V
vierailija
Vieras
Meidän perhe pakeni Iranista vuonna 1979 vallankumousta. Lännessä ja nimenomaan Suomessa me saimme takaisin sen, minkä meiltä riistettiin: vapauden, itsemääräämisoikeuden ja turvan. Nää ei ollu abstrakteja arvoja, vaan konkreettisia asioita: oikeus elää ilman pakkoa, ilman pelkoa, ilman ideologista valvontaa. Nyt 45v myöhemmin näen lännessä ilmiön, joka herättää raivoa ja surua: länsimaisen feministisen ja progressiivisen liikkeen kaksinaismoralismi.
Lännessä puhutaan hijabin “vapaudesta”, samalla kun Iranissa kymmenet miljoonat naiset elävät järjestelmässä, jossa huivi on pakko. He ovat menettäneet henkensä, vapautensa ja tulevaisuutensa vastustaessaan tätä pakkoa. He polttavat huivejaan tietäen, että vastauksena voi olla vankila, kidutus tai kuolema. Tässä ei ole kyse kulttuurisesta moninaisuudesta, vaan väkivallasta. Silti lännessä tätä väkivaltaa vaan selitetään pois ja usein just niiden toimesta, jotka esiintyvät naisten oikeuksien puolustajina.
Kun Iranissa kuohuu, lännen media ja aktivistiverkostot vaikenevat. Greta Thunberg ei ole näkyvissä, eikä suuri osa niistä liikkeistä, jotka normaalisti puhuvat sorrettujen puolesta. Tää hiljaisuus ei oo sattumaa. Se kertoo sen et solidaarisuus on lännessä yhä useammin sidottu poliittiseen identiteettiin, ei universaaleihin periaatteisiin. Iranin kansa ei sovi tähän narratiiviin, koska heidän vastustajansa on järjestelmä, jota lännessä halutaan suojella kulttuurisen varovaisuuden nimissä.
Ei ole olemassa uskontoa, kulttuuria tai traditiota, jota pitäisi suojella silloin, kun se toimii sorron välineenä. Länsi suojelee tällaista suvaitsevaisuuden nimissä, mutta se on moraalista laiskuutta.
Iranin kansalta on riistetty perusoikeudet. Sähkö katkeaa, vesi on saastunutta, ruoka kallista ja monille saavuttamattomissa. Terveydenhuolto ja lääkkeet on puuttelliset ja köyhimmät jätetään kirjaimellisesti kuolemaan. Nuorilta on viety tulevaisuus, vanhoilta arvokkuus.
Seistään Iranin kansan puolella, sillä jos feminismi, progressiivisuus tai aktivismi ei kykene puolustamaan Iranin kansaa silloin kun se on poliittisesti epämukavaa, se on menettänyt moraalisen uskottavuutensa. #iranfreedom #zanzendegiazadi
Kops FB
Lännessä puhutaan hijabin “vapaudesta”, samalla kun Iranissa kymmenet miljoonat naiset elävät järjestelmässä, jossa huivi on pakko. He ovat menettäneet henkensä, vapautensa ja tulevaisuutensa vastustaessaan tätä pakkoa. He polttavat huivejaan tietäen, että vastauksena voi olla vankila, kidutus tai kuolema. Tässä ei ole kyse kulttuurisesta moninaisuudesta, vaan väkivallasta. Silti lännessä tätä väkivaltaa vaan selitetään pois ja usein just niiden toimesta, jotka esiintyvät naisten oikeuksien puolustajina.
Kun Iranissa kuohuu, lännen media ja aktivistiverkostot vaikenevat. Greta Thunberg ei ole näkyvissä, eikä suuri osa niistä liikkeistä, jotka normaalisti puhuvat sorrettujen puolesta. Tää hiljaisuus ei oo sattumaa. Se kertoo sen et solidaarisuus on lännessä yhä useammin sidottu poliittiseen identiteettiin, ei universaaleihin periaatteisiin. Iranin kansa ei sovi tähän narratiiviin, koska heidän vastustajansa on järjestelmä, jota lännessä halutaan suojella kulttuurisen varovaisuuden nimissä.
Ei ole olemassa uskontoa, kulttuuria tai traditiota, jota pitäisi suojella silloin, kun se toimii sorron välineenä. Länsi suojelee tällaista suvaitsevaisuuden nimissä, mutta se on moraalista laiskuutta.
Iranin kansalta on riistetty perusoikeudet. Sähkö katkeaa, vesi on saastunutta, ruoka kallista ja monille saavuttamattomissa. Terveydenhuolto ja lääkkeet on puuttelliset ja köyhimmät jätetään kirjaimellisesti kuolemaan. Nuorilta on viety tulevaisuus, vanhoilta arvokkuus.
Seistään Iranin kansan puolella, sillä jos feminismi, progressiivisuus tai aktivismi ei kykene puolustamaan Iranin kansaa silloin kun se on poliittisesti epämukavaa, se on menettänyt moraalisen uskottavuutensa. #iranfreedom #zanzendegiazadi
Kops FB
