsi.

Kotona en ole huomannut mitään tällaista. On päinvastoin nyt todella paljon reipastunut kotona. On oma-aloitteisempi pukemisessa ja leikeissä. Päiväkodissa oli aiemmin lapsi josta tuli paras kaveri, mutta jäi kesän jälkeen pois eikä uutta kovin hyvää kaveria ole löytynyt.

Miten voisin kysellä lapselta pelottaako pk:ssa esim. joku? Elämässä ei mitään isoja muutoksia.

Kuuluuko tällainen taantumakausi ihan kehitykseen vai pitäisikö huolestua? 4-v neuvola vasta tulossa, joten siellä aion tottakai kysyä asiasta, mutta olisi kiva jos jollain olisi omakohtaista kokemusta ja neuvoja miten alkaa purkamaan tilannetta.
 
Ai niin. Päiväkotiin lähtee ja jää kyllä reippaasti ja ihan mielellään, mutta jos lapsen isän kanssa kysellään vaikkapa päivästä, niin ei mielellään puhu asiasta. Nykyään on aamuisin väsyneempikin kuin ennen mutta on kyllä ottanut nyt ison kasvupyrähdyksen joten kuvittelisin johtuvan siitä. Kokeillaan nyt ainakin ensiapuna laittaa vieläkin aikaisemmin nukkumaan ettei ainakaan väsymyksestä johtuisi...
 
Ihan lonkalta:
-jos kotona ei mitään poikkeavaa ole huomattu niin ei aihetta huoleen, lienee vaan tälläinen irtaantumiskausi jolloin lapsi huomaa olevansa yksilö eikä osa joukkoa jaa erittelee näitä mielessään
-jos käyttivät sanaa "taantuminen" niin pyytäsiin kyllä aika vankat perustelut paperilla sille ja soittaisin neuvolaan sitten niissä merkeissä
 
No joo, tuota sanaa käytti, mutta ei varmaan tarkoitanut sitä ihan niin "vakavana" taantumisena.
Jos esim. piirtämisen kautta koittaisin kysellä lapsen kuulumisia päiväkodista vaikka, ehkä toimisi?
Lapsi on hienomotorisesti ja kielellisesti todella taitava, keskittyy todella pitkään asioihin jne. Mutta sosiaaliset taidot toisten lasten kanssa olleet aika heikot...
 
Meillä arka ja ujo lapsi vetäytyi omiin oloihinsa, kun paras kaveri lähti toiseen päiväkotiin. Lapsemme oli kyllä hiukan vanhempi niihin aikoihin kuin teidän lapsenne nyt. Hän ei myöskään halunnut kertoa miten päivä oli mennyt ja ahdistui jos kyseltiin liikaa. Pari kertaa hän sanoi jotain sen suuntaista ettei ole leikkikaveria. Juttelin asiasta päiväkodissa hoitajien kanssa ja kerroin huolestani. Yritin olla liikaa utelematta lapselta tilanteesta mutta välillä taisin kysellä liikaa kun lapsi meni lukkoon. Hoitajilta tuli usein palautteeksi vain että päivä oli mennyt hyvin vaikka hakiessani lasta näin että hän leikki yleensä yksikseen. Mutta ehkä aktiivisuuteni sai hoitajat kiinnittämään asiaan enemmän huomiota ja joka tapauksessa aika sekä uusien kavereiden löytyminen auttoi asiaa.
 
Kiitos Oma kokemus. Pitää koittaa varmaan minunkin olla kyselemättä lapselta liian suoraan. Äsken hain hänet ja kyselin päiväkodista niin sanoi ettei tykkää olla siellä kun kaikki nauraa jos hänellä sattuu vahinko... Aika herkästi muutenkin ottaa kaikki jutut itseensä =/
 
Onhan tuossa iso muutos jos kaveri on vaihtanut toiseen päiväkotiin...
Mun mielestä voisi hoitajien kanssa jutella miten voisivat kannustaa löytämään uuden kivan kaverin ja tukea lasta leikeissä jos jää/hakeutuu usein yksin.

Aika pieniä nuo on itse "analysoimaan ongelmiaan", mutta paha mieli on epäilemättä kaverin lähdöstä ja jos arkailee porukkaa ja toiset nauraa.
 
Hoitajat ovat yrittäneet rohkaista lasta leikkimään mm. parin samanikäisen kanssa, mutta ei vain jostain syystä halua =( Ulkona kyllä leikkii ihan normaalisti muiden kanssa mutta sisällä jotenkin jähmettyy.
 
Ehkäpä hänellä menee oma aikansa ottaa tila haltuun loman jälkeen. Itse olen aina ollut sellainen, että olen tosi kohmeessa uusissa paikoissa/tilanteissa enkä oikein osaa toimia. Mutta kyllä se ajan kanssa lutviutuu...
 
Toivotaan niin että on vain ohimenevä vaihe. Itse olen myös aina ollut aika erakkoluonteinen, niinkuin mieskin. Olisi siis kumma jos lapsi menisi suuna päänä. Mutta ei kyllä haittaisi että oppisi sosiaalisia taitoja ennen kouluun menoa.
Voin kyllä kuvitella tilanteen kun pitäisi tehdä jotain, kaikki lapset ja hoitajat odottaa ja katsoo. Tulisi ramppikuume varmaan itsellenikin...
 

Yhteistyössä